Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Äiti tilasi sellaisen hieromalaitteen Kuponkiuutisista, jolla pystyi kätevästi hieromaan kipeytyneitä niskoja tai muuten vaan jumiutuneita lihaksia. Nykyään samaa laitetta kutsuttaisiin dildoksi. Silloin 80-luvulla kekkosslovakkiassa seksi oli tabu ja tuo laite myytiin tosiaan hierontalaitteena, havainnekuvissa hierottiin niskoja jne. Muistan useamman kerran kun äiti istui sohvalla tv:tä katselemassa hieroen laitteella niskojaan, jossain vaiheessa laite katosi "tutkasta" ehkä äiti tajusi mistä on kyse. Meille lapsillekin paljastu asian oikea laita kun päästiin yläasteelle... itseasiassa oli pienoinen koulukiusaamisen aihe.
Joissain maissa vibraattoreja myydään yhä hierontalaitteina. Kaikki ymmärtää mitä sillä oikeasti tehdään, mutta vibraksi sitä ei voi suoraan nimittää koska kyseessä ei ole aikuisten leluihin erikoistunut liike (jos niitä edes on) vaan normi myymälä. Myyjät näyttävät naisille miten hitachi magic wandilla saa selän jumit auki ja he nyökkäilet, että joooo joo ja sitten ostavat sen ilman häpeää koska sehän on vaan rentouttava hierontolaite. Kotona sitä sitten käytetään muuhun. Luulisi, että jo nykypäivänä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti tilasi sellaisen hieromalaitteen Kuponkiuutisista, jolla pystyi kätevästi hieromaan kipeytyneitä niskoja tai muuten vaan jumiutuneita lihaksia. Nykyään samaa laitetta kutsuttaisiin dildoksi. Silloin 80-luvulla kekkosslovakkiassa seksi oli tabu ja tuo laite myytiin tosiaan hierontalaitteena, havainnekuvissa hierottiin niskoja jne. Muistan useamman kerran kun äiti istui sohvalla tv:tä katselemassa hieroen laitteella niskojaan, jossain vaiheessa laite katosi "tutkasta" ehkä äiti tajusi mistä on kyse. Meille lapsillekin paljastu asian oikea laita kun päästiin yläasteelle... itseasiassa oli pienoinen koulukiusaamisen aihe.
Joissain maissa vibraattoreja myydään yhä hierontalaitteina. Kaikki ymmärtää mitä sillä oikeasti tehdään, mutta vibraksi sitä ei voi suoraan nimittää koska kyseessä ei ole aikuisten leluihin erikoistunut liike (jos niitä edes on) vaan normi myymälä. Myyjät näyttävät naisille miten hitachi magic wandilla saa selän jumit auki ja he nyökkäilet, että joooo joo ja sitten ostavat sen ilman häpeää koska sehän on vaan rentouttava hierontolaite. Kotona sitä sitten käytetään muuhun. Luulisi, että jo nykypäivänä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä.
No meidän äiti ei tajunnut... ainakaan aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ”monistuslaite” joka haisi pirtulta ja teki violettia jälkeä, mikähän senkin nimi oli
Vahakopiokone.
Vahaskopiokone.
Olen kirjoittanut satoja sivuja tekstejä, jotka on tulostettu vahaskopiokoneella ja jaettu kuuden kunnan alueelle.
T. Jo eläkkeellä oleva tstosihteeri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tamacotchi tietenkin. Hirveä kiire aina koulusta kotiin katsomaan onko lemmikki elossa, vai hukkunut omaan ulosteeseensa 😱
Mä otin omani kouluun mukaan, jotta lemmikki varmasti pysyi elossa. Ne sai äänettömälle. Aina välillä unohtui äänet päälle ja pulpetti alkoi soimaan kun lemmikki halusi huomiota/ruokaa.
heh, meillä äiti muisteli joskus tässä kun nää nyt uudelleen tuli lasten lelusuosikkeihin hiljattain, kuinka hän joutu kuulemma ottamaan töihin mukaan meidän lasten tamagotchit :D Ei halunnut että otetaan kouluun niitä mutta kaipa meillä lapsilla oli liian suuri suru jos lemmikki "kärsi" hoidotta. Äiti sitten kuskas kolme lemmikkiä töihin x) eikä kuulemma ollut ainoa vanhempi joka toimi näin.
Mutta itellä ehkä parhaiten on mieleen jäänyt robottikoira. Toivoin sitä pitkään ja lopulta sain sen joululahjaksi joskus 11 vuotiaana. Semmoinen harmaa kirjaimellisesti robotin näkönen koira, mikä osasi käskystä istua, haukkua, taisi mennä jotenkin maahankin ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti tilasi sellaisen hieromalaitteen Kuponkiuutisista, jolla pystyi kätevästi hieromaan kipeytyneitä niskoja tai muuten vaan jumiutuneita lihaksia. Nykyään samaa laitetta kutsuttaisiin dildoksi. Silloin 80-luvulla kekkosslovakkiassa seksi oli tabu ja tuo laite myytiin tosiaan hierontalaitteena, havainnekuvissa hierottiin niskoja jne. Muistan useamman kerran kun äiti istui sohvalla tv:tä katselemassa hieroen laitteella niskojaan, jossain vaiheessa laite katosi "tutkasta" ehkä äiti tajusi mistä on kyse. Meille lapsillekin paljastu asian oikea laita kun päästiin yläasteelle... itseasiassa oli pienoinen koulukiusaamisen aihe.
Joissain maissa vibraattoreja myydään yhä hierontalaitteina. Kaikki ymmärtää mitä sillä oikeasti tehdään, mutta vibraksi sitä ei voi suoraan nimittää koska kyseessä ei ole aikuisten leluihin erikoistunut liike (jos niitä edes on) vaan normi myymälä. Myyjät näyttävät naisille miten hitachi magic wandilla saa selän jumit auki ja he nyökkäilet, että joooo joo ja sitten ostavat sen ilman häpeää koska sehän on vaan rentouttava hierontolaite. Kotona sitä sitten käytetään muuhun. Luulisi, että jo nykypäivänä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä.
No meidän äiti ei tajunnut... ainakaan aluksi.
Voin kuvitella mitä kaikkea äitisi pohti päässään kun viimein tajusi mihin laite on oikeasti tarkoitettu ja aiemmin on lastensa edessä hieronut sillä lihaksiaan. :D Saattoi hieman nolottaa. Varmaan toivoi ettette tajunneet.
Mut hei, äitisi lohduksi niin sitä tapahtuu yhä niissä maissa missä näitä myydään hierontalaitteina. Aina on niitä, jotka ei heti tajua ja luulee sen hitachin olevan niskajumiin.
Vierailija kirjoitti:
Äiti tilasi sellaisen hieromalaitteen Kuponkiuutisista, jolla pystyi kätevästi hieromaan kipeytyneitä niskoja tai muuten vaan jumiutuneita lihaksia. Nykyään samaa laitetta kutsuttaisiin dildoksi. Silloin 80-luvulla kekkosslovakkiassa seksi oli tabu ja tuo laite myytiin tosiaan hierontalaitteena, havainnekuvissa hierottiin niskoja jne. Muistan useamman kerran kun äiti istui sohvalla tv:tä katselemassa hieroen laitteella niskojaan, jossain vaiheessa laite katosi "tutkasta" ehkä äiti tajusi mistä on kyse. Meille lapsillekin paljastu asian oikea laita kun päästiin yläasteelle... itseasiassa oli pienoinen koulukiusaamisen aihe.
Minullakin oli sellainen.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tamacotchi tietenkin. Hirveä kiire aina koulusta kotiin katsomaan onko lemmikki elossa, vai hukkunut omaan ulosteeseensa 😱
Mä otin omani kouluun mukaan, jotta lemmikki varmasti pysyi elossa. Ne sai äänettömälle. Aina välillä unohtui äänet päälle ja pulpetti alkoi soimaan kun lemmikki halusi huomiota/ruokaa.
heh, meillä äiti muisteli joskus tässä kun nää nyt uudelleen tuli lasten lelusuosikkeihin hiljattain, kuinka hän joutu kuulemma ottamaan töihin mukaan meidän lasten tamagotchit :D Ei halunnut että otetaan kouluun niitä mutta kaipa meillä lapsilla oli liian suuri suru jos lemmikki "kärsi" hoidotta. Äiti sitten kuskas kolme lemmikkiä töihin x) eikä kuulemma ollut ainoa vanhempi joka toimi näin.
Mutta itellä ehkä parhaiten on mieleen jäänyt robottikoira. Toivoin sitä pitkään ja lopulta sain sen joululahjaksi joskus 11 vuotiaana. Semmoinen harmaa kirjaimellisesti robotin näkönen koira, mikä osasi käskystä istua, haukkua, taisi mennä jotenkin maahankin ym.
Äiti parka. Töitä pitäisi painaa, mutta kun lasten lemmikit piipittää huomiota. :D
Mulla oli kanssa lemmikkirobokoira. Semmoinen, jolla oli värilliset korvat. Niitä oli ainakin pinkkejä ja sinisiä. Niiden silmissä oli merkkejä osoittaakseen eri tunnetiloja ja ne soitti musiikkiia. Niillä oli kaikilla sama tietty biisi mistä ne tuli iloisiksi kun sen soitti. Se oli joku klassinen sävel. Niillä oli myös heiluva häntä. Ne oli niitä ihan ensimmäisiä robokoiria - ainakin Suomessa. Mun alko yleensä pitää meteliä keskellä yötä jostain syystä. Varmaan maanantaikappale. Veljellä oli sinikorvainen ja se oli yöt kiltisti hiljaa.
Muistan tän! Toivoin tätä hartaasti joululahjaksi enkä koskaan saanut. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, etten saanut. Vaikuttaa aika turhalta lelulta, joka olisi varmaan jäänyt vähälle käytölle.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tän! Toivoin tätä hartaasti joululahjaksi enkä koskaan saanut. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, etten saanut. Vaikuttaa aika turhalta lelulta, joka olisi varmaan jäänyt vähälle käytölle.
Näköjään jäi lainaus pois viestistäni. Tarkoitin siis vastata viestiin koskien robottikoiraa. :)
90-luvun pöytätietokoneet ja koneen ollessa sisaruksellani varattuna, niin oma yritykseni tehdä oma kone.
Ohjeet, joita ei kannata kokeilla. T. 8-vuotias keksijä tuolloin.
Eli ota pahvilaatikko ja leikkele tietokoneen näköiseksi, jonne taakse reikä, josta lanka lähtemään "pistokkeeseen". Ja pistokkeena kannatti käyttää piippukranssia, koska sen sai taivutettua pistokkeen muotoon ja työnnettyä pistorasiaan, jotta saa sähköä tietokoneeseensa.
Lopputulemana se, että sähkö kulkee hyvin piippukranssia pitkin (josta pidät kiinni), piippukranssin karvat kärventyvät, itse saat kunnon sähköiskun, joka väreilee kätesi kautta koko kroppaan (sinisen sähkön saattelemana) ja lopulta koko talon sulakkeet palavat.
Siinä minun muistoni.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen tietokone tuli meille 1986. Applen kottaraisenpönttö.
Noihin aikoihin työpaikalleni hankittiin juuri tällainen Macintosh SE (system expandable). Siihen oli kytketty lisävarusteena iso kuvaputkinäyttö.
Vierailija kirjoitti:
Musta bakeliittinen puhelin, kaukana kaikesta automaatiosta. Kupeessa oli veivi ja kun sitä pyöritti, niin puhelin yhdistyi keskukseen, josta sitten tilattiin puhelu. Yleensä sanottiin numero ja kaukopuhelusta myös paikkakunta. Omalle keskusalueelle saattoipyyttä myös ns. nimihuudolla.
Ensimmäisen television näin 50-luvulla erään radioliikkeen ikkunassa. Katsojia oli melkoisesti kerääntynyt ihmettelemään moista "näköradiota". Telkkarissa oli menossa jalkapallo-ottelu, mutta ei siitä paljon nähnyt mitään, enemmän näkyi lumisadetta. Meille telkkari tuli vasta 1963.
Kaksi mekaanista leikkikalua muistan myös 50-luvulta. Toinen oli hyrrä, johon pumpattiin puhtia ja sitten se pyöri vinhaa vauhtia ja ujelsi. Samanlainen vempain oli myös pikkuveljelläni 60-luvulla. Toinen oli auto, johon kierrettiin avaimella vetoa ja sitten se ajaa huristeli ja törmäili huonekaluihin. Jos oikein muistan, niin se ei ollut uusi, kun sain sen, vaan se oli kuulunut nuoremmalle enolleni. Kun hän ei enää leikkinyt sillä, se pantiin talteen ja minä sain sen ehkä 4-5-vuotiaana. Olen aina ollut autotyttö!
Puhelimen lisäksi veivattiin kynänteroitinta, kahvimyllyä ja autoa (Pobedaa).
Piippaava avaimenperä. Kun vihelsi niin se piippasi joten löytyi kadonneet avaimet.
Sain hiustenkuivaajan joululahjaksi joskus 1970 tietämissä. En ollut koskaan käyttänyt sellaista, oli se hienoa.
Vierailija kirjoitti:
90-luvun pöytätietokoneet ja koneen ollessa sisaruksellani varattuna, niin oma yritykseni tehdä oma kone.
Ohjeet, joita ei kannata kokeilla. T. 8-vuotias keksijä tuolloin.
Eli ota pahvilaatikko ja leikkele tietokoneen näköiseksi, jonne taakse reikä, josta lanka lähtemään "pistokkeeseen". Ja pistokkeena kannatti käyttää piippukranssia, koska sen sai taivutettua pistokkeen muotoon ja työnnettyä pistorasiaan, jotta saa sähköä tietokoneeseensa.
Lopputulemana se, että sähkö kulkee hyvin piippukranssia pitkin (josta pidät kiinni), piippukranssin karvat kärventyvät, itse saat kunnon sähköiskun, joka väreilee kätesi kautta koko kroppaan (sinisen sähkön saattelemana) ja lopulta koko talon sulakkeet palavat.
Siinä minun muistoni.
Käräytit kyntesi piippurassilla, jolla rassataan piippua. Jos olisi käynyt huonommin olisit saanut muutaman kranssin eli seppeleen haudallesi ja muistotilaisuudessa ihmiset olisivat ottaneet kahvin kanssa viipaleita pullakranssista.
Matkavedenkeitin, jonka lasiin laitettiin vesi ja metallikiekurahärpättimen pistoke tökättiin pistorasiaan ja kiekura vesilasiin.
Oliko riittävän epäselvästi selitetty?
Puhelin. Kahteen tyhjennettyyn pahviseen marmeladipurkkiin reikä pohjaan, muutaman metrin kalastajalanka tulitikulla kiinni ja sopivan kireälle vedettynä saattoi käydä "vuoropuhelua".
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sen laitteen nimi, jota vielä 1970-luvun alussa käytettiin kouluissa.?
Opettaja heijasti sillä kirjan kuvia seinälle
Episkooppi! Meillä opettaja näytti upeita maalauksia kuvaamataidon taidehistoriatunnella.
Eikös se lilaa tulostava ollut sinikopiolaite? Niitä oli v. 1992 vielä Saksassa käytössä, olin vaihtarina ja tuota käytettiin tosi usein.