Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Itse näen niin, että jos toinen ei tajua edes sitä, että en ole omasta ajastani tilivelvollinen näille ns ystävyyksiä hakeville, niin eihän siinä oikein mitään ole minkä päälle rakentaa yhtään mitään. Miten tuollainen muiden ajankäyttöä vahtiva ihminen näkee oikein nämä arjen tilanteet, että tule tänne vartin päästä istumaan kun meillä on nyt ruoka valmis?
Minusta ihan hirveetä, että joku alkaa vaatimaan aikaansa tuolla perusteella "eihän tässä kauaa mene" ja kun siinä just menee. Asiat ei etene vaatimalla ja iholle tulemalla. Jos on halua, niin aikaa järjestyy sellaiselle joka tuo energiaa.
Näin vähän arvelinkin, että nuo selitykset ajanpuutteesta ovat vain selityksiä sellaisille joiden kanssa ei muista syistä halua viettää aikaansa.
Tavallaan vahvistat tuon sanomani juuri.
Tuleeko mieleesi, että olet vähän vaativa ihminen, joka haluaa päättää miten toiset saavat ajatella? Miksi kysyt jos sinulla on oikeat vastaukset? Sosiaalinen älykkyys ja kiinnostus toiseen ihmiseen ovat taitoja sinänsä, et sä voi alkaa sanelemaan toiselle miten heidän pitää olla. He toimivat itsenäisesti, eikä heillä ole velvoitetta olla kiinnostuneita käyttämään aikaasi sinuun. En mä ainakaan halua että mun tilaani tungetaan ja selitetään kuinka niin pitää tehdä ja ihan kätevää se on.
Ei ole minusta, en pidä tuollaisesta joka tapahtuu jotenkin ohjelmallisesti. Jos ei ole kemiaa, ei sitä voi oikein rakentaakaan. Anna tilaa niille kavereillesi, älä vaadi.
Itse alleviivaat oikeassa olemistani myös tällä viestillä. Nyt uusi syy taas, eli ei ole kemiaa ja tungetaan tilaasi.
Kysyin siksi koska arvelin aivan oikein ettei syy tiettyjen kaveriehdokkaiden tapaamaamattomuuteen ole ajan puute, vaan priorisointikysymys, ja miljoona muuta syytä miksi kaveruus juuri hänen kanssaan ei kiinnosta. Olisit vain laittanut tuon litanian suoraan, ei olisi tarvinnut laittaa sitä tekosyytä.
Kyllä mäkin olen käyttänyt tekosyynä sitä ettei minulla ole aikaa, kun ei vain oikeasti kiinnosta ;) Sen sijaan nimettömänä kysyttäesttä en koe tarpeelliseksi puhua muunneltua totuutta.
Outo keskustelu. Eikö ne syyt ole aika ilmeisiä - seurasi ei kiinnosta, ja siihen on yksi tai useampi syy taustalla. Ajanpuute, kemian puute, kiinnostavuuden puute, kaikkea tällaista. Ei vaan tunnu vaivan arvoiselta.
Mutta ne syyt on jokaisella omansa, eikä tavallaan muuta tilannetta mitenkään vaikka ne kuinka sydänverellään oikeaksi vakuuttaisi. Miksi se on niin oleellista tietää?
Eihän ole olemassa yhtä tiettyä syytä, joka sulkee pois kaikki muut, tai ihminen ei välttämättä edes mieti asiaa niin tietoisesti. Ei vaan kiinnosta, ja ei oikeastaan halua edes käyttää aikaansa asian analysointiin niin kauheasti. Voisin itse sanoa kysyttäessä asiaa minkä tahansa noista syistä, ja ne olisivat yhtä oikeita.
Huomaatko, sulla on itselläsi ajatus siitä miten se menee, etkä halua kuulla edes nimettömässä nettikeskustelussa mitään mikä ei siihen ajatukseen sovi? Aika tavalla vähättelet ja aliarvioit jonkun muun kokemusta.
Kysyin, ja sain vastauksen joka mukaili omaa ajatustani. Mikä tässä nyt niin närästää? Syitä on monia, mutta myös on monia syitä joiden takana onkin joku muu syy oikeasti, eli tekosyitä.
Tämä just närästää, jos noin vahva sana on tarpeen. Ihan vaan ihmettelen, että sinäkö jaat ihmisten syyt hyväksyttäviin ja tekosellaisiin? Kun ne kaikki syyt on koko ajan olemassa. Harva haluaa kuulla suoraan että ei ole kiinnostavaa seuraa.
Niiden oikeiden syiden selittely joksikin muuksi on tekosyyn käyttämistä. Mikä siinä rassaa jos tämä tuodaan julki? Miksi on niin kova paikka että kun vastaa tekosyyn oikean syyn sijasta, niin sen osoittaminen harmittaa? Onko tässä nyt tapahtunut joku sielullinen paljastuminen kohdallasi, jota yrität selitellä piiloon. Tämä on vain vauvapalsta, ei ole mitään syytä hermostua noin.
Taisit itse alkaa keskustelun, koska aihe sinua kiinnosti. Olet koko ajan maininnut siitä että tästä ei saa harmistua eikä ämä ei saa närästää ja tästä aiheutuu mulle sielullista paljastumista.
Itseäni ei ystävyyksien estäminen haittaa, en pidä syitäni siihen kauhean ihmeellisinä tai niitä koe tarvitsevani selitellä. Miksi sulle on oleellista oma tunnereaktioni? Mitä ihmeen väliä sillä on, eihän ystävyyksiä voi pakottaa, eikä syitä sen enempää kannata ruotia. Ei ole kovin iso asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jääkuningatar, joka ei kiinnostu kenestäkään. Itseriittoinen. Pysyn kaukana.
Työskentelen alalla jossa on paljon muualta tulleita halpatyöläisiä.
Aika moni on avautunut ja todennut että piti suomalaisia aluksi autistisina ja eristyvinä, mutta ymmärsi kun työskenteli Suomessa ja tutustui suomalaiseen huonoon johtajuuteen ja huonoon, lähes sairaanloiseen työelämän kultuuriin, jossa ihmisestä revitään selkänahasta kaikki irti ja työpäivän jälkeen ei edes kykene olemaan lapsilleen kunnollinen vanhempi tai aviomies-nainen.
Muualla työelämä on työelämä ja vapaa-aika on vapaa-aika. Suomessa on vain työelämä ja ihmiseltä riistetään ihmisyys. Siksi suomalaisilla ei ole ystäviä kuin lapsuudessa.
Kaikki energia menee töihin.
Nämä havainnot ovat olleet itselle tärkeitä, koska aikaisemmin pidin itseä täysin autistina ja epäsosiaalisena yksilönä ja laiskana ihmisenä.
Mutta syypää onkin työelämä, joka ei edes ravintola-alalla nykyään päästä työläisiään vessaan kun kakkahätä yllättää.
Meillä on paljon paskahousuja kansamme syvissä riveissä.
On aika pukea keltaliivit ylle ja tehdä tiukkia muutoksia ystävyydessä.
-koska jollakulla on lapsia
-koska kalja maistuu liikaa
-koska on aina pummaammassa rahaa lainaksi
-koska pitäisi aina olla lähdössä jonnekin
-koska itse en viihdy samoissa ympyröissä
ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim seuraavista syistä:
-Arvelen että eivät ole minusta kiinnostuneita. Enkä halua tuppautua.
-Arvomaailma vaikuttaa niin toisenlaiselta kuin omani
-Koen jollain tavalla että toinen on niin eri aaltopituudella että omista asioista ei tee mieli avautua
-henkilö juoruilee muista
Jatkoa edelliseen..
-en kuitenkaan koe toisen muuta erilaisuutta (esim.luonteen tai harrastusten) tällaisena syynä vaan mielestäni se vaan rikastuttaa
Yksi syy vielä voisi olla liika kapeakatseisuus
t. 712
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväksi haluava oli todella ripustautuva ja vaativa. Joka päivä soitteli, viestitteli, olisi pitänyt aina keksiä yhteisiä viikonlopun viettoja ym. Milloin lainasi koiran matolääkettä, milloin kyseli leivontareseptejä, milloin tarvitsi apua jossakin pikku hommassa jota ei osannut itse. Vähensin yhteydenpitoa milloin mihinkin syyhyn vedoten, ja sitten löysi uuden "ystävän" hyväksikäytettäväkseen.
Ihan kiva tutustua ihmisiin. Siinä vaiheessa alkaa tympimään kun jää pois viikottaisesta askarteluharrastuksesta syystä tai toisesta, aletaan kyselemään missä olit mikset tullut ja naamasta näkee että pitävät ylimielisenä. -Aika pian huomaa harrastusporukassa eri ryhmiä ja selän takana toisten arvostelua. Aina sama juttu. Jään pois, olen mieluummin omissa oloissani kuin sekaannun näiden keskinäisiin kiistoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina töissä. Matalapalkka-alalla. Eli ei ole aikaa eikä rahaa pitää ystävyyssuhteita yllä. En ehdi vuorotyön takia harrastaa mitään. Ketään ei kiinnosta tällainen ihmisen kuori.
Opiskeluryhmän tyyppi vaikutti tosi fiksulta, mutta oli vähän semmonen outsider. Ajattelin et syteen tai saveen ja aloin menee hänen kanssa samaan pöytään ruokalassa ja istuin bussissa viereen juttelemaan. Se kuitenkin puhui vain ja ainoastaan niistä opiskeltavien aiheiden asiakysymyksistä. Keskustelua ei saanut kirveelläkään väännettyä siihen et mitä kuuluu, mistä oot kotoisin, mitä harrastat, mistä haaveilet jne. Luovutin sit aika nopeesti ku se tuntu vaan robotilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina töissä. Matalapalkka-alalla. Eli ei ole aikaa eikä rahaa pitää ystävyyssuhteita yllä. En ehdi vuorotyön takia harrastaa mitään. Ketään ei kiinnosta tällainen ihmisen kuori.
Tutulta kuulostaa 😂. Olen sairaslomalla...ja aikaa harrastaa ihmiskontakteja AV:lla.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla jossa on paljon muualta tulleita halpatyöläisiä.
Aika moni on avautunut ja todennut että piti suomalaisia aluksi autistisina ja eristyvinä, mutta ymmärsi kun työskenteli Suomessa ja tutustui suomalaiseen huonoon johtajuuteen ja huonoon, lähes sairaanloiseen työelämän kultuuriin, jossa ihmisestä revitään selkänahasta kaikki irti ja työpäivän jälkeen ei edes kykene olemaan lapsilleen kunnollinen vanhempi tai aviomies-nainen.
Muualla työelämä on työelämä ja vapaa-aika on vapaa-aika. Suomessa on vain työelämä ja ihmiseltä riistetään ihmisyys. Siksi suomalaisilla ei ole ystäviä kuin lapsuudessa.
Kaikki energia menee töihin.
Nämä havainnot ovat olleet itselle tärkeitä, koska aikaisemmin pidin itseä täysin autistina ja epäsosiaalisena yksilönä ja laiskana ihmisenä.
Mutta syypää onkin työelämä, joka ei edes ravintola-alalla nykyään päästä työläisiään vessaan kun kakkahätä yllättää.
Meillä on paljon paskahousuja kansamme syvissä riveissä.
On aika pukea keltaliivit ylle ja tehdä tiukkia muutoksia ystävyydessä.
Tuo että pikkupuljut larppaa jotain suuryritysten marketing&management konsulttipasketta on aika suuri syy miksi semmoiseen ei kannata mennä töihin. Jotain kokouspäiväkirjoja väsätään kirpputorilla, ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua ystävystyä ihmisten kanssa jotka puhuvat paljon, en vain jaksa kuunnella. Mitä enemmän itselle ikää tulee sitä huonommin jaksan kuunnella toisten jatkuvaa höpinää, varsinkin jos aiheet on jotain aivan pinnallisia.
Olen aika jyrkkä mielipiteissäni, mutta en halua käännyttää ketään vaan jutella samanmielisten kanssa (kuten useimmat). Sellaisia taas on vaikea löytää. Yksi loistoystävä mulla on ja olen hänestä kiitollinen.
Toinen syy on se, että ystävyys saatta loppua äkkijyrkästi, kun aikani miellytettyäni käämit palavat enkä jaksa enää yhtään enempää. Tätä en haluaisi tehdä enää kenellekään, joten turvallisempaa olla ystävyttymättä.
Kolmas syy: en keksi enää mitään puhuttavaa. Siinä menee todella pitkään että haluaisin kertoa mitään henkilökohtaista itsestäni, enkä tiedä mistä puhuisin ennen kuin tälle tasolle päästään. Minusta on kyllä mukava, kun muut kertovat asioistaan, mutta en välitä olla vastavuoroinen. Mieluiten olisin vain sellainen harrastusystävä niin, että yhdessäolo liittyisi yhdessätekemiseen. "Kahvittelu" on mulle kirosana.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuttu yhden naisen kanssa joka halusi ystävystyä enemmän kuin minä. Naisella liuta lapsia ja sekavaa elämänhallintaa, lapsilla adhd:ta ja käytöshäiriötä, jonka voisin kuvitella johtuvan heidän sekavasta elämäntavasta. Rahavaikeuksia oli koko ja tupakkaa paloi. Ihan kiva ihminen mutta meni ongelmasta ongelmaan ja aina oli vaikeeta koska muut sitä ja tätä. En koskaan sanonut mitään ikävää, en vain lähtenyt juttuihin enää mukaan.
Tiedäthän kuitenkin ettei adhd johdu sekavasta elämäntavasta, vaan toisinpäin.
Arvosteli tuntemattomia ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Olin jo hyvää matkaa ystävystymässä mutta alkoi ärsyttää jossain vaiheessa kuvioon tullut negatiivinen kommentointi toisista ihmisistä. Kuka oli läski, kuka idiootti, kenellä oli ruma perä tai törkeä tukka. Viimeinen niitti oli kun suuttui joutuessani perumaan risteilyn sairastuttuani keuhkokuumeeseen. Emme ole enää tekemisissä.
Tää on kyl jännä tää haukkuminen. Mullakin oli sellainen kaveri joka sitten pikkuhiljaa alkoi haukkumaan toisten ulkonäköä. Varsinkin lihavuus oli tällä entiselle anorektikolle kova pala, ja häntä kuulemma aivan oksetti miten joku kehtaa pukeutua tuollaisiin vaatteisiin kun on noin lihava. Samalla hänen oma tyttärensä oli lihava, ja hyvää vauhtia teiniksi kasvamassa. En edes ymmärrä miten se tyttö pystyi olemaan niin lihava kun äitinsä kyttäsi omaa syömistään minkä kerkesi. Tai ehkä just siksi.
Kyseinen kaveri myös suuttui jos minä sain häntä enemmän huomiota miehiltä vaikka ravintoloissa. Vaikka minä siis olin sinkku ja hän naimisissa ja lasten äiti.
Hän ei ole enää ystäväni koska tuo yhdistettynä kateuteen oli lopulta sellainen sekoitus joka ei vain mennyt enää minulle alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että kaverikandidaateilla on sellaisia odotuksia orastavalle ystävyydelle, jotka eivät voi mun kanssa. Mulla on noin kymmenen ystävää ja aikaa tavata ystäviä noin 3 tuntia viikossa. Siitä ei riitä monelle ja useimmin näen sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi harrastaa liikuntaa tai tehdä jotain vastavuoroista auttamista puolin ja toisin. Mun elämästä ei vain riitä ihan vaan kahvitteluun. Vielä joskus tilanne tulee muuttumaan, mutta tässä elämäntilanteessa asia on näin. En voi tinkiä enempää unesta tai perheen kanssa vietetystä ajasta.
Tämä on mielestäni kiinnostava viesti. Olen monesti ihmetellyt mikä se on mikä niin kiirettä elämässä pitää? Jos oletetaan että työaika on 40h viikossa, jää kotiaikaan vielä rutkasti tunteja. Vai onko joku aikaa vievä harrastus? Jos on, niin sano mieluummin että et kerkeä ystävystyä kun et halua luopua harrastuksesta joka vie paljon aikaa. Et myöskään varmaan tapaa ihmisiä jotka haluaisivat ystävystyä, kun jos olet koko ajan joko töissä, harrastuksessa tai kotona lasten kanssa?
Miksi kaverit eivät ole tervetulleet teille esim. syömään teidän perheen kanssa? Viettämään sinne teille aikaa, vaan aina pitää YSTÄVÄN kanssa olla jossain muualla humputtamassa. Ystävä isolla siksi että itselleni ystävä on kuin perheenjäsen, muuta on jotain tuttavia tai työtovereita.
Itse näen niin, että jos toinen ei tajua edes sitä, että en ole omasta ajastani tilivelvollinen näille ns ystävyyksiä hakeville, niin eihän siinä oikein mitään ole minkä päälle rakentaa yhtään mitään. Miten tuollainen muiden ajankäyttöä vahtiva ihminen näkee oikein nämä arjen tilanteet, että tule tänne vartin päästä istumaan kun meillä on nyt ruoka valmis?
Minusta ihan hirveetä, että joku alkaa vaatimaan aikaansa tuolla perusteella "eihän tässä kauaa mene" ja kun siinä just menee. Asiat ei etene vaatimalla ja iholle tulemalla. Jos on halua, niin aikaa järjestyy sellaiselle joka tuo energiaa.
Näin vähän arvelinkin, että nuo selitykset ajanpuutteesta ovat vain selityksiä sellaisille joiden kanssa ei muista syistä halua viettää aikaansa.
Tavallaan vahvistat tuon sanomani juuri.
Tuleeko mieleesi, että olet vähän vaativa ihminen, joka haluaa päättää miten toiset saavat ajatella? Miksi kysyt jos sinulla on oikeat vastaukset? Sosiaalinen älykkyys ja kiinnostus toiseen ihmiseen ovat taitoja sinänsä, et sä voi alkaa sanelemaan toiselle miten heidän pitää olla. He toimivat itsenäisesti, eikä heillä ole velvoitetta olla kiinnostuneita käyttämään aikaasi sinuun. En mä ainakaan halua että mun tilaani tungetaan ja selitetään kuinka niin pitää tehdä ja ihan kätevää se on.
Ei ole minusta, en pidä tuollaisesta joka tapahtuu jotenkin ohjelmallisesti. Jos ei ole kemiaa, ei sitä voi oikein rakentaakaan. Anna tilaa niille kavereillesi, älä vaadi.
Itse alleviivaat oikeassa olemistani myös tällä viestillä. Nyt uusi syy taas, eli ei ole kemiaa ja tungetaan tilaasi.
Kysyin siksi koska arvelin aivan oikein ettei syy tiettyjen kaveriehdokkaiden tapaamaamattomuuteen ole ajan puute, vaan priorisointikysymys, ja miljoona muuta syytä miksi kaveruus juuri hänen kanssaan ei kiinnosta. Olisit vain laittanut tuon litanian suoraan, ei olisi tarvinnut laittaa sitä tekosyytä.
Kyllä mäkin olen käyttänyt tekosyynä sitä ettei minulla ole aikaa, kun ei vain oikeasti kiinnosta ;) Sen sijaan nimettömänä kysyttäesttä en koe tarpeelliseksi puhua muunneltua totuutta.
Outo keskustelu. Eikö ne syyt ole aika ilmeisiä - seurasi ei kiinnosta, ja siihen on yksi tai useampi syy taustalla. Ajanpuute, kemian puute, kiinnostavuuden puute, kaikkea tällaista. Ei vaan tunnu vaivan arvoiselta.
Mutta ne syyt on jokaisella omansa, eikä tavallaan muuta tilannetta mitenkään vaikka ne kuinka sydänverellään oikeaksi vakuuttaisi. Miksi se on niin oleellista tietää?
Eihän ole olemassa yhtä tiettyä syytä, joka sulkee pois kaikki muut, tai ihminen ei välttämättä edes mieti asiaa niin tietoisesti. Ei vaan kiinnosta, ja ei oikeastaan halua edes käyttää aikaansa asian analysointiin niin kauheasti. Voisin itse sanoa kysyttäessä asiaa minkä tahansa noista syistä, ja ne olisivat yhtä oikeita.
Huomaatko, sulla on itselläsi ajatus siitä miten se menee, etkä halua kuulla edes nimettömässä nettikeskustelussa mitään mikä ei siihen ajatukseen sovi? Aika tavalla vähättelet ja aliarvioit jonkun muun kokemusta.
Kysyin, ja sain vastauksen joka mukaili omaa ajatustani. Mikä tässä nyt niin närästää? Syitä on monia, mutta myös on monia syitä joiden takana onkin joku muu syy oikeasti, eli tekosyitä.
Tämä just närästää, jos noin vahva sana on tarpeen. Ihan vaan ihmettelen, että sinäkö jaat ihmisten syyt hyväksyttäviin ja tekosellaisiin? Kun ne kaikki syyt on koko ajan olemassa. Harva haluaa kuulla suoraan että ei ole kiinnostavaa seuraa.
Niiden oikeiden syiden selittely joksikin muuksi on tekosyyn käyttämistä. Mikä siinä rassaa jos tämä tuodaan julki? Miksi on niin kova paikka että kun vastaa tekosyyn oikean syyn sijasta, niin sen osoittaminen harmittaa? Onko tässä nyt tapahtunut joku sielullinen paljastuminen kohdallasi, jota yrität selitellä piiloon. Tämä on vain vauvapalsta, ei ole mitään syytä hermostua noin.
Taisit itse alkaa keskustelun, koska aihe sinua kiinnosti. Olet koko ajan maininnut siitä että tästä ei saa harmistua eikä ämä ei saa närästää ja tästä aiheutuu mulle sielullista paljastumista.
Itseäni ei ystävyyksien estäminen haittaa, en pidä syitäni siihen kauhean ihmeellisinä tai niitä koe tarvitsevani selitellä. Miksi sulle on oleellista oma tunnereaktioni? Mitä ihmeen väliä sillä on, eihän ystävyyksiä voi pakottaa, eikä syitä sen enempää kannata ruotia. Ei ole kovin iso asia.
Sinulle on ainoastaan esitetty kysymyksiä. Vastaaminen on aina vapaaehtoista.
Lisää tulee hyviä syitä edelleen, nyt se ettei ystävyyttä voi pakottaa. Vaikuttaa kyllä että on sinulle tosi iso asia, ja sinulla on kova tarve puhua.
Alue: Aihe vapaa
Jos näen jonkun ihmisen kotona pinon Seiska-lehtiä, otan heti etäisyyttä. Minulle tällainen julkisuuden ihmisten sairaalloinen seuraaminen on osoitus ihmisen sivistymättömyydestä.
Ennen vanhaan juorulehtien homman hoitivat kylän juoruämmät, jotka kulkivat talosta taloon.
Nykyisin nämä akat istuvat kampaajalla tuoleissaan tyytyväisinä, kunhan saavat juorutarpeensa tyydytetyksi.