Mitä ajattelette, jos ujo ei sano kahvipöytäkeskustelussa sanaakaan?

Lakkaan kutsumasta ujoja meille jos se on tämmöistä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]Voisitteko te rohkeat ja puheliaat EI-ujot valaista, minkä vuoksi ette edes halua yrittää tutustua ujojen kanssa? Esim. olen vastannut muutamaan ystävän etsintä -kirjeenvaihtoilmoitukseen ja kaikki kirjoittelu menee aluksi hyvin, mutta siinä vaiheessa kun enemmän avaudun itsestäni ja kerron olevani todella ujo ja etten helpostu tutustu uusiin ihmisiin jne, niin kirjoittelut tyssää monesti siihen. Olin kirjoitellut samalla paikkakunnalla olevien naishenkilöiden kanssa ja tarkoitus oli alunperinkin ihan livenäkin nähdä. Olisivatko he olleet just näitä "inhoan ujoja" -kerhoon kuuluvia ja siksi eivät halunneet edes kirjoittelua jatkaa. Mutta mieluummin halusin ennen mahd tapaamista kertoa luonteestani edes jotakin, etteivät sitten tapaamistilanteessa ihmette jos en keksi mitään puhuttavaa.

Ujotkin voivat olla mahtavia persoonia, jos vain annatte mahdollisuuden.

[/quote]

Mä olen ujo. Mutta minulla on järjestään tyssännyt "seurustelu" jokaisen itsensä ujoksi ilmoittavan nettipersoonan kanssa seuraavista syistä:

- Ujoksi itsensä ilmoittava onkin yliherkkä _ihan kaikelle_, loukkaantuu ihme asioista, vetää herneet nekkuun, ylitulkitsee ja odottaa vuolasta anteeksipyyntöä

- Ujo tulee aina väärin kohdelluksi, koko maailma on paha, ikinä ei ujo kysy "mitä tarkoitit", vaan heti marttyyriasenne päälle, "paha on maailman palkka"

- Noita vääryyksiä muistellaan

- Passiivis-aggressiivisuus ja vihamielisyys alkaa loistaa läpi nopeasti

- Tuomitsevuus muita kohtaan, muut ovat tyhmiä, tuhlareita, pinnallisia, laiskoja, toisin kuin Minä olen vain väärin ymmärretty

- minulla on myös vaivoja, joihin ei lääkärit auta, hajusteyliherkkyys, sata allergiaa, sähköyliherkkyys, fibromyalgia potenssiin tuhat, migreeni ja väsymysoireyhtymä

- En kestä poikkipuolista sanaa enkä edes ehdotuksia, miten elämäni voisi olla helpompaa

- Odotan apua, mutta kieltäydyn siitä

- ..... Jne jne jne

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:51"]En puhu kahvipöydässä mitään, jos paikalla on vähänkin enemmän ihmisiä ja vieraampia henkilöitä. Sukujuhlissa olen aina hiljaa ellei joku sitten kysy minulta jotain. Odotan vain, että piinaava tilanne päättyy ja pääsen kotiin. Välttelen tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä joku siitä ajattelee. Minulle on aivan turha selittää, että se on epäkohteliasta ja jaadijaadijaa. Ei kiinnosta. Niin yksinkertaista se vain on.

[/quote]

Eli olet ylimielinen, etkä kaipaa muita ihmisiä. Pitäisikö sinulle olla siis extrakiva vai mitä odotat?

Täällä nyt maalataan ujosta aika hirviömäistä kuvaa. :) Se että on ujo ei tarkoita, että olisi samalla kertaa ahdistushäiriöinen, ihmispelkoinen jne. Ujous on temperamenttipiirre eikä häiriö! Ujo nyt ei vain koe oloaan samalla tavalla luontevaksi tai mukavaksi vieraiden ihmisten keskellä. Ujous ei myöskään tarkoita, että olisi automaattisesti huonokäytöksinen. 

Minä olen vieraassa seurassa ujo, enkä koe sitä ongelmaksi. Minä vain lämpenen vieraassa seurassa hitaasti. Silti osaan tervehtiä, vastata säällisesti kysymykseen ja kuunnella kiinnostuneena muiden juttuja. Minua ei tarvitse patistaa puhumaan tyyliin "Sano nyt nimesi kun täti kerran kysyy!" - minusta sellainen suhtautuminen ujoon aikuiseen ihmiseen on alentavaa. 

Minusta tässä ei edes tarvitse puhua mistään "vastuusta". Lähtökohta tuntuu olevan edelleen, että se vastuu on nimenomaan se, että pitää täyttää hiljaisuus keinolla millä hyvänsä, vaikkei olisi mitään sanottavaa. Miksi hiljaisuus on niin kamalaa? Tämän päivän ihmisellä tuntuu olevan kauhean vaikeaa kestää ihan puhdasta hiljaisuutta ilman virikkeitä. Minä suorastaan nautin, jos välillä kahvipöytäkeskustelussa laskeutuu hiljaisuus - saa siemaista teetä, ottaa mukavamman asennon ja rentoutua. 

Jos ujous on iso ongelma ja este kulloisellekin tekemiselle, niin toki siitä kannattaa käydä vaikka juttelemassa. Mutta ujous itsessään ei ole mikään häiriö tai puute. Se, että tämän päivän ihanteena on puhelias ja seurallinen sosiaalisuus ei tee niistä muista piirteistä yhtään huonompia. 

Toiset tarkoittaa ujolla introverttia ja toiset pelokasta.

Pitäisikö ensin määritellä ujo???

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:05"]

Minusta tässä ei edes tarvitse puhua mistään "vastuusta". Lähtökohta tuntuu olevan edelleen, että se vastuu on nimenomaan se, että pitää täyttää hiljaisuus keinolla millä hyvänsä, vaikkei olisi mitään sanottavaa. Miksi hiljaisuus on niin kamalaa? Tämän päivän ihmisellä tuntuu olevan kauhean vaikeaa kestää ihan puhdasta hiljaisuutta ilman virikkeitä. Minä suorastaan nautin, jos välillä kahvipöytäkeskustelussa laskeutuu hiljaisuus - saa siemaista teetä, ottaa mukavamman asennon ja rentoutua. 

[/quote]

Toki keskustelussa on ihan luontevaa pitää taukoja, kun puheenaihe on ns. käsitelty loppuun. On mielestäni eri asia, onko keskustelun aikana välillä hiljaista, vai onko koko keskustelua syntynyt alunperinkään. Minäkin nautin hiljaisuudesta, varsinkin työpäivän keskellä, mutta on mielestäni epäkohteliasta istua työkaverin kanssa tuppisuuna kahvilla, ikäänkuin toinen ei olisi samassa tilassa lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:12"]

Toiset tarkoittaa ujolla introverttia ja toiset pelokasta.

Pitäisikö ensin määritellä ujo???

[/quote]

Jep, täällä menee määritelmät sekaisin. Suosittelen itse ainakin kirjaa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (Liisa Keltikangas-Järvinen). Tuossa ainakin käsitellään aika paljon myös ujoutta piirteenä - nimenomaan siis temperamenttina, ei häiriönä.

Tähänastisen tiedon nojalla ja pähkinänkuoressa: ujo ei vain koe oloaan mukavaksi tai luontevaksi vieraassa seurassa tai vaikkapa huomion keskipisteenä. Mutta ujous ei ole automaattinen tae että olisi myös esim. sosiaalisia tilanteita karsastava, yksin viihtyvä, ihmispelkoinen, ahdistushäiriöinen jne. 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 14:20"]

Toki keskustelussa on ihan luontevaa pitää taukoja, kun puheenaihe on ns. käsitelty loppuun. On mielestäni eri asia, onko keskustelun aikana välillä hiljaista, vai onko koko keskustelua syntynyt alunperinkään. Minäkin nautin hiljaisuudesta, varsinkin työpäivän keskellä, mutta on mielestäni epäkohteliasta istua työkaverin kanssa tuppisuuna kahvilla, ikäänkuin toinen ei olisi samassa tilassa lainkaan.

[/quote]

Siinä olen samaa mieltä, että on ikävää jos työkaveri ei kahvitauolla sano yhtään mitään, ei vastaile kysymyksiin ja käyttäytyy töykeästi. Mutta minä näen silloin ongelmana töykeän käytöksen, en ujoutta. Valtaosa tapaamistani ujoista kyllä tervehtivät, vastaavat kysymyksiin ja kenties jonkin ajan kuluttua voivat itsekin sanoa jotakin. Ja jos ryhmässä on useampi jäsen, en näe mitään ongelmaa.

Minulla on tuttava, joka on hyvin ujo: hän lähinnä naurahtelee ja vastailee yhdellä sanalla kysymyksiin, mutta toisaalta hän on kiinnostunut asioistani ja on ystävällinen. Välillemme ei vain synny sosiaalista kanssakäymistä keskustelun muodossa, enkä näe asiaa ongelmana. Ei se ole henkilökohtainen loukkaus ketään kohtaan, että hän ei keksi hatusta keskustelunaiheita. Jos tällainen tilanne tulisi vaikka kahvitauolla, niin sittenhän voi aivan hyvin ottaa vaikka päivän lehden eteensä. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:51"][quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:42"]"Olet sairas" "haista vittu" "olet grandioosi pönöttäjä" "olet kokkari"

Jep. Mitään ei ole sosiaalisissa taidoissa vikaa. Ihan vaan ujoja ollaan.

[/quote]

Toistan: tapa itsesi, vitun mulkku. T. Ujo, jolla on ihan saatanan huonot sosiaaliset taidot

[/quote]

Uskomatonta kirjoitusta! Tosiaan uskon sinulla olevan huonot sosiaaliset taidot, kun kirjoittaessa anonyymistikin, taitosi ovat tuollaiset! HUHUU HUHHUH!

[/quote]

Uskotko tosiaan, että siinä joku ujo kirjoittelee? Ehei, asialla on taatusti ujoja inhoava henkilö, joka saa jotain kieroa voimantunnetta ujojen tyhmäämisestä.