Lue keskustelun säännöt.
Sauli, 43v, kertoo yksinäisyydestä:” Odotan yhä ensisuudelmaani”.
17.12.2020 |
Surullista, minkälaisia kohtaloita koulukiusaaminen saa aikaan.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sauli-43-kertoo-yks…
”Yksinäisyyteen ei totu koskaan. Se on taakka, jonka kantaminen sattuu hiukan joka päivä. Mutta sen kanssa oppii elämään. Voi elää kohtuullisen hyvääkin elämää.
En ole koskaan seurustellut. En ole ikinä pitänyt tyttöä kädestä. Olen 43-vuotias.
20 vuotta olen odottanut ensisuudelmaani. Odotan sitä yhä.
En ole kertaakaan elämässäni rakastunut tai edes ihastunut. Ei ole ollut hilkullakaan. Olen niin ujo, hiljainen ja arka.
En ole uskaltanut mennä ketään ihmistä niin lähelle, että pystyisin ihastumaan. Kun ei lähesty ketään, ei pääse riittävän lähelle ketään. Silloin ei synny edes mahdollisuutta ihastua.”
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole mitään harrastuspiiriä, sinkkuryhmää tms. missä olisi tilaisuus joku tavata? Kuulostaa kyllä täysin itseaiheutetulta ongelmalta.
jep, vuosia kestänyt koulurääkkäys ja väkivalta on aina uhrin itse aiheutettu ongelma
Minkäköhän takia hän on joutunut kiusatuksi? 🤔 Symppiksen oloinen kaveri.
Symppikset ne usein koulumaailmassa joutuvat kiusatuiksi, koska lasten maailmassa kiltit ja kivat ovat nössöjä, tylsimyksiä, hikareita ja homoja. Sellaisia saa kehittymättömän logiikan mukaan kiusata, koska mitäs ovat niin tyhmiä, että ovat erilaisia kuin muut. Esittävät ja lesoovat, kun ovat olevinaan niin parempia. Varsinkin poikien keskuudessa rauhallinen ja aidosti mukava tyyppi voi saada todella julmaa kohtelua osakseen. Viitteitä tähän on nähtävissä mm. siinä Helsingin Koskelan tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Kannattaisiko ilmaistöiden sijaan välillä opiskella tuoreemmat tiedot alaltaan? Tai kouluttautua jollekin toiselle alalle?
Niin esim politiikkaan?
Kukaan ei palkkaa vastavalmistunutta SAULI 46 vee, miksi palkkaisi?
Saulin juna mteni jo.
Ihmisiä elää tälläkin hetkellä kaatopaikalla.
Semmoisia me olaan.
Jeesus haluaa niin.
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Et oikein siltä vaikuta.
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Et oikein siltä vaikuta.
Ai kun muistan koko tapahtuman?
Tuollaista ei unohda..mutta kipu häviää..niin se vain on
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Oletko itse kokenut kiusaamista? Et näköjään. Älä tule tänne sabomaan toisille, että pitää painua unholaan, ne ei koskaan painu unholaan- valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Aina valitaan sosiaalinen kiva mukavan oloinen ihminen.
Ei työpaikalle haluta hieman outoa ujopiimää
Joka on yleensä,just se pahin työpaikkakiusaaja/entinen koulukiusaaja,jolla hirveä pätemisen tarve edelleen.Jatkaa samaa touhua työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
Aina valitaan sosiaalinen kiva mukavan oloinen ihminen.
Ei työpaikalle haluta hieman outoa ujopiimää
Joka on yleensä,just se pahin työpaikkakiusaaja/entinen koulukiusaaja,jolla hirveä pätemisen tarve edelleen.Jatkaa samaa touhua työpaikalla.
No se on Saulin onni sitten ettei joudu sinne työpaikalle kiusattavaksi?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halua rikkaan, hyvää työtä tekevän miehen, se on fakta. Edes fitnessmiehet ei seuraa deittipalstoilla saa.
Ja työkin pitää olla vaan tietynlaista. Varastomies tai postinkantaja eivät ole vahvoilla ja ovat verrattavissa työttömiin naisten silmissä.
Meinaat siis, että esim. kokki, lähihoitaja tai postityöntekijä ei kelpuuttaisi puolisoksi varastomiestä tai postinkantajaa?
Vai onko kyse taas siitä että olet lukenut jonkun Miss Helsinki-finalistin somepäivityksestä miten miehen pitää tienata vähintään 90 000 euroa ja vedit tästä tuollaisen johtopäätöksen?
Näin se menee. Nainen saa itse olla työtön, mutta työtöntä miestä ei kuotenkaan huoli. Sama duunirintamalla, nainen voi olla itse myyjä tai puistotyöntekijä, mutta vastaava duunarimies ei tietenkään kelpaa, koska susirumallakin naisella on valinnanvaraa.
Väärässä olet, itse olen lähihoitaja ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Mieheni on putkimies. Monella työkaverille on duunarimiehet. Missä tynnyrissä te elätte?
Ohis
Sori vaan, mutta koulukiusaamisella
ei voi perustella sitä että jättää elämänsä
elämättä.
Kiusaamista, epäreiluutta ja syrjintää saavat
osakseen kaikki.
Suudelmat ja kädestäpitämiset eivät lentele
ilmassa. Passiivinen odottaja saa odottaa hautaan asti.
Paljon kertoo, ettei ole 43.vee ollut koskaan
edes ihastunut.
Psyykkisen avun hakeminen on nöyryyttävää ja pelottavaa, mutta sekin on vain tehtävä.
Meinaan jos haluaa tehdä muutakin kuin vetelehtiä neljän seinän sisällä yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
kouluttautumaton työtön koska ei pysty opiskelemaan pelkojensa takia.
Et taida ymmärtää alkuunsakaan mitä epäluottamus ihmisiin tarkoittaa?
Kuvittele että sinulle olisi tehty seksuaalista väkivaltaa (nimittelyä, kähmimistä, pikkusen pahempaakin välillä mutta se on hei normaalia kiusaamista eikä siihen oikein voi puuttua) kaikkien miesten toimesta päivittäin 10-17 vuotiaana. Siitä vain sitten treffimaailmaan luottavaisin mielin kun kaikki hokee että no nyt lukiossa se on ihan eri juttu ja pitää unohtaa ne huonot kokemukset.
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
kouluttautumaton työtön koska ei pysty opiskelemaan pelkojensa takia.
Et taida ymmärtää alkuunsakaan mitä epäluottamus ihmisiin tarkoittaa?
Kuvittele että sinulle olisi tehty seksuaalista väkivaltaa (nimittelyä, kähmimistä, pikkusen pahempaakin välillä mutta se on hei normaalia kiusaamista eikä siihen oikein voi puuttua) kaikkien miesten toimesta päivittäin 10-17 vuotiaana. Siitä vain sitten treffimaailmaan luottavaisin mielin kun kaikki hokee että no nyt lukiossa se on ihan eri juttu ja pitää unohtaa ne huonot kokemukset.
SAULIA EI OLE EDES PUSSATTU!!!
luulis et ei ois sexytraumaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta koulukiusaamisella
ei voi perustella sitä että jättää elämänsä
elämättä.
Kiusaamista, epäreiluutta ja syrjintää saavat
osakseen kaikki.
Suudelmat ja kädestäpitämiset eivät lentele
ilmassa. Passiivinen odottaja saa odottaa hautaan asti.Paljon kertoo, ettei ole 43.vee ollut koskaan
edes ihastunut.Psyykkisen avun hakeminen on nöyryyttävää ja pelottavaa, mutta sekin on vain tehtävä.
Meinaan jos haluaa tehdä muutakin kuin vetelehtiä neljän seinän sisällä yksinään.
Ei kannata Saulin enää ihastua.
Miksi pitäisi?
Parempi pistää kaikki muiden syyksi.
Nykyään on nettipornoa.
Yhteiskunta elättää Saulin..
Tollee se jatkaa
20 vuoden päästä luemme lehdestä kuinka on löytynyt muumio yksiöstä
veikkaan että Sauli ei kuoltuaan jätä edes hajua jälkeensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset halua rikkaan, hyvää työtä tekevän miehen, se on fakta. Edes fitnessmiehet ei seuraa deittipalstoilla saa.
Ja työkin pitää olla vaan tietynlaista. Varastomies tai postinkantaja eivät ole vahvoilla ja ovat verrattavissa työttömiin naisten silmissä.
Meinaat siis, että esim. kokki, lähihoitaja tai postityöntekijä ei kelpuuttaisi puolisoksi varastomiestä tai postinkantajaa?
Vai onko kyse taas siitä että olet lukenut jonkun Miss Helsinki-finalistin somepäivityksestä miten miehen pitää tienata vähintään 90 000 euroa ja vedit tästä tuollaisen johtopäätöksen?
Näin se menee. Nainen saa itse olla työtön, mutta työtöntä miestä ei kuotenkaan huoli. Sama duunirintamalla, nainen voi olla itse myyjä tai puistotyöntekijä, mutta vastaava duunarimies ei tietenkään kelpaa, koska susirumallakin naisella on valinnanvaraa.
Väärässä olet, itse olen lähihoitaja ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Mieheni on putkimies. Monella työkaverille on duunarimiehet. Missä tynnyrissä te elätte?
Ohis
Näin se menee edelleen Suomessa. Olemme luokkayhteiskunta. Yleensä puolisot ovat saman koulutustason suorittaneita, ihan sama mitä täällä ulistaan. Koska mitä yhteistä voisi olla putkimiehellä ja lääkärillä? Tiedän, että tähänkin kohta joku ulinamies alkaa ulisemaan ja voivottelemaan ja haukkumaan, mutta näin se vaan menee. Parisuhteeseen kuuluu myös muuta kuin puolison kanssa oleminen- siihen kuuluu myös suku ja ystävät - jos puolisko ei sovi koko pakettiin, niin ei suhde pitkälle kanna.
Kyllä näitäkin pariskuntia löytyy, mutta harvoin- lääkärillä on lääköripuoliso ja putkimiehellä
lähihoitaja.
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä ajat takaa. Miten tämä sun elämäntarinasi liittyy kyseiseen asiaan? Kerrotko. Varmaan olisi ollut hyvä käydä päätä selvittämässä jossain, ettei tarvitsisi mukana näitä kantaa, kun ei näytä siihen olevan rahkeita. Et tiedä mitä joku muu, esimerkiksi minä olen elämässäni lävitse käynyt. Ei tarvitse tulla selvittämään, etten mistään mitään ymmärrä. Jos tarvitsen ulkopuolista apua oman tunne-elämäni ongelmissa aivan varmasti osaan sitä hakea. Suosittelen lämpimästi sullekin.
Se ote minun kirjoituksestani tässä ylempänä ei ole minun laittamani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olisihan se hienoa ansaita välillä palkkaa työnteollakin, jos vaan joku huolisi työhön. Minulla ongelmaksi nousevat puutteeliinen ja vanhentunut koulutus sekä vähäinen työkokemus. Pitäisi pyrkiä takaisin työelämään työkokeilun kautta. Mutta olen osallistunut jo niin moneen työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan ja monella muulla nimikkeellä järjestettyyn ilmaistyöhön, että motivaatio ilmaistyöhön alkaa olla nollassa. Olisiko liikaa vaadittu että välillä saisi työstänsä palkkaa?
No, vika on kyllä suureksi osaksi minussa. Olen itse hyväksynyt ja vastaanottanut paikkoja, joissa on jo etukäteen sanottu että tämän ilmaiskauden jälkeen ei jatkoa ole luvassa.”Ote Saulin omasta blogista. Yritteliäisyyttä ainakin on ollut.
On kyllä yrittänyt töihin. Mutta kun ei kelpuuteta.
Töissä tykkään kahvi- ja ruokatauolla jutella kovasti työkavereiden kanssa ja koen heidän kanssaan yhteyttä, olemme saman ikäisiäkin enimmäkseen. Voisin syödä yksinäänkin, mutta en tee niin vaan haluan nimenomaan nähdä työkavereitani, vaikka työssäni olen muutenkin koko ajan ihmisten kanssa. En kuitenkaan koe tarvetta tavata vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
OLE HILJAA KUN ET MISTÄÄN MITÄÄN YMMÄRRÄ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen hoitokontakti ja muu yhteiskunnan voimakkaampi puuttuminen olisi paikallaan. Tässä yhteiskunnassa hyysätään vauvasta vaariin; ei töihin tarvitse mennä ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siitä miten nyt muutkin näkevät miten huonosti ovat asiansa. Ihmettelen suuresti tätä miten ei koulutettua miestä ole töihin 20 vuoteen laitettu; kaikki on eteen kannettu. Seuraava etappi onkon eläke parin vuosikymmenen kuluttua.
Odottamalla kukaan ei saa naista eikä miestä. Kukaan ei kadulla nappaa kädestä, ei pimputa ovikelloa. Myös siinä tarvitaan sitä oma-aloitteisuutta. Pidän pariutumatta aivan täysin omana saamattomuutena.
Jos koulukiusaus oli ongelma ja sitä haluaa läpikäydä, on siihenkin tässä hyvinvointiyhteiskunnassa mahdollisuus. Tuostakin kiusaamisesta jo varmaan 30 vuotta, luulisi pikkuhiljaa painuvan unholaan.
Tosiasioita; ei päähän taputtelua, mutta ei uittuiluakaan.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olkkarissa 40 vuotta sitten.
Lisäksi äiti löi ja piti nälässä.
Viimeisinä 2:na jouluna en ole itkenyt..
Ei tarvittu kuin 38 vuotta ja ihan normi olen:)
Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä ajat takaa. Miten tämä sun elämäntarinasi liittyy kyseiseen asiaan? Kerrotko. Varmaan olisi ollut hyvä käydä päätä selvittämässä jossain, ettei tarvitsisi mukana näitä kantaa, kun ei näytä siihen olevan rahkeita. Et tiedä mitä joku muu, esimerkiksi minä olen elämässäni lävitse käynyt. Ei tarvitse tulla selvittämään, etten mistään mitään ymmärrä. Jos tarvitsen ulkopuolista apua oman tunne-elämäni ongelmissa aivan varmasti osaan sitä hakea. Suosittelen lämpimästi sullekin.
Se ote minun kirjoituksestani tässä ylempänä ei ole minun laittamani.
Kommentoin , että ihminen jolla EI ole trauma taustaa, ei ymmärrä että asioiden unohtamiseen tarvitaan useita kymmeniä vuosia.
Itselläni auttoi seuraava.
Tajusin 16 vuotiaana , että sen ikäiset ei jaksa kuunnella loputonta itsesääliä.
Tajusin että olen p.askakasan alla ja minulla ei ole mitään menetettävää.
Aloin keskittyä opintoihin ja rakentaa elämääni täysin yksin.
Asuin yksin, opiskelin yksin.
Veikkaan että Saulilla on ihan ok vanhemmat..en tosin tiedä?
Tässä on käynyt niin että sosiaalinen kehitys on pysähtynyt sellaisessa kasvuvaiheessa missä muut vielä huolehtii ja on vielä käsitys että asioita vaan tapahtuu.
Aikuisuuteen kasvanut tietää jo että asioita pitää tehdä ja luoda itse ja pitää ottaa vastuuta, ponnistella, sietää epämukavuutta ja ottaa askelia kohti päämääriä yksi kerrallaan.
Eihän kukaan kykenevä aikuinen ajattele että ihmissuhteet toimii niin että odottaa että tyttö(?) tulee pussaamaan.
Näissä on sääli se että otetaan jotkut sopivat syyt kuten koulukiusaaminen ja ujous ja niiden takana vietetään vuosikemmeniä. Kyse kuitenkin on jo todella paljon monimutkaisemmasta asiasta kun ”ujoudesta” jos ei vuosikymmenien aikana ole edes ihastunut mutta ihminen itse saattaa silti luulla että omat ongelmat ovat pienehköjä ja itsestään ratkeavia vaikka olisi as piirteitä tai vaikka mitä. Ei tällaiset ratkea jos ei hae apua.
Kannattaisiko ilmaistöiden sijaan välillä opiskella tuoreemmat tiedot alaltaan? Tai kouluttautua jollekin toiselle alalle?