Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Yksi höpötti jotain juttuja mitkä ei kiinnostanut mua ollenkaan, sillä oli tosi erilainen elämäntyyli ja se valitti siitä kun sen naispuoliset ystävät ei halua tavata sitä. Otti mut yli tunnin ajomatkalle eikä meinannut päästää mua kotiin ennen puolta yötä. Tosi epätoivosen tuntunen eikä tajunnut mun kiinnostuksenkohteista mitään, enkä minä tykkää katuelämästä vaan haluan joskus elää hienossa kodissa ja herätä aikaisin.
Minulla itsellä on paljon parantamisen varaa sosiaalisissa tilanteissa, nyt kuitenkin riittää se, että opettelen niitä tilanteita hissukseen kunnes pystyn olemaan rennommin ja pystyn unohtamaan kömmellykset nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tutustua naapureihini,Kaksi naapuriani on ahdistellut minua ystävyyspyynnöillään,on ollut pakko sanoa suoraan,etten oikein jaksaisi.Naap purivälit on hyvä pitää etäisnä,kun muutoinkin asutaan kuin sillit purkissa.Minulla on valtava yksityisyyden kaipuu ja naimisissaolevana ihmsenä mieheni jakaa intiimin tilani päivittäin.Hän on paras kaveriniEn jaksa kovin montaa ystävää elämässäni,minulla on luottoystävättereni,enkä kaipaa lisää ystäviä,enkä nahdä sitä vaivaa tutustuakseni uuteen ihmisenn.Nuorempana oli aika jolloin tutustuin paljon erilaisiin hmisiin,nyt viisikymppisenä en enää jaksa.Keskityn hoitamaan vanhoja ystävyyssuhteita,ihmsiten kanssa,jotka ovat tunteneet minut koko elämäni.Ei kenenkään ystäväksi voi ruveta säälistä,ei ole energiaa.
Voin ystävystyä pitkän ajan kuluttua hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa kunhan kyseessä ei ole tyyppi joka luulee minua joksikin kaatopaikaksi jolle voi soittaa aina kun on ongelmia mutta minun asiani eivät kiinnosta ollenkaan.
Lähinnä kai silloin alkaa ahdistamaan kun jokin aivan uusi tuttavuus alkaa pommittamaan soitoilla tai yhteydenotoilla. Yleensä kun naiset ovat vielä sellaisia että ystävyyssuhteet loppuvat aina kun tulee pienikin särö tai pikkuriita niin ei jaksa tällaisia ripustautujia koska antavat epävakaan vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini opetti minulle vuosikymmeniä sitten seuraavan totuuden ihan kansan kielellä: Ihminen, joka puhuu sinulle paskaa muista ihmisistä, puhuu aivan varmasti myös sinusta paskaa muille. Varo tällaisia ihmisiä! Puhu asioista, älä mustamaalaa ihmisiä. Tästä syystä en ole koskaan voinut ystävystyä juoruilevien ihmisten kanssa.
Mummusi "totuus" ei pidä paikkaansa. Hyvän ystävän kanssa voidaan puhua vapaasti (esimerkiksi yhteisitä ärsyttävistä työkavereista tai tuttavista), puhuminen helpottaa ja saa vertaistukea. Eikä sitä samaa tehdä muiden kanssa.
Joo, mutta ihmisistä joiden kanssa ollaan naamatusten myös ystäviä tai kavereita EI puhuta ns. paskaa selän takana. Siten että kun kaveri poistuu porukasta niin alkaa välittömästi peen jauhaminen. Jostain yhdentekevistä ja vieraista voi puhua jos aihetta, ja yleinen valittaminen on aina sallittua.
Hapenpuute.
Eräs ystäväni ei koskaan tuulettanut, koska "lämpö menee harakoille". Hänen luonaan oli jatkuvasti hapenpuute ja sen vuoksi vieraillessa aiheutui aina väsymystä ja päänsärkyä. Yritin kyllä joskus availla ikkunaa, mutta siitä seurasi karmea huuto.
Muutoin oli tosi kiva tyyppi, mutta hapenpuutteen vuoksi oli pakko laittaa välit poikki :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että joku pyytää fb ssa kaveriksi ei todellakaan tarkoita sitä että hänestä tulisi minkäänlainen ystävä saati sitten edes kaveri.
Ystävät ja kaverit ovat sellaisia joita nähdään livenä ja joiden kanssa tehdään jotain.
Se että tykkäilee somessa jonkun jutuista ei ole kumpaakaan.
Kun melkein heti pyydetään rahaa lainaksi. Ensin pehmitellään ja ollaan niin kivoja ja sit pyydetään rahaa lainaksi. Kerran tai pariannoin. Takaisin en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taannoin oli kollega joka oli töissä todella haasteellinen persoona (oikein klassinen vanhan piian prototyyppi).
Hän sähisi niin minulle kuin muutamille muillekin viikottain jotain jos kaikki ei mennyt hänen mielen mukaan ja koska häntä vaan ärsytti kanssaihmiset ja varmaan oma työkin. Sanoi joskus todella ilkeästi, siis siten että olisi voinut vaikka saada varoituksen jos pomo olisi kuullut.
Hän kuitenkin yksinäisenä ihmisenä halusi meistä työkavereista myös vapaa-ajan ystäviä. Minua hän pommitti monesti koska tiesi ettei mulla oo perhettä ja kai oletti että mulla olisi aikaa lähteä hänen kanssa ulkoilemaan ja kahviloihin istumaan jne.
Noup. En todellakaan vietä aikaani tuollaisen skitson kanssa. 8h töissä oli jo tuskaa.
Otin lomanikin aina eri aikaan kun hän jotta saa olla töissä sillon kun hän ei ole.... ja töissä oli jopa kivaa kun hän oli 4 vk kesälomalla.
Torjuin kaikki tarjoukset vedoten millon mihinkin ja viimein keksin hätävalheen että seurustelen hyvin tiiviisti ja vietämme kaikki vk loput yhdessä jossain mökillä. Onneksi hän lähti pois myös työporukasta.
Toi on niin totta,että ollaan niin mielinkielin ja kehutaan ihan hassujakin juttuja. Aikoinaan mulla oli naapuri joka kehui jopa meidän tavallisia verhoja mutta hänellä oli suunnitelma mua varten.Hän halusi että alan sääliä häntä ja annan rahaa.Olin tyhmä ja hyväntahtoinen. Niin tuo ihminen tuli ovelleni monta kertaa ja melkein itki kun ei ole rahaa lapsen synttäreitäkään järjestää ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin kaveri tapailun kun osottautui ettei häneen voinut luottaa ollenkaan. Hän (aikuinen nainen) ei osannut suunnitella elämää paria tuntia tai päivää pidemmälle. Koskaan ei voinut luottaa tapahtuuko joku sovittu asia ollenkaan tai siten kun sovittiin.
Viimenen niitti oli kun jätti minut todella pulaan, kun minulla oli tosi tärkeä meno ja hänen piti hoitaa koiraani. Perui samana aamuna ihan jollain sellaisella syyllä että olikin päättänyt lähteä kyläilemään jonnekin toisaalle. Ehdotti ettenkö voi viedä koiraani jonnekin hoitolaan..... ai siis niinku autottomana ja ehkä siinä muutaman tunnin aikana, kun olis pitäny olla menossa jo.
Ei siis osannu yhtään asettua toisen asemaan eikä välittäny vaikka teki tosi pahat oharit. Sanoin kyllä hänelle pari valittua sanaa. Enkä ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan enää.
Vit..u mikä idi...ti. argh.
Mistä tunnet sä ystävän. Et nykyään oikein mistään.Annan neuvon ,että älä ala heti liian kaveriksi. Anna ajan kulua. Siitä voi olla hyötyä. Olen itse tullut petetyksi . Sanoisin jopa että varokaa liian tuttavallisia ja mukavia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vaikeuksia sitoutua ihmisiin, edes ystävyyden merkeissä.
Toiseksi varsinkin tylsät ihmiset saa minut pahalle päälle.
Jos sanon "vika ei ole sinussa, vaan minussa", niin tarkoitan sitä oikeasti. On paljon vikaa.
En tarvitse ystäviä. Puoliso ja terapeutti riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se yleensä on niin, että kun on ystäviä jo ennestään, niin ei kaipaa uusia siihen päälle, joiden kanssa ei ole samalla aaltopituudella. Usein monesta henkilöstä keskustellessa muutamassa minuutissa tulee selvyys haluaisiko ja jaksaisiko tämän kanssa keskustella ja aikaa viettää enempää.
Yleensä se toinen tyyppi on vain sellainen rasittava, jonka kanssa tulee vaivaantunut olo. Aika usein sellainen, että sen kanssa ei synny dialogia, vaan toinen paasaa. Eikä löydy sitä yhteistä ns. säveltä keskusteluun. Toiseltaa ei löydy alkeellistakaan huumorintajua, toinen on jäykkä ja tosikko. Tuollaisten kanssa ei halua vaan iltaa istua. Ihan riippumatta siitä, mitä se toinen on elämässään tehnyt.
Naapuri tuli vaan pyytämään rahaa lainaksi. Ikinä ei olisi maksanut takaisin. Onneksi ei ollut rahaa.
Joskus 90 luvulla pistin välit poikki erään kaverin kanssa koska huomasin miten intensiivisesti hän tuijotti miesystävääni. Hän myös yritti manipuloida useaan otteeseen minua eroamaan sillä verukkeella että miten ihanaa on olla vapaa ja bailata mielensä mukaan ja että muka joku nn mies on kuullemma minusta kiinnostunut ja kehoitti minua kokeilemaan sitä.... siis vaikka olin xx:n kanssa.
Hän hakeutui selvästi seuraamme mm ilmoittamalla vaan tulevansa käymään vaikka varmasti tiesi että vietän vk loput miesystäväni seurassa. Sitten kun kerran tuli la iltana, ei meinannut pois lähteä. Yhdistelin vähän tapahtumia ja hänen puheitaan ja tajusin mistä on kyse.
Jouduin sanomaan hänelle suoraan, että kai hän ymmpärtää että me olemme xx:n kanssa pari ja haluamme viettää aikaa keskenämme la iltana joten voisitko nyt lähteä. Ja ehkä sun kantsii etsiä mies itsellesi jostain muualta. Ja pari muutakin lausetta joita en viitsi tähän kirjoittaa.
Empä ole sen koomin vaihtanut sanaakaan.
Narsisteilta vaikuttavat ihmiset eivät houkuttele ystävystymään.
Olin ollut vuosia kaveri (paljon tekemisissä) erään harrastuksesta tutuksi tulleen henkilön kanssa.
Oli pakko lopettaa yhteydenpito kun selvästi hänelle viina maistui ihan arkenakin kotioloissa ihan liikaa, saati sitten vk loppuna kun yhdessä jossain nuorempana käytiin. Aamulla sitten korjaussarja krapulaan vielä.
Hänestä kuoriutui melko ilkeä ja häijykin ihminen ja sätti minua millon mistäkin ihan pikkujutuista joita oli vahingossa tapahtunut, esim kahvia läikähtänyt lattialle, enkä tajunnut sitä heti pyyhkiä pois.
Onneksi asuin toisella paikkakunnalla jo tuolloin ja jätin ensin tapaamiset ja sitten en enää pitänyt mitään yhteyttäkään muutakun toivotin synttärionnittelut ja vapuntoivotukset. Jossain vaiheessa loppui sekin.
On jo ennestään ystäviä ja sukulaisia ympärillä, aika ei riitä. Jos on kovin eritahtinen ihminen, esim kaikessa nopeampi. Yhdellä ihmisellä psyykkinen sairaus, vainoharhainen myös minua kohtaan.
Eräs autisminkirjolainen halusi olla ystäväni.
Ystävyys on vastavuoroista ja aikuinen ihminen saa itse valita ystävänsä. Sanotaan, että happimaski ensin itselle ja sitten vasta muille. Tämä ystävyys autisminkirjolaisen kanssa otti enemmän kuin antoi. Hänen seuransa oli uuvuttavaa. Kuvainnollisesti otin sen happimaskin omille kasvoilleni lopettamalla kaveruuden. On ihan ok lopettaa ystävyys tai sen alku, jos kokee, ettei jaksa sitä toista ihmistä. Miksi autisminkirjo olisi jokin vapaalippu ystävyyteen, jonka perusteella pitää vaan jaksaa kaikkia omituisuuksia. On myös autisminkirjolaisia, jotka eivät ole uuvuttavia sekä neurotyypillisiä ihmisiä, jotka ovat. Valitettavasti ystävyys ei ole mikään kansalaisoikeus, vaan pitää pystyä olemaan itsekin hyvä ystävä.