Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ilkeilee aina niille, joilla on ollut rankka elämä?
19.12.2020 |
Tämän haluaisin oikeasti vaan tietää.
Olen ollut koulukiusattu ja työpaikkakiusattu ja muutenkin kokenut kaikenlaista.
Haistaako ne kiusaajat että tuolla on vaikeaa, lyntätäänpä sitä? Aistivat ihmisen joka helposti murrettavissa?
Muistan jo ala-asteella miten rukoilin apua ja ihmettelin kun kotona oli väkivaltaa ja koulussa kiusattiin, että miksi kaikki vihaa minua? Se oli pienelle ekaluokkalaiselle liian vaikeaa ymmärtää.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Tuota... En haluaisi olla v*ttuileva, mutta pitäisikö sinun kokeilla sellaista tekniikkaa nimeltä matkiminen. Nimittäin jos he eivät opi sitä kuinka tekopyhää heidän käytöksensä on, siinä tapauksessa he eivät ole ystävyyden arvoisia ihmisiä. Eli siis seuraavan kerran, kun joku heistä sanoo sinulle "tuo oli loukkaavaa" vastaa sille samalla tavalla miten sinulle olisi vastattu jolloin he joko oppivat sen kuinka tekopyhästi he ovat käyttäytyneet. Tai sitten eivät jolloin se ystävyys on 99% todennäköisyydellä rikki.
En haluais rikkoa ystävyyssuhdettanne, mutta koska olen ulkopuolinen joka ei tunne teitä, en osaa antaa mitään muuta neuvoa, kun ainoastaan tämän jossa on riskinsä, mutta toisaalta mieti kuitenkin, että kumpi on tärkempää: tasa-arvoinen kohtelu vai näiden ystävien säilyttäminen, vaikka se tietääkin sosiaalista piikittelyä
13
Emme me siis ole ystäviä vaan kyse on suuremmasta kaveriporukasta, johon kuulumme. Heillä on oma klikkinsä ja minulle on kyllä tehty selväksi, että minä en kuulu siihen. Mutta minulla ei ole mitään omaa klikkiä vaan hengailen vain tuossa suuremmassa porukassa, jossa on kaikki. Tai yritin perustaa oman ryhmän, mutta koska nuo tyypit ovat suosittuja niin heidät sitten haluttiin mukaan sinne ryhmään. En haluaisi lähteä koko kaveriporukasta koska kaikki muut noita muutamaa lukuun ottamatta ovat todella mukavia ja ihania ihmisiä, mutta he kaikki myös pitävät noista jotka piikittelevät minulle koska nuo piikittelijät ovat kaikille muille tosi mukavia. Tuntuu, etten ole sellaisessa asemassa että voisin lähteä potkimaan heitä tuosta ryhmästä pois vaan minut tulkittaisiin k*sipääksi jos tekisin niin ja menettäisin koko ryhmän ja sen jälkeen nuo piikittelijät olisivat tuossa suuremmassa ryhmässä tietysti vielä entistä ilkeämpiä minulle.
Tiedän olevani vähän kömpelö tällaisissa asioissa, en osaa "pelata" mitään sosiaalisia pelejä tai ajatella häikäilemättömästi itseäni ja tunnen jo nyt itseni aivan kamalaksi ihmiseksi, kun mietinkin heidän poissulkemista tuosta klikistä. En ymmärrä mikseivät kaikki voi vain olla kivoja toisilleen vaan pitäisi lähteä johonkin tällaiseen "sosiaaliseen sotaan", mutta en sitten tiedä onko nimenomaan kiltteyteni se joka heitä ärsyttää minussa niin kovin.
Kiitos kuitenkin sinulle ja tuolle toiselle vastauksistanne! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se kiusattu on herkempi ja omaa huonomman itsetunnon, ja kiusaajat haistavat sen. Kiusattu ehkä osoittaa selvästi kuuntelevansa/ärtyvänsä ja se yllyttää kiusaamaan: saa jonkin reaktion aikaan. Eihän varmaa ihmistä kannata keljuilla, koska se voi pistää yhtä pahasti takaisin. Kiusatuilla harvemmin on voimaa, auktoriteettiä ja itsetuntoa puolustautua
Noin se varmaan yleensä on. Vahvan ja hyvinvoivan kiusaaminen olisi liian iso riski kiusaajalle: tilanne saattaisikin kääntyä kiusaajaa itseään vastaan. Sen takia kiusaaja valikoi kohteekseen jo valmiiksi heikossa asemassa olevan.
No niin. Tässä on vastuuta päiväkodin hoitajilla ja koulun opettajilla. Lapset huomaavat, keitä perheitä pokkuroidaan ja keitä ei. Keitä pelätään ja keitä ei. Arvostaako ope lääkäriperheitä vai mukavia tavallisia enemmän, luuleeko epämuodikkaita ongelmallisijsi, minkä näköisiä ja tyyppisiä suosii. Siitä se lähtee! Päiväkodin asenteelliset hoitajat ovat ihka oikeasti syyllisiä. Uskokaa tai älkää.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se kiusattu on herkempi ja omaa huonomman itsetunnon, ja kiusaajat haistavat sen. Kiusattu ehkä osoittaa selvästi kuuntelevansa/ärtyvänsä ja se yllyttää kiusaamaan: saa jonkin reaktion aikaan. Eihän varmaa ihmistä kannata keljuilla, koska se voi pistää yhtä pahasti takaisin. Kiusatuilla harvemmin on voimaa, auktoriteettiä ja itsetuntoa puolustautua
Noin se varmaan yleensä on. Vahvan ja hyvinvoivan kiusaaminen olisi liian iso riski kiusaajalle: tilanne saattaisikin kääntyä kiusaajaa itseään vastaan. Sen takia kiusaaja valikoi kohteekseen jo valmiiksi heikossa asemassa olevan.
No niin. Tässä on vastuuta päiväkodin hoitajilla ja koulun opettajilla. Lapset huomaavat, keitä perheitä pokkuroidaan ja keitä ei. Keitä pelätään ja keitä ei. Arvostaako ope lääkäriperheitä vai mukavia tavallisia enemmän, luuleeko epämuodikkaita ongelmallisijsi, minkä näköisiä ja tyyppisiä suosii. Siitä se lähtee! Päiväkodin asenteelliset hoitajat ovat ihka oikeasti syyllisiä. Uskokaa tai älkää.
Tämä on niin totta!eräs ystäväni joutui päiväkodilla lapsensa kanssa kiusaamisen kohteeksi. Sekä äidistä ja tytöstä levitettiin uskomattomia juttuja.
Hän puuttui ja teki rikosilmon hoitajista.
Olen itse ollut monella pk.illa töissä ja tiedän millaista se on. Näitä "epäsuosittuja" vanhempia lyntätään ja lapset kuuntelee vieressä..
Sieltä ne lapset saa heti mallin, kuinka "kunnolliset aikuiset" on kiusaajia ja uskovat että se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... En haluaisi olla v*ttuileva, mutta pitäisikö sinun kokeilla sellaista tekniikkaa nimeltä matkiminen. Nimittäin jos he eivät opi sitä kuinka tekopyhää heidän käytöksensä on, siinä tapauksessa he eivät ole ystävyyden arvoisia ihmisiä. Eli siis seuraavan kerran, kun joku heistä sanoo sinulle "tuo oli loukkaavaa" vastaa sille samalla tavalla miten sinulle olisi vastattu jolloin he joko oppivat sen kuinka tekopyhästi he ovat käyttäytyneet. Tai sitten eivät jolloin se ystävyys on 99% todennäköisyydellä rikki.
En haluais rikkoa ystävyyssuhdettanne, mutta koska olen ulkopuolinen joka ei tunne teitä, en osaa antaa mitään muuta neuvoa, kun ainoastaan tämän jossa on riskinsä, mutta toisaalta mieti kuitenkin, että kumpi on tärkempää: tasa-arvoinen kohtelu vai näiden ystävien säilyttäminen, vaikka se tietääkin sosiaalista piikittelyä
13
Emme me siis ole ystäviä vaan kyse on suuremmasta kaveriporukasta, johon kuulumme. Heillä on oma klikkinsä ja minulle on kyllä tehty selväksi, että minä en kuulu siihen. Mutta minulla ei ole mitään omaa klikkiä vaan hengailen vain tuossa suuremmassa porukassa, jossa on kaikki. Tai yritin perustaa oman ryhmän, mutta koska nuo tyypit ovat suosittuja niin heidät sitten haluttiin mukaan sinne ryhmään. En haluaisi lähteä koko kaveriporukasta koska kaikki muut noita muutamaa lukuun ottamatta ovat todella mukavia ja ihania ihmisiä, mutta he kaikki myös pitävät noista jotka piikittelevät minulle koska nuo piikittelijät ovat kaikille muille tosi mukavia. Tuntuu, etten ole sellaisessa asemassa että voisin lähteä potkimaan heitä tuosta ryhmästä pois vaan minut tulkittaisiin k*sipääksi jos tekisin niin ja menettäisin koko ryhmän ja sen jälkeen nuo piikittelijät olisivat tuossa suuremmassa ryhmässä tietysti vielä entistä ilkeämpiä minulle.
Tiedän olevani vähän kömpelö tällaisissa asioissa, en osaa "pelata&quoot; mitään sosiaalisia pelejä tai ajatella häikäilemättömästi itseäni ja tunnen jo nyt itseni aivan kamalaksi ihmiseksi, kun mietinkin heidän poissulkemista tuosta klikistä. En ymmärrä mikseivät kaikki voi vain olla kivoja toisilleen vaan pitäisi lähteä johonkin tällaiseen "sosiaaliseen sotaan", mutta en sitten tiedä onko nimenomaan kiltteyteni se joka heitä ärsyttää minussa niin kovin.
Kiitos kuitenkin sinulle ja tuolle toiselle vastauksistanne! <3
Tsemppiä sulle! Jostain syystä tässä maailmassa vaan aina välillä törmää pottapäihin, joille kilttien kiusaaminen on syystä tai toisesta hupia. Ei tuossa oikein muuta voi, kuin joko vajota heidän tasolleen tai ymmärtää oma tasonsa ja pysyä omana itsenään.
Voit myös ottaa tuon oppituntina siitä, että osa ihmisistä pelaa erilaisia sosiaalisia pelejä ja joskus myös sinua saatetaan sovitella tällaisen pelin pelinappulaksi. Sellainen ei kerro oikeasti mitään sinusta tai millainen oikeasti olet, mutta aika paljon noista pelaajista. Jostain syystä heillä on tarve pelata (tietoisesti tai tiedostamatta) muilla ihmisillä. Jos huomaat olevasi muiden pelinappula, niin olet jo aika vahvoilla ja voit itse miettiä haluatko olla tuollaisessa pelissä mukana (pelinappulana tai pelaajana)! Tämä ei välttämättä tarkoita aina edes välien katkaisua, et vaan enää osallistu tuohon "peliin". Tulet huomaamaan, että kun olet hoksannut sen, että joidenkin kaveriesi tyyli kommentoida käytöstäsi on selkeää "pelaamista", alat myös huomaamaan ettei heidän kommentointinsa enää aiheutakaan sinussa niin voimakkaita tunteita. Tämä vaatii harjoittelua ja sulattelua, mutta toimii! Ja tarkoitan tällä nimenomaan sun mielenrauhaasi, huomaat, ettei kaikkien puheita kannata ottaa totena, ei vaikka olisivat kavereita/läheisiä ihmisiä.
Moni on pelinappula huomaamattaan ja käyttää elämänsä miettien muiden tarkoitusperiä ja yrittäen olla mieliksi muille ja samalla unohtaa kuunnella ja arvostaa itseään. Arvosta itseäsi ja arvosta kanssaeläjiä! ❤️
Minulla on yksi työkaveri, joka on koulu- ja työpaikkakiusattu. Hänellä on kauhean hyökkäävä asenne ja samalla sellainen siilipuolustus, nostaa joka ikisessä palaverissa, keskustelussa esiin että pitää olla nollatoleranssi kiusaamiseen ja aikuiset ei kommentoi toisten ulkonäköä ja ärsyttää sellaiset ihmiset että - - -. Haukkuu mielestään ovelasti ja näppärästi työn ohessa vuorotellen kaikkia tiimistä, liekö sitten joku alitajuinen puolustus että pitää varmuuden vuoksi haukkua muut ennen kuin muut ehtivät haukkua hänet.
Aika harva tiimissä hänestä pitää.