Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomalaisvanhemmat uupuneita
18.12.2020 |
"Vanhempien uupumusta on ensimmäistä kertaa vertailtu eri maiden välillä. Laajassa kansainvälisessä vertailututkimuksessa havaittiin, että vanhemmuuden uupumuksen esiintyvyydessä on huomattavia eroja eri maiden välillä.
Suomi sijoittui listauksessa seitsemänneksi, mikä oli tutkimuksen Suomen osuudesta vastaavan Jyväskylän yliopiston professorin Kaisa Aunolan mielestä yllättävää.
– Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio ja meillä on moni asia paremmin kuin useissa muissa maissa, mutta uupumuksen näkökulmasta sijoituimmekin aika kärkipäähän.
Suomea enemmän uupumusta raportoitiin Puolassa, Belgiassa, Sveitsissä, Egyptissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vähiten uupumusta esiintyi Thaimaassa ja Kuubassa.
Maiden välisiä eroja vanhemmuuden uupumuksessa selittivät ennen kaikkea kulttuuriset arvot.
Individualistisissa eli yksilökeskeisissä maissa uupumusoireet olivat tyypillisempiä kuin yhteisöllisissä maissa. Myös vakavaa uupumusta esiintyi yksilökeskeisissä maissa yhteisöllisiä maita yleisemmin.
Yksilökeskeisyydellä oli suurempi rooli vanhempien uupumuksen selittäjänä kuin muilla kulttuurisilla arvoilla, maiden välisillä taloudellisilla eroilla tai yksilöön ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä.
Siinä mielessä yksilökeskeisiin maihin lukeutuvan Suomen sijoitus uupumuslistan kärkipäässä on hyvin ymmärrettävä, Aunola sanoo.
– Yksilökeskeisissä maissa ajatellaan, että yksilö on vastuussa lähinnä itsestään ja ihan lähimmästä perhepiiristään. Yhteisöllisissä kulttuureissa toimitaan yhdessä ja kannetaan vastuuta laajemmasta ympäristöstä. On ehkä enemmän tällaista koko kylä kasvattaa -henkeä."
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Itselläni ei lapsia ole ja auttaisin mielelläni tämmöisessä tilanteessa olevia. Lähipiirissäni on perhe ja kerroin että jos tarvitsee hetken huilata tulen mielelläni leikkimään. Vastaus oli tyly ei me mitään lepoa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Mitä nämä maat ovat? Mun silmään tuo kartta näyttää aika tasaiselta Euroopan osalta, Sveitsiä (uupuneita) ja Ruotsia (vähemmän uupuneita) lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Suomessa ollaan myös superitsekkäitä. Myös lapsiperheet ovat sitä. Keskitytään tasan tarkkaan omaan perheeseen. Sitten ollaan tietysti yksin kun ongelmia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Mutta Suomessa monet vanhemmat laittavat lapsensa ulos kodista n 18v. Yksikin nainen kirjoitti täällä joskus, että lapsen pitää muuttaa, jotta he vanhemmat voivat vihdoin harrastaa seksiä vaikka olohuoneessa!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan myös superitsekkäitä. Myös lapsiperheet ovat sitä. Keskitytään tasan tarkkaan omaan perheeseen. Sitten ollaan tietysti yksin kun ongelmia tulee.
Keskitytään omaan perheeseen, eikä tulla toimeen muiden kanssa. Vanhemmat on kalkkiksia, ei ne tiedä mitään nykyajasta, ennen kaikki oli paremmin ei jälkikasvun lastenhoitoon saa eikä haluta puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Mutta Suomessa monet vanhemmat laittavat lapsensa ulos kodista n 18v. Yksikin nainen kirjoitti täällä joskus, että lapsen pitää muuttaa, jotta he vanhemmat voivat vihdoin harrastaa seksiä vaikka olohuoneessa!
Miksi lapsen pitäisi sen jälkeen vielä asua vanhempiensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Muutin pois kotoa heti lukion jälkeen. Sen jälkeen muutin parin vuoden kuluttua avoliittoon, joka kesti kauan. Noihin aikoihin olin aivan täysi kakara, henkisesti orpo. Opiskelin yliopistossa ja kävin töissä, mutta kyllähän sitä mamman syliä olisi kaivannut.
Suomessa ihminen on tuottavan yhteiskunnan väline eikä inhimillisesti tarvitseva olento. Kotoakin on potkittava tuottavan yhteiskunnan piiriin mahdollisimman nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ollaan myös superitsekkäitä. Myös lapsiperheet ovat sitä. Keskitytään tasan tarkkaan omaan perheeseen. Sitten ollaan tietysti yksin kun ongelmia tulee.
Keskitytään omaan perheeseen, eikä tulla toimeen muiden kanssa. Vanhemmat on kalkkiksia, ei ne tiedä mitään nykyajasta, ennen kaikki oli paremmin ei jälkikasvun lastenhoitoon saa eikä haluta puuttua.
Monet 18 vuotiaatkin harrastaa seksi. Haluavatko he tehdä sen vanhempiensa olohuoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä arvostetaan omaa rauhaa. Kylään ei mennä ellei siitä ole erityisesti sovittu, ovea ei avata, ellei tiedä, kuka siellä on ja kotiin ei juuri kutsuta vieraita, kun halutaan olla omassa rauhassa.
Ja sitten ihmetellään, että ollaan yksin ja ehkä uuvutaan. Suomesta puuttuu se, että ymmärrettäisi että suurin osa saa kuitenkin sosiaalisista tilanteista virtaa, nimenomaan positiivista sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Muutin pois kotoa heti lukion jälkeen. Sen jälkeen muutin parin vuoden kuluttua avoliittoon, joka kesti kauan. Noihin aikoihin olin aivan täysi kakara, henkisesti orpo. Opiskelin yliopistossa ja kävin töissä, mutta kyllähän sitä mamman syliä olisi kaivannut.
Suomessa ihminen on tuottavan yhteiskunnan väline eikä inhimillisesti tarvitseva olento. Kotoakin on potkittava tuottavan yhteiskunnan piiriin mahdollisimman nopeasti.
Eihän tuo henkinen orpous mihinkään muutu vaikka asuisi vanhempien talossa. Yhteisöllisyyttä meillä on hyvin vähän perheen keskenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Mutta Suomessa monet vanhemmat laittavat lapsensa ulos kodista n 18v. Yksikin nainen kirjoitti täällä joskus, että lapsen pitää muuttaa, jotta he vanhemmat voivat vihdoin harrastaa seksiä vaikka olohuoneessa!
Miksi lapsen pitäisi sen jälkeen vielä asua vanhempiensa kanssa?
Koska se on perhe ja yleensä perheenjäseniä ei potkita pihalle. Siellä on vielä todennäköisesti lukio kesken, ei mitään tuloja nuorella jne. Kyllä ne nuoret muuttavat, kun saavat jalt allensa, tuloja, joilla maksaa elämisensä ja opiskelupaikan tai työpaikan josta syy muuttaa,
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Lapsettomana tämä komentti aina jaksaa ihmetyttää. Minä en koskaan halunnut sitä taakkaa minkä lapset väistämättä tuovat tullessaan. Siispä tein hyvin tietoisen valinnan, minulla ei ole lapsia. Mielestäni sinäkin teit saman päätöksen, taisi olla sitten huono sellainen??
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele. Itsekin olen saanut lähisukulaisilta kommentteja kuten ”itsepä olet lapset hankkinut” sen sijaan, että olisi tarjottu vaikka apua, kun äiti itkee väsymystä.
Paljonko olet tarjonnut itse apua väsyneelle?
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi pitäisi miettiä mitkä kaikki tekijät ruokkivat kilpailuhenkeä ja yksin pärjäämisen pakkoa. Joutuvatko ihmiset asumaan liian kaukana suvustaan ja perheestään? Onko jo vuosikymmeniä kestänyt lapsiluvun lasku jättänyt vanhempia ilman sisarusten tukea? Onko kaksi lamaa jättänyt jälkeensä kollektiivisen pelon siitä että ilman ylisuoriutumista putoaa kyydistä? Ovatko puhelimet ja somessa päteminen vieneet ne vähätkin emptian rippeet joita sodan traumatisoimilla sukupolvilla oli jäljellä? Olemmeko koulumaailmassa keskittyneet liika yksilösuorituksiin yhteisöllisyyden kustnnuksella? Olemmeko kulttuurina keskittyneet liikaa menestyjien ja vahvuuden ihnnointiin ja samalla unohtaneet mikä merkitys on ihmisen haavoittuvuuden arvostamisella?
Muuten pohdinnat kohdallaan mutta kohta ”Joutuvatko ihmiset asumaan liian kaukana suvustaan ja perheestään? ” kuulostaa vähän naiivilta. Ihan kuin suku auttaisi automaattisesti kun ei todellakaan auta vaikka vieressä asuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Mutta Suomessa monet vanhemmat laittavat lapsensa ulos kodista n 18v. Yksikin nainen kirjoitti täällä joskus, että lapsen pitää muuttaa, jotta he vanhemmat voivat vihdoin harrastaa seksiä vaikka olohuoneessa!
Miksi lapsen pitäisi sen jälkeen vielä asua vanhempiensa kanssa?
Koska se on perhe ja yleensä perheenjäseniä ei potkita pihalle. Siellä on vielä todennäköisesti lukio kesken, ei mitään tuloja nuorella jne. Kyllä ne nuoret muuttavat, kun saavat jalt allensa, tuloja, joilla maksaa elämisensä ja opiskelupaikan tai työpaikan josta syy muuttaa,
Edelleekin, miten se että muuttaa pois kotoa vaikuttaa noihin asioihin? Vanhemmat jotka ovat läheisiä lasten kanssa auttavat heitä vaikka he eivät näiden kanssa asuisi, hyvin usein se apu on myös taloudellista. Vanhemmat jotka eivät ole kovin läheisiä lasten kanssa eivät juurikaan tue lapsiaan vaikka lapset asuisivat samassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on myös yksi maailman tasa-arvoisimpia maita eli meillä on itsestäänselvää, että naiset eivät jää pois työelämästä. Jostain kumman syystä kotiäitivaltaisissa Euroopan maissa ei uuvuta, koska siellä on aikaa olla oman lapsen kanssa ihan eri tavalla kuin meillä.
Suomi noin 32, Italia noin 16. Ehkä italialaisessa pitkään kotona asumisessa on jokin juttu, joka meiltä jää ymmärtämättä.
Ja Italiassa lapsiluku per nainen on ollut vuosikymmeniä reilu yksi lapsi per nainen ja johtuu paljon siitä että naiset tekee lapset lähes nelikymppisenä koska työ ja perhe-,elämä on niin vaikea naiselle yhdistää. Eli se siitä onnesta
Eiköhän vanhempien ja lasten suhde muodostu läheiseksi, kun monet asuvat yli kolmikymppisiksi kotona. Pelkästään kokemus siitä, ettei aikuisiällä ole maailmassa yksin vaan perheen keskellä, vähentää varmasti stressiä.
Kyllä onnellisuutta kaikissa ikäpolvissa lisää se että lapset itsenäistyvät ja aikuistuvat aikanaan. Se että omaan tai puolison perheeseen on läheiset välit ei edellytä yhdessä asumista. Jo perinteisestikin meillä suomessa ehkä jopa päinvastoin.
Mutta Suomessa monet vanhemmat laittavat lapsensa ulos kodista n 18v. Yksikin nainen kirjoitti täällä joskus, että lapsen pitää muuttaa, jotta he vanhemmat voivat vihdoin harrastaa seksiä vaikka olohuoneessa!
Miksi lapsen pitäisi sen jälkeen vielä asua vanhempiensa kanssa?
No kyllä mun lapset on saanut lähteä silloin, kun kokevat itse olevan siihen halukkaita. Kyllä musta on aivan uskomatonta käskee yli 18 v koulut kesken, intti edessä muuttamaan, että saisi harrastaa seksiä.Voi Luoja tätä maailmaa. Kyllä mun viimeinen lähtee just silloin,kun armeija takana ja työpaikka taskussa.
Meidän tukimuodoista on 99% kädet sylissä istumista ja jeesustelua. Kukaan ei auta konkreettisesti. Tuki on pelkkää kaavakkeiden täyttöä ja vikojen etsimistä ja selvittelyä ilman päämäärää. Niillä selvityksen tuloksilla ei ikinä saada aikaan toimintaa eikä auta perheitä mitenkään.