Lue keskustelun säännöt.
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä, suurperheen äiti
18.12.2020 |
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä. Miksi ihmeessä?
Koska heidän täytyy olla paljon lapsen kanssa, ja se väsyttää, koska MINÄ haluaisin omaa aikaa...näin heillä ajatus tuntuu luistavan. Mutta, eikö kyse ole ASENTEESTA? ...niinkuin monessa muussakin asiassa: jos pidät sitä vaikeana, se ON sitä. Jos taas ajattelee, että kaikki järjestyy, koti saa olla boheemisti sotkussa, lapset on mukavia pikkuihmisiä, ja mikä ei lasten kanssa onnistu, se ei olekaan niin tärkeää. 😁 mut suomalaisilla on tapana valittaa lähes kaikesta, paras oli mäkkäritalolla kun eräs äiti sanoi: oispa ihan huippua olla terveen lapsen kanssa kotona, ja valittaa siitä kun taas sataa, eikä päästä ulos!! Meillä oli lapset silloin Lastensairaalassa.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut saman alan opiskelijoista on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut vanhukset on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut isät on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut joogaharrastajat on väsyneempiä kuin toiset.
Onnittelut ap, olet tajunnut että ihmiset ovat erilaisia!Toi noissa opiskelijoissa on kyllä totta, osalle kaikki on niin hirvittävän rankkaa ja kamalaa. Itse olen työpaikassa, jossa pääsen vaikuttamaan siihen, ketä palkataan. Tietty opiskelukavereita vinkkailee, mutta en ketään, jonka opinnot venyi tai jolle se opiskelu oli äärimmäisen rankkaa.
Hih, kyllä on opiskelu helppoa ja nopeaa kun ottaa kaikista kursseista ykkösen arvosanaksi ja vetää minimimäärän kursseja, ettei vaan vahingossakaan opi yhtään mitään ylimääräistä. Ja ketään sellaista ihmistä ei tietenkään kannata palkata jonka opiskelut ovat vaikkapa sairastumisen takia venyneet -- mikä laiskimus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapset on erilaisia. Kaksi huonosti nukkuvaa lasta voi olla hankalampi yhdistelmä kuin neljä helppoa lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa voi myös olla sopeutumisvaikeuksia ja masennusta, jos elämä muuttuu kovin radikaalisti lapsen myötä. Oletko itse työelämässä? 1-2 lapsen äidit on myös ehkä useammin työelämässä kuin suurperheen äidit ja se vaativan työn ja perheen yhdistelmä uuvuttaa ainakin minut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksilapsisen perheen vanhemmilta vaaditaan enemmän kun lapsella ei ole sisarusta jonka kanssa kasvaa. Lapsi ehkä vaatii silloin vanhemmalta enemmän, pitää olla seurana, järjestää aktiviteetteja, kavereita yms. kaikki eivät tähän pysty johtuen ehkä lapsestakin ym. Kunhan se raskasta etenkin silloin kun vanhempi haluaa olla rauhassa ja lapsi ei anna kun on yksinäinen ja vaatimassa leikkikaveria...
Näinhän se juuri on. Esikoista piti olla koko ajan viihdyttämässä, toinen ja kolmas viihtyivät katsellen isompiaan. Vauva-ajassa tosiaan oli valtava ero tässä. Eli seuraavat laitettiin lattialle vaan katsomaan isompien pörräämistä eikä tarvinnut koko aikaa olla itse vieressä.
Lasten nukkuminen vaikuttaa hirveästi jaksamiseen. Ylipäänsä voi olla sata asiaa jotka vaikuttavat jaksamiseen mutta eivät näy ulospäin; oma terveys, mielenterveys, taloudellinen tilanne, parisuhde jne. En kyllä lähtisi ketään arvostelemaan.
Miksi nämä äänessä olevat suurperheiden äidit ovat aina tasoltaan jotain sossun elättejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, olisikohan tässä vaikka sellainen juttu, että ihmiset ovat erilaisia, niin vanhemmat kuin lapset? Ja vaikka sellainen juttu, että ne, jotka väsyvät lasten kanssa, eivät alkujaankaan lähde perustamaan suurperheitä, kun taas sinä, joka saat energiaa lasten seurasta, halusit ison perheen?
Minä olen introvertti, ja tarvitsen hyvin voidakseni aika paljon yksinoloa, mieluiten useamman tunnin päivässä. Lasten kanssa oleminen (tai ihmisten muutenkin) on minulle henkisesti todella väsyttävää. Varsinkin pikkulapsiaikana, ja varsinkin kun omani oli hyvin seurankipeä. Toki suurperheessä laiska vanhempi voi jättää läsnäolon vanhempien lasten kontolle.
Pakkoko niitä lapsia on tehdä, jos jo valmiiksi tietää, että tarvitsee päivittäin useamman tunnin rauhaa? Meidän suurperheessä kyllä vanhemmat hoitaa lapset.
No mikä oli sinun tekosyysi tehdä paljon lapsia? Koska halusit ja ajattelit itseäsi?
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen äidin elämäntehtävä on yleensä olla äiti. Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin äitiys näille ihmisille. Kun taas ne naiset, joilla on normaali määrä lapsia eli se 1 tai 2 ovat usein muutakin kuin äitejä, käyvät töissä yms. Väsymys ei välttämättä johdu pelkästään lapsista.
Minulle on ihan sama onko sinulla yksi vai kymmenen lasta, mutta jos olet väsynyt, osoitan empatiaa. En siedä toisten vähättelyä. Me emme ole robotteja, vaan ihmisiä. Äitinä olo on joskus todella väsyttävää, eikä kukaan ole oikeutettu sanomaan sinulle kuinka sinun tulisi tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että heillä on 1-2 lasta, johtuu siitä että he eivät jaksa useampaa lasta hankkia. Ovat siis fiksuja, kun ymmärtävät, että ei kannata lisätä kuormitustaan yhtään enempää. Se väsymys ei johdu niistä lapsista, vaan muusta kuormituksesta elämässä, mutta vaikuttaa siis siihen, että useampaa lasta ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Kehtasit siis tuntea väsymystä?? Aijai, et saa kultatähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Jaa. Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan ne jotka omasta mielestään on parhaita lastenkasvattajia, menee yleensä eniten metsään. Niiden lapsia sitten hoidetaan psykiatrisella parikymppisenä. Normaali hyvä vanhempi on vähän varovaisempi asettelemaan sitä kruunua päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut saman alan opiskelijoista on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut vanhukset on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut isät on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut joogaharrastajat on väsyneempiä kuin toiset.
Onnittelut ap, olet tajunnut että ihmiset ovat erilaisia!Toi noissa opiskelijoissa on kyllä totta, osalle kaikki on niin hirvittävän rankkaa ja kamalaa. Itse olen työpaikassa, jossa pääsen vaikuttamaan siihen, ketä palkataan. Tietty opiskelukavereita vinkkailee, mutta en ketään, jonka opinnot venyi tai jolle se opiskelu oli äärimmäisen rankkaa.
Huh, enpä taitaisi edes haluta olla noin yksinkertaisen ihmisen kanssa töissä, jos yksi opintojen venyminen on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne 1-2 lapsen vanhemmat käy myös päivätyössä. suurperheen äidit yleensä makoilee himassa astral-tv:n edessä kun lapset on päivät koulussa. Että vähän eri tilanne teillä...
Haha. :D onnittelut päivän tyhmimmästä kommentista. Kukaan kotona oleva äiti ei ehdi ”makoilla himassa”, noin luulevalla ei selvästikään ole kokemusta lasten kanssa kotona olosta. Se myös usein vaatii enemmän henkistä jaksamista kuin työssä käynti, jossa yleisemmin saa olla rauhassakin ja keskittyä aikuisten seuraan.
Kaikki 1-2 lapsen äidit eivät todellakaan käy töissä, ne väsyneimmät (tai oikeammin masentuneet/mt-ongelmaiset) jopa laittavat lapsensa päivähoitoon saadakseen oikeasti makoilla yksin kotona ja kirjoitellakseen esim. tänne.
Paha olla näin joulun alla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksilapsisen perheen vanhemmilta vaaditaan enemmän kun lapsella ei ole sisarusta jonka kanssa kasvaa. Lapsi ehkä vaatii silloin vanhemmalta enemmän, pitää olla seurana, järjestää aktiviteetteja, kavereita yms. kaikki eivät tähän pysty johtuen ehkä lapsestakin ym. Kunhan se raskasta etenkin silloin kun vanhempi haluaa olla rauhassa ja lapsi ei anna kun on yksinäinen ja vaatimassa leikkikaveria...
Näinhän se juuri on. Esikoista piti olla koko ajan viihdyttämässä, toinen ja kolmas viihtyivät katsellen isompiaan. Vauva-ajassa tosiaan oli valtava ero tässä. Eli seuraavat laitettiin lattialle vaan katsomaan isompien pörräämistä eikä tarvinnut koko aikaa olla itse vieressä.
Lasten nukkuminen vaikuttaa hirveästi jaksamiseen. Ylipäänsä voi olla sata asiaa jotka vaikuttavat jaksamiseen mutta eivät näy ulospäin; oma terveys, mielenterveys, taloudellinen tilanne, parisuhde jne. En kyllä lähtisi ketään arvostelemaan.
Allekirjoitan. Ensimmäinen lapsi oli uuvuttavin. Nyt kolmas vauva menee ihan rutiinilla, tuossa se möllöttää ja katsoo kun isommat juoksee eestaas. Oma asenne on myös eri. Ei mitään nukutustaikatemppuja vaan hellän jämäkästi pinnasänkyyn vaan vaikka huutavana ja ovi kiinni, ei muuta ehdi kun pottukattila kiehuu yli ja keskimmäiselle tuli vahinko.
Sitä ihmettelen, kun uupumuskeskusteluissa vedetään esiin nämä luomusoseet ja muiden äitien vaatimukset. Ei minulta ainakaan kukaan ole mitään vaatinut, enkä ole kokenut halveksuvia tuijotuksia jos olen pilttipurkkia lämmittänyt jossain tai kirpparihaalarin polvessa on ollut reikä. Että kuka niitä vaatimuksia oikein esittää? Ettei olisi ihan kyseiset äidit itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
"On kyse asenteesta ja siitä että vaaditaan itseltä liikaa. Ja vaaditaan koska nykyaikana tehdään lasuja jo melkein siitä jos lapsella on hammastahnatahra paidassa. Kytätään ja juoruillaan muiden perheiden asioita ja arvostellaan muiden vanhemmuutta. Se nostaa omaa rimaa vanhemmuudesta, koska ei haluta antaa muille juoruilun ja arvostelun aihetta. Ja se väsyttää.Voi kun osattaisiin olla boheemeja vanhempia pikkuisen sotkuisissa kodeissa :)"
Niin hyvin sanottu! Meininki on kuin Pohjois-Koreassa. Aika nopeasti sellaiset "äitikaverit", jotka syyllistävät ja kyttäävät, ovat entisiä kavereita. Monilla on asiat ihan normaalisti, mutta toiset saavat iloa toisten elämään puuttumisesta ja moralisoimisesta. Suomessa ilmapiiri on nihkeä. Asiat ovat periaatteessa hyvin, mutta moni uupuu perfektionistiseen ilmapiiriin. Samaan aikaan sellaiset perheet, jotka oikeasti tarvitsevat apua, jäävät huomaamatta!
Vierailija kirjoitti:
No lapset on erilaisia. Kaksi huonosti nukkuvaa lasta voi olla hankalampi yhdistelmä kuin neljä helppoa lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa voi myös olla sopeutumisvaikeuksia ja masennusta, jos elämä muuttuu kovin radikaalisti lapsen myötä. Oletko itse työelämässä? 1-2 lapsen äidit on myös ehkä useammin työelämässä kuin suurperheen äidit ja se vaativan työn ja perheen yhdistelmä uuvuttaa ainakin minut.
”Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!”
Hyvä ärsytysyritys :D
Vaikka ei sen puoleen, onhan näitä mukamas "hyviä" äitejä olemassa, esitetään että elämä tenavalauman kanssa on niin ihkua mutta totuus on toinen. Surkuhupaisaa on se että nämä äiteet oikeasti luulee että muut uskoo tähän suloiseen valheeseen, ei usko.
Ei sitä voi tietää miten omaan lapseen reagoi etukäteen, vaikka olisi hoitanut lapsia paljonkin. Ja miksi jättää sellainen onni kuin oma lapsi kokematta, ihan vaan koska se voi joskus olla vähän rankkaa? Ei elämä ole vain kivaa 24/7/365, joskus on vähän rankempaa, joskus väsyttää, ja se on ihan ok.