Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Minulla on ollut tuttavana henkilö joka on tehnyt meedio-koulutuksen.
Hän on sekaantunut sen tyyppisiin asioihin, ja tekee myös reiki-koulutusta.
Hän muun muassa ottaa yhteyksiä kuolleisiin, ym.
Hän oli muuten kiva tuttava mutta valitettavasti koin, että en pysty jatkamaan tuttavuutta hänen kanssa, tuollaisen harrastuneisuuden takia.
Hänen kautta tutustuin toiseenkin tuon tapaiseen henkilöön, joka on opiskellut meedioksi.
No en ole myöhemmin ollut enää heihin yhteydessä, ehkä parempi niin. Koin tuttavuuden negatiiviseksi,
minusta tuntui että heihin kannattaa ottaa tarpeeksi etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut tuttavana henkilö joka on tehnyt meedio-koulutuksen.
Hän on sekaantunut sen tyyppisiin asioihin, ja tekee myös reiki-koulutusta.
Hän muun muassa ottaa yhteyksiä kuolleisiin, ym.
Hän oli muuten kiva tuttava mutta valitettavasti koin, että en pysty jatkamaan tuttavuutta hänen kanssa, tuollaisen harrastuneisuuden takia.
Hänen kautta tutustuin toiseenkin tuon tapaiseen henkilöön, joka on opiskellut meedioksi.
No en ole myöhemmin ollut enää heihin yhteydessä, ehkä parempi niin. Koin tuttavuuden negatiiviseksi,
minusta tuntui että heihin kannattaa ottaa tarpeeksi etäisyyttä.
Kun ihminen kuvittelee että oikeasti ottaa yhteyttä kuolleisiin, niin hänet voi ohjata hullujenhuoneelle, ei Ihan parasta kaveriseuraa moiset mt-potilaat.
En tiedä mikä olisi oikea sana kuvaamaan erään kaverini tyyliä... Hän halusi selkeästi ystävystyä paremmin ja tiivistä yhteydenpitoa. Hän oli kuitenkin herkästi perumassa tapaamisia, milloin mihinkin vaivaan vedoten. Tuli tunne että jos ei sitten ko.ajankohtana jaksanutkaan nähdä, hän kehitti "flunssaoireita" tai "maha oli sekaisin". Hän auliisti lupaili aina apuaan eri tilanteisiin, mutta kun tilanne tuli, olikin just menossa harrastukseensa tai viettämässä kotipäivää. Ja ei, en ollut koko ajan turvautumassa häneen, harvoin pyysin mitään jeesiä.
Muutaman kerran jäi vaikutelma, että kun oltiin alustavasti sovittu jostain ajatuksella että katsotaan aikatauluja lähempänä, hänellä olikin jotain muuta menoa.
Jäi tunne, että alkuun hän oli tosi innoissaan meidän ystävyydestä, mutta ei kuitenkaan jaksanut nähdä vaivaa tai hukkasi innostuksensa ja löysi jonkun uuden jos innostui.
Jotenkin meni maku koko kaverista ja annoin yhteydenpidon hiljetä.
Mä olen yleensä se jonka kanssa ei haluta olla kavereita. On joitakin tapauksia, että mä olen torpannut ystävyyden
- aivan erilaiset mielenkiinnon kohteet, toinen tykkäsi risteilyistä/baareista, siideristä ja kotimaisten hömppäohjelmien katsomisesta kun mä olen kotona viihtyvä älykkö
- veemäinen ja ärsyttävä töissä, joten miksi haluaisin viettää aikaa töiden ulkopuolella
- todella omituinen, tykkäsi vain yhden aihepiirin jutuista joista minulla ei ollut mitään hajua tai mielenkiintoa aihetta kohtaan
Ei ole oikein mitään yhteistä, juttelu on väkinäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen fyysisen sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihmiset eivät tajua sitä, etten jaksa enkä halua kertoa kaikille kysyjille yksityiskohtaisesti sairaudestani ja lääkityksestäni. Googlatkoot!
Eräs nainen joka on kaverini exä. Kun alkoivat seurustella, sain heti hänestä jotenkin epäilyttävät ja ikävät vibat. Oli aina samassa paikassa ollessaan jotenkin koppavan oloinen, katseli meitä muita entuudestaan tuohon kaveriporukkaan kuuluvia nenänvarttaan pitkin. Miesystäväkin kerran sanoi mulle, että ei jotenkin usko tuon suhteen kestävän ja aisti samat fiilikset tuosta naisesta kuin minä. Viimeistään silloin kun tuo nainen alkoi avoimesti kehuskella hölmöilleensä kamapäissään, päätin että ei kiitos. Nyt pari viikkoa taaksepäin he erosivat koska tuo nainen jäi kiinni pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta uudet ihmiset vaikka olisivat kuinka Ihania. Ei riitä aika energia edes vanhoista huolenpitoon vaikka välitänkin. Kuuntelen kyllä ja tuen jos jotain vialla tms.
En osaa ystävystyä sellaisten naisten kanssa, joista voisin kiinnostua tai olen kiinnostunut seksuaalisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä syy on siinä että tykkään naisista vain seksuaalisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut elämäni aikana liian monesti petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Mitä vanhemmaksi elän, sen paremmin viihdyn kotonani. Perheenjäsenteni kanssa, ja yksin.
Olen heivannut lähipiiristäni pois kritisoijat ja ankeuttajat, kohtuuttomia vaativat, manipuloijat, valehtelijat, besserwisserit, ja ikuiset valittajat.
Ystäväpiiri kutistui huomattavasti, mutta se oli oman mielenrauhani ja hyvinvointini kannalta paras ratkaisu.
En kadu mitään, ja suosittelen muillekin. Einsteinin sanoin: "Jos tunnet itsesi ahdistuneeksi, katso ettet ole ympäröinyt itseäsi ku... lä."
Minä olin, en ole enää. Mikä vapaus ja mielen tyyneys!
Työkaverin kanssa käytiin 5 tai 6 kertaa lenkillä töiden ulkopuolella. Ihan mukava tyyppi, mutta keskustelut ajautui liian usein työhön. En jaksa jauhaa työasioita vapaa-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan liikaa stressiä ja paineita, jos pitää alkaa järjestää jotain. Tyttäreni kaverin äiti kutsui minut kahville ja kerran käytiin leffassa. Koin kauheaa painetta, että minunkin pitäisi kutsua hänet kylään tai pyytää jonnekin. Koronarajoitteiden takia en ole kutsunut häntä ja nyt kesästä alkaen olen miettinyt, mitä keksisin.
Vanhojen ystävien kanssa se on niin paljon mutkattomampaa. Hei, lähdetäänkö käymään pizzalla Rossossa. Ok, sopii, tavataan perjantaina. Tai lähdetäänkö jouluostoksille yhdessä. Joo, sopii, onko sinulla la vapaa.
Menin viisi vuotta sitten uuteen työpaikkaan. Siellä oli mukava, sosiaalinen ja huumorintajuinen ikäiseni nainen. Aluksi juttu lähti luistamaan. Eräässä keskustelussa puhuttiin perheistä ja mainitsin mitä mieheni tekee työkseen. Tämä työkaveri tajusi että mieheni tienaa kohtuullisen hyvin ja hyvin pian alkoi pyytää pieniä rahasummia lainaan. Selvisi, että hän oli miehineen velkaantunut ja molemmat ulosotossa. Kerran lainasin ja sain takaisin mutta pikkuhiljaa otin etäisyyttä. Työskentelemme eri kerroksissa joten harvakseltaan nähdään.
-Puhui koko ajan miehestään ja omista tekemisistäänkin me-muodossa
-uskoi horoskooppeihin ja kummituksiin
-ärsyttävän kimeä ääni ja nauraa kihersi tosi usein.
Kolme eri tyyppiä siis.
Kotini sijainnin ja siviilisäätyni arvostelu tai suoranainen naureskelu.
Voinko tunnustaa, että yksi ystäväksi haluava on niin tylsä ihminen, että pitkästyn hänen seurassa kuoliaaksi? Sinänsä siis ihan ok tyyppi, mutta en vaan keksi hänen kanssaan mitään puhuttavaa, ja minkäänlaista hurttia huumoria hän ei ymmärrä ollenkaan. Tämä ihminen kuuluu kuitenkin tuttavapiiriini tiiviisti, ja olen lähes pakosta hänen kanssaan tekemisissä, mutta kahvittelukutsut ym. yritän saada aina jotenkin kierrettyä. Ihan mukavan oloiselle ihmiselle ei oikein voi suoraankaan mennä sanomaan, että ei mua sun seurasi kiinnosta.
Toinen tapaus on taas ihan samoin oikeastaan ok kaveri, mutta hän on vaan niin yksinkertainen ja älykkyydeltään heikko, että mikään vähänkään korkeampilentoinen keskustelu ei hänen kanssaan onnistu. Ei aina jaksais puhua pelkästään aivan arkisista asioista. Esim. induktiolieden toimintaperiaate oli tälle kaverille aivan yhtä vaikeaa selittää, kuin olisin hepreaa puhunut. Ei vaan mennyt perille. Samoin esim. poliittiset väittelyt menevät häneltä ihan yli. Tietokoneen käyttöä olen yrittänyt hänelle neuvoa, mutta juuri ja juuri nettiin on oppinut pääsemään, ja sähköpostin osaa lukea, mutta ei vastata.
Työpaikallani minua kiusanneet muutamat naiset halusivat "ystävystyä" kanssani, kun huomasivat, että minusta olisi heille mahdollisesti hyötyä saamani ylennyksen vuoksi. En ollut kiinnostunut heidän ystävyydestään. Niin paljon sain heidän takiaan kärsiä.
-Henkilö ei ollut minun tyyppiäni ja eri elämäntilanteet. Ei olisi ollut hirveästi mitään yhteistä.
-Toinen oli muuten ihan mukava, mutta vähän pummi ja hyötyjä. En vain arvosta noita ominaisuuksia.