Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisestä tulee alisuorittaja?
10.05.2014 |
Syitä? Olen itse melko paha sellainen, etenkin työn suhteen. Ei mitään kunnianhimoa. On myös ollut rankka lapsuus monella tapaa. Kiinnostaisi myös tietää, että mistä sitä kunnianhimoa voisi aikuisiällä saada lisää, jos ei ole koskaan ollut?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani alisuoriutuja. Koko koukuaika kirjoituksiin saakka meni peukaloita pyöritellen, en siis koskaan joutunut opettelemaan työntekoa, vaan laiskottelu on ollut minulle elämäntapa lapsesta saakka. Edes kotona ei ollut juuri minkäänlaista kuria ja järjestystä.
Yliopistonkatu vedin läpi samalla tavalla, mutta väikkäriin se sitten tyssäsi ja se jäi kesken. Kunnon töihin en sitten päässyt, kun opinnot oli humanistiselta alalta, jolle olin toivonut pääseväni tutkijaksi. En lopulta edes yrittänyt.
Jälkikäteen ajatellen valitsin aivan väärän alan, joka kiinnosti minua vain jotenkuten. Minulla olisi ollut lahjoja muuhun, mutta en uskonut itseeni.
Nyt aikuisena työtilanteeni on surkea, koska olen niin hemmetin laiska. Aivan patalaiska. En saa aikaiseksi edes kiinnostavia asioita, vaan toikin netissä. Inhoan ja häpeän itseäni tämän johdosta.
Yksi suuri syy tälle mielestäni on paitsi tuo laiskuuden oppiminen myös se, etten näe elämässä oikein mitään järkeä. Yhteiskunta perustuu mielestäni täysin järjettömille arvoille, joita en missään tapauksessa jaa. En näe oikein missään juuri mitään mieltä. Minusta ihmiset ovat viemässä kaunista maailmaamme tuhoon, ja koko homma on mennyt jo niin pitkälle, ettei sille enää voi mitään. Ennen suurta filosofista arvokeskustelua ja -muutosta minua ei motivoi mikään.
Tiedät varmaan itsekin ettei kaipaamaasi keskustelua ole tulossa. Ei tässä maailmanmenossa ole niin paljon järkeä. Siksi jokaisen on itse yritettävä löytää elämäänsä sellaisia asioita, jotka tekevät siitä kiinnostavan ja mielekkään elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen olevani alisuoriutuja. Koko koukuaika kirjoituksiin saakka meni peukaloita pyöritellen, en siis koskaan joutunut opettelemaan työntekoa, vaan laiskottelu on ollut minulle elämäntapa lapsesta saakka. Edes kotona ei ollut juuri minkäänlaista kuria ja järjestystä.
Yliopistonkatu vedin läpi samalla tavalla, mutta väikkäriin se sitten tyssäsi ja se jäi kesken. Kunnon töihin en sitten päässyt, kun opinnot oli humanistiselta alalta, jolle olin toivonut pääseväni tutkijaksi. En lopulta edes yrittänyt.
Jälkikäteen ajatellen valitsin aivan väärän alan, joka kiinnosti minua vain jotenkuten. Minulla olisi ollut lahjoja muuhun, mutta en uskonut itseeni.
Nyt aikuisena työtilanteeni on surkea, koska olen niin hemmetin laiska. Aivan patalaiska. En saa aikaiseksi edes kiinnostavia asioita, vaan toikin netissä. Inhoan ja häpeän itseäni tämän johdosta.
Yksi suuri syy tälle mielestäni on paitsi tuo laiskuuden oppiminen myös se, etten näe elämässä oikein mitään järkeä. Yhteiskunta perustuu mielestäni täysin järjettömille arvoille, joita en missään tapauksessa jaa. En näe oikein missään juuri mitään mieltä. Minusta ihmiset ovat viemässä kaunista maailmaamme tuhoon, ja koko homma on mennyt jo niin pitkälle, ettei sille enää voi mitään. Ennen suurta filosofista arvokeskustelua ja -muutosta minua ei motivoi mikään.
Tiedät varmaan itsekin ettei kaipaamaasi keskustelua ole tulossa. Ei tässä maailmanmenossa ole niin paljon järkeä. Siksi jokaisen on itse yritettävä löytää elämäänsä sellaisia asioita, jotka tekevät siitä kiinnostavan ja mielekkään elää.
Juu, tiedän kyllä ettei sitä keskustelua tulla koskaan käymään ja vaikka käytäisiin kun, mikään ei tule muuttumaan radikaalisti. Maailma on alkanut kulkea väärillä raiteilla ainakin siitä asti kun Kolumbus löysi Amerikan...
Elämässä on järkeä, luonnossa on järkeä. Ihmisessä ei ole kuin järjen hiven ja sen toimissa ei sitäkään.
Tuon kun tietäisi. Mun tytär on alisuoriutuja. Pystyis niin paljon parempaan, kun vain vähän yrittäisi, mutta ei. Jos näyttää, että nyt menee hyvin viime hetkellä koko homma lässähtää siihen, että ei hän nyt kuitenkaan. Viimeksi keväällä oli esimerkiksi enkussa koko ajan läksyt täysin oikein yms. Kokeesta 6, koska ei jaksanut kerrata. Olis vaatinut ehkä yhden illan kertaamisen. Ka oli todistuksessa 7,4. Ei ikinä millään tunnilla viittaa, osallistu tai tee mitään muuta kuin ne pakolliset tehtävät ja läksyt.
Mä olen aina ollut kilpailuhenkinen siinä mielessä, että minun on oltava paras. Jos jossakin asiassa joku oli selvästi minua parempi kouluaikana, luovutin sen suhteen kokonaan ja keskityin vain niihin juttuihin, joissa olin muita parempi. Kai se oli jonkinlaista ylpeyttä: jos sain jostakin aineesta vain kasin, halusin näyttää, että koko aine ei minua kiinnosta ja että tein kokeen silmät kiinni. Onneksi tuo pakonomainen ajattelutapa on iän myötä hieman hellittänyt.
No, terapeutti sanoi että olen alisuorittaja.
Äiti alisti henkisesti ja fyysisesti.
Pahoinpiteli ja käytti suurta väkivaltaa.
Samoin toinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin syynä teiniaikojen huonot kaverit, jotka jatkuvasti mollasivat lähes jokaista valintaani ja tekoa. Jättänyt itseluottamukseen suuren loven, en usko olevani missään hyvä tai edes keskiverto.
Vanhemmat mitätöivät ja moittivat, alistavat lasta, eivät koskaan kehu. Henkisen väkivaltalapsuuden kokeneet lapset kärsivät, eivätkä näiden lasten vanhemmat näe vanhetessaankaan peilistä itseään, saatika tekojensa seurauksia lapsissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alisuorittajien vanhemmat lähes halveksivat lastaan, projisoivat lastaankohtaa omia heikkouksiaan. Ylisuorittaja-vanhemmat vaativat lapseltaan vähintään itsensä tasoista, tai jatketta. Molempiin liittyy vanhempien häpeäkasvatusmetodi, mikä on ollut lasta kohtaan vahingollista. Häpeäkasvattajilla on itsellään tukiryhmät, vanhemmat, sukulaiset ja lapsista kasvattivat sellaisia. Mutta nämä vanhemmat eivät ajattele, että lapsijatkekin tarvitsisi elämäänsä muutakin kuin ammatin. Jatke voi muuttaa elämänsä, mutta narsistit pysyy. Ensimmäisellä on mahdollisuus elää loppuelämänsä onnellisena.
Alisuorittaminen tarkoittaa myös sitä, että tulen koko elämäni olemaan väärissä töissä, koska otan aina sen työn, mistä maksetaan paremmin, enkä sitä, mikä kiinnostaisi. Nyt alkaa ero kiinnostuksen ja tulotason välillä olla niin suuri, että omiin kiinnostuksenkohteisiin keskittyminen vetäisisi tulotason noin neljännekseen siitä, mitä se nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuomessa meneestyjiä tuulee paljoolti niistä joideen vanhemmat ennenkaikkea jaksavatt käyttää energiann ja aikansa patistamiseen. Jaa perheissä varmastiikin vallitsee erilainen kulttuuri moniltaa osin. Tämää on selllainen kierre jokaa tulisi katkaaista.
Minulla ainakin lapsuudessa ehdollinen rakkaus. Vanhemmat pitivät minusta vain, jos tein mitä he halusivat tai toin kymppejä kotiin, opiskelin maisteriksi. Lopulta sairastin pari pahaa burn outia, ja sen jälkeen luovutin kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuomessa meneestyjiä tuulee paljoolti niistä joideen vanhemmat ennenkaikkea jaksavatt käyttää energiann ja aikansa patistamiseen. Jaa perheissä varmastiikin vallitsee erilainen kulttuuri moniltaa osin. Tämää on selllainen kierre jokaa tulisi katkaaista.
Aika paljoa aakkosia, sanoisinko. Mutta joo, tiedän että menestyjillä on perheiden tuki. Moni lahjakkuus on jäänyt pimentoon selvitellessään vanhempuusongelmiaan, surullista Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin lapsuudessa ehdollinen rakkaus. Vanhemmat pitivät minusta vain, jos tein mitä he halusivat tai toin kymppejä kotiin, opiskelin maisteriksi. Lopulta sairastin pari pahaa burn outia, ja sen jälkeen luovutin kaikessa.
Hyvin kuvailtu, ehdollinen rakkaus. Ja jotkut ovat kokeneet sen, ettei ehdollistakaan rakkautta saaneet vaikka miten hyysäsivät ja miellyttivät vanhempiaan. Siihen voi kuolla, oman käden kautta. Kaikkien kaltoinkohdeltujen lasten pitäisi ymmärtää, että heissä ei ole syy, vika ja syy on vanhemmissa, seuraukset aina lapsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuomessa meneestyjiä tuulee paljoolti niistä joideen vanhemmat ennenkaikkea jaksavatt käyttää energiann ja aikansa patistamiseen. Jaa perheissä varmastiikin vallitsee erilainen kulttuuri moniltaa osin. Tämää on selllainen kierre jokaa tulisi katkaaista.
Aika paljoa aakkosia, sanoisinko. Mutta joo, tiedän että menestyjillä on perheiden tuki. Moni lahjakkuus on jäänyt pimentoon selvitellessään vanhempuusongelmiaan, surullista Suomessa.
See tulisi aina muistaa etttä ihminen on aina ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin lapsuudessa ehdollinen rakkaus. Vanhemmat pitivät minusta vain, jos tein mitä he halusivat tai toin kymppejä kotiin, opiskelin maisteriksi. Lopulta sairastin pari pahaa burn outia, ja sen jälkeen luovutin kaikessa.
Hyvin kuvailtu, ehdollinen rakkaus. Ja jotkut ovat kokeneet sen, ettei ehdollistakaan rakkautta saaneet vaikka miten hyysäsivät ja miellyttivät vanhempiaan. Siihen voi kuolla, oman käden kautta. Kaikkien kaltoinkohdeltujen lasten pitäisi ymmärtää, että heissä ei ole syy, vika ja syy on vanhemmissa, seuraukset aina lapsissa.
Niin no olemmehan kaikki ympäristömme ja ajankuvan tuotoksia; perimä lähinnä vain mahdollistaa muottiin sopimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin lapsuudessa ehdollinen rakkaus. Vanhemmat pitivät minusta vain, jos tein mitä he halusivat tai toin kymppejä kotiin, opiskelin maisteriksi. Lopulta sairastin pari pahaa burn outia, ja sen jälkeen luovutin kaikessa.
Hyvin kuvailtu, ehdollinen rakkaus. Ja jotkut ovat kokeneet sen, ettei ehdollistakaan rakkautta saaneet vaikka miten hyysäsivät ja miellyttivät vanhempiaan. Siihen voi kuolla, oman käden kautta. Kaikkien kaltoinkohdeltujen lasten pitäisi ymmärtää, että heissä ei ole syy, vika ja syy on vanhemmissa, seuraukset aina lapsissa.
Niin no olemmehan kaikki ympäristömme ja ajankuvan tuotoksia; perimä lähinnä vain mahdollistaa muottiin sopimisen.
Perimä on kaltoinkohdelluilla vanhemmilta opittujen tapojen kopiomista. Jopa varhaisesta lapsuudesta asti, äidin tunnekylmyys. Vanhempien jatkuva mitätöiminen lastaan kohtaan, ei se mitään geneettistä perimää ole, vaan opittua. Miten aikuiset jatkavat paskakohteluaan omia lapsiaan kohtaan, kun ei ole ymmärretty selvittää traumaattisia kasvatusmetodeja. Ei siihen ajankuva liity, eikä ympäristö, rakastaako vanhempi lastaan. Noilla spekseillä yrität vain selittää pois tärkeintä, rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin riittää ihan tavallinen elämä. On puoliso, lapsi, omistusasunto, yliopistotutkinto, uusi vauva tulossa. Ikääkin vasta alle 30. Kunhan vielä jossain vaiheessa saa töitä. En tule koskaan tienaamaan isoja rahoja, eikä puolisonikaan. Metsästämme koko ikämme aletuotteita. Ulkomaanmatkat ovat vain haaveissa. Mutta meillä on jotain mitä ei rahalla saa. Meillä on oma rakas lapsi.
Olen alisuoriutuja, en tavoittele kuuta taivaalta. Minulla ei ole hienoja harrastuksia. Ruoaksi laitan makaronilaatikkoa, enkä edes tiedä mitä avokadopasta on. En käytä facebookia, niin ei tarvitse kadehtia muiden elämää, eikä miettiä miksei omassa elämässä ole mitään sellaista millä kehuskella. Olen perustyytyväinen elämääni. Miksi pitäisi tavoitella jotain hienompaa, kun elämä on mukavaa näinkin.
Ethän sä ole alisuoriutuja jos olet tyytyväinen :) Alisuoriutumisessa on tunne ja tieto siitä että voisi pärjätä paremmin ja kaipaisi sitä, mutta ei pysty. Eikä pystymistä ole helppoa ratkaista. Sä oot onnellinen tavis, ja hyvä niin!
Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Minulla ei ole kunnianhimoa. Teen kaikkea mikä on mielenkiintoista. Melkeinaikki kynnianhimoiset kaverini ovat kokeneet, etteivät ole saanee lapsena hyväksyntää. Varsinkaan äitinsä taholta. He ovat niitä suorittaja joille mikään ei riitä. Toiset menestyneet ovat niitä jotka puuhaavat intohimonsa kanssa. Heillä ei ole na.kunnianhimoa vaan ovat alansa frekejä.
No hohhoijaa! Ja ankaran oikeistolainen ajattelumalli nälkään kuolevia syrjäytyneitä.