Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette, jos ujo ei sano kahvipöytäkeskustelussa sanaakaan?
10.05.2014 |
Taas jouduin kokemaan tilanteen, jossa oli noin kymmenen ihmistä kahvittelemassa saman pöydän äärellä vajaa pari tuntia ja koko aikana en sanonut sanaakaan, vaikka tunsin edes jotenkuten suurimman osan ihmisistä. En vain osannut mennä keskusteluihin sisälle vain jäin taas kerran ulkopuoliseksi koko tilanteesta ja istuin vain hiljaa ja kuuntelin muiden juttuja osallistumatta itse niihin. Itselleni on todella ahdistavaa puhua ryhmässä, kahden kesken pystyn edes jonkinlaisen keskustelun luomaan, mutta jos useampi ihminen mukana keskustelussa, menen ihan lukkoon ja jään sanattomaksi. Minkälainen mielikuva teille jää ihmisestä joka istuu vain mykkänä kun muut keskustelevat normaalisti? Ahdistaa tämä ujo luonteeni, en vain keksi mitään sanottavaa! Ja jos keksinkin, niin keskustelu vaihtuu jo toiseen ja olen myöhässä jo...
Kommentit (149)
Ottaa päähän tämä nykyinen sosiaalisuuden ylistäminen. Jos joku ei halua tai pysty osallistumaan muiden juttuihin, niin hänellä on oikeus olla hiljaa. Monesti on hyväkin olla hiljaa porukassa josta ei tunne kaikkia kunnolla. Joillakin kun on tapana kaivella myöhemmin esille muiden sanomisia ja vääntää niistä omia tulkintojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua luullaan usein ujoksi, mutta en ole, en pelkää lainkaan sosiaalisia tilanteita. Minua ei vaan kiinnosta keskustella pelkästään keskustelemisen vuoksi jostain säästä tai muusta tyhjänpäivisestä, enkä varsinkaan halua keskustella henkilökohtiasista asioista outojen tai puolituttujen ihmisten kanssa.
Aika usein kuitenkin käy niin että sosiaaliset painelee sosiaaliseksi keskenään vaikka jonnekkin tupakkipaikalle ja minä jään kohteliaisuudesta rupattelemaan ristiäisissä papin kanssa, vaikka ole porukassa ainoita joka ei kuulu edes kirkkoon. Niin paljon en rupattelua vihaa, että alkaisin töikeäksi.
Itse olen tosi ujo, ja vastaavissa tilanteissa oon toiminut niin, että jos en keksi mitään sanottavaa, olen kuitenkin kiinnostunut muiden jutuista, kuuntelen, nyökkään jos oon samaa mieltä, hymyilen jne. eli oon mukana keskustelussa, vaikka en mitään sanoisi. Kaikkien ei tarvitse puhua.
Joskus ihmiset yrittävät jopa liikaa. Oikeen väkisin väännetään juttua jostain olemattomista asioista kohteliaisuuden vuoksi, mutta sekin on hyvä taito osata, että osaa olla hiljaa vaivaantumatta hiljaisuudesta. Se ei tarkoita, että istuisi jurona nurkassa ja mulkoilisi muita vihaisena, vaan sitä, että pystyy olemaan tilanteessa oma itsensä ja rennosti, vaikka mitään ei puhuttaisikaan. Minusta ihmisen läsnäolo on tärkeämpää kuin pelkkä puhua pajattaminen.
Ujous on mielenterveyden ongelma siinä missä agressiivisuus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö jms. Se, että se on jonkun mielestä somaa tai naisellista ei muuta asiaa miksikään. Ja miksikähän "sairaanujot" ovat useimmiten juuri naisia? En muista koskaan kohdanneeni sairaanujoa miestä. Ja siitäkin olen samaa mieltä että ujo antaa lapselleen todella sairaan vuorovaikutusmallin. TUrha siinä on mennä geenien taakse ja kaikkea oppii kun harjoittelee.
Olen puhelias ihminen, mutta täytyy sanoa että nykyisessä opiskelupaikassa luokalle on sattunut ihmisiä joiden kanssa ei vain oikeasti jutut käy yksiin. Varmaan pitävät ujona. Ne puheenaiheet on suurinpiirtein:
Joku henkilö x pikkupaikkakunnalta jota en tunne
rakentaminen ja sen eri vaiheet, putkistot yms. joista ei hajuakaan
Urheilu, etenkin jääkiekko
Ryyppyreissut vuodelta x (itsellä ei mitään mieleenpainuneita/erikoisia ole vaikka otankin)
2-mieliset alapää jutut ja jatkuva niillä vihjailu muille
että joo... en ole ujo mutta aika usein tulee oltua hiljaa. Naurahdan joskus 2-mielisyyksille ja ryyppyreissuille mut alkaa jo kyllästyttää. Joskus se hiljaisuus onsitäkin ettei kemiat käy yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 10:31"]Ujous on mielenterveyden ongelma siinä missä agressiivisuus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö jms. Se, että se on jonkun mielestä somaa tai naisellista ei muuta asiaa miksikään. Ja miksikähän "sairaanujot" ovat useimmiten juuri naisia? En muista koskaan kohdanneeni sairaanujoa miestä. Ja siitäkin olen samaa mieltä että ujo antaa lapselleen todella sairaan vuorovaikutusmallin. TUrha siinä on mennä geenien taakse ja kaikkea oppii kun harjoittelee.
[/quote]
Lässyn lässyn. Yritä kovemmin.
Minun vinkki on että jatkossa keskity hengitukseen ja pitämään lihaksia rentona. Tiedosta jännittääkö olkapää. Koita katsoa ihmisiä ja hymyile. Keksi sinulle sopivia sanoja kuten "olen samaa mieltä" tai "tuo kuulostaa tutulta" jos näyttää siltä että
puheenvuoro tulisi sinulle niin Pyöräytä pallo jollekin kuittaa esim. Lapsia saatuani huomannut tai opiskella opin ja sitten vaan jotain (siis tuo mitä äsken puolsit) ja vaihda aihetta johonkin kuten kehu paikkaa tai jos saat jonkun tutun kertomaan "hauskan" juttunsa jota usein kertoo. Yleensä on helppo löytää joku seurueen joka sitten tykkää olla äänessä. Hyödynnä siis tätä elementtiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu kahvipöydässä mitään, jos paikalla on vähänkin enemmän ihmisiä ja vieraampia henkilöitä. Sukujuhlissa olen aina hiljaa ellei joku sitten kysy minulta jotain. Odotan vain, että piinaava tilanne päättyy ja pääsen kotiin. Välttelen tuollaisia tilanteita viimeiseen asti. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä joku siitä ajattelee. Minulle on aivan turha selittää, että se on epäkohteliasta ja jaadijaadijaa. Ei kiinnosta. Niin yksinkertaista se vain on.
Ajattelen että muut pöydässä olevat käyttäytyvät moukkamaisesti kun eivät ota ujoa keskusteluun mukaan. Hyvä emäntä huomioi kaikki vieraat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:27"]
Ujo vaikuttaa helposti vähän ylimieliseltä, tyhmältä, itsekkäältä tai sosiaalisesti kyvyttömältä. Minusta kommunikoimattomuus on myös vallankäyttöä. Ei moni muukaan haluaisi sanoa yhtään mitään mutta tilanteen vuoksi on vain pakko. Ujo ikäänkuin antaa kaikkien muiden tehdä työt mutta katsoo oikeudekseen olla tilanteessa näkemättä vaivaa. Anteeksi nyt vain mutta en sääli ujoja lainkaan, pikemminkin inhoan.
[/quote]
Haista sinä vittu.
[/quote]
Ääretön komppi. Luuletko, että ujot haluavat olla ujoja? Ajattelisit vähän.
Toisinaan olen törmännyt tällaisiin ihmisiin. Ehkä he ovat hitaita, joten eivät ehdi eloisaan keskusteluun mukaan. Ehkä oman äänen kuuleminen pelottaa heitä. Omituinen ja luotaantyöntävä ovat ehkä ne asiat jotka tulevat itselläni mieleen. Vaikeaa tuollaisen henkilön kanssa jos ei pysty mitenkään kommunikoimaan. Eipä siinä ole vuorovaikutusta. Ei ainakaan mitään positiivista. Ei myöskään sääliä jonkun ujouden vuoksi. Voi olla ujo ja silti puhua. Käytöstavoista lähinnä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:15"]Toisinaan olen törmännyt tällaisiin ihmisiin. Ehkä he ovat hitaita, joten eivät ehdi eloisaan keskusteluun mukaan. Ehkä oman äänen kuuleminen pelottaa heitä. Omituinen ja luotaantyöntävä ovat ehkä ne asiat jotka tulevat itselläni mieleen. Vaikeaa tuollaisen henkilön kanssa jos ei pysty mitenkään kommunikoimaan. Eipä siinä ole vuorovaikutusta. Ei ainakaan mitään positiivista. Ei myöskään sääliä jonkun ujouden vuoksi. Voi olla ujo ja silti puhua. Käytöstavoista lähinnä kyse.
[/quote]
Voi olla ujo ja silti puhua. Niinkö? Entä, jos ei yksinkertaisesti kykene sujuvasti juttelemaan isossa porukassa ujouden takia? Sellaiset henkilöt jotka eivät ole ujoja, eivät todellakaan tiedä millaista sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa on elää.
Minä en ole ujo, mutta en myöskään aina osaa puhua kaikkien ihmisten kanssa. Esimerkiksi mieheni isovanhemmat ja jotkut sukulaiset ovat sellaisia, että normaalisti kiertäisin heidät kaukaa. Kohteliasuudesta keksimällä keksin jotakin sanottavaa, ja "vahdin itseäni" etten anna tylyä kuvaa hiljaisuudestani.
Mutta pidän myös keskustelusta ja varsinkin hyvien tyyppien kanssa. Se, mistä en pidä on, että minut siksi leimataan joksikin aivottomaksi Pavlovin koiraksi! Että pistää vihaksi, kun itse yrittää ymmärtää muita ja ottaa muut huomioon ja sitten lukee tällaista!
Ihan kuin ei olisi muuta kuin sosiaalinen ihminen = aivoton koira
ja ujo ihminen = jotenkin aina parempi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:06"]
Ajattelen että muut pöydässä olevat käyttäytyvät moukkamaisesti kun eivät ota ujoa keskusteluun mukaan. Hyvä emäntä huomioi kaikki vieraat!
[/quote]
Entä esim. työpaikan kahvipöydässä, jossa kukaan ei ole emäntä? Miksi ujon osallistuminen keskusteluun on muiden vastuulla, kun kaikki muutkin joutuvat itse "tekemään töitä" puheenvuoronsa eteen? Mistä muut voivat tietää, haluaako ujo osallistua keskusteluun, jos hän kysyttäessä vastaa lyhyesti parilla sanalla, eikä oma-aloitteisesti jatka keskustelua tai osoita mielenkiintoa muiden mielipiteitä kohtaan? Minä ainakin tulkitsen ujon käytöksestä, että hän vaivaantuu saamastaan huomiosta ja luulen olevani kohtelias, kun en pakota häntä väkisin olemaan äänessä. Tulkitsenko siis väärin ja mistä voin tietää, että ujo oikeasti haluaisikin osallistua keskusteluun, jos se ei käy ilmi kuin hänen omissa ajatuksissaan?
Niille kaikille, jotka ihmettelevät, että miksi sen ujon pitää ylipäänsä lähteä ihmisten ilmoille... Ei ujous ja sosiaalinen arkuus välttämättä tarkoita, että henkilöllä ei olisi minkäänlaista kaipuuta sosiaaliseen kontaktiin. Itse olen juuri tuollainen ihminen, jonka on vaikea sanoa porukassa sanaakaan, mutta silti kaipaisin kovasti kavereita ja haluaisin tutustua ihmisiin. Silloin tällöin yritän lähteä mukaan johonkin juttuun, mutta tiedostan tämän kuitenkin olevan piinallista sekä minulle että kanssaihmisille, kun en uskalla puhua porukassa montakaan sanaa... :/
Onhan se tosi paradoksaalista, että on heikot sosiaaliset taidot ja kuitenkin kaipaisi toisten ihmisten kanssa olemista. Minuakin se vaivaa kovasti ja tekee elämästä satuttavaa. Itse olin lapsena räväkämpi, mutta kiusaaminen/ylenkatsominen koulussa tekivät minusta pelokkaan ja aran. Parikymppisenä päätin erakoitua ja eristäytyä kokonaan muista ihmisistä, mutta olen huomannut että se ei sovi minulle, masennun tuollaisesta täydellisestä yksinolosta. Elämä olisi helpompaa jos olisin persoonaltani erakko, mutta kun en ole. Siksi aina silloin tällöin yritän tsempata itseni ihmisten ilmoille, vaikka se onkin varmasti kiusallista kaikille asianosaisille...
Miksi ne muut kahvittelijat eivät vetäneet sinua mukaan keskusteluun? Kai he tiesivät, että tarvitset hieman "tönäisyä", että saat suusi auki? Tietysti välillä on tilanteita, ettei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa, riittää että kuuntelee toisten puhetta. Mutta kuten sanottua, keskustelukumppaneilta kuuluttaisin aktiivisuutta vetää kaikki keskusteluun mukaan.
Mä olen ujo, mutta kun olen lukenut vauvaa, niin ilmeisesti monet pukee jonkinlaisen estyneen/epäluuloisen persoonallisuuden ujouden viittaan. Myös mieheni on ujo. Ei se kuitenkaan tarkoita, että me oltaisiin 40-vuotiaina jotain mykkiä pökkelöitä ja täynnä itseämme, "minun ei tarvitse sanoa mitään noille idiooteille, koska ne puhuvat tyhmiä muutenkin, me olemme Ujoja ja siten jopa Parempia ihmisiä, syvällisiä ajattelijoita, voi kamalaa mitä Pinnallisia nuo Muut ovat".
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:15"]Toisinaan olen törmännyt tällaisiin ihmisiin. Ehkä he ovat hitaita, joten eivät ehdi eloisaan keskusteluun mukaan. Ehkä oman äänen kuuleminen pelottaa heitä. Omituinen ja luotaantyöntävä ovat ehkä ne asiat jotka tulevat itselläni mieleen. Vaikeaa tuollaisen henkilön kanssa jos ei pysty mitenkään kommunikoimaan. Eipä siinä ole vuorovaikutusta. Ei ainakaan mitään positiivista. Ei myöskään sääliä jonkun ujouden vuoksi. Voi olla ujo ja silti puhua. Käytöstavoista lähinnä kyse.
[/quote]
Voi olla ujo ja silti puhua. Niinkö? Entä, jos ei yksinkertaisesti kykene sujuvasti juttelemaan isossa porukassa ujouden takia? Sellaiset henkilöt jotka eivät ole ujoja, eivät todellakaan tiedä millaista sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa on elää.
[/quote]
Ei kaikilla ujoilla tarvitse olla sosiaalisen tilanteen pelkoja. Ja voi olla sosiaalisesti pelokas ilman mitään ujoutta.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 13:18"]
Miksi ne muut kahvittelijat eivät vetäneet sinua mukaan keskusteluun? Kai he tiesivät, että tarvitset hieman "tönäisyä", että saat suusi auki? Tietysti välillä on tilanteita, ettei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa, riittää että kuuntelee toisten puhetta. Mutta kuten sanottua, keskustelukumppaneilta kuuluttaisin aktiivisuutta vetää kaikki keskusteluun mukaan.
[/quote]
Ehkä kahvittelijoissa oli muitakin ujoja, jotka joutuivat keskittymään siihen, että saavat itse osallistuttua keskusteluun?
Jotkut pitää mua ujoja, vaikka en mä oikeasti kamalan ujo ole, vähän hiljaisen sorttinen vain. Mutta toisinaan joutuu niin ärsyttävien ihmisten kanssa tekemisiin, ettei viitsi sanoa mitään, kun heidän juttunsa ärsyttävät. Kun joku meuhkaaminen on oikein kesken, turha sitä on muuttaa, olen yrittänyt. Se on itikan ininää, kun näiden veemäisten ihmisten sekaan yrittää jotain sanoa. Helpompaa olla hiljaa tai poistua paikalta. Olen mä senkin tehnyt, että jään pois kuin meidät on pariskuntana kutsuttu johonkin ja saanut aikaan ainakin sen, ettei kutsuja jatkossa tule. Hyvä niin. Yksi entinen puolison kaveri alkoi seurustella sellaisen valittajan kanssa, että ei jaksa. Entinen tyttöystävä oli ihana.