Lue keskustelun säännöt.
Sauli, 43v, kertoo yksinäisyydestä:” Odotan yhä ensisuudelmaani”.
17.12.2020 |
Surullista, minkälaisia kohtaloita koulukiusaaminen saa aikaan.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sauli-43-kertoo-yks…
”Yksinäisyyteen ei totu koskaan. Se on taakka, jonka kantaminen sattuu hiukan joka päivä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihmistä niin lähelle, että pystyisin ihastumaan. Kun ei lähesty ketään, ei pääse riittävän lähelle ketään. Silloin ei synny edes mahdollisuutta ihastua.”
Kommentit (241)
Sauli
paavola
43-vuotias Sauli on valmistunut ammattikoulun tietokoneasentajalinjalta mekaanikoksi. Hän asuu kerrostaloyksiössä Vantaan Korsossa, ja hänen dvd-hyllystään löytyvät kaikki Star Trek -sarjan jaksot sekä Star Wars -elokuvat. Sauli harrastaa tähtitiedettä ja kirjoittaa arjestaan Työttömän päivävuoro -blogia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan odottaa. Luultavasti Sauli on elänyt paljon onnellisemman elämän yksin kuin mitä se olisi ollut suomalaisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halua rikkaan, hyvää työtä tekevän miehen, se on fakta. Edes fitnessmiehet ei seuraa deittipalstoilla saa.
Ja työkin pitää olla vaan tietynlaista. Varastomies tai postinkantaja eivät ole vahvoilla ja ovat verrattavissa työttömiin naisten silmissä.
Meinaat, että eivät ole logistiikka-alan ammattilaiset pariutuneet. Yksin ovat kaikki tyynni? Heräisit jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käynyt niin että sosiaalinen kehitys on pysähtynyt sellaisessa kasvuvaiheessa missä muut vielä huolehtii ja on vielä käsitys että asioita vaan tapahtuu.
Aikuisuuteen kasvanut tietää jo että asioita pitää tehdä ja luoda itse ja pitää ottaa vastuuta, ponnistella, sietää epämukavuutta ja ottaa askelia kohti päämääriä yksi kerrallaan.
Eihän kukaan kykenevä aikuinen ajattele että ihmissuhteet toimii niin että odottaa että tyttö(?) tulee pussaamaan.
Näissä on sääli se että otetaan jotkut sopivat syyt kuten koulukiusaaminen ja ujous ja niiden takana vietetään vuosikemmeniä. Kyse kuitenkin on jo todella paljon monimutkaisemmasta asiasta kun ”ujoudesta” jos ei vuosikymmenien aikana ole edes ihastunut mutta ihminen itse saattaa silti luulla että omat ongelmat ovat pienehköjä ja itsestään ratkeavia vaikka olisi as piirteitä tai vaikka mitä. Ei tällaiset ratkea jos ei hae apua.
Selvähän se on ja myös luonnollista, että Saulin tapainen yksinäisyydessä ja ilman parisuhdetta elänyt ihminen ei voi olla normaali. Hän on passin mukaan keski-ikäinen mies, mutta tunne-elämältään ja kehitykseltään teini-ikäisen tasolla. 20 vuotta jäänyt käytännössä elämättä ja nyt jos joku Saulin kanssa suhteeseen ryhtyisi olisi siinä suhteessa periaatteessa kaksi aikuista ihmistä, mutta käytännössä suhde olisi hyvin epätasapainoinen toisen ihmisen puutteellisten elämänkokemusten ja sosiaalisen kasvun takia.
No kyllä moni avioparikin käyttäytyy kuin teinit vaikka olisi omiakin lapsia
"Kaikki kutsut sukujuhliin ovat valtavan tärkeitä."
Raivostuttavaa lapatossumaisuutta!
Mullakin on sukulainen, joka tulee viivana
kylään istumaan valmiiseen pöytään.
Mutta ei kutsu _ikinä_ itse kylään.
Haikailee toisinaan, että olisi niin kiva pyytää ja sitten tulee kymmenen tekosyytä, miksi se ei onnistu juuri nyt.
Kun tätä oli jatkunut 20 vuotta, mun ymmärtäväisyys loppui. Ilmainen kestityspalvelu tyrehtyi ja yhteydenpito saman tien.
Nämä passiiviset "juhlien odottajat" voisivat kerrankin nähdä itse sen vaivan että siivoavat kodin, suunnittelevat tarjottavat, laittavat ruoat ja lopuksi korjaavat jäljet. Ynnä maksavat lystin.
Saulikin jatkaa epäilemättä samaan tyyliin ja ihmettelee yksinäisyyttään loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halua rikkaan, hyvää työtä tekevän miehen, se on fakta. Edes fitnessmiehet ei seuraa deittipalstoilla saa.
Ja työkin pitää olla vaan tietynlaista. Varastomies tai postinkantaja eivät ole vahvoilla ja ovat verrattavissa työttömiin naisten silmissä.
Meinaat siis, että esim. kokki, lähihoitaja tai postityöntekijä ei kelpuuttaisi puolisoksi varastomiestä tai postinkantajaa?
Vai onko kyse taas siitä että olet lukenut jonkun Miss Helsinki-finalistin somepäivityksestä miten miehen pitää tienata vähintään 90 000 euroa ja vedit tästä tuollaisen johtopäätöksen?
Näin se menee. Nainen saa itse olla työtön, mutta työtöntä miestä ei kuotenkaan huoli. Sama duunirintamalla, nainen voi olla itse myyjä tai puistotyöntekijä, mutta vastaava duunarimies ei tietenkään kelpaa, koska susirumallakin naisella on valinnanvaraa.
Höpö-höpö ja lässyn lässyn. Poista sanapari: sysiruma nainen sanavarastostasi ja sinullakin saattaisi olla paremmat edellytykset alan markkinoilla.
Sain käsiini KK:n paperiversion, jossa juttu Saulista kokonaisuudessaan. Jotenkin siitä jäi sellainen kuva, että Sauli ei ehkä itsekään oikein tiedä, mitä suhdepuolella pohjimmiltaan kaipaa. Ei ole koskaan ollut ihastunut tai rakastunut 43 ikävuoteen mennessä mutta siitä huolimatta odottaa ilmeisen palavasti ensisuudelmaansa. Epäilee, osaisiko olla parisuhteessa mutta haluaisi kipeästi löytää jonkun rinnalleen. Voi olla, että pitkään jatkuneet yksinäisyys ja masennus heijastuvat tällaisena epävarmuutena ja näköaalattomuutena. Toisaalta mietityttää, onko Sauli imenyt itseensä liian vahvasti yhteiskunnan pariutumisnormit miettimättä sitä, haluaako hän sitä itse. Pohjimmiltaan on varmasti kultainen ihminen, mutta ehkä hänen olisi parempi kokeilla mennä vähän aikaa muu kuin kumppanista haaveilu edellä. Tähtitiedeharrastajien ja Star Wars -friikkien parista löytynee omanhenkistä seuraa ja niitä sosiaalisia piirejä pikku hiljaa laajentamalla mahdollisesti se oma rakaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja myönnän, että en haluaisi lähteä suhteeseen miehen kanssa, jolla ei mitään kokemusta normaalista vuorovaikutuksesta naisten kanssa. Siis eihän siitä suhteesta edes tulisi mitään. En haluaisi tuntea itseäni treffit toisensa jälkeen joksikin avaruusolennoksi jota vain katsellaan kulmien alta ihmetellen. Kaikki mitä sanoisin tai tekisin, olisi miehen mielestä varmaan jotain ihan ihmeellistä tai outoa. Tai sitten pienet asiat saisi äärettömän isot mittasuhteet, esim juuri se kädestä pitäminen.
Samoin pitkäaikaistyöttömän kanssa seurustelu voisi tökkiä. Olen elämäni varrella tehnyt jos jonkinlaista ns. hanttihommaa itseni elättämiseen kun en ole edes ajatellut nostaa työttömyystukia. Olen ollut mm mäkkärin kassalla yövuoroissa, puhelingalluppien tekijänä, koulunkäynnin avustajan sijaisena, henkilökohtaisena avustajana, tiskarina, sekä r-kiskan myyjänä. Lisäksi olen muuttanut yksin 700km päähän töiden perässä kun viimein löytyi oman alan koulutusta vastaava paikka. Kaikista aiemmista työpaikoista olen kuitenkin ylpeä, sillä jokaisesta olen oppinut uutta ja selvinnyt hankalissakin paikoissa. Mieluummin töissä omilla rahoilla kuin kotona makaamassa tai pelaamassa yhteiskunnan tuella, jos ei omaa unelmatyöpaikkaa löydy.
Pääsisikin tiskariksi tai henkilökohtaiseksi avustajaksi,hakenut ja hakenut, en pääse. Jotku vaan syntyy onnellisten tähtien alla.
T. Kokiksi valmistunut, 500km päähän isompaan kaupunkiin muuttanut ikityötön
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Itseasiassa tämä on vain kuvaus erään ihmisen laitostumisesta; odotetaan, että yhteiskunta auttaa, avaa ovia, työntää eteenpäin. Yhteiskunnalla ei vaan ole antaa niitä töitä; niitä on ihan itse haettava. Jos koulutus on vanhentunut, sitä päivitetään. Haetaan työkokemusta mistä tahansa. Moni on ollut hampurilaisbaarissa töissä, siivonnut, hoitanut hautausmaata jne. Näitä laitostuneita riittää. Minäkin tällaisen tunnen, tällä hetkellä odottaa, että tulee tietty määrä työttömyyspäiviä täyteen, jotta pääsee tukityöhön, joka on lähinnä suojatyöpaikka (valtio on järjestänyt työ-olettaman, jonne mennään joka päivä ja ollaan siellä tietty tuntimäärä), joka on vain järjestetty näille, joilta omatoimisuus puuttuu. Näistä maksetaan se normaali palkka, eli eivät ole ns orjatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi suudelma 50 vuotiaan korsolaisen yyhoon kanssa?
En sauli sinuna odottaisi satumaista kokemusta ...
Kannattaa ainakin pitää silmät kiinni ..ja kuvitella et se on prinsessa LEIJA.
ainakin sauli on syntynyt oikeaan aikakauteen. ei miesten kuulu nykymetoon aikakaudella lähestyäkään naisia. sauli on oppikirjaesimerkki siitä, millaisia feministit haluavat miesten olevan. tulevaisuudessa 97% miehistä on "sauleja" ja loput 3% j. ännämiehistä hoitelevat kaikki naiset ja osan niistä 50 eri sukupuolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meneekö Sauli jouluksi kotiin?
Mitä saulin blogi kertoo?
Lukeeko Sauli tätä ketjua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja myönnän, että en haluaisi lähteä suhteeseen miehen kanssa, jolla ei mitään kokemusta normaalista vuorovaikutuksesta naisten kanssa. Siis eihän siitä suhteesta edes tulisi mitään. En haluaisi tuntea itseäni treffit toisensa jälkeen joksikin avaruusolennoksi jota vain katsellaan kulmien alta ihmetellen. Kaikki mitä sanoisin tai tekisin, olisi miehen mielestä varmaan jotain ihan ihmeellistä tai outoa. Tai sitten pienet asiat saisi äärettömän isot mittasuhteet, esim juuri se kädestä pitäminen.
Samoin pitkäaikaistyöttömän kanssa seurustelu voisi tökkiä. Olen elämäni varrella tehnyt jos jonkinlaista ns. hanttihommaa itseni elättämiseen kun en ole edes ajatellut nostaa työttömyystukia. Olen ollut mm mäkkärin kassalla yövuoroissa, puhelingalluppien tekijänä, koulunkäynnin avustajan sijaisena, henkilökohtaisena avustajana, tiskarina, sekä r-kiskan myyjänä. Lisäksi olen muuttanut yksin 700km päähän töiden perässä kun viimein löytyi oman alan koulutusta vastaava paikka. Kaikista aiemmista työpaikoista olen kuitenkin ylpeä, sillä jokaisesta olen oppinut uutta ja selvinnyt hankalissakin paikoissa. Mieluummin töissä omilla rahoilla kuin kotona makaamassa tai pelaamassa yhteiskunnan tuella, jos ei omaa unelmatyöpaikkaa löydy.
👏 Marttyyri.
En ole marttyyri mutta myönnän arvostani omia ponnisteluja elämässäni ja annan itselleni yläfemmat siitä, että olen onnistunut elättämään itseni vaikka ei ollut aina helppoa. Miksi vähättelisin itseäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä ajat takaa. Miten tämä sun elämäntarinasi liittyy kyseiseen asiaan? Kerrotko. Varmaan olisi ollut hyvä käydä päätä selvittämässä jossain, ettei tarvitsisi mukana näitä kantaa, kun ei näytä siihen olevan rahkeita. Et tiedä mitä joku muu, esimerkiksi minä olen elämässäni lävitse käynyt. Ei tarvitse tulla selvittämään, etten mistään mitään ymmärrä. Jos tarvitsen ulkopuolista apua oman tunne-elämäni ongelmissa aivan varmasti osaan sitä hakea. Suosittelen lämpimästi sullekin.
Se ote minun kirjoituksestani tässä ylempänä ei ole minun laittamani.
Kommentoin , että ihminen jolla EI ole trauma taustaa, ei ymmärrä että asioiden unohtamiseen tarvitaan useita kymmeniä vuosia.
Itselläni auttoi seuraava.
Tajusin 16 vuotiaana , että sen ikäiset ei jaksa kuunnella loputonta itsesääliä.
Tajusin että olen p.askakasan alla ja minulla ei ole mitään menetettävää.
Aloin keskittyä opintoihin ja rakentaa elämääni täysin yksin.
Asuin yksin, opiskelin yksin.
Veikkaan että Saulilla on ihan ok vanhemmat..en tosin tiedä?
Sulla siis on joku kristallipallo tai selvännäkijän lasit, joilla näet millaista elämää meistä kukin on elänyt. Kirjoittamastasi saa tämän käsityksen. Kuten edellä totesin, et tiedä millaista mm minun elämäni on ollut. Silloin siitä puhuminen tai siihen kantaa ottaminen on äärimmäisen outoa.
Jos sinä olet tarvinnut traumojesi käsittelyyn tietyn määrän aikaa, ei se tarkoita sitä, että joku toinen etenisi omien ongelmiensa kanssa samassa aikataulussa tai toimien samoin. Kannattaa avartaa pikkasen sitä maailmankuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
En vastusta perussosiaaliturvaa mutta jotain on pahasti pielessä jos aikuinen mies pääkaupunkiseudulla pystyy olemaan päälle 20 vuotta työttömänä. Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi olla niin että jokainen terve aikuinen ihminen hoitaa elantonsa ihan itse. Jos unelma-alalta ei saa töitä, sitten on otettava niitä töitä mitä löytyy. Pitäisi olla valmis myös muuttamaan työn perässä. Näinhän se on suurimmassa osassa maailman valtioista. Vasta jos on mieleltään sairas tai fyysisesti heikossa kunnossa, tulisi yhteiskunnan tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on käynyt niin että sosiaalinen kehitys on pysähtynyt sellaisessa kasvuvaiheessa missä muut vielä huolehtii ja on vielä käsitys että asioita vaan tapahtuu.
Aikuisuuteen kasvanut tietää jo että asioita pitää tehdä ja luoda itse ja pitää ottaa vastuuta, ponnistella, sietää epämukavuutta ja ottaa askelia kohti päämääriä yksi kerrallaan.
Eihän kukaan kykenevä aikuinen ajattele että ihmissuhteet toimii niin että odottaa että tyttö(?) tulee pussaamaan.
Näissä on sääli se että otetaan jotkut sopivat syyt kuten koulukiusaaminen ja ujous ja niiden takana vietetään vuosikemmeniä. Kyse kuitenkin on jo todella paljon monimutkaisemmasta asiasta kun ”ujoudesta” jos ei vuosikymmenien aikana ole edes ihastunut mutta ihminen itse saattaa silti luulla että omat ongelmat ovat pienehköjä ja itsestään ratkeavia vaikka olisi as piirteitä tai vaikka mitä. Ei tällaiset ratkea jos ei hae apua.
Selvähän se on ja myös luonnollista, että Saulin tapainen yksinäisyydessä ja ilman parisuhdetta elänyt ihminen ei voi olla normaali. Hän on passin mukaan keski-ikäinen mies, mutta tunne-elämältään ja kehitykseltään teini-ikäisen tasolla. 20 vuotta jäänyt käytännössä elämättä ja nyt jos joku Saulin kanssa suhteeseen ryhtyisi olisi siinä suhteessa periaatteessa kaksi aikuista ihmistä, mutta käytännössä suhde olisi hyvin epätasapainoinen toisen ihmisen puutteellisten elämänkokemusten ja sosiaalisen kasvun takia.
No kyllä moni avioparikin käyttäytyy kuin teinit vaikka olisi omiakin lapsia
Se on täysin totta. Eihän lasten saantiin ole kypsyyskoetta. Kumppani voi olla samalla tavalla kypsymätön, hoivaviettinen, ymmärtämätön tai vaatimaton, riittää että on ollut niin vahvoja haluja ja tarpeita että on tarttunut joku mukaan jolla on ollut sama tilanne että joku kelpaa.
Saulin kaltaiset usein aliarvioivat sen mikä vaikutus omalla masennuksella ja elämän halun puutteella on siihen että asioita jää tapahtumatta. Tietysti jää tapahtumatta niin kauan kun halu kärsiä vaikka tuhannet treffit on pienempi kuin halu vetäytyä omaan kuoreen.
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Jos Saulin osaaminen on sellaista, ettei häntä palkata palkkatyön niin kannattaisiko muuttaa suunnitelmaa. Uudelleen koulutus johonkin ihan eri alalle. Nythän uutisoidaan miten moni hoitoalan ihminen aikoo vaihtaa työpaikkaa joten miten olisi ura esim lähi- tai sairaanhoitajana? Ei kannata ikuisuuksia pyöriä ilmaistöissä jos ne eivät johda mihinkään. Omassa työpaikassani on muuten ollut erilaisissa alustavissa töissä kuntouttavan työtoiminnan ihmisiä. Kyllä usealla heistä on tullut esiin tiettyjä syitä, miksi ovat kuntouttavassa. Esim matala stressinsieto, herkästi uupuminen, paljon saikkuja, flippailut työkavereille, vaikeus ymmärtää ohjeita, hidas prosessointi. Osasta on ollut töissä jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Osan kanssa on joutunut olemaan tosi varuillaan, ettei toinen hermostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä ajat takaa. Miten tämä sun elämäntarinasi liittyy kyseiseen asiaan? Kerrotko. Varmaan olisi ollut hyvä käydä päätä selvittämässä jossain, ettei tarvitsisi mukana näitä kantaa, kun ei näytä siihen olevan rahkeita. Et tiedä mitä joku muu, esimerkiksi minä olen elämässäni lävitse käynyt. Ei tarvitse tulla selvittämään, etten mistään mitään ymmärrä. Jos tarvitsen ulkopuolista apua oman tunne-elämäni ongelmissa aivan varmasti osaan sitä hakea. Suosittelen lämpimästi sullekin.
Se ote minun kirjoituksestani tässä ylempänä ei ole minun laittamani.
Kommentoin , että ihminen jolla EI ole trauma taustaa, ei ymmärrä että asioiden unohtamiseen tarvitaan useita kymmeniä vuosia.
Itselläni auttoi seuraava.
Tajusin 16 vuotiaana , että sen ikäiset ei jaksa kuunnella loputonta itsesääliä.
Tajusin että olen p.askakasan alla ja minulla ei ole mitään menetettävää.
Aloin keskittyä opintoihin ja rakentaa elämääni täysin yksin.
Asuin yksin, opiskelin yksin.
Veikkaan että Saulilla on ihan ok vanhemmat..en tosin tiedä?
Itseasiassa tämä on vain kuvaus erään teinin todellisuuteen heräämisestä ; ei odoteta, että yhteiskunta auttaa, avaa ovia, työntää eteenpäin. Yhteiskunnalla ei vaan ole antaa niitä töitä; niitä on ihan itse haettava. Jos koulutus on vanhentunut, sitä päivitetään. Haetaan työkokemusta mistä tahansa. Moni on ollut hampurilaisbaarissa töissä, siivonnut, hoitanut hautausmaata jne. Näistä maksetaan se normaali palkka, eli eivät ole ns orjatöitä.
Eikö sulla kilteistä kiltein mies ole riittävää sanavarastoa ja mielikuvitusta luomaan ihan sitä ikiomaa tekstiä, ettei tarvitsisi koko ajan toisten kirjoituksia käyttää? Lue, vaikka kirjoja siitä opit sitten.
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen mies. Harmi, ettei hae ammattiapua ongelmiinsa.
Samaa ajattelin. Komea ja ilmeisen ajattelukykyinen mies olisi varmasti pystynyt terapiassa rohkaistumaan sen verran, että työnteko ja pariutuminen onnistuisi.
Jotenkin yhteiskunnan pitäisi ottaa näistä koppia ajoissa, tässäkin mene selvästi suuri potentiaali hukkaan.
No, vielä ei ole myöhäistä. Toivotaan että hän löytää kumppanin itselleen.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu siitä että "vain komeitako pitää auttaa", niin tutkitusti hyvä ulkonäkö ja yleinen lahjakkuus korreloivat. Jos on hyvät geenit, ne on sitä yleensä kautta linjan, niin epiä kuin se onkin. Tottakai yhteiskunnan kannalta on isompi tragedia jos lahjakkuutta menee hukkaan, kuin jos joku sellainen syrjäytyy jolla ei alunperinkään ole isommin annettavaa. Henkilökohtainen tragedia on tietysti yhtä suuri molemmissa tapauksissa.
Selvähän se on ja myös luonnollista, että Saulin tapainen yksinäisyydessä ja ilman parisuhdetta elänyt ihminen ei voi olla normaali. Hän on passin mukaan keski-ikäinen mies, mutta tunne-elämältään ja kehitykseltään teini-ikäisen tasolla. 20 vuotta jäänyt käytännössä elämättä ja nyt jos joku Saulin kanssa suhteeseen ryhtyisi olisi siinä suhteessa periaatteessa kaksi aikuista ihmistä, mutta käytännössä suhde olisi hyvin epätasapainoinen toisen ihmisen puutteellisten elämänkokemusten ja sosiaalisen kasvun takia.