Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta! Mies huusi naukuvalla äänellä ruokaa laittaessaan
Mä en kestä! Mies laittaa ehkä kerran kahdessa viikossa ruoan. Muutoin kokkailut on vastuullani. No, tänään hän alkoi väsäämään jauhelihakastiketta. Itse ajattelin kerrankin ottaa rennosti ja katsella tv:tä. Hetken kuluttua kuuluu ärsyyntynyt ja naukuva ääni: voitko tulla edes laittamaan makaronit kiehumaan kun käteni ovat sidotut jauhelihan ruskistamiseen. Vesi siinä kiehui jo yli äyräiden ja mies sinkoilee ympäri keittiötä. Olen myös joutunut sanomaan mikä kattila kastikkeelle sekä millä kastiketta voi sekoittaa kun kaikki lastat pesukoneessa. Ei jumalauta!
Ja nyt se siis on kiukkuinen kun joutuu yksin tekemään koko ruoan. Ja ps. voitte vaan kuvitella missä kunnossa keittiö on ja kuka sen siivoaa. Hän on sentään laittanut ruokaa.
Kommentit (402)
Voi teidän joidenkin miehiä! :) Mutta ainakin he yrittävät!
Meillä mies laittaa aina ruoan eikä saa mitään kaaosta aikaiseksi. Hän häätää minut keittiöstä ja tuo lasillisen viiniä ruokaa odotellessani. Mies valmistaa minulle myös sellaisia ruokia, joita ei itse syö, esim. tietynlaisia salaatteja ja aamiaisella munakokkelia. Mies laittaa myös jouluruoat ja hoitaa kesällä grillauksen.
Olen niin otettu hyvää ruokaa laittavasta miehestäni, että sanoin heti suhteemme alussa siivoavani aina keittiön. Vain paremmat pannut ja kokkiveitset mies haluaa puhdistaa itse. Koska mies ei sotke keittiössä sen kummemmin mitä itsekään tekisin, tilanne on ihan tasapainossa. Mies on hyvillään, kun voi aina tulla siistiin keittiöön kokkaamaan tekemättä sille itse mitään, ja minä olen mielissäni, kun voin ruoanlaiton ajan löhötä sohvalla tai ottaa vaikka kylvyn :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt se siis on kiukkuinen kun joutuu yksin tekemään koko ruoan. Ja ps. voitte vaan kuvitella missä kunnossa keittiö on ja kuka sen siivoaa. Hän on sentään laittanut ruokaa.
No itsehän olet valintasi tehnyt :) Onko teillä lapsia?
jotkut kertomukset oli niin kuvaavia ja ihan-kuin-meiltä että hihitin vedet silmissä.
onhan tuo oma nössykkämuru niin avuton joskus keittiössä että itkettäis jos ei naurattais.
kostan kuitenkin kaakottamalla pyöränpumppu kädessä ei tää pysy tässä renkaassa mitenniin mikä painehomma, naukumalla että haluan tähän seinään naulan voinko lyödä lihanuijalla tai lampunkantoja muka erilaisia älänyviitti..
Ah, kylläpä helpotti lukea kohtalotovereiden kokemuksia. Nauroin vedet silmissä useammalle.:)
Joka kerran kun mies kysyy onko koneessa puhtaat vai likaiset vaikka katsoo suoraan koneen sisälle samaan aikaan, kysyn vain vastaan että onko oven sisäpinta kiiltävä vai roiskeiden peitossa. Joku kerta se älyää miten tuo liittyy asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on innokas kokkaaja, ja kovasti se on oppinutkin (hyvä kun osasi veden keittää kun yhteen menimme). Mies yleensä kokkaa silloin kun pääsee minua aikaisemmin töistä, ihanaa, joo, mutta se merkitsee myös sitä, että mulla viimeiset työpäivän tunnit kännykkä piippaa viestiä viestin perään... Kuvaviesti; onks nää pilkottu tarpeeksi, kun ohjeessa luki että pieneksi. Voiko tätä vuokaa käyttää tällaiseen? Millä mä voitelen vuoan kun ei oo voita? Mitä tarkottaa kuullottaa? Missä vaiheessa tää ja tää ainesosa laitetaan? Näyttääkö tää susta siltä kuin pitäisi? Voinko mä sekottaa puuhaarukalla kun tässä lukee vispilällä? Laitanko mä eka kastikkeen vai makaroonin kiehuu?
Intoa ja yritystä löytyy, mutta epävarmuus jyllää siinä määrin, että vaikka olisi kirjallinen ohje, haluaa joka kohdan varmistaa minulta. Ja kysymys ei ole siitä että olisin natseilija kokkausasioissa; olen monesti sanonut että tee sinne päin vaan, varmasti tulee ihan hyvää, ja jos nyt jostain syystä menee ihan syömäkelvottomasti pieleen niin tilataan pizzaa. Mutta ei; sinulle on 1,2, 3, 8, 25 uutta viestiä -_-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa onnellisia te joiden mies ei erota onko koneessa puhtaat vai likaiset. Mun mies kyllä sen erottaa. Ja sitten hän tyhjentää mielellään tiskikonetta, kun sen hän osaa tehdä, omasta mielestään. Mutta, kuten kaikki miehet, hänkin on ihan kujalla siitä mikä vati, kattila, kuppi ja kapusta minnekin kuuluu. Olen hermona jos en ole ehtinyt tyhjentää konetta ennen kuin mies ehtii sen tekemään. Koska sitten emme kumpikaan enää löydä keittiöstä mitään...
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä! Mies laittaa ehkä kerran kahdessa viikossa ruoan. Muutoin kokkailut on vastuullani. No, tänään hän alkoi väsäämään jauhelihakastiketta. Itse ajattelin kerrankin ottaa rennosti ja katsella tv:tä. Hetken kuluttua kuuluu ärsyyntynyt ja naukuva ääni: voitko tulla edes laittamaan makaronit kiehumaan kun käteni ovat sidotut jauhelihan ruskistamiseen. Vesi siinä kiehui jo yli äyräiden ja mies sinkoilee ympäri keittiötä. Olen myös joutunut sanomaan mikä kattila kastikkeelle sekä millä kastiketta voi sekoittaa kun kaikki lastat pesukoneessa. Ei jumalauta!
Ja nyt se siis on kiukkuinen kun joutuu yksin tekemään koko ruoan. Ja ps. voitte vaan kuvitella missä kunnossa keittiö on ja kuka sen siivoaa. Hän on sentään laittanut ruokaa.
Ei jumalauta minkälaisten miesten kanssa te naiset pariudutte tai siis poikien. Minkä ikäinen mies, korjaan poika? Itse en edes suostu syömään jauhelihaa ja ei syö koiranikaan. Jos haluut joskus kunnon miestä soita mulle, paistan sulle maailman parhaat kananrinnat curryssa hymyillen kuin mies ja sen jälkeen nautimme keskenään jälkiruuasta eli toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oma mies osaa laittaa ruokaa. Itse olen toivoton tumpelo keittiössä, vähän kuin ap:n mies :D Itseni saan pidettyä hengissä, mutta mies ei kokkauksiini koske, joten hän tekee ruuat ja minä tiskaan.
Jep.Miesvauvat.Meilläkin ukko kuvittelee,että muijan velvollisuus siivota, kun hän kerran,kaksi vuodessa laittaa ruoan.Ja sotkee pahemmin,kuin kakarat...Ei kyllä koskaan siivoa keittiötä mun jäljiltä,kumma juttu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies tekee ihan sairaan hyvää ruokaa. Silloin kun tekee. Yleensä vaan laittaa viikonloppuisin ja vaikka hyvää tuleekin niin keittiö on ihan järjettömässä kaaoksessa sen jälkeen. En vaan tajua! Itse osaan tehdä ruokaa niin että roskaa, kastiketta, sipulinkuoria yms ei ole ympäri tasoja ja lattioita.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on juuri parasta aikaa tekemässä meille intialaista ruokaa keittiössä :D
Niin ne miehet vaan on erilaisia!
Älä pilaa hyvää agendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sen sijaan olen laittanut meidän perheessä ruuat jo parikymmentä vuotta. Vaimo tekee vain, jos sattuu olemaan yksin kotona eikä suostu kattiloiden ja patojen ääreen, jos minä olen paikalla. Sen sijaan vaimo hoitaa meillä leivontapuolen.
Tunnistan tuon, kun yhtäkkiä jauheliha alkaa hiiltyä, eikä tomaattimurska ole vielä edes mukana, ja vesi kiehuu kattilasta yli ihan yhtäaikaa, ja äkäinen avunhuuto kantautuu keittiöstä. Kyllähän mullakin käy välillä jotain tuollaista, mutta yleensä auttaa nostaa toinen kuumalta levyltä pois... Ja riittää omatkin kädet siihen. Muutenkin itselleen ihan onnistuneesti ruokaa laittava mies taantuu helposti minun kotona ollessa kyselijäksi. Mutta ruoat kyllä onnistuu eikä jää erityistä sotkua. Toinen tunnistettava oli tää... Eli että miehen tekemää ruokaa muistellaan vielä kehuen illalla sängyssä :) ollaan kyllä molemmat aika noviiseja ruoanlaittajia, joten kalastellaan kehuja kumpikin ruokapöydän ääressä. Mies vaan vetää pitemmän korren kun kalastelu jatkuu yli ruokailun :D
Näitä on välillä (nimenomaan välillä) hauska lukea.. Olen siis mies, 50 ja risat ja itseäni ruuanlaitto ei kiinnosta vähääkään, ruualla hifistelystä puhumattakaan. Osaan kyllä tehdä perusruokia jos on pakko, sitä paitsi asuin vuosikaudet itsekseni enkä kuollut nälkään enkä hukkunut p**aan kertaakaan. Kaiken lisäksi olen suhtellisen nuuka kuten vaimonikin joten valmisruuat tai ulkona syöminen ei ole liian usein tapahtuvaa, välillä vaihteluksi kyllä ja se on mukavaa, nyt varsinkin kun lapset ovat pääasiassa omillaan. Vielä sen verran, että todellakin tiedän mistä keittiössämme mikäkin löytyy, tiskit ym. ovat varsinkin viikonloppuisin monesti minun vastuullani vaimoni ajoittaisen olkapäävaivan takia.
Tuttavapiirissäni on sekä joissain kirjoituksissa mainittuja ego-kokkeja, jotka ovat mielestään ainakin tämän valtakunnan parhaita ja luovia kokkeja ja tuovat sen myös esiin (karseaa..), kuten jotkut myös niin avuttomia, että eivät varmaan osaa edes kahvia keittää ilman vaimokullan läsnäoloa. Onneksi suurin osa on kaltaisiani ruuanlaittoon lähinnä sanoisinko pragmaattisesti suhtautuvia, jotain on pakko syödä ja hyvä olisi katsoa vähän mitä suuhunsa laittaa, varsinkin kaltaistemme urheilijoiden.
Miksi siis kirjoitin koko vuodatuksen, kiinnostaneeko tällainen edes ketään? Ehkä siksi, että mielestäni ruokailu ei ole elämää isompi asia, ja niin taloustöistä kuin monesta muustakin kannattaisi sopia jo suhteen alussa niin ei tulisi puolin ja toisin "jäkätyksiä" (hirveä termi mutta oli ihan pakko laittaa se tähän yhteyteen, sori vaan..). Nk. terve järki ja loogisuus olisi hyvä lisä niin miehen kuin naisenkin keinovalikoimaan. Ja en malta olla sanomatta, että olen varmaan yksi niitä harvoja ei-vegaaneja miehiä jota grillaaminen ei todellakaan innosta.. :)
Mun mies saa ekana slaagin siitä, että laskutilaa on liian vähän. Kun en reagoi, hän aloittaa kokkaamisen. Mutta pitää minua sitten jonkinlaisena juoksutyttönä; tuo sitä ja tätä. Plääh. Hyvää ruokaa hän kyllä tekee, ei sillä.
En ole muuten itse ikinä hoksinut juoksuttaa häntä kun teen ruokaa. Pitääkin kokeilla!
Tää on muuten sellainen avaus ettei nykypäivän palstapolitiikalla olis täällä tuntiakaan saati sais tota kruunua.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies tekee ihan sairaan hyvää ruokaa. Silloin kun tekee. Yleensä vaan laittaa viikonloppuisin ja vaikka hyvää tuleekin niin keittiö on ihan järjettömässä kaaoksessa sen jälkeen. En vaan tajua! Itse osaan tehdä ruokaa niin että roskaa, kastiketta, sipulinkuoria yms ei ole ympäri tasoja ja lattioita.
Miksi revit vuoden 2014 kirjoituksen tänne. Ja miten tässä voi olla liekki kun vaan muutama viesti tältä vuodelta eikä muutenkaan paljon.
Minun ex-miesystäväni ei ollut maustekastikemies vaan olutmies. Hän oli oikeasti sitä mieltä, että kaikkeen ruokaan sopi kaataa vähintäänkin loraus olutta, ja loukkaantui hirveästi, jos siitä oli vastaansanomista. Kerran hän oli tehnyt spagettikastikkeen kokonaan olueeseen ja sai jäkätyskohtauksen ja sen perään murjotuskohtauksen, kun en suostunut edes maistamaan sitä sotkua. Hän oli sitä mieltä, että jos kerran mies "hyvää hyvyyttään" tekee ruokaa, siitä pitää olla kiitollinen.
Hän paljastui muutenkin oudoksi: hän luki työpaikkansa kahvihuoneessa kaikki käsiinsä saamansa naistenlehdet ja otti niistä oppia "naisten käsittelyyn". Kyllä huomaa, että nuo lehdet ovat naisten kirjoittamia - ainakin tuolla miehellä nimittäin ei ollut esimerkiksi "naisten rakastamista pikku huomaavaisuuden osoituksista" ollenkaan sama käsitys kuin lehden kirjoittajilla.