Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on aivan liian ujo ja herkkä, en ole kiinnostunut tutustumaan kovin läheisesti. Olen itsekin tosi hiljainen ja sulkeutunut luonne ja ymmärrän näitä piirteitä aika pitkälle, mutta jotkut ovat niin ujoja ettei heidän kanssaan oikeasti pysty keskustelemaan. He eivät ota kantaa mihinkään, näyttävät säikähtävän aina kun joku muu sanoo jonkun mielipiteen ja naureskelevat liioitellusti kaikkein typerimmillekin vitseille, joille muut vain hymähtävät ohimennen. Tällaisen kanssa keskustellessa alkaa itsekin pelätä että ei kai tuo nyt mene rikki jotenkin.

Itse olen ujo ja herkkä, ja pelkään kuollakseni toisia ihmisiä, mutta myös ulosantikykyinen. 

Tarvittaessa kykenen sanomaan oman mielipiteeni ja olen sen tehnytkin. Siitä ei vain ole useimmiten tykätty.

En silti ole oikein pärjännyt sosiaalisissa suhteissa. Enemmän melkoista räpeltämistä ja epäonnintumista. Ihmisiä kyllä tuli tavattua, jonkin verrankin. En vain kelvannut. Ilmeisesti toisten asettamat laatukriteerit eivät kohdallani oikein täyttyneet. 

On se negatiivista, raadollista ja valikoivaa tämä nykyaika. Ihan oikeesti. Joko syy on ulkonäöllinen, status, tai jokin syy. Kyllä niitä syitä ghostaamisen , tai torjumiseen löytyy aina.

Toivoisi enemmän sitä, että ihmiset edes yrittäisivät nähdä toisessa/toisissa ihmisissä ne paremmat ja hyvät puolet ja ominaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva valehtelu ja väheksyntää ovat olleet syitä, miksi en halua tutustua. Lisäksi minulta on yritetty nyhtää niin rahaa, kuin seksiä/ muita mukavia kokemuksia.

Itse olen tiettyyn pisteeseen saakka huomioon ottava ja lämmin ihminen. Yritän jaksaa ja ymmärtää kaikenlaista. Kuka ymmärtäisi minua?

Komppaan sinua. Ymmärrän oikein hyvin. Itselläni kävi tässä elämässä vähän samalla tavalla.

Muuten mukava henkilö, joka kuitenkin tutustumisen jälkeen alkoi lähes joka päivä kysyä voidaanko nähdä ja tehdä sitä ja tätä.

Kieltäydyin kerta toisensa jälkeen ja kerroin faktana että vietän aikani pitkälti koululla ja töissä enkä ehdi näkemään näin tiiviisti koska oma vapaa-aikani kotona ja palautuminen on minulle erittäin tärkeää.

Ei olla enää pidetty yhteyksiä, luulen että hän loukkaantui siitä että en jatkuvasti voinut olla treffaamassa.

Olen narsistimagneetti ja osaan nykyisin edes jotenkin suojella itseäni. 

Liika takertuvuus ja liian kärkkäästi yksityisasioista tiedusteleminen, tai ylipäätään jatkuva kyseleminen, että miksi teen aina jonkun asian niin tai näin, eli liika tarkkaileminen. Tässäpä yleiset syyt, miksi minusta ei saa edes juttelukaveria tai hyvänpäiväntuttua.

Jos joku puhuu ilkeästi muista ihmisistä niin eipä haluta ystävystyä sellaisen kanssa. Ei myöskään merkkituotehullujen, jotka puhuvat merkkitavaroista ja arvottavat ihmiset heidän omistamiensa merkkitavaroiden mukaan, kanssa ystävystyminen kiinnosta. Rasistit eivät myöskään houkuta ystävystymään. Rokotevastaisuus ja kaiken hybridivaikuttamisen nielevä eivät ole meriittejä kun haluaa ystävystyä kanssani. Joudun nimittäin jo näkemään hybridivaikuttamiseen haksahtaneen, ihan korkeakoulutetun ihmisen, rokotevänkäämistä somessa ja se saa luvan riittää.

Hän oli hommaporukkaa.

Joistakin ihmisistä vain paistaa heti se asenne että eivät oikeasti halua ystävystyä vaan hakeutuvat seuraan vain ja ainoastaan saadakseen juorujen aiheita. Sen huomaa mm siitä että jos kertoo jotain asiaa kuuntelija takertuu johonkin täysin merkityksettömään sanaan ja jää sitä makustelemaan aivan kuin miettisi että miten siitä saisi mehukkaamman osan tarinaa ja kertojan maineen pilattua.

Kohdalle on sattunut näitä useasti tässä kylässä ja työpaikalla. Näiden ainoa tavoite on saada lisää juoruttavaa, elävät niistä, koska oma elämä on niin ankeaa ja tapahtumaköyhää eli ei ole elämää ollenkaan.

Yksi ääliö jopa tarkensi jotain kertomaani sanoen että osaa kertoa sen sitten eteenpäin muille :D

Olen keski-ikäinen ja alan olla todella kypsä näihin pahantahtoisiin ihmisiin, joiden ainoa ilo elämässä on toisen maineen pilaaminen, keksittyjen juttujen levittäminen totena. Se on helppoa koska kuulijat on ihan yhtä yksinkertaisia eli kaikki juorut uskotaan muttei koskaan asianomaisen omaa kertomusta joka useimmiten onkin täysin päinvastainen mutta silti se koko totuus.

Olen todella pettynyt ihmisiin joita olen pitänyt hyvin usein keskivertoa älykkäämpänä ja fiksuna muutenkin, ja sitten saa huomata että samanlaisia kyläjuoruja kuuntelevia ja uskovia luusereita hekin ovat. Vielä suurempi pettymys on se että nämä ihmiset ei koskaan edes opi virheistään, eli kun jäävät kiinni valheen levittämisestä, suoranaisesta panettelusta, eivät pyydä anteeksi asianosaiselta ja huomenna keksivät levittää valhetarinaa jostain toisesta ihmisestä. 

Kaiken kaikkiaan tyypit, jotka ovat todella raskasta seuraa ja ankeuttavat muiden elämää kohtuuttoman paljon: 

- ihmiset,  jotka ei voi olla päivääkään ilman alkoholia

- ihmiset, jotka vaativat aina jotain erityistä huomioita, koska heillä on syyt x, y, z, w ja å, jonka vuoksi he ovat erityisen erilaisia kuin muut 

- ihminen, joka puuttuu aina pikkuasioihin ja löytää asiasta kuin asiasta jotain huomauttamista tai valittamista (tyyliin kaupassa ei ollut oikeanlaista chiliä silloin, kun hän olisi sitä halunnut tai ilmoitustaululle oli jätetty ilmoitus, joka oli hänen mielestään epäinformatiivinen - voi luoja!, tekee palveluista reklamaatioita jatkuvasti ihan vaan siitä, koska hänen mielestään hommat olisi pitänyt hoitaa paremmin)  

- ihmiset, joilla on elämänasenteena se, että heillä on luonnostaan enemmän oikeuksia kuin muilla ("olen tottunut laatuun", "olen opiskellut ja asunut vuosikausia ulkomailla" jne.)

- ihmiset, jotka arvostelevat valintojani (asuinpaikkaani, kotiani, jopa seinän väriä, työtäni, koulutustani tai miesseuraani - "hän ei ole sinun tyyppiäsi") 

Ihan vaan siitä syystä, että perhe ja työ vievät kaiken vapaa-ajan, hyvä jos vanhoille ystäville jää aikaa. Jos joku ei halua ystävystyä kanssasi, älä ota sitä niin henkilökohtaisesti.

Koska kävi ilmi että hän oli ystäväni vain koska oli ihastunut minuun. En edes epäillyt mitään, en ajatellut hänestä sen enempää, mutta esitys jatkui tasaisena kauan, noin vuoden, kunnes aloin pitää häntä vilpittömästi maailman mukavimpana ihmisenä, ja aloin antaa hänelle itsestäni enemmän kuin kenellekään muulle sen hetkisessä elämässäni. Hän oli niin siisti tyyppi.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että kun asetelma kääntyi noin, hänestä tuli välinpitämätön ärsyttävä ääliö ja täydellinen vastakohta sille aiemmalle hauskalle ja hersyvälle tyypille, jättäen minut vain ihmettelemään miten saatoin mennä niin pahasti vipuun. 

Ei enää.

Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka haluavat käyttää hyödykseen höveliä luonnettani. Mitään lainattua kodinkonetta kuten esimerkiksi vohvelirauta, jäätelökone tai hiusten kihartamiseen tarkoitettu laite ei saa takaisin jos erehtyy niitä lainaamaan. Sama juttu haudutuskattilan tai mehumaijan kanssa.

Myöskään lainaamiani vaatteitani en ole saanut takaisin. Kosmetiikkaani halutaan kokeilla ja räpiä pesemättömillä käsillä menemällä kaivamaan meikkipussiani.

Myös lääkekaappi voidaan ratsata ja pummia sieltä reseptilääkkeitä ikäänkuin lääkäri ei olisi kirjoittanut minulle mahdollisimman täsmällistä reseptiä tai en muka tarvisi lääkitystäni. Olenkin sanonut asiasta ja neuvonut hakeutumaan lääkäriin kun kerran joka lääkepakkauksessa todetaan, että lääke on tarkoitettu nimenomaan reseptin omistajalle eikä muille.

Rahaa en suostu enää lainaamaan. En jaksa ikuista selittelyä ja sitä, ettei velkaa yritetä maksaa takaisin edes vaikka kymppi kerrallaan.

Valmiiseen pöytään tulevia tarjoilun arvostelijoita en ymmärrä laisinkaan kun kuitenkin tarjoan ihmisten allergioiden ja ruokarajoitusten mukaista ruokaa ja juomaa. Sitä pidän omituisena, että arvostelijat eivät pyydä ikinä minua valmiiseen pöytään heidän luonaan.

Tutustuimme mieheni kanssa erääseen pariskuntaan. Nainen sanoi minulle, että "tulen yleensä toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa" Tuli vähän semmoinen olo, että se ei edes halua tutustua minuun paremmin. Ei kiinnostanut yrittää ystävystyä hänen kanssaan. Ikävä kyllä välillä "joudun" viettämään aikaa hänen kanssaan, kun mieheni kutsuu heidät meille. Jotenkin hirveän väkinäistä on sen naisen kanssa keskustelu, vaikka ihan mukava hän on. En vaan osaa olla luonteva hänen seurassaan.

Työni on jatkuvaa vuorovaikutusta, joten vapaa-ajalla valikoin seurani tarkkaan. Olen melko epäsosiaalinen ja vaalin omaa rauhaa. En jaksa yhtään olla pelkkänä korvana, jos vastavuoroisesti omat asiani eivät kiinnosta lainkaan. En myöskään pidä keheenkään tiivistä yhteyttä, seikka, joka on karkottanut pari ihmistä pois elämästäni kokonaan. Jotkut näyttävät laskevan yhteydenottoja tyyliin 'mä soitin viimeksi, nyt on sun vuoro.' Tekstareita ja WA -viestejä ei näemmä lasketa. Kirjoitan miljoona kertaa mielummin, kuin lätisen puhelimessa. Tämä piirre ärsyttää monia. En myöskään arvosta tahditonta töksäyttelyä, vaikka rehellisyys tärkeää onkin. Junttimaisuus ärsyttää.

- Puheenaiheiden- eli yhteisten mielenkiinnonkohteiden puute. Hrveän mukava mies ja aina ystävällinen ja kohtelias. Työkavereina tutustuimme ja yritimme virittää ystävyyssuhdetta työpaikan ulkopuolellakin, vaan ei siitä vain tullut mitään, kun puheenaiheet olivat aina työt tai sää. Harmittaa kyllä paljon. Hän oli himourheilija ja kiinnostunut myös eri lajeista. Minä taas olen kiinnostunut tieteestä ja etenkin elektroniikasta. Pidämme kyllä edelleen hyvin satunnaista yhteyttä kevyesti, mutta taidamme molemmat tietää, että mitään syvällistä tästä ei saa, vaikka toisistamme omilla tahoillamme pidämmekin luonteidemme vuoksi.

- Jatkuva itsestään puhuminen ja itsensä järkyttävä kehuminen ja suorastaan ylistäminen ei saa minua tutustumaan edes pikkuisen. Unohda siis koko juttu. Luotaan työntävä ominaisuus. Työkavereina on ollut tällaisia uskomattoman monta.

- Ihmeellinen muiden arvostelu kaikessa johtaa väistämättä mielenkiintoni kuolemiseen. Jos kaikissa on aina vain vikaa, kun tekevät virheitä, niin saisi kyllä opetella asettumaan toistenkin asemaan. Kaikki tekevät virheitä kokoajan ja se on elämää. Et ole itsekään täydellinen. Tätä ominaisuutta voisi kuvailla myös nöyryyden puutteeksi. Hyvä ihminen on sopivan nöyrä ajatellakseen, ettei ole maailman napa. Työkaveri tämäkin.

- Henkilö, joka pitää homouttani jonain saavutuksena _itselleen_, mikäli ystävystyy kanssani. Ei, en ole kenellekään mikään palkintopokaali suvaitsevaisuudesta. Tämän vuoksi nykyisin pidän turpani kiinni yksityiselämästäni etenkin työpaikalla ja koulussa.

Nykyisin en enää tietentahtoen edes tähtää tutustumaan kehenkään. Pidän etäisyyttä ja torppaan käytännössä kaikkien ystävystymisyritykset. Nykyisissäkin ihmissuhteissa on ihan tarpeeksi huollettavaa. Minulle riittävät pinnalliset suhteet, joissa ihmiset pitävät minusta etäältä ja minä heistä. Sellaiset palveluksenpyyntövälit sopivat minulle paremmin muutenkin. Autan ihan mielelläni ihmisiä osaamissani asioissa, kunhan edes pidän heistä.

Aikaa on rajallisesti, työ ja lapset vie mehut. Parisuhteellekin pitäisi löytää aikaa sekä liikunnalle ja ihan vain levolle. En jaksa ystävyyssuhteita, joissa koko ajan pitäisi tehdä jotain/järjestää jotakin. 

Yhteen potentiaaliseen kaveriin meni maku, kun hän pommitti meemejä joka päivä mesessä ja wa:ssa. Siis useita kertoja joka päivä. Ja koko ajan olisi pitänyt nähdä. 

Periaatteessa olen sitä mieltä, että miehet ja naiset voivat olla kavereita tai ystäviä. Joskus olen kuitenkin yrittänyt vältellä ystävystymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska kokemuksesta se voi johtaa siihen, että täysin neutraalista käytöksestä huolimatta, se toinen alkaakin vikitellä ja kun ei onnistu, syyllistää toista. En halua saman kuvion toistuvan. 

En vie hommelia eteenpäin, jos kaverikandidaatti on:

- tyhmä

- kouluttautumaton

- vekaanihippisekopää

- aivan minun vastakohtani

- saamaton, ei ota yhteyttä, mutta kun minä otan yhteyttä niin kelpaa kyllä

Jnejnejnejnejne. Blaablaablaa.

Niin ja kateutta en voi sietää.

Parempi yksin kuin sekopäiden, kateellisten akkojen seurassa. Viihdyn yksin. En jaksa kuunnella tyhmiä ihmisiä. Vievät valtavasti energiaa. Työtkin haluan tehdä omatoimisesti.