Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan

Voi ei, mä tunnistan nuo ylireteät masterchef-elkeet. Kaikki pakkaukset repäistään auki silleen tekemisen meiningillä sen verran ronskisti, että riisit on pitkin liettä ja pöytiä, ja jatkossa pakkauksen sulkeminen, säilyys ja käyttö maailman hankalinta. 

Ohjeetkin on tehty ilmeisesti vain idiootteja varten, ei häntä varten, ja lopputulos on sen mukaista.

Joka helvetin kippo ja kattila tulee käytettyä, kun mitään ei kykene ennalta arvioimaan (mahtuuko kaikki ainekset valittuun kulhoon, onko tarkoitus laittaa astia mikroaaltouuniin - hups, otti käyttöön metallisen, dl-mitalla jolla mitattiin sokeri ei miehen logiikan mukaan mitenkään pysty mittaamaan myös vehnäjauhoja).

Ja kun telkkarissakin sekoitetaan käsin tai käännellään pannulla paistuvat pihvit sormin, niin tokihan mieskin.. Sitten se parkuu keittiössä minua apuun, kun on niin ylivoimaisen vaikeaa avata vesihana taikinaisin käsin, kuin olisi neliraajahalvaantunut tai jotain, kun on vähän sotkua käsissä. Tai keittiöstä kuuluu armoton karjaisu, kun näpit ovat palaneet lohimedaljonkia kuumassa rasvassa sormin kääntäessä (ja apua sitä voivottelua ja huomion hakemista pipin sormen kanssa koko seuraavan viikon ajan). 

Ja voi taivas, kuinka siitä hänen kokkaamisestaan tehdään numeroa jälkikäteen "VIIMEKSI kun tein tartar-pihviä..." (niin sen ainoan kerran kun oot tai ollaan ikinä tehty) "AINA kun mä teen risottoa..." (eli se yks kerta silloin vuosi sitten) "Hakaniemen hallista saa parhaat ribsit. Haen aina sieltä." (niin pari vuotta sitten käytiin siellä kerran ja ostettiin ribsejä, kun ei muutakaan keksitty, mutta ei oo sen jälkeen tullutkaan käytyä eikä tehtyä kyllä ribsejäkään). 

Meillä mies laittaa ruuan, ja hyvää ruokaa laittaakin. Multa on ihan turha kysyä mitään keittiöön liittyvää, ei ole aavistustakaan vastauksesta.

Tätä pyydettiin nostamaan vuoden aloitus-ketjussa

Liekö ap:n mies hengissä viimeisimmän episodin jäljiltä :D

MIKÄÄN ei ole niin järkyttävää kuin miehen NAUKUVA ääni!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 10:52"]

Toi etsimisen ja löytämisen ongelma on kyllä jännä. Mun mies tekee kaikkia kotitöitä, laittaa ruokaa ja ei muutenkaan ole sellainen, joka yrittäisi laistaa velvollisuuksista. On ollut hoitovapaalla ja hoitaa lapset hyvin. Mutta ei löydä mitään! Esim. eilen sanoi, että lapsella ei ole kurahousuja tarhassa kun ei löytänyt niitä aamulla vaikka etsi. Mä avaan eteisen kaapin ja siinä ne on, ei edes mitenkään piilossa. Mies etsii asioita niin, että avaa oven ja vilkaisee kaappiin, jos tavara ei hyppää hänen silmilleen niin se ei ole siellä.

[/quote]

Katsoo siis suullaan eikä silmillään. Niin munkin mies tekee.

Tuli mieleen tosta löytärisee vaikeudesta kun eilen mies alkoi mulle raivota että olen heittänyt pois hänen tärkeitä papereita jotka ovat mustassa kirjekuoressa. Hölmistyneenä osoitin miehen edessä sohvapöydällä olevaa mustaa kirjekuorta. Mies ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi marisemista kuinka heitän kaiken aina roskiin ja nyt on sitten tärkeät paperit mennyt kun aina pitää olla siivoomassa ja hänen sukkansakin aina heitän pois kun on pieni reikä ja vali vali :D siinä vaiheessa meni jo hermo ja karjaisin että silmä käteen se kuori on edessäs

Pakko nostaa kun joku muistutti :)

Apua, täällä on kivasti mulla kohtalotovereita :D

Miehen tuorein kokkailutuokio oli päätyä sairaalareissuun. Tilanne oli yhtä kaaosmainen kuin aloituksessa kuvasin. Pysyttelin visusti taka-alalla naukumisen välttämiseksi. Miten olikaan kaikki ruoka-ainekaappien ovet ammollaan (taas). Kiltillä tuulella ollessani suljen ovia vaivihkaa miehen perässä, nyt en välittänyt tuota tehdä. Ja kuinkas kävi; mies kumartui tiskikoneesta tavoittelemaan kiireessä jotain kapustaa. Ylösnoustessaan (vauhdilla) kolautti otsalohkonsa ovenkulmaan. Armoton vekki ja veri lensi.

Hiukan oli mies kärtsynä kun mä hirnun enkä saa koottua itseäni. ap

36 & 42 kiitos nauruista :D

Vaikuttaa siltä, etten ole maailman ainoa nainen ongelmani kanssa! ap

...ja sitten itketään ja parutaan, kun ne miehet eivät tee mitään...

Ne harvat kerrat, kun rakas mieheni tekee meillä ruokaa, hän odottaa vähintäänkin mitalia ja aplodeja palkinnoksi. Mies on siitä aivan ihana, että muistaa kiittää kaikesta tekemästäni ruuasta ja aina kehuu, että hyvää on. Mutta jos hän tekee ruokaa, sitä pitää kehua 10krt ruokailun aikana ja vielä muistella illalla sängyssäkin. Jostain syystä lähden tähän aina itse mukaan ja olen kiillottamassa hänelle Masterchefin kruunua onnistuneesta lämpimästä voileivästä, keskustellaan sen koostumuksesta ja siitä kuinka hienosti sipulit oli pilkottu... Ja kun itse väännän 4 h jotain erikoisruokaa, se on "tosi hyvää" - that's it.

Onneks mun mies on kokki.

Teidän miehet on idiootteja. Sääliksi käy, ja kun vielä ilmeisesti kuvittelette että kaikki miehet on tuollaisia aivovammaisia lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2014 klo 22:26"]

Laittakaa tiskikoneen luukkuun vaikka jääkaappimagneetti kun siellä on likaiset. Jää yksi kysymys vähemmäksi.. 

[/quote]

Eiköhän sitten kysytä, että mitä se magneetti taas tarkoittikaan.

Työpaikalla on lapuilla, joissa lukee likaiset/puhtaat, esitetty tiskikoneen tilaa eikä sekään tunnu menevän kaikille perille...

Mä siivoan äärimmäisen harvoin keittössä, mieheni ei siis kysele, mistä mitäkin löytyy, löytää siis kaiken omilta jäljiltään. Eikä kyllä myöskään huutele apua ruuanlaittoon tai leivontaan.. Toisaalta, kun on yhteisiä lapsia, täytyy aikuisten olla aikuisia...

Meillä mies osaa laittaa ruokaa ihan hyvin, koska miehen isä(!) otti poikansa jo pienestä lapsesta asti mukaan ruoanlaittoon ja opetti ettei ruoanlaitto ole pelkästään naisten työtä. Itselleni ruoanlaitto on todella mieleistä, rentouttavaa puuhaa, joten sen takia vastaan suurimmaksi osaksi meillä ruoanlaitosta. Mies kyllä auttaa pilkkomisessa yms. jos pyydän apua. Suurimmat erot meidän ruoanlaittotapojen välillä on se, että minä osaan soveltaa reseptejä ja ohjeita paljon enemmän kuin mies, ja se, että mies ei siivoa keittiössä jälkiänsä ihan niin hyvin kuin toivoisin. Mies on sitä mieltä, että ruoka on parempaa minun laittamana, ja kieltämättä olen itsekin vähän samaa mieltä, mutta en valita miehen ruoista, koska lopputulos voisi olla paljon huonompikin.

Mutta on minullekin tuttua tuo, että miehen mielestä keittiössä on milloin mikäkin juttu hukassa, vaikka olisivat ihan siellä, missä aina ennenkin.

Kiitos ihanan värikkäistä keittiökuvauksista. Tuli hyvät naurut aamuun.

meillä on myös asioiden löytymisongelma sekä onko astiat likaiset/puhtaat, mutta meillä mies on parempi siivoamaan keittiötä ja tiskaamaan. Minä taas vastaan ruuanlaitosta "masterchef"-tyyliin. ;D

meillä taas mies on pääasiallinen kokki. olen aikuisena add & asperger-dignoosit saanut, reseptit ovat minulle hepreaa enkä ikinä löydä mitään pienestä keittiöstämme ! ilman miestä lapset saisivat aina makarosotkua tai munakokkelia..

Me tehdään kotona molemmat ruokaa, mutta eri aikaan. Ei mahduta samaan keittiöön tekemään yhdessä ruokaa, silloin aina toinen on edessä tai maustamassa ruokaa, vaikka itse tein sen juuri äsken. Sitten täytyy vielä arvostella toisen ruuanlaittoa, niin eihän siitä mitään tule :D Minä urputan kun mies ei hoksaa tehdä (mun mielestä) järkevässä järjestyksessä asioita ja mies mun maustamisesta.

Meillä just ajetaan toinen sinne sohvalle pois tieltä :D