Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Mikähän vika minussa on, kun parhaat ystäväni ovat muuttaneet maasta. Yksi Usaan, yksi Kanadaan, yksi Australiaan ja yksi Saksaan.
Kahden jälkimmäisen kanssa pidän yhteyttä.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kiinnostunut psykologiasta, siitä, miksi ihmiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Tykkään pohdiskella näitä juttuja ystävieni kanssa. Ystävystymisen on estänyt se, jos vastapuoli on ollut kovin pinnallinen ja puhunut pelkästään arkipäivän tapahtumista ilman mitään syvyyttä. Koen tällaisen todella kuormittavana ja tuntuu, etten saa ihmiseen mitään yhteyttä.
Pidän myös hiljaisuudesta, joten en ole jaksanut ystävystyä kovin kovaäänisen tai puheliaan ihmisen kanssa. Tuntuu, että pää halkeaa, kun toinen ei ole ollenkaan hiljaa. Useimmiten nämä ihmiset eivät myöskään osaa kuunnella toista, minkä koen kunnioituksen puutteena ja toisen yksipuolisena ”hyödyntämisenä”.
Ystävystymine ei onnistuisi myöskään kovan ja rääväsuisen ihmisen kanssa. Koen tuollaisen ahdistavaksi.
Tässä on monta juttua jotka soittavat kelloja. Vaikka olenkin mies.
Aina ei vain jaksa, vaikkei toisessa sinänsä mitään vikaa olisikaan. Introverttinä en myöskään tykkää liiasta ripustautumisesta tai jatkuvasta yhteydenpitovelvoitteesta.
Lähimmät ystäväni ovat suurelta osin myös introvertteja. Juttu jatkuu sujuvasti siitä mihin jäi, vaikka ei oltaisi nähty vuoteen.
Joidenkin kanssa keskusteleminen/tutustuminen on vain "kuin köyttä työntäisi". Muutaman potentiaalisen tapauksen kanssa homma on tyssännyt siihen, että jos minä en keksi sanottavaa, tulee hiljaista. Nämä on aika ujoja. Heidän kanssaan pitäisi tehdä jotain, jotta olisi puhuttavaa luontevasti. Itse en kavahda hiljaisuutta, mutta hiljaisuuden jälkeenkin juttua jatketaan vuoron perään. Ei niin, että minä kannan juttua koko ajan.
Eräs yritti liikaa olla ystäväni. Alkoi myös matkimaan pukeutumistani, hiustyyliäni, ja yritti jopa hakeutua samalla alalle jolla minä olen. Oltiin siis tässä vaiheessa tunnettu n. kuukausi. Hän yritti kovasti myös päästä minun ja mieheni piireihin yrittämällä iskeä mieheni kavereita. Omituinen tyyppi. Jälkeenpäin tietooni tuli rantojen kautta, että hänellä oli erilaisia mielenterveys- sekä päihdeongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin väkisin hyväksi kaveriksi yhdelle tutulle. Hänestä tuli roikkuja enkö ole vieläkään päässyt hänestä eroon. Eikö hänellä voisi olla muita kavereita.. en jaksa hänen juttujansa toistuvasti ja koen että ainut syy miksi meistä tuli kavereita oli koska hänellä ei tässä paikassa ole muita kavereita
Minun kanssani ei yleensä haluta ystävystyä. Olen ystävällinen, kiltti, kiinnostunut toisen kuulumisista… Olen myös kehittänyt itseäni erilaisten harrastusten kautta, että olisin itse ns. ”kiinnostava” keskustelukumppani. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että olen vaan todella tylsää seuraa, eikä minulla ole lainkaan ns. sosiaalista karismaa. Muuta syytä en keksi, miksei seurani sitten kuitenkaan kelpaa samanhenkisiksi mieltämilleni ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on hyvänpäivän tutusta, joka änkeytyy mun ja kaverini seuraan ja keskeyttää meidän jutut. Tarkoitan siis tilanteita, joissa ollaan esim.parinkymmenen henkilön porukassa ulkona ja paikalla on monia muitakin, joiden kanssa hän voisi jutella.
Itsekin mielelläni juttelen vieraiden henkilöiden kanssa, mutta kyllä yleensä katson tilanteen etukäteen. Jos joku juttelee tiiviisti toisen henkilön kanssa omasta joulunvietostaan yhteisten tuttujen kanssa, niin en mene keskeyttämään heidän juttujaan.
Kyseinen henkilö on vielä kova antamaan neuvoja ja ohjeita ja loukkaantuu, jos et toimi niiden mukaan. Pyrin välttämään hänen seuraansa mahdollisuuksien mukaan.
Ystävystyminen tulee luonnostaan,ei ole aikaa eikä energiaa väkisin ystävystyä kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut huomattua sellaisia asioita jotka yhdistävät rajattomia ihmisiä.
- kontrollointi
- valehtelu omaksi eduksi
- ei empatiakykyä
- vertailu omaan elämäntilanteeseen ja siitä johtuvat negatiiviset puheet---kateus.
- tällaisella ihmisellä on voinut ollut rajaton kasvatus, jolloin on saattanut kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön.
" Eräs yritti liikaa olla ystäväni. Alkoi myös matkimaan pukeutumistani, hiustyyliäni, ja yritti jopa hakeutua samalla alalle jolla minä olen. Oltiin siis tässä vaiheessa tunnettu n. kuukausi. Hän yritti kovasti myös päästä minun ja mieheni piireihin yrittämällä iskeä mieheni kavereita. Omituinen tyyppi. Jälkeenpäin tietooni tuli rantojen kautta, että hänellä oli erilaisia mielenterveys- sekä päihdeongelmia."
Tuosta tulee mieleen se jännityselokuva (1992) nimeltä "Single White Female" missä kämppis alkaa matkia liikaa ystäväänsä ja lopulta haluaa omia tämän identiteetin eli olla lopuksi kokonaan kuin hän.
Tuollaiset aiheuttaa kylmiä väristyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hakua ystävystyä jos toinen vaikuttaa jotenkin pikkumaiselta ja passiivisaggressiiviselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kanssani ei yleensä haluta ystävystyä. Olen ystävällinen, kiltti, kiinnostunut toisen kuulumisista… Olen myös kehittänyt itseäni erilaisten harrastusten kautta, että olisin itse ns. ”kiinnostava” keskustelukumppani. Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että olen vaan todella tylsää seuraa, eikä minulla ole lainkaan ns. sosiaalista karismaa. Muuta syytä en keksi, miksei seurani sitten kuitenkaan kelpaa samanhenkisiksi mieltämilleni ihmisille.
Kannattaa muuttaa ulkomaille jos haluaa seuraa.
Siellä suomalainen on yleensä aina kiinnostava ja extreme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vältän nykyään iän myötä sellaisia ihmisiä, jotka kontrolloivat sinua ja tietävät aina kaiken.
Eivät myöskään kysy sinulta mitään vaan yksipuolisesti puhuvat koko ajan omasta elämästään.
Tarvitsevat vain kuuntelijaa omille jutuilleen. Kiitos ei.
Olen introvertti, mulla on pari tärkeää ystävää ja perhe, joita tapaan. Tarvin paljon omaa aikaa palautumiseen, ja minun on välillä vaikea löytää riittävästi aikaa jo näille, joten en päästä muita liian lähelle, ettei tarvitse jakaa aikaa myös heille.
Yritän karttaa vasemmistolaisia, tulee vaan huono olo kun kuuntelee heidän satujaan.
En jaksa yksiulotteisia ihmisiä pitkään, niitä jotka peilaavat kaikkia elämänsä tapahtumia joidenkin tiettyjen lasien läpi jatkuvasti, oli sitten kyseessä äitiys, uskoon tuleminen, negatiivisten ihmisten poistaminen elämästä, sisäilmaongelma tai jotain muuta sellaista. Mielenkiintoisia ovat ihmiset, jotka näkevät kupliensa ulkopuolelle edes vähän ja on ymmärrystä muustakin kuin heidän kuplastaan.
En enää halua ytstävystyä kenenkään kanssa. Liikaa pettymyksiä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Aaltopituus. Sen aistii tosi nopeasti, klikkaako ihmisen kanssa sillä maagisella samalla aaltopituudella, vai ei. Sen tunnistaa jotenkin katseesta ja ihan jo ensimmäisistä lauseista. Siihen liittyy varmaan, että tunnistaa samankaltaisen huumorin, rytmisyyden ja tietysti arvot, jotka tulevat esiin aika pian keskusteltaessa.
Olen sosiaalinen ja ystävällinen kaikille ja monesti se tulkitaan väärin niin, että haluan ystävystyä enemmänkin.
Tämähän on ihan tieteellisesti tutkittu ja todettu fakta. Ne, kenen kanssa klikkaa heti, ollaan kirjaimellisesti samalla aivojen aaltopituudella; https://www.inc.com/jessica-stillman/neuroscience-your-brain-can-litera…
Alue: Aihe vapaa
Eräs hienosteleva nirppanokka ei ollut minua näkevinäänkään, kun liikuimme samoissa piireissä, mutta yht'äkkiä alkoi tunkea seuraani ja jopa sanoi, että pitäisi olla enemmin tekemisissä.
Vähän ihmettelin itsekseni, mutta kyllä asia selvisi.
Lähipiirissäni olevasta henkilöstä tuli julkkis työnsä puolesta, joten minunkin ystävyys alkoi kiinnostaa.
Eipä minua kiinnostanut.