Lue keskustelun säännöt.
Sauli, 43v, kertoo yksinäisyydestä:” Odotan yhä ensisuudelmaani”.
17.12.2020 |
Surullista, minkälaisia kohtaloita koulukiusaaminen saa aikaan.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sauli-43-kertoo-yks…
”Yksinäisyyteen ei totu koskaan. Se on taakka, jonka kantaminen sattuu hiukan joka päivä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihmistä niin lähelle, että pystyisin ihastumaan. Kun ei lähesty ketään, ei pääse riittävän lähelle ketään. Silloin ei synny edes mahdollisuutta ihastua.”
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Jännä julkaista tällainen juttu näin korona-aikana. Tai siis että tuohon sävyyn. Saulihan elää suositusten mukaisesti ja on epätodennäköistä, että hän olisi koskaan toiminut viruslinkona. Hallituksen mukaanhan meidän kaikkien tulisi elää kuin Sauli, turvallisuuden vuoksi. Saulin elämä on uuden ajan ideaali. Jutun sävyn olisi pitänyt olla ihaileva ja Saulinkin tulisi ajatella positiivisesti, hän ei ainakaan ole mikään murhaaja vaan suojelee vanhuksia esimerkillisesti.
Kaikkea ei tarvítse katsoa koronalinssien läpi. Erittäin tervetullutta ja suotavaa, että on normaaliakin puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja myönnän, että en haluaisi lähteä suhteeseen miehen kanssa, jolla ei mitään kokemusta normaalista vuorovaikutuksesta naisten kanssa. Siis eihän siitä suhteesta edes tulisi mitään. En haluaisi tuntea itseäni treffit toisensa jälkeen joksikin avaruusolennoksi jota vain katsellaan kulmien alta ihmetellen. Kaikki mitä sanoisin tai tekisin, olisi miehen mielestä varmaan jotain ihan ihmeellistä tai outoa. Tai sitten pienet asiat saisi äärettömän isot mittasuhteet, esim juuri se kädestä pitäminen.
Samoin pitkäaikaistyöttömän kanssa seurustelu voisi tökkiä. Olen elämäni varrella tehnyt jos jonkinlaista ns. hanttihommaa itseni elättämiseen kun en ole edes ajatellut nostaa työttömyystukia. Olen ollut mm mäkkärin kassalla yövuoroissa, puhelingalluppien tekijänä, koulunkäynnin avustajan sijaisena, henkilökohtaisena avustajana, tiskarina, sekä r-kiskan myyjänä. Lisäksi olen muuttanut yksin 700km päähän töiden perässä kun viimein löytyi oman alan koulutusta vastaava paikka. Kaikista aiemmista työpaikoista olen kuitenkin ylpeä, sillä jokaisesta olen oppinut uutta ja selvinnyt hankalissakin paikoissa. Mieluummin töissä omilla rahoilla kuin kotona makaamassa tai pelaamassa yhteiskunnan tuella, jos ei omaa unelmatyöpaikkaa löydy.
👏 Marttyyri.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähesty ketään, ei pidä valittavan yksinäisyyttä.
Jos ei omaa empatiaa, ei pidä osallistua tälläisiin ketjuihin.
Itse olen neljänkympin kynnyksellä oleva nainen, olen toki suudellut nuorempana miehiä, mutta ne ajat ovat nyt takanapäin. Olen yhä neitsyt, en ole koskaan seurustellut ja nämä asiat ovat minulle suuria kipupisteitä. Minulla on myös taustalla koulukiusaamista (12 vuotta) ja perheväkivaltaa. Tästä syystä - tai olenko jo syntyjäni, kuka tietää? - olen sosiaalisesti todella kömpelö ja minulla on suuria vaikeuksia ylläpitää ihmissuhteita. Liian moni on katkaissut välini minuun ja minulla ei ole edes resursseja ymmärtää mitä olen tehnyt väärin. Myös aloitteeni miesten suhteen ovat joka ainoan kerran tuottaneet vesiperän, onnistumisprosentti on 0%. Minua on lähestytty kahdesti; toinen oli naimisissa (mitä helvettiä!?) ja toinen halusi pitää minua pelinappulana. Tämän arvoinen siis olen. Varsinkin neitsyydestäni koen ihan valtavaa häpeää, kukaan ei kajoa tämän ikäikseen kokemattomaan. Irtosuhteet eivät ole minun juttu, ahdistaa ajatuskin koska minä tarvitsen ihan valtavan luottamuksen toiseen osapuoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulen elämään myös lopun elämäni yksin ja seksittä. Tällä hetkellä olen sinut asian kanssa, toivottavasti tämä on pysyvä mielentila, koska tämä on ollut minulle parikymmentä vuotta todella iso kipupiste.
111, lämmin halaus sulle ja toivottavasti oli ainoa kerta kun käytät nimierkkiäsi, et ole vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä julkaista tällainen juttu näin korona-aikana. Tai siis että tuohon sävyyn. Saulihan elää suositusten mukaisesti ja on epätodennäköistä, että hän olisi koskaan toiminut viruslinkona. Hallituksen mukaanhan meidän kaikkien tulisi elää kuin Sauli, turvallisuuden vuoksi. Saulin elämä on uuden ajan ideaali. Jutun sävyn olisi pitänyt olla ihaileva ja Saulinkin tulisi ajatella positiivisesti, hän ei ainakaan ole mikään murhaaja vaan suojelee vanhuksia esimerkillisesti.
Kaikkea ei tarvítse katsoa koronalinssien läpi. Erittäin tervetullutta ja suotavaa, että on normaaliakin puhetta.
Onko ironian käsite tuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja myönnän, että en haluaisi lähteä suhteeseen miehen kanssa, jolla ei mitään kokemusta normaalista vuorovaikutuksesta naisten kanssa. Siis eihän siitä suhteesta edes tulisi mitään. En haluaisi tuntea itseäni treffit toisensa jälkeen joksikin avaruusolennoksi jota vain katsellaan kulmien alta ihmetellen. Kaikki mitä sanoisin tai tekisin, olisi miehen mielestä varmaan jotain ihan ihmeellistä tai outoa. Tai sitten pienet asiat saisi äärettömän isot mittasuhteet, esim juuri se kädestä pitäminen.
Samoin pitkäaikaistyöttömän kanssa seurustelu voisi tökkiä. Olen elämäni varrella tehnyt jos jonkinlaista ns. hanttihommaa itseni elättämiseen kun en ole edes ajatellut nostaa työttömyystukia. Olen ollut mm mäkkärin kassalla yövuoroissa, puhelingalluppien tekijänä, koulunkäynnin avustajan sijaisena, henkilökohtaisena avustajana, tiskarina, sekä r-kiskan myyjänä. Lisäksi olen muuttanut yksin 700km päähän töiden perässä kun viimein löytyi oman alan koulutusta vastaava paikka. Kaikista aiemmista työpaikoista olen kuitenkin ylpeä, sillä jokaisesta olen oppinut uutta ja selvinnyt hankalissakin paikoissa. Mieluummin töissä omilla rahoilla kuin kotona makaamassa tai pelaamassa yhteiskunnan tuella, jos ei omaa unelmatyöpaikkaa löydy.
👏 Marttyyri.
Elämäntapatyötön?
Vastenmielinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähesty ketään, ei pidä valittavan yksinäisyyttä.
Jos ei omaa empatiaa, ei pidä osallistua tälläisiin ketjuihin.
Itse olen neljänkympin kynnyksellä oleva nainen, olen toki suudellut nuorempana miehiä, mutta ne ajat ovat nyt takanapäin. Olen yhä neitsyt, en ole koskaan seurustellut ja nämä asiat ovat minulle suuria kipupisteitä. Minulla on myös taustalla koulukiusaamista (12 vuotta) ja perheväkivaltaa. Tästä syystä - tai olenko jo syntyjäni, kuka tietää? - olen sosiaalisesti todella kömpelö ja minulla on suuria vaikeuksia ylläpitää ihmissuhteita. Liian moni on katkaissut välini minuun ja minulla ei ole edes resursseja ymmärtää mitä olen tehnyt väärin. Myös aloitteeni miesten suhteen ovat joka ainoan kerran tuottaneet vesiperän, onnistumisprosentti on 0%. Minua on lähestytty kahdesti; toinen oli naimisissa (mitä helvettiä!?) ja toinen halusi pitää minua pelinappulana. Tämän arvoinen siis olen. Varsinkin neitsyydestäni koen ihan valtavaa häpeää, kukaan ei kajoa tämän ikäikseen kokemattomaan. Irtosuhteet eivät ole minun juttu, ahdistaa ajatuskin koska minä tarvitsen ihan valtavan luottamuksen toiseen osapuoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulen elämään myös lopun elämäni yksin ja seksittä. Tällä hetkellä olen sinut asian kanssa, toivottavasti tämä on pysyvä mielentila, koska tämä on ollut minulle parikymmentä vuotta todella iso kipupiste.
Vaikutat päinvastoin miellyttävältä ihmiseltä ja uskon että olisit ansainnut paljon parempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin nähdä jo otsikot. "Sauli löysi vierelleen 40v Liisan. Nyt on tehty vähän muutakin kuin pidetty kädestä molemmat sanovat punastuen" Unelmaa kohti Sauli 👍
Meidän kylällä on komea, miehekäs mies. Taksikuski. On oma talo, työ, ei vaimoa eikä lapsia. On sosiaalinen, kaikkien kaveri. Kyllä jaksetaan supattaa Miksei vaimoa ole. Nyt selvisi, hänellä on ollut toisessa kaupungissa naisystävä jo vuosia. Ei kaikki asioitaan huutele ympäri kyliä.
Sauli on nyt tavallaan tätä kautta deitti-ilmoituksen jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin koomista laittaa tuollaisia aloituksia tälle palstalle.
Nii, meitä luuserimiehiä on täällä aika paljon ilmeisesti.
Vastenmielinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähesty ketään, ei pidä valittavan yksinäisyyttä.
Jos ei omaa empatiaa, ei pidä osallistua tälläisiin ketjuihin.
Itse olen neljänkympin kynnyksellä oleva nainen, olen toki suudellut nuorempana miehiä, mutta ne ajat ovat nyt takanapäin. Olen yhä neitsyt, en ole koskaan seurustellut ja nämä asiat ovat minulle suuria kipupisteitä. Minulla on myös taustalla koulukiusaamista (12 vuotta) ja perheväkivaltaa. Tästä syystä - tai olenko jo syntyjäni, kuka tietää? - olen sosiaalisesti todella kömpelö ja minulla on suuria vaikeuksia ylläpitää ihmissuhteita. Liian moni on katkaissut välini minuun ja minulla ei ole edes resursseja ymmärtää mitä olen tehnyt väärin. Myös aloitteeni miesten suhteen ovat joka ainoan kerran tuottaneet vesiperän, onnistumisprosentti on 0%. Minua on lähestytty kahdesti; toinen oli naimisissa (mitä helvettiä!?) ja toinen halusi pitää minua pelinappulana. Tämän arvoinen siis olen. Varsinkin neitsyydestäni koen ihan valtavaa häpeää, kukaan ei kajoa tämän ikäikseen kokemattomaan. Irtosuhteet eivät ole minun juttu, ahdistaa ajatuskin koska minä tarvitsen ihan valtavan luottamuksen toiseen osapuoleen. Tämä tarkoittaa sitä, että tulen elämään myös lopun elämäni yksin ja seksittä. Tällä hetkellä olen sinut asian kanssa, toivottavasti tämä on pysyvä mielentila, koska tämä on ollut minulle parikymmentä vuotta todella iso kipupiste.
Tässähän on Sauli-vakalle sopiva kansi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tuo koulukiusaaminen on jättänyt niin syvät jäljet, että ei kykene ihmissuhteita solmimaan....tuohon auttaisi parhaiten varmaankin ammattiapu.
Tämä on totta. Sitä ei tajua kuin toinen koulukiusattu, jolta on viety ihmisarvo.
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”
Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole mitään harrastuspiiriä, sinkkuryhmää tms. missä olisi tilaisuus joku tavata? Kuulostaa kyllä täysin itseaiheutetulta ongelmalta.
jep, vuosia kestänyt koulurääkkäys ja väkivalta on aina uhrin itse aiheutettu ongelma
Minkäköhän takia hän on joutunut kiusatuksi? 🤔 Symppiksen oloinen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Aina valitaan sosiaalinen kiva mukavan oloinen ihminen.
Ei työpaikalle haluta hieman outoa ujopiimää
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
On kyllä yrittänyt töihin. Mutta kun ei kelpuuteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole mitään harrastuspiiriä, sinkkuryhmää tms. missä olisi tilaisuus joku tavata? Kuulostaa kyllä täysin itseaiheutetulta ongelmalta.
jep, vuosia kestänyt koulurääkkäys ja väkivalta on aina uhrin itse aiheutettu ongelma
Minkäköhän takia hän on joutunut kiusatuksi? 🤔 Symppiksen oloinen kaveri.
Kiusaaminen on kiusaajan henkilökohtainen ongelma, ei kohteen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halua rikkaan, hyvää työtä tekevän miehen, se on fakta. Edes fitnessmiehet ei seuraa deittipalstoilla saa.
Ja työkin pitää olla vaan tietynlaista. Varastomies tai postinkantaja eivät ole vahvoilla ja ovat verrattavissa työttömiin naisten silmissä.
Meinaat siis, että esim. kokki, lähihoitaja tai postityöntekijä ei kelpuuttaisi puolisoksi varastomiestä tai postinkantajaa?
Vai onko kyse taas siitä että olet lukenut jonkun Miss Helsinki-finalistin somepäivityksestä miten miehen pitää tienata vähintään 90 000 euroa ja vedit tästä tuollaisen johtopäätöksen?
Näin se menee. Nainen saa itse olla työtön, mutta työtöntä miestä ei kuotenkaan huoli. Sama duunirintamalla, nainen voi olla itse myyjä tai puistotyöntekijä, mutta vastaava duunarimies ei tietenkään kelpaa, koska susirumallakin naisella on valinnanvaraa.
Se ilmeisesti pitää paikkansa, että susirumallakin naisella voi olla valinnanvaraa, koska minä epäilemättä olisin mielestäsi susiruma. Ja kuitenkin minulla on ollut sen verran valinnanvaraa, että löysin mukavan, kohteliaan, empaattinen ja vastuuntuntoisen miehen. Muunlaisen kanssa en kyllä seurustelisikaan, ennemmin olen yksin. Olen tavallinen matalapalkkaduunari ja mies on pienipalkkaisessa, naisten työnä pidetyssä ja usein aliarvostetussa duunariammatissa. Minulle hän on kelvannut oikein hyvin, sinä et kyllä kelpaisi koska en ikinä haluaisi noin katkeraa ja vihamielistä miestä elämääni.
Tietynlainen ujous on kokemattomuutta ja arkuutta, mutta liimaa siihen päälle sitten vielä trauma, mitä sinulla ei ollut. Ihmiset ovat myös erilaisia selviytymään erilaisista vaikeuksista ja haasteista. Esimerkiksi osaa paniikkihäiriöisistä altistaminen vain pahentaa eikä paranna.
- traumatisoitunut, joka ei ole ujo ja joka on kasvanut ulos lapsenaikaisesta arkuudestaan