Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joistakin ihmisistä vain paistaa heti se asenne että eivät oikeasti halua ystävystyä vaan hakeutuvat seuraan vain ja ainoastaan saadakseen juorujen aiheita. Sen huomaa mm siitä että jos kertoo jotain asiaa kuuntelija takertuu johonkin täysin merkityksettömään sanaan ja jää sitä makustelemaan aivan kuin miettisi että miten siitä saisi mehukkaamman osan tarinaa ja kertojan maineen pilattua.
Kohdalle on sattunut näitä useasti tässä kylässä ja työpaikalla.
Voi jukra...! Ihan monttu auki luen...onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?! Taidan olla liian naiivi, kun en edes tunnista kyseistä ihmistyyppiä.
Salon Seija...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin vähän vapaa-aikaa, että sen vähäisen ajan haluaa jakaa sitten oikeasti kiinnostavassa ja laatuseurassa.
Tämä. Heivasin pois sellaiset joiden paikalle saapuminen oli aina ihme, ja Odotettu Tapahtuma. Eli sellaiset jotka peruivat, tai eivät vain saapuneet kun jotain oli sovittu, sellaiset jotka olivat aina myöhässä, jonka takia tapaamiseen varattu 2h meni siihen että kerettiin nähdä vartti, ja otoella tyhjän panttina 1h45min.
Vierailija kirjoitti:
Itsenikin on vaikea tutustua ihmisiin, joten aivan varmasti onglmia on minussakin. Jos suljen suoraan ilkeät ja inhottavat ihmiset pois, niin näitä syitä on tullut vastaan:
- joudun itse jatkuvasti kannattelemaan keskustelua, toinen ei sano mitään oma-aloitteisesti
- ei vaan ajatuksenjuoksu kohtaa yhtään. Kumpikaan ei ymmärrä mistä toinen puhuu ja huumorintaju ei sovi yhteen
- niin huono itsetunto, että se alkaa jo ärsyttää. Pyytää jokaista tekemäänsä ja sanomaaksa asiaa anteeksi ja haukkuu ja mitätöi itseään jatkuvasti
- hyperaktiivinen ja päällekävä tyyli, olen itse hitaampaa ja hiljisempaa sorttia ja jään jalkoihin jos toinen on koko ajan äänessä ja menossa, ei saa suunvuoroa
- minua käytetään terapeuttina, kuuntelen vain toisen murheita mutta siinäpä se suhde sitten onkin
- yhteydenpito on hankalaa. Ei vastata viesteihin, tai vastataan kahden viikon päästä ja sitten olisikin aikaa nähdä heti. Liian sekavaa ja jotenkin epäluotettavaa.
- aikataulujen sopiminen mahdotonta, tähän vaikuttaa myös erilaiset elämäntilanteet ja rytmit joille ei voi mitään
Minulla oli kerran oikein mukava naapuri, saman ikäinenkin mitä itse olin. Olisin voinut ystävystyä hänen kanssaan, mutta se ei vain onnistunut. Meidän juttelusta ei tullut yhtään mitään, puhuttiin toistemme päälle ja sitten oltiin taas samaan aikaan hiljaa. Juttua ei saatu millään alkua pitemmälle, sitten piti miettiä, että mitä minä sanon. Sitten toisten kanssa keskustelu soljuu mukavasti eteenpäin ja vaikka näkemisessä olisi pitempi tauko, niin juttu jatkuu kun taas nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Itse näen niin, että jos toinen ei tajua edes sitä, että en ole omasta ajastani tilivelvollinen näille ns ystävyyksiä hakeville, niin eihän siinä oikein mitään ole minkä päälle rakentaa yhtään mitään. Miten tuollainen muiden ajankäyttöä vahtiva ihminen näkee oikein nämä arjen tilanteet, että tule tänne vartin päästä istumaan kun meillä on nyt ruoka valmis?
Minusta ihan hirveetä, että joku alkaa vaatimaan aikaansa tuolla perusteella "eihän tässä kauaa mene" ja kun siinä just menee. Asiat ei etene vaatimalla ja iholle tulemalla. Jos on halua, niin aikaa järjestyy sellaiselle joka tuo energiaa.
Näin vähän arvelinkin, että nuo selitykset ajanpuutteesta ovat vain selityksiä sellaisille joiden kanssa ei muista syistä halua viettää aikaansa.
Tavallaan vahvistat tuon sanomani juuri.
Tuleeko mieleesi, että olet vähän vaativa ihminen, joka haluaa päättää miten toiset saavat ajatella? Miksi kysyt jos sinulla on oikeat vastaukset? Sosiaalinen älykkyys ja kiinnostus toiseen ihmiseen ovat taitoja sinänsä, et sä voi alkaa sanelemaan toiselle miten heidän pitää olla. He toimivat itsenäisesti, eikä heillä ole velvoitetta olla kiinnostuneita käyttämään aikaasi sinuun. En mä ainakaan halua että mun tilaani tungetaan ja selitetään kuinka niin pitää tehdä ja ihan kätevää se on.
Ei ole minusta, en pidä tuollaisesta joka tapahtuu jotenkin ohjelmallisesti. Jos ei ole kemiaa, ei sitä voi oikein rakentaakaan. Anna tilaa niille kavereillesi, älä vaadi.
Itse alleviivaat oikeassa olemistani myös tällä viestillä. Nyt uusi syy taas, eli ei ole kemiaa ja tungetaan tilaasi.
Kysyin siksi koska arvelin aivan oikein ettei syy tiettyjen kaveriehdokkaiden tapaamaamattomuuteen ole ajan puute, vaan priorisointikysymys, ja miljoona muuta syytä miksi kaveruus juuri hänen kanssaan ei kiinnosta. Olisit vain laittanut tuon litanian suoraan, ei olisi tarvinnut laittaa sitä tekosyytä.
Kyllä mäkin olen käyttänyt tekosyynä sitä ettei minulla ole aikaa, kun ei vain oikeasti kiinnosta ;) Sen sijaan nimettömänä kysyttäesttä en koe tarpeelliseksi puhua muunneltua totuutta.
Outo keskustelu. Eikö ne syyt ole aika ilmeisiä - seurasi ei kiinnosta, ja siihen on yksi tai useampi syy taustalla. Ajanpuute, kemian puute, kiinnostavuuden puute, kaikkea tällaista. Ei vaan tunnu vaivan arvoiselta.
Mutta ne syyt on jokaisella omansa, eikä tavallaan muuta tilannetta mitenkään vaikka ne kuinka sydänverellään oikeaksi vakuuttaisi. Miksi se on niin oleellista tietää?
Eihän ole olemassa yhtä tiettyä syytä, joka sulkee pois kaikki muut, tai ihminen ei välttämättä edes mieti asiaa niin tietoisesti. Ei vaan kiinnosta, ja ei oikeastaan halua edes käyttää aikaansa asian analysointiin niin kauheasti. Voisin itse sanoa kysyttäessä asiaa minkä tahansa noista syistä, ja ne olisivat yhtä oikeita.
Huomaatko, sulla on itselläsi ajatus siitä miten se menee, etkä halua kuulla edes nimettömässä nettikeskustelussa mitään mikä ei siihen ajatukseen sovi? Aika tavalla vähättelet ja aliarvioit jonkun muun kokemusta.
Kysyin, ja sain vastauksen joka mukaili omaa ajatustani. Mikä tässä nyt niin närästää? Syitä on monia, mutta myös on monia syitä joiden takana onkin joku muu syy oikeasti, eli tekosyitä.
Tämä just närästää, jos noin vahva sana on tarpeen. Ihan vaan ihmettelen, että sinäkö jaat ihmisten syyt hyväksyttäviin ja tekosellaisiin? Kun ne kaikki syyt on koko ajan olemassa. Harva haluaa kuulla suoraan että ei ole kiinnostavaa seuraa.
En ole kauhean usein torjunut uutta kaveria tai ystävää, kyllähän niitä mahtuu maailmaan.
Kuitenkin yhdelle työkaverille olen joutunut olemaan vähän "hankalasti tavoitettava" vapaa-ajalla, koska mielestäni meillä ei vaan synkkaa niin hyvin, että haluaisin viettää vapaa-aikaani hänen kanssaan. Yleensä ihmiset huomaavat tämän itsekin, mutta jostain syystä tämä työkaveri näkee että meillä synkkaa.
Periaatteessa meillä olisi kaikki edellytykset tulla tosi hyvin toimeen keskenämme, sillä olemme saman ikäisiä, samaa sukupuolta, samassa elämäntilanteessa ja asumme lähekkäin. Meillä on sama työnkuva ja sama koulutustausta. Hän on kiva, fiksu ja hauska ihminen. Ei millään lailla outo, rasittava tai friikki.
Minulla vaan on pohjattoman tylsää hänen kanssaan. Käymme usein lounaalla töissä yhdessä ja rupattelemme niitä näitä. Näiden lounaiden aikana viimeistään minulle on käynyt ilmi, että meillä on tosi erilainen huumorintaju, temperamentti ja kiinnostuksen kohteet. Eivätkä nämä nyt vielä ole esteitä ystävyydelle, mutta se, että minulla on TYLSÄÄ hänen kanssaan, on iso este. Keskustelunaiheemme ovat tylsiä emmekä selvästi ymmärrä toistemme tapaa kertoa hauskoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran oikein mukava naapuri, saman ikäinenkin mitä itse olin. Olisin voinut ystävystyä hänen kanssaan, mutta se ei vain onnistunut. Meidän juttelusta ei tullut yhtään mitään, puhuttiin toistemme päälle ja sitten oltiin taas samaan aikaan hiljaa.
Ihan kuin jostain sketsistä. 🤣
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Tämmöiset rajattomat raskaat vaatijat ja tivaajat jäävät nopeasti pois lähipiiristä. Haluan itse valita ketä kutsun milloinkin syömään tai yhtään mihinkään elämäni osa-alueeseen ja niin varmasti suurin osa muistakin ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös erikoista miten on niin vaikea ymmärtää että aikaa ei ole. Oma elämäni on ollut aina aktiivista ja kalenteri on yleensä täynnä, mutta ilmeisesti on ihmisiä jotka aikuisenakin haahuilevat päämäärättömästi elämänsä seuraa odottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini opetti minulle vuosikymmeniä sitten seuraavan totuuden ihan kansan kielellä: Ihminen, joka puhuu sinulle paskaa muista ihmisistä, puhuu aivan varmasti myös sinusta paskaa muille. Varo tällaisia ihmisiä! Puhu asioista, älä mustamaalaa ihmisiä. Tästä syystä en ole koskaan voinut ystävystyä juoruilevien ihmisten kanssa.
Mummusi "totuus" ei pidä paikkaansa. Hyvän ystävän kanssa voidaan puhua vapaasti (esimerkiksi yhteisitä ärsyttävistä työkavereista tai tuttavista), puhuminen helpottaa ja saa vertaistukea. Eikä sitä samaa tehdä muiden kanssa.
'
Tämä on niin totta. Todelliselle ystävälle voin todella pas...n työpäivän jälkeen purkautua ja hän vastavuoroisesti minulle. En jaksa ihmisiä, jotka eivät koskaa päästä toista lähelle, kertomalla elämänsä ongelmista, aina on kaikki hyvin ja keskustellaan vain pintapuolisesti asioita. Ilmeisesti tämä on temperamentti kysymys. Enkä tietenkään vyörytä koko ajan kaikkea toisten niskaan, mutta onneksi on ystävä, jolle tämän voi tarpeen tullessa tehdä ja yhdessä saatetaan sitten nauraakin lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen kaksi tapausta:
1) Eräs oli tosi ripustautuva. Soitteli koko ajan pitkiä puheluita ja vain omista asioistaan. Ei ymmärtänyt, etten pystynyt antamaan hänelle koko ajan huomiota (oli myös kotiäiti ja ehkä vähän yksinäinenkin, minä taas töissä ja aikaa hyvin vähän).
2) Eräs muuttui täysin hysteerikseksi koronan takia. Koki tietävänsä aiheesta enemmän kuin alan asiantuntijat jne, alkoi olla mahdotonta puhua hänen kanssaan. Muutenkin käytti usein loukkaavaa tapaa puhua, minkä perusteli sillä, että hän nyt vaan on suorapuheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo rajattomuus on joidenkin ihmisten kohdalla ongelma. On väärin kuvitella, että ystävä jaksaisi vuositolkulla kestää tyyppejä, jotka eivät ymmärrä mikä on sopivaa tai tarpeeksi. En halua yllätysvieraita, mutta kaveri ei ilmoittele kylään tulostaan, koska ei ennenvanhaankaan tarvinnut. Sen kuin vain poikkesi pirttiin. Sama tyyppi ei myöskään ymmärrä, että ei kylässä ole sopivaa istua 5- 8 tuntia. Varsinkin kun hän veivaa samat jutut läpi viisi kertaa. Tai kertoo juoruja sukulaisistaan tai tuttavistaan, joita en tunne. Ja kaikki tarinat kietoutuu aina katkeruuteen, kateellisuuteen tai muuhun negatiiviseen tunteeseen. Vali vali vali. Yrittää aina vierittää ongelmansa muiden ratkaistahvaksi. Tämä sama ihminen tunki kylään eräänä jouluyönä noin klo 24.30 koska ei kuulemma muuloin ehtinyt. Olen yrittänyt tehdä kaikenlaista päästäkseni tästä rasittavasta ihmisestä, vaan en ole onnistunut. Olen suutunut, sanellut ehtoja, kertonut milloin meiltä pitää poistua, että talonväki pääsee nukkumaan, valehdellut yms. Ei vaan mene perille, että hän ei ole toivottua seuraa. En ole kenenkään terapeutti, lääkäri, sosiaalitoimiso tai pankki. Pitää kai ruveta tosi v-mäiseksi ihmiseksi, jotta sanoma menee perille.
TÄSTÄ APUA!
ovisilmä..eipä poikkea "pirttiin" enää luvatta
Esto puhelimeen
'Esto faceen
Kyllä se mielenkiinto pian loppuu
Jos ihmettelee ,sano :on ollunna kiirusta, pitää mennä moi!
Tämä on hauska, anteeksi nyt, mutta tästä paistaa sukupolvien välinen kuilu. Ensimmäinen on noin 60 vee maalainen, jolla ei omakotitalossa ole ovisilmää, eikä facea. Toinen noin 30 vee, kaupunkilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Itse näen niin, että jos toinen ei tajua edes sitä, että en ole omasta ajastani tilivelvollinen näille ns ystävyyksiä hakeville, niin eihän siinä oikein mitään ole minkä päälle rakentaa yhtään mitään. Miten tuollainen muiden ajankäyttöä vahtiva ihminen näkee oikein nämä arjen tilanteet, että tule tänne vartin päästä istumaan kun meillä on nyt ruoka valmis?
Minusta ihan hirveetä, että joku alkaa vaatimaan aikaansa tuolla perusteella "eihän tässä kauaa mene" ja kun siinä just menee. Asiat ei etene vaatimalla ja iholle tulemalla. Jos on halua, niin aikaa järjestyy sellaiselle joka tuo energiaa.
Näin vähän arvelinkin, että nuo selitykset ajanpuutteesta ovat vain selityksiä sellaisille joiden kanssa ei muista syistä halua viettää aikaansa.
Tavallaan vahvistat tuon sanomani juuri.
Tuleeko mieleesi, että olet vähän vaativa ihminen, joka haluaa päättää miten toiset saavat ajatella? Miksi kysyt jos sinulla on oikeat vastaukset? Sosiaalinen älykkyys ja kiinnostus toiseen ihmiseen ovat taitoja sinänsä, et sä voi alkaa sanelemaan toiselle miten heidän pitää olla. He toimivat itsenäisesti, eikä heillä ole velvoitetta olla kiinnostuneita käyttämään aikaasi sinuun. En mä ainakaan halua että mun tilaani tungetaan ja selitetään kuinka niin pitää tehdä ja ihan kätevää se on.
Ei ole minusta, en pidä tuollaisesta joka tapahtuu jotenkin ohjelmallisesti. Jos ei ole kemiaa, ei sitä voi oikein rakentaakaan. Anna tilaa niille kavereillesi, älä vaadi.
Itse alleviivaat oikeassa olemistani myös tällä viestillä. Nyt uusi syy taas, eli ei ole kemiaa ja tungetaan tilaasi.
Kysyin siksi koska arvelin aivan oikein ettei syy tiettyjen kaveriehdokkaiden tapaamaamattomuuteen ole ajan puute, vaan priorisointikysymys, ja miljoona muuta syytä miksi kaveruus juuri hänen kanssaan ei kiinnosta. Olisit vain laittanut tuon litanian suoraan, ei olisi tarvinnut laittaa sitä tekosyytä.
Kyllä mäkin olen käyttänyt tekosyynä sitä ettei minulla ole aikaa, kun ei vain oikeasti kiinnosta ;) Sen sijaan nimettömänä kysyttäesttä en koe tarpeelliseksi puhua muunneltua totuutta.
Outo keskustelu. Eikö ne syyt ole aika ilmeisiä - seurasi ei kiinnosta, ja siihen on yksi tai useampi syy taustalla. Ajanpuute, kemian puute, kiinnostavuuden puute, kaikkea tällaista. Ei vaan tunnu vaivan arvoiselta.
Mutta ne syyt on jokaisella omansa, eikä tavallaan muuta tilannetta mitenkään vaikka ne kuinka sydänverellään oikeaksi vakuuttaisi. Miksi se on niin oleellista tietää?
Eihän ole olemassa yhtä tiettyä syytä, joka sulkee pois kaikki muut, tai ihminen ei välttämättä edes mieti asiaa niin tietoisesti. Ei vaan kiinnosta, ja ei oikeastaan halua edes käyttää aikaansa asian analysointiin niin kauheasti. Voisin itse sanoa kysyttäessä asiaa minkä tahansa noista syistä, ja ne olisivat yhtä oikeita.
Huomaatko, sulla on itselläsi ajatus siitä miten se menee, etkä halua kuulla edes nimettömässä nettikeskustelussa mitään mikä ei siihen ajatukseen sovi? Aika tavalla vähättelet ja aliarvioit jonkun muun kokemusta.
Kysyin, ja sain vastauksen joka mukaili omaa ajatustani. Mikä tässä nyt niin närästää? Syitä on monia, mutta myös on monia syitä joiden takana onkin joku muu syy oikeasti, eli tekosyitä.
Tämä just närästää, jos noin vahva sana on tarpeen. Ihan vaan ihmettelen, että sinäkö jaat ihmisten syyt hyväksyttäviin ja tekosellaisiin? Kun ne kaikki syyt on koko ajan olemassa. Harva haluaa kuulla suoraan että ei ole kiinnostavaa seuraa.
Niiden oikeiden syiden selittely joksikin muuksi on tekosyyn käyttämistä. Mikä siinä rassaa jos tämä tuodaan julki? Miksi on niin kova paikka että kun vastaa tekosyyn oikean syyn sijasta, niin sen osoittaminen harmittaa? Onko tässä nyt tapahtunut joku sielullinen paljastuminen kohdallasi, jota yrität selitellä piiloon. Tämä on vain vauvapalsta, ei ole mitään syytä hermostua noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Tämmöiset rajattomat raskaat vaatijat ja tivaajat jäävät nopeasti pois lähipiiristä. Haluan itse valita ketä kutsun milloinkin syömään tai yhtään mihinkään elämäni osa-alueeseen ja niin varmasti suurin osa muistakin ihmisistä.
Kerrot kuitenkin oikean syyn millaisten ihmisten kanssa et ystävysty, etkä selittele sitä kiireellä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää halua ystäviä. Hyväksikäyttäjät näkevät minussa oivan uhrin. Kuuntelen ongelmat, olen läsnä sairaalakäynnit, minulle saa soittaa yölläkin, kun miesystävä on kännissä uhkaava, pelastan. Kuljetan autollani, ilman kuluja.
Olen niin totaalisen nujerrettu lapsena, kaikki oma tahto oli rangaistavaa, piiskattiinkin. Olen liian kiltti. Kaikki naisystävät huomaavat sen. Muutama miesystäväkin.
En aloita enää ystävyyttä, kun en osaa pitää puoliani. Perheeni ja sukulaiset eivät hyväksikäytä, heistä olen onnellinen. N 51v
Tyyppi joka oli pissis.
Minä minä ja minä..
Toinen oli narsku ja pelottava, piti lopulta pyytää kolmatta osapuolta viheltämään peli poikki.
Olen sosiaalinen, mutta miksi hitossa nämä hörhöt ui liiveihin!
Olin tuttu yhden naisen kanssa joka halusi ystävystyä enemmän kuin minä. Naisella liuta lapsia ja sekavaa elämänhallintaa, lapsilla adhd:ta ja käytöshäiriötä, jonka voisin kuvitella johtuvan heidän sekavasta elämäntavasta. Rahavaikeuksia oli koko ja tupakkaa paloi. Ihan kiva ihminen mutta meni ongelmasta ongelmaan ja aina oli vaikeeta koska muut sitä ja tätä. En koskaan sanonut mitään ikävää, en vain lähtenyt juttuihin enää mukaan.
Olen itse kiinnostunut psykologiasta, siitä, miksi ihmiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Tykkään pohdiskella näitä juttuja ystävieni kanssa. Ystävystymisen on estänyt se, jos vastapuoli on ollut kovin pinnallinen ja puhunut pelkästään arkipäivän tapahtumista ilman mitään syvyyttä. Koen tällaisen todella kuormittavana ja tuntuu, etten saa ihmiseen mitään yhteyttä.
Pidän myös hiljaisuudesta, joten en ole jaksanut ystävystyä kovin kovaäänisen tai puheliaan ihmisen kanssa. Tuntuu, että pää halkeaa, kun toinen ei ole ollenkaan hiljaa. Useimmiten nämä ihmiset eivät myöskään osaa kuunnella toista, minkä koen kunnioituksen puutteena ja toisen yksipuolisena ”hyödyntämisenä”.
Ystävystymine ei onnistuisi myöskään kovan ja rääväsuisen ihmisen kanssa. Koen tuollaisen ahdistavaksi.
Olin jo hyvää matkaa ystävystymässä mutta alkoi ärsyttää jossain vaiheessa kuvioon tullut negatiivinen kommentointi toisista ihmisistä. Kuka oli läski, kuka idiootti, kenellä oli ruma perä tai törkeä tukka. Viimeinen niitti oli kun suuttui joutuessani perumaan risteilyn sairastuttuani keuhkokuumeeseen. Emme ole enää tekemisissä.
-en ehdi olla riittävästi nykyistenkään ystävieni kanssa
-viihdyn yksinkin kun saan mennä ja olla omien aikataulujeni ja mielenkiinnon kohteideni parissa eikä tarvitse välittää kenenkään muun haluamisista, aikatauluista ja tarpeista
-olen hidas tutustumaan uusiin ihmisiin enkä jaksa edes aloittaa prosessia joidenkin randomien satunnaistuttujen kanssa
-olen jonkun sortin introvertti ja vieraiden ihmisten kanssa seurustelu vie valtavasti energiaa
-olen huono pitämään puoliani hankalia ihmisiä vastaan, joten pidän kaikkia ihmisiä turvallisesti välimatkan päässä itsestäni
Uusia luontevia hyviä kaverisuhteita minulle on syntynyt omien harrastusten kautta, kun on löytynyt samanhenkinen samalla mielenkiinnolla ja intensiteetillä harrastava ihminen/ryhmä. Ei tarvitse miettiä, että onko tolla nyt tylsää ja ollaanko oltu jo liian kauan harrastamassa ja juttua tulee luontevasti harrastuksesta ja siinä sivussa kaikesta muustakin.
Alue: Aihe vapaa
Kysyin, ja sain vastauksen joka mukaili omaa ajatustani. Mikä tässä nyt niin närästää? Syitä on monia, mutta myös on monia syitä joiden takana onkin joku muu syy oikeasti, eli tekosyitä.