Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Monia syitä on jo mainittu, mutta mulle yksi lisää on, että olen toisen ihmisen kanssa jatkuvasti tekemisissä muutenkin. Pääasiassa tällaiset ovat työkavereitani. Kahvi- ja lounastauoilla tulee vaihdettua kuulumiset, maanantaisin saa tietää, miten toisen viikonloppu meni, ennen lomaa toisen lomasuunnitelmat jne. En koe tarpeelliseksi tavata tai pitää muutenkaan yhteyttä työkavereihini enää vapaa-ajallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea ystävystyä. Olen ollut ihmisten kuuntelija vuosikymmenet eli ilmeisesti minulle on helppo avautua koska olen luotettava ja ymmärtäväinen enkä tyrmisty mistään ja olen avarakatseinen. Mutta kääntöpuolena on että minusta on puhuttu valtavasti pahaa ja puukotettu selkään läheisissäkin ystävyyssuhteissa. En jaksa sellaista koska vältän pahan puhumista ja juoruamista viimeiseen asti. Olen erakoitunut ja lopettanut "terapiapalveluni". En siis luota ihmisiin. Tutustuin viimeksi kahteen itseäni vanhempaan naishenkilöön erään yhteisen harrastuksen parissa. Kaikki meni hyvin kunnes nämäkin kaksi lyöttäytyivät selkäni taakse jauhamaan pahaa minusta joten se oli viimenen niitti arkkuun enkä aio ystävystyä enää kenenkään kanssa elämässäni.
Mulla on useimmiten johtunut siitä, että tiedän kokemuksesta olevani tosi huono ylläpitämään ystävyyssuhteita. Koen kaikki ylimääräiset ihmissuhteet kuormittaviksi joten olen kokenut parhaaksi ratkaisuksi olla kokonaan edes muodostamatta niitä, sillä en kuitenkaan pysty vastaamaan sen toisen osapuolen tarpeisiin. Tykkään ihan poikkeuksetta olla ennemmin yksin omien juttujeni parissa kuin kaverin kanssa ja joudun aina keksimään ties mitä selityksiä, jotta voin välttää kahvittelut sun muut.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ystävystyä. Olen ollut ihmisten kuuntelija vuosikymmenet eli ilmeisesti minulle on helppo avautua koska olen luotettava ja ymmärtäväinen enkä tyrmisty mistään ja olen avarakatseinen. Mutta kääntöpuolena on että minusta on puhuttu valtavasti pahaa ja puukotettu selkään läheisissäkin ystävyyssuhteissa. En jaksa sellaista koska vältän pahan puhumista ja juoruamista viimeiseen asti. Olen erakoitunut ja lopettanut "terapiapalveluni". En siis luota ihmisiin. Tutustuin viimeksi kahteen itseäni vanhempaan naishenkilöön erään yhteisen harrastuksen parissa. Kaikki meni hyvin kunnes nämäkin kaksi lyöttäytyivät selkäni taakse jauhamaan pahaa minusta joten se oli viimenen niitti arkkuun enkä aio ystävystyä enää kenenkään kanssa elämässäni.
Mä olen välttynyt selän takana puhumiselta varmaan siksi, että en ole mikään porukkaihminen. Eli mun ystäväni eivät edes tunne toisiaan. Tietysti he saattavat puhua musta jollekin, jota mä en edes tunne, mutta se on eri asia kuin että kaksi ystävääni lyöttäytyisivät puhumaan musta pahaa selkäni tajana.
Tämä on nyt aika tylyä tekstiä mutta yksi henkilö oli selvästi todella todella yksinäinen ja todella epätoivoinen ja jotenkin tuli fiilis että minun seurastani olisi riippunut hänen onnellisuutensa. Päädyin kiertämään kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaltopituus. Sen aistii tosi nopeasti, klikkaako ihmisen kanssa sillä maagisella samalla aaltopituudella, vai ei. Sen tunnistaa jotenkin katseesta ja ihan jo ensimmäisistä lauseista. Siihen liittyy varmaan, että tunnistaa samankaltaisen huumorin, rytmisyyden ja tietysti arvot, jotka tulevat esiin aika pian keskusteltaessa.
Olen sosiaalinen ja ystävällinen kaikille ja monesti se tulkitaan väärin niin, että haluan ystävystyä enemmänkin.
Henkilö on ollut
- liian tunkeileva ja ripustautuva
- päästää suustaan loukkaavia möläytyksiä
- avautuu liian nopeasti liian henkilökohtaisista asioista
- ei ole mitään yhteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti joustamattomat ihmiset, joilla on hallussaan varma ja ainoa totuus uskonnosta, politiikasta tai siitä, mikä on terveellistä. e halua olla ystävyyssuhteissani käännytyksen tai mainpuloinnin kohteena.
- ankeuttajat
-valittajat
- tylsät, ne joilla ei koskaan ole mitään muita kiinnostavaa sanottavaa
- työkaverit. Haluan pitää suhteen ammatillisena.
- omivat, ne jotka ei osaa olla porukassa, vaan yrittävät omia ja eristää.
- rajattomat, ne jotka haluaa sydänystäväksi heti
- itsekkäät, ne joilla olisi tarve ammattikuuntelijalle.
- katkerat. Kun juttu alkaa tyyliin "jo lapsuudessa sorsittiin" en tahdo kuulla yhtään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut sellaisia tilanteita. Kaikki kelpaavat kaveriksi minulle. Joitain raskaita tapauksia en jaksa tavata useasti, mutta silloin tällöin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti joustamattomat ihmiset, joilla on hallussaan varma ja ainoa totuus uskonnosta, politiikasta tai siitä, mikä on terveellistä. e halua olla ystävyyssuhteissani käännytyksen tai mainpuloinnin kohteena.
Sama juttu ja lisään käännytyksen ja manipuloinin joukkoon vielä provosoinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen vaihtuvat tyttökaverit/avopuolisot ei tuppaa jäämään niin lyhytaikaisiksi statisteiksi etten jaksa nähdä tutustumisen vaivaa. Olen ystävällinen ne muutamat kerrat kun veljen kanssa hänet jossain vierailulla nähdään, mutten ala mitään yhteisiä menoja tai tapaamisia sopimaan.
Minua ei kiinnosta tarpeeksi. Siinäpä se syy taitaa olla. Ihmisessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa, mutta ei minua kiinnosta ystävystyä oikeastaan kenenkään kanssa. Minulla on perhe ja muutama ystävä, jotka ovat olleet yläasteelta lähtien elämässäni, en tarvitse enempää ihmisiä. Joskus tuntuu hankalalta pitää riittävästi yhteyttä jo niihinkin, jotka minulle ovat tärkeitä. En siis ole kovin sosiaalinen ihminen. Viihdyn yksin tai perheen kanssa kotona. Työpäivän jälkeen en juurikaan välitä nähdä muita kuin omia lapsiani ja miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyrin pitämään ystävieni tason korkeana. Aina näin ei ole ollut ja olen joutunut kärsimään huonoista ystävyyssuhteista.
Minulla on kolmekin ihmistä, jotka luulevat olevansa läheisiä ystäviä kanssani, mutta joita pyrin välttelemään.
Yksi on täysin rajaton. Juoruilee kaikki asiat omasta ja muiden elämästä. Olen itse hyvin yksityinen, joten koen tällaisen todella rasittavana.
Toinen... Hmm, meillä ei ole oikeasti yhtään mitään yhteistä, joten ymmärrä miksi hän pitää minusta ja haluaa kaveerata. Hän on yksinkertaisesti huonoa seuraa, koska meillä ei ole yhteistä kieltä, huumoria, mielenkiinnon kohteita tai mitään.
Kolmas on sellainen minä minä -tyyppi. Yritän vältellä minkä kerkeän, koska hänen kanssaan keskustellaan vain ja ainoastaan hänestä itsestään. Hän ei edes osaa keskustella, pitää vaan monologia omista asioistaan. On myös täysin kiinnostumaton muiden ihmisten asioista.
Runsas päihteiden käyttö....
Ku ite en halua joka päivä kaljan juontia ja pilvenpoltteluita tms
En haluu myöskään olla sellases seurassa.
Eli en ole jaksanu tutustua paremmin muutamaan tyyppiin, jokka käyttää paljon päihteitä.
Siin o aina joku kuori välis eikä se ihminen oo aito ittesä jos on jonkun vaikutuksen alaseen
Vierailija kirjoitti:
Aion olla tästä lähtien tarkempi koska kaikki ystävyyssuhteet ovat johtaneet jonkinlaiseen omistushaluun ja kontrollointiin heidän puoleltaan. Olen päätynyt katkaisemaan kaveruudet. En halua että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kenenkään suuntaan. Hauskana alkaneista suhteista on tullut rasitteita.
Huhhuh olet epitomi ihmiselle, jota haluan täysin rinnoin välttää. Kaikki pitäisi tulla kuin Manulle illallinen, ja mitään ei saa vastakaiuksi. Missä vastavuoroisuutesi on? "En halua, että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kehenkään". Puistattavaa egoistisuutta ja laiskanpulskeaa pikkusieluisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kestää että se kontrolloiva käytös tulee esiin?
En ole aiemmin tähän ketjuun vastannut mut sanon kokemukseni. Aivan alussa jo intuitio kertoo kaiken ihmisestä. Siksi kannattaa näyttää heti (mutta ystävällisesti) omat rajansa. Tällainen ihminen ei yleensä kunnioita toisen elämää. Ajattelee vain itseään. Hänellä on kyllä monenlaisia tarinoita ja keinoja päästä omaan tavoitteeseensa. Mutta kun luotat vaistoosi, pysähdy, harkitse rauhassa ja toimi sitten.
Hiljaa hyvää tulee. Älä anna kävellä itsesi ylitsesi. Opettele sanomaan ei. Voit auttaakin toista jos sinulla on siihen aikaa ja voimavaroja. Mutta ei niin, että joudut itse kärsimään ja uupumaan.
Ikävä kyllä, jotkut ihmiset eivät vain ymmärrä, että kaikilla ei ole samanlaiset voimavarat.
Pari vuotta sitten olin tutustumassa yhteen mieheen ja vähän kiinnostunutkin hänestä, tai siis olisin voinu lähteä treffeille.
Yhtenä vkoloppuyönä tuli pari törkyviestiä, jotain tyyliin tuu nuusimaan ja anna p...
Laitoin estoon, en todellakaan kiinnostanut tutustua lähemmin.
Alue: Aihe vapaa
Sanon samaa. Elämäntilanne on kuormittava. Ns. Ruuhkavuodet. Minulla ei ole aikaa edes itselleni ja läheisilleni niinkuin haluaisin. Kertakaikkiaan ei ole aikaa ja jaksamista ylimääräisillä ihmisille. Lisäksi olen introvertti luonne joten en ylipäätään saa sosiaalisuudesta mitään irti. Pakollisten kontaktien ja tsemppaamisen jälkeen haluan olla rauhassa ja mieluiten yksin. Mikä perheellisenä on jokseenkin utopistinen toive.