Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
En jaksa kaikenmoisia turhia ihmissuhteita jotka vain ottavat enkä saa heiltä mitään. Miten tämän ilmaisisi parhaiten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka haluavat ystävystyä minuun vain kutsuakseen jonnekin Tupper-tyyppisille kutsuille. Näihin törmäilin ollessani kotiäitinä :-(
Ystävillä on omat elämänsä, joihin minä en mahdu. Puhelin ystävyyttä en kaipaa. Arjen yhteiset ilot olisivat mieluisia, jos ihan tavallinen ihminen löytyisi lähistöltä.
Minä en vain yksinkertaisesti osaa ystävystyä ihmisten kanssa, olla toisen ystävä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Monesti joku ihminen on on yrittänyt ystävystyä minun kanssani mutta luovuttanut sitten kun ei ole saanut vadtakaikua. Olen joko itse tajunnut muöhemmin että joku yritti ystävystyä kanssani tai joskus joku on jälkeenpäin kertonut asiasta minulle. Minä kun uuden ihmisen tavatessani asennoitunut valmiiksi niin, että hän ei kuitenkaan halua ystävystyä kanssani koska minä jo lapsena luovutin srn duhteen, että saisin ystäviä niin en edes huomaa toisen ystävystymisyrityksiä kuin kotkeintaan jälkeenpäin jos silloinkaan. Olrn luultavasti autismin kirjolla oleva aikuinen jolla eivät ole sosiaaliset taidot kehittyneet ja jolla ei ainakasn vielä ole autismidiagnoosia. Siksi kohtaloni on olla yksin ilman ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Erakkomainen luonne, aina viihtynyt yksin. Ei mitään koulukiusaamis-historiaa, tulen hyvin toimeen työyhteisössä muiden kanssa, osaan jutella, sutkautella ja "olla mukana", minua pidetään rauhallisena tyyppinä jonka kanssa on helppo tulla toimeen... Mutta itse viihdyn parhaiten yksin.
Jos voittaisin lotossa 1-x miljoonaa, lopettaisin työni siihen paikkaan vaikka siinä ei mitään valittamista olekaan. Loppuelämän viettäisin itsekseni, mitä nyt vanhempiani ja sisaruksiani aika ajoin tapaisin...
Heh, joku muukin ajattelee lotosta noin. Mietin myös välillä, että jos saisi muutaman miljoonan, niin lopettaisin työt. Syynä juuri sosiaaliset tilanteet. Rakastan työtäni, mutta en työpaikan ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa yksiulotteisia ihmisiä pitkään, niitä jotka peilaavat kaikkia elämänsä tapahtumia joidenkin tiettyjen lasien läpi jatkuvasti, oli sitten kyseessä äitiys, uskoon tuleminen, negatiivisten ihmisten poistaminen elämästä, sisäilmaongelma tai jotain muuta sellaista. Mielenkiintoisia ovat ihmiset, jotka näkevät kupliensa ulkopuolelle edes vähän ja on ymmärrystä muustakin kuin heidän kuplastaan.
Vaikutat itse ihmiseltä jolla on ymmärrys kateissa. Voin kertoa että esim. sisäilmaongelma on asia joka voi hallita elämää täysin, siinä tuhoutuu sekä omaisuus että terveys ja on täysin normaalia että elämä silloin pyörii asian ympärillä. Itse tuon kokenut ja onneksi se on nyt enimmäkseen takana päin, mutta sinä aikana tosiaan huomasi ketkä on aitoja ystäviä.
Mielenkiintoinen symppis ihminen, mutta ilmeni, että hänellä on oikeusjuttu kesken. Syytteenä rai ska us.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oikeastaan syynä päihteiden käyttö. Ja siis mulla on ennestään ystäviä, joilla on päihdetaustaa. Olen joutunut laittamaan nykyisiä suhteita etäämmälle. Uusia en tahdo tilalle.
Muita syitä voi olla, jos toinen on selvästi omahyväinen, jostain kummallisesta uskontokunnasta (en tarkoita kristittyjä), on asperger tai muuten töykeä, rasittava. Naiset ei myöskään ystävysty kanssani jostain syystä kovin hyvin..ystävyys naisiin on yleensä sitä, että silloin muistetaan, kun ollaan jotakin vailla, mutta jos minulla on jotani niin "kysyt nyt väärältä ihmiseltä", joten EI. (naisia on kyllä muuten ollut romanttisessa mielessä riittävästi).
Jos ihmisen huumori ei kohtaa, en voi olla. Hygienian puute tietysti tulee ainakin jossain määrin vastaan ettei viitsi ainakaan sisätiloissa tavata, jos se ei ole kunnossa.
Muuten sitten onkin laaja ystäväpiiri: on rikkaita, köyhiä, poliiseja, rosvoja, erikielisiä (joiden kanssa ei välttämättä löydy kunnolla edes englanniksi samaa kieltä), taiteilijoita, akateemikkoja, eri kulttuureista ja maista...jopa savolaisiakin pari eksynyt kaveripiiriin Luoja paratkoon!
Pahinta on se, kun lapsuuden ystävä, jolla on asperger, laittaa 30:n vuoden ystävyyden jälkeen välit poikki, kun avaudut hänelle, ettet jaksa enää hänen töksäyttelevää ja törkeää tyyliään, jolla hän kohtelee sinua ja läheisiäsi ja sanot ehkä pahasti takaisin suutuspäissäsi.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Tyhmyys. En jaksa tyhmiä ihmisiä ja jotain diipa-daapa-keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivinen tyyppi, jota siedän töissä, mutta vapaa-ajalla paljastui vielä olevan juoppo. Koko ajan pullo korkattu.
En ole edes ollut erityisen ystävällinen hänelle, mutta hän haluaa silti jatkuvasti tavata ja kyselee kuulumisia.
Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on se, että nämä ihmiset on veljeilleet sellaisten tyyppien kanssa, joita en voi lainkaan kunnioittaa aiempien tekojensa ja sanomistensa vuoksi. Nämä ihmiset eivät ole luoneet sellaista tunnetta minulle että voisin luottaa siihen, että heillä on kritiikkiä kuulemilleen paskapuheille ja mustamaalaukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Osa noista noin kymmenestä ystävästä onkin tämän tason ystäviä. Mutta minä en vain jaksa sitä, että meillä on jatkuvasti joku. Lapseni kaipaavat huomiotani. Minä kaipaan yksin olemista. Joudun pitämään huolta ikääntyvistä vanhemmistani. Ja viimeinen asia jota kaipaan, on kutsu tulla jonkun muun pöytään arkena, koska vastavuoroisuushan kuuluu ystävyyteen ja sittenhän minunkin pitäisi mennä toiseen perheeseen syömään, jos joku on ollut meillä.
En minä ymmärrä, miten kenenkään aika ja sosiaalisuus riittää tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ihmisiä juurikaan. Riittää muutama ystävä, joita tapaan harvakseltaan.
Jatkuva ystävyys vaatii sitä, että molemmat huomioi toisen. Moni ihmissuhde on jäänyt tuttavuuden tasolle, kun huomaa, että toinen ottaa mielellään kaikki, mutta itse ei anna mitään. Toinen kun on vain sitä varten, että hänestä on jotain hyötyä itselle.
Itsekkyys. Valehtelu. Ilkeily. 👎
Omasta puolestani ei vain ollut ns. kemiaa, jonka vuoksi tapaamiset tuntuivat enemmän työltä. Esim. keskustelua joutui pitämään yllä ja esittämään kiinnostunutta toisen juttuja kohtaan. Ei henkilössä mitään vikaa sinänsä ollut, jollekin toiselle varmasti sopivampi.
Toinen tapaus taas oli niin negatiivinen kaiken suhteen, että söi voimani. Tunsin olevani hänelle terapeutti.
Toinen alkoi pommittaa melkein jatkuvilla messenger-viesteillä lähes koko ajan joka asiasta. Lisäksi valitti koko ajan paskaa suhdettaan ja raportoi minulle, kuinka uhkaili miestään erolla joka käänteessä kuin mikäkin teini-ikäinen. En jaksanut kuunnella niitä juttuja. Olimme muutenkin täysin erilaisia luonteiltamme. Ei kiinnostanut olla tekemisissä pahemmin.
Syy on minussa. Jaksan töissä ja julkisilla paikoilla ylläpitää kohteliasta ja miedon ystävällistä käytöstä, mutta todellisuudessa oon todella introvertti, ja mököttäjä/murjottaja/ankeuttaja, eikä sitä julkista valhekuvaa jaksa pitää yllä työajan ja kauppareissun ulkopuolella. Haluan vaan möllöttää yksin: lukea, pelata, katsoa Netflixiä, käydä kävelyllä sellaiseen aikaan, kun ei ole paljon muita liikkeellä.
Ja tämä kohtelu on ihan tasapuolinen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka haluavat ystävystyä minuun vain kutsuakseen jonnekin Tupper-tyyppisille kutsuille. Näihin törmäilin ollessani kotiäitinä :-(
Mullakin tämmöisiä tullut vastaan. Yksi sukulaisen sukulainen heittäytyi tuttavalliseksi ja alkoi viestittelemään, no selvishän se, että jotain pesuaineverkostomyyntiä harrasti ja olisi halunnut mukaan. Viestittely loppui kuin seinään, kun kerroin rehellisen mielipiteeni verkostomarkkinoinnista ja vertasin pydamidihuijauksiin. Oli maininnut yhteiselle sukulaisellekin, että olen hankala ihminen eikä minuun kuulemma voi luottaa.
Kerran eräs puolituttu fb-kaveri pyysi yllättäen kahville. Ilahduin kovasti, kun en juuri käy koskaan missään ulkona muuten kuin yksikseni tai koiran kanssa . Pettymys oli aika suuri, kun selvisi noin minuutissa, että ei hällä mitään muuta asiaa ollut kuin että oli aloittanut jonkun kosmetiikkaverkostomarkkinoinnin ja halusi kertoa siitä ja tarjosi jotain hemmetin aloituspakettia hänkin. Kuuntelin kohteliaasti 10 minuuttia . Kotiin päästyäni poistin fb-kavereista ja laitoin estot joka paikkaan
Alkoi osottautua aika fanaattiseksi salaliittoteoreetikoksi.