Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette, jos ujo ei sano kahvipöytäkeskustelussa sanaakaan?
10.05.2014 |
Taas jouduin kokemaan tilanteen, jossa oli noin kymmenen ihmistä kahvittelemassa saman pöydän äärellä vajaa pari tuntia ja koko aikana en sanonut sanaakaan, vaikka tunsin edes jotenkuten suurimman osan ihmisistä. En vain osannut mennä keskusteluihin sisälle vain jäin taas kerran ulkopuoliseksi koko tilanteesta ja istuin vain hiljaa ja kuuntelin muiden juttuja osallistumatta itse niihin. Itselleni on todella ahdistavaa puhua ryhmässä, kahden kesken pystyn edes jonkinlaisen keskustelun luomaan, mutta jos useampi ihminen mukana keskustelussa, menen ihan lukkoon ja jään sanattomaksi. Minkälainen mielikuva teille jää ihmisestä joka istuu vain mykkänä kun muut keskustelevat normaalisti? Ahdistaa tämä ujo luonteeni, en vain keksi mitään sanottavaa! Ja jos keksinkin, niin keskustelu vaihtuu jo toiseen ja olen myöhässä jo...
Kommentit (149)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:36"]
Minä en usko, että nuo haukkumasanat on ujojen kirjoittamia, jotain teiniprovoilua paremminkin. Ei kuulu ujoon tyyliin olla aggressiivinen.
[/quote]
Tai sitten heikosta itsetunnosta johtuvaa ylilyöntiä netin anonyymiyden suojista.
Olisi mielenkiintoista lähteä tämän ketjun kesken vaikka sitseille.
[/quote]
Sovitaanko tapaaminen tällä porukalla? :D
[/quote]
Miksei samantien koko av-porukalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vältän taas osallistumista mihinkään juhliin, ellei ole ihan pakko. Naimisiinkin kun/jos muutaman vuoden sisällä menen, niin ihan kahden kesken vain ilman vieraita. Inhoan varsinkin olla juhlan keskipisteenä, eikä vieraanakaan ole mukava olla, koska en osaa keskustella luontevasti puolituttujen tai sukulaistenkaan kanssa. Mieluummin jään kotiin ajatelkoot muut mitä tahansa.
Voisitteko te rohkeat ja puheliaat EI-ujot valaista, minkä vuoksi ette edes halua yrittää tutustua ujojen kanssa? Esim. olen vastannut muutamaan ystävän etsintä -kirjeenvaihtoilmoitukseen ja kaikki kirjoittelu menee aluksi hyvin, mutta siinä vaiheessa kun enemmän avaudun itsestäni ja kerron olevani todella ujo ja etten helpostu tutustu uusiin ihmisiin jne, niin kirjoittelut tyssää monesti siihen. Olin kirjoitellut samalla paikkakunnalla olevien naishenkilöiden kanssa ja tarkoitus oli alunperinkin ihan livenäkin nähdä. Olisivatko he olleet just näitä "inhoan ujoja" -kerhoon kuuluvia ja siksi eivät halunneet edes kirjoittelua jatkaa. Mutta mieluummin halusin ennen mahd tapaamista kertoa luonteestani edes jotakin, etteivät sitten tapaamistilanteessa ihmette jos en keksi mitään puhuttavaa.
Ujotkin voivat olla mahtavia persoonia, jos vain annatte mahdollisuuden.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:05"]
Perustelkaas nyt kiihkottomasti että miksi sitä pidetään jonain ideaalina että pitäisi aina olla jotenkin sosiaalinen? Miksi kuvitellaan että olisi huonoa käytöstä olla hiljaa? Mitä sillä voitetaan että ollaan suuna päänä ja koko ajan kommunikoimassa sanallisesti? Miksi?
[/quote]
Jos osut kohdalleni ihan arkisessa työtilanteessa, oletan että hoidat työsi asiallisesti ja kommunikoit. Kahvipöytäkeskusteluja tms. en vaadi. Onhan se huonoa käytöstä työkaveria kohtaan, jos et pysty toimittamaan tietoja tai ohjeita suoraan, vaan ne täytyy hankkia esim. pomoltasi.
Kumpi sitten on vähemmän noloa: olla hiljaa kun muut keskustelee, tai sitten kysyttäessä jotakin aloittaa joka lause tyyliin "niin, no onhan se kyllä niin..." kun ei osaa ottaa kantaa oikein mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ujous sinällään haittaa, ja ihan mielelläni tutustun ujoihinkin mutta jos joku on oikeasti ihan superujo niin että on vaikea saada aikaiseksi keskustelua eikä se helpota ollenkaan (enkä saa palautetta esim. hymyilläkään), niin jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa yrittää. Ajattelen että ilmeisesti juttuni eivät kiinnosta, ja vetäydyn.
Jos kirjoittelisin jonkun kanssa ja hän kertoisi olevansa ujo niin ei se minua haittaisi, ja jos sopisimme tapaamisen niin tietäisin mitä odottaa. Jos kirjoitellessa olisi juttu luistanut niin ei ujous minua karkottaisi, eli tuo mitä alussa kirjoitin koskee tilanteita joissa ollaan usein tekemisissä (esim. opiskelu, työt) ja juttelu ei missään vaihessa tule sujuvammaksi. Sanottakoon vielä että minulla on muutama ujo kaveri, eli tiedän että ujoihin tutustuminen vie enemmän aikaa :)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]
Voisitteko te rohkeat ja puheliaat EI-ujot valaista, minkä vuoksi ette edes halua yrittää tutustua ujojen kanssa? Esim. olen vastannut muutamaan ystävän etsintä -kirjeenvaihtoilmoitukseen ja kaikki kirjoittelu menee aluksi hyvin, mutta siinä vaiheessa kun enemmän avaudun itsestäni ja kerron olevani todella ujo ja etten helpostu tutustu uusiin ihmisiin jne, niin kirjoittelut tyssää monesti siihen. Olin kirjoitellut samalla paikkakunnalla olevien naishenkilöiden kanssa ja tarkoitus oli alunperinkin ihan livenäkin nähdä. Olisivatko he olleet just näitä "inhoan ujoja" -kerhoon kuuluvia ja siksi eivät halunneet edes kirjoittelua jatkaa. Mutta mieluummin halusin ennen mahd tapaamista kertoa luonteestani edes jotakin, etteivät sitten tapaamistilanteessa ihmette jos en keksi mitään puhuttavaa.
Ujotkin voivat olla mahtavia persoonia, jos vain annatte mahdollisuuden.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:28"]
Kumpi sitten on vähemmän noloa: olla hiljaa kun muut keskustelee, tai sitten kysyttäessä jotakin aloittaa joka lause tyyliin "niin, no onhan se kyllä niin..." kun ei osaa ottaa kantaa oikein mihinkään.
[/quote]
Jos vastaa, osoittaa edes jonkinlaista kiinnostusta kanssakeskustelijoita kohtaan. Mihinkäs täysin vastaamaton ottaa kantaa? Ei mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:42"]Otetaanpa esimerkki. Olin viime sunnuntaina ystäväni luona lastenkutsuilla. Hän tietää että olen introvertti,mutta minä tiesin myös että esikoisen 1v.juhlat oli hänelle iso juttu,siispä jouduin "pakosta"epämiellyttävään sosiaaliseen tilanteeseen,juhliin vieraiden ihmisten keskelle. Ei se aikuisen elämä vaan aina mene niin,että tehdään niin kuin itsestä tuntuu kivalta.
[/quote]
No mutta tuohan onkin ihan okei, jos sinä et marttyyriudu siitä asiasta. Jos osaat olla aikuinen ja ymmärtää, että joskus voi tehdä asioita toisten ihmisten mieliksi. Sen sijaan on typerää täällä maukua "miksi pitää olla sosiaalinen, miksi minun pitää keskustella, miksi en saa möllöttää kahvipöydässä mykkänä, miksimiksimiksi?"
Jos ottaa tuollaisen asenteen, niin silloin on parasta myös jättäytyä pois kutsuilta. Itse asiassa aikuiseen elämään kuuluu sen tajuaminen, että aika harvoja asioita on ihan-ihan-pakko tehdä. Ei ole pakko mennä oman mummonsa hautajaisiin, ei työpaikan pikkujouluihin, ei pitää yhteyttä kummilapseensa. Aikuinen kestää seuraukset kaikista näistä päätöksistä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:24"]
Joskus joutuu sosiaalisiin tilanteisiin vähän olosuhteiden pakosta, eli itsellänikin tuo kahvitilaisuus liittyi työjuttuihin, niin olisihan se vielä nolompaa olla osallistumatta!
t:ap
[/quote]
Tässä on kyse siitä, että mietit ihan liikaa mitä muut sinusta ajattelevat, ei niinkään ujoudesta.
Kts. kommentti 108
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut edes lukea koko ketjua loppuun ennen tätä avautumista: nyt ihan oikeesti hei, aikuiset ihmiset. Millainen ihminen toistuvasti täällä kehottaa muita tappamaan itsensä ja liittää perään vielä kivan "vitun mulkku" -puhuttelun? Olkoonkin anonymiteetti ja internet ja av-palsta, tuo on silti ihan uskomatonta. Sinä, joka nuo kirjoitit: toivottavasti sait sitten edes itse jotakin kiksejä moisesta.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:28"]
Kumpi sitten on vähemmän noloa: olla hiljaa kun muut keskustelee, tai sitten kysyttäessä jotakin aloittaa joka lause tyyliin "niin, no onhan se kyllä niin..." kun ei osaa ottaa kantaa oikein mihinkään.
[/quote]
Etkö uskalla kertoa omaa mielipidettäsi vai etkö esim. seuraa uutisia, jotta tietäisit mitä maailmalla tapahtuu?
Aika harvoin itseasiassa joudun tilanteisiin, joissa suoraan pitäisi ottaa kantaa. Voin kyllä arvata, että jos yleensä istut hiljaa, niin joku saattaa yrittää houkutella sinut keskusteluun suoralla kysymyksellä, koska ei tiedä miten muuten saisi sinut mukaan. Se onkin muuten hyvä syy keskustella edes vähän :) Ei joudu tilanteeseen, että oikein kysymällä kysytään mielipidettä.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia sanoa, ettei ole mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ja niinkuin neuvoin jossain aiemmassa viestissä, niin jutun voi johdatella taas takaisin kysyjään.
Esim. "Mitä mieltä olet Euroviisuista?"
Vastaan: "Huh, en ole katsonut niitä vuosikausiin. Uutisissa tietysti kuulee jotain pientä. Onko siellä tapahtunut mitään erityistä tänä vuonna? Minkä maan kappaleesta sinä tykkäät eniten?" Jne.
Tietysti jos ei yhtään halua nähdä vaivaa, niin ei voi edes tuollaiseen ryhtyä. Ihan omasta itsestä kiinni. Minua ei haittaa, vaikken tietäisi miltä kappaleet kuulostavat. Voin silti kysellä niistä + esittäjistä erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 19:10"]siinä vaiheessa kun enemmän avaudun itsestäni ja kerron olevani todella ujo ja etten helpostu tutustu uusiin ihmisiin jne, niin kirjoittelut tyssää monesti siihen.
[/quote]
En oikeastaan edes ymmärrä, miksi ujoudesta pitää kertoa. Jos vain kirjoittelette ja pystyt tekstillä puhumaan itsestäsi, miksi kenenkään pitäisi tietää, että olet ujo? Mitä se haittaa, jos olet ujo muiden kanssa, mutta tämän henkilön kanssa pystyt kommunikoimaan?
Sitten jos tapaatte, niin käyhän ujous sitten ilmi jokatapauksessa. Turha siitä on mekkalaa pitää ennakkoon.
Minun mielestäni on lahja, että osaa olla myös hiljaa ja kuunnella, mitä muilla on sanottavaa. Hetken hiljaisuuksia pelätään ihan turhaan: kahvipöydässä hiljaisuuden vallassa voi aivan hyvin vaikka hörpätä kahvia, henkäistä ja miettiä rauhassa sanottavaansa. Tai kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.
Eikä sosiaalinen taitavuus näy välttämättä siinä, kuinka tehokkaasti osaa täyttää hiljaisuuden. Puhelias ja sosiaalisesti itsensä aktiiviseksi kokeva voi olla todellisuudessa täys kömpelys: hiljaisemman ihmisen jyrääminen ja huomiotta jättäminen eivät ole sosiaalista taitavuutta, ja pakonomainen hiljaisuuden täyttäminen on lähinnä hermostuttavaa ja tukahduttavaa, ei viihdyttävää keskustelua.
Ja tämän minä sanon sekä ujona että puheliaana ihmisenä.
P.S Josko ette takertuisi noihin haistavittuihin ja tapaitteihin. Ne ovat typerää trollausta, eivätkä kerro ujoista ihmisistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää, miksi ujot vierittävät muille vastuun heidän viihtymisestään ja huomioimisestaan? Miksi niiden puheliaampien pitäisi olla kiinnostuneita teistä (kysellä mielipiteitä, houkutella mukaan keskusteluun), jos ette itse tee elettäkään osoittaaksenne kiinnostusta muita kohtaan?
Jos en ensimmäisillä tapaamiskerroilla saa uudesta tuttavuudesta irti kuin yksisanaisia vastauksia, enkä mitään vastakysymyksiä, en todennäköisesti jaksa myöhemmin enää väkisin "kuulustella" tätä henkilöä. Ystävällinen täytyy tietenkin olla, mutta en aio kokea huonoa omaatuntoa, jos henkilö myöhemmin loukkaantuu kun ei keskusteluun enää vedetä mukaan, kun hän NYT saattaisi olla siihen valmis. On myös suoraan sanottuna ärsyttävää olla kahvitauolla kahdestaan tai vaikka kolmestaan, jos itse on ainoa, joka edes yrittää ylläpitää keskustelua ja toinen/toiset vain tuijottavat kahvikuppiaan. Sitten hiljaa mielessään loukkaannutaan, jos alankin vaikka selailemaan lehteä tms, että tuokaan ei edes halua tutustua...
Onko se ujous sellainen piirre sinussa, jota haluat varjella? Oikeasti aikuisten ihmisten maailmassa on eri säännöt, kuin silloin teininä. Uskaltakaa tuoda mielipiteenne julki, vaikka olisitte kuinka ujoja. Minä ainakin kunnioitan toista ihmistä ja kuuntelen, vaikka se mielipide tulisikin "nolosti". Nämä ujot ovat minun työpaikallani korkeamminkoulutettuja ja -palkattuja henkilöitä. Pikkuhiprakassa käydään viihteellä sitten läpi, miten ujot ovat ylimielisiä ja oletko oikeasti niin ylpeä...ettei "tavallista" työntekijää tarvitse tervehtiä... Tämä ei aina pidä paikkaansa, vaikka ujo onkin ylemmässä asemassa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 17:36"]
Minä en usko, että nuo haukkumasanat on ujojen kirjoittamia, jotain teiniprovoilua paremminkin. Ei kuulu ujoon tyyliin olla aggressiivinen.
[/quote]
Niinhän meidät kaikki on opetettu ajattelemaan. Että ujo on kiltti, ystävällinen jne positiivisia asioita. Mutta sitten elävässä elämässä hölmistyy, kun tulee vaikutelma, että ujouden seassa on vihamielisyyttä, ja miettii onko antenni vinossa kun ruudussa rätisee. Osa siitä on varmasti silkkaa pelkoa, että toinen tulee hönkimään niskaan ja vaatii koko ajan enemmän, jos sille vastaa mitään.
En tiedä pelkistyykö ongelma siihen, että ujoudella ratsastaa joukko epäsosiaalisia, traumatisoituneesti aggressiivisia, kiusattuja, säikähtäneitä jne. Mutta kaikki käsittämätön aggressio näissä keskusteluissa ei tule teinien näpeistä. Sama tapahtuu ylipainokeskusteluissa. Mustavalkoista ajattelua, projisointia, ja kyvyttömyyttä nähdä toiset ihmiset mitenkään tarpeellisina olioina. Muut ovat aina joko jotain mistä pitää päästä heti eroon, tai jotain mistä todennäköisesti myöhemmin täytyy päästä eroon.
Varmasti monella näistä ujous on alkuperäinen lähtökohta, mutta päälle on tullut kaikenlaista kuonaa ikävien elämänkokemuksien myötä, joita ei ole keinoja käsitellä rakentavasti.
Kertokaahan ujot, auttaisiko teitä jonkinsortin valmennus? Että joku kulkisi taustatukena niissä vaikeissa tilanteissa ja näyttäisi mallia, miten niissä voisi ongelmia ratkaista käytännössä, tms. Ja sitten niitä ajatuksia ja reaktioita voisi käsitellä jälkikäteen ja treenata ratkaisuja niihin. Minkälaista sellaisen valmennuksen pitäisi olla, ja voisiko siitä olla hyötyä?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:51"]En puhu kahvipöydässä mitään, jos paikalla on vähänkin enemmän ihmisiä ja vieraampia henkilöitä. Sukujuhlissa olen aina hiljaa ellei joku sitten kysy minulta jotain. Odotan vain, että piinaava tilanne päättyy ja pääsen kotiin. Välttelen tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä joku siitä ajattelee. Minulle on aivan turha selittää, että se on epäkohteliasta ja jaadijaadijaa. Ei kiinnosta. Niin yksinkertaista se vain on.
[/quote]
Eli olet ylimielinen, etkä kaipaa muita ihmisiä. Pitäisikö sinulle olla siis extrakiva vai mitä odotat?
[/quote]
Ei tarvitse olla kiva eikä tarvitse puhua mitään. Enhän minä halua puhua noissa tilanteissa, haluan pois sieltä.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:27"]
Ujo vaikuttaa helposti vähän ylimieliseltä, tyhmältä, itsekkäältä tai sosiaalisesti kyvyttömältä. Minusta kommunikoimattomuus on myös vallankäyttöä. Ei moni muukaan haluaisi sanoa yhtään mitään mutta tilanteen vuoksi on vain pakko. Ujo ikäänkuin antaa kaikkien muiden tehdä työt mutta katsoo oikeudekseen olla tilanteessa näkemättä vaivaa. Anteeksi nyt vain mutta en sääli ujoja lainkaan, pikemminkin inhoan.
[/quote]
No siinähän inhoat. Mulkoilen sua alta kulmain ja jos katsot muhun päin niin vilautan pienen ylimielisen hymyn... Jäät miettimään, onko sulla pullanpala suupielessä.
Se on ihan helvetin helppo huudella jollei ole ujo ja todella tiedä miten piinallisia nuo tilanteet voi olla.
Minä vaihdoin työpaikkaa jokin aika sitten ja ennen kun istuttiin kahdestaan työkaverin kanssa kahvilla ja rupateltiin niitä näitä maan ja taivaan väliltä, nyt piti opetella mennä kymmenen muun työkaverin kanssa samaan suureen pöytään ja olla samallalailla coolisti kuin tuon yhden työkaverin kanssakin.
Ensinnäkin sain tehdä itseni kanssa töitä, että alunperin aloin käymään tuolla yhteisellä kahvihetkellä. Ajattelin, että jos en heti aluksi ota itseäni niskasta kiinni ja MENE sinne, en tule menemään koskaan.
Nyt olen ollut kyseisellä työpaikalla jao hyvän aikaa mutta enpä juuri mitään kahvipöydässä osaa puhua. Ensinnäkin en uskalla, luulen automaattisesti että sanomiseni on typerää tai kuten joku tuolla jo aiemmin mainitsikin "juna meni jo", eli jos vihdoin meinaan jotain sanoa, ollaan keskustelussa jo siirrytty seuraavaan aiheeseen. Saatan myös koko viisitoista minuuttisen miettiä kuumeisesti mitä sanoa ja jos joskus uskallan jotain sanomaan, mitin pitkään vielä päivällä että sanoinko asian hölmösti ja mitä muut minusta ajattelevat.
Voin kertoa että ihan helvetin tuskallista tämä on. Te kaikkien kanssa hölöttävät ja vitsiniekat ette todella tiedä miten piinaava tilanne meillä ujoilla ylipäätään on joka päivä tulla kanssanne samaan pöytään ja yrittää olla rentona vaikka koko ajan pelottaa ettei kukaan vaan kysy mitään ettei joudu suuren porukan edessä vastaamaan mahdollisesti jotain ihan tyhmää...:/
Ärsytti veljen syntymäpäivillä, kun olin sanonut että tulen tiskaamaan ja keittämään kahvia, niin kaksi tuttua naista ilman pyytämistä tulivat keittiöön ja ajoivat minut seurustelemaan vieraiden kanssa. Veli on paljon auttanut näitä, niin luulivat tekevänsä palveluksen. Inhottava tilanne, kun olin silloin vielä työttömänä, vihasin sitä päivää mutta purin turhautumisen vasta kotona.