Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia et ole halunnut ystävystyä jonkun kanssa?
Tuon "Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?" -ketjun innoittamana. Kun tapaa uusia sinänsä ihan mukavia ihmisiä, joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin kanssa suhteesta ei kehity mitään tuttavuutta syvempää, tahattomasti tai jommankumman puolelta tarkoituksellisesti. Erityisesti ajattelen tilanteita, joissa itse on ollut kiinnostunut tutustumaan toiseen, mutta toinen ei osoita vastakaikua, oli sitten itse kummalla puolella tätä yhtälöä tahansa. Joskus tietysti on kyseessä olosuhteet ja ajoitus, miksei tuttavuus tai kaveruus syvenny ystävyydeksi. Itse sitä tietysti tahtoisi ajatella, että miksi joku ei halua tutustua, mähän olen hauska ja ystävällinen tyyppi. Joskus on hankala objektiivisesti nähdä syitä tilanteelle. Mutta kyllä niitä raadollisia syitä on itse kullakin olla se osapuoli, joka ei vastaa Facebook-ystäväpyyntöön tai keksii tekosyitä, kun ei halua lähteä kahville jonkun sellaisen kanssa, joka ei ihan kuitenkaan tunnu siltä että haluaisi ystävystyä.
Mitä syitä teillä on siihen, että olette torjuneet jonkun ystävystymisyritykset? Oli se sitten elämäntilanteesta, olosuhteista tai ihmisten välisistä asioista johtuva syy. Ei ne aina ole kovin yleviä tai reiluja syitä. Niistä ehkä huomaa senkin, että vaikka se ystävyys ei lähtisi kehittymään, se ei tarkoita sitä että toinen osapuoli olisi mitenkään auttamattoman paska tyyppi.
Mulle tulee omakohtaisesti äkkiseltään lähivuosilta mieleen seuraavia:
- Kaverin huumorintaju ei ollenkaan osunut yhteen omani kanssa, vitsit menivät ohi puolin ja toisin
- Tutustuin töissä yhteistyökumppaniin, jonka kanssa en halunnut vapaa-ajalla viettää aikaa, mutta töissä hänelle täytyi olla ystävällinen mikä ehkä hämäsi häntä luulemaan kaverisuhteeltamme enemmän
- Kaverin kaverin jatkuva negatiivisuus lähes kaiken suhteen
- Loukkaavan suora puhe muille sillä varjolla, että "mä nyt vaan on tämmönen"
- Arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs
- Tuttu oli jatkuvasti suuna päänä joka paikassa kuin superpallo, itse olen rauhallisempi tyyppi
- Eräs kertoi suunnilleen ensitapaamisella sairaushistoriansa ja vuodatti kovat elämänkokemuksensa
- Toinen oletti, että olen hänestä ja hänen asioistaan loputtoman varauksettoman kiinnostunut, ei ollut kiinnostunut vastaavasti minusta lainkaan
- Perhekerhossa eräs mukava äiti oli minua niin paljon vanhempi, että meidän elämäntilanteet lapsijuttujen ulkopuolella oli hyvin erilaisia
Kommentit (1027)
Ystävystyn vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa koen yhteistä aaltopituutta. Heidän kanssa voi käydä hyviä keskusteluita ja se onkin molemmin puolin tapaamisten pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellä on lueteltu jo kattavasti syitä. En halua tutustua lähemmin ihmiseen, joka on negatiivinen ja valittaa kokoajan, piikittelevään, arvostelevaan tai kaikkitietävän ihmiseen, kommunikointikyvyttömään paasaajaan, touhukkaaseen puuhailijaan, joka puhuu vain tylsistä käytännön asioista tai sellaiseen, jonka kanssa ei vain ole mitään kiinnostavaa keskusteltavaa. Pahinta ovat aggressiivisiksi ja omistushaluisiksi osoittautuvat ihmiset jotka voivat aluksi olla hyvinkin hauskaa seuraa.
Heh. Mä olen touhukas puuhalija, joka ei haluaisi ystävystyä filosofisen ”haihattelijan” kanssa. Mieluummin menen ystävän kanssa salille kuin parannan maailmaa esim. pubissa. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi ajatella abstraktisti, filosofiset keskustelut ei vaan kiinnosta. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä ohjelmistotekniikan parissa, joten työn ulkopuolella on kiva ajatella yksinkertaisempiakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion olla tästä lähtien tarkempi koska kaikki ystävyyssuhteet ovat johtaneet jonkinlaiseen omistushaluun ja kontrollointiin heidän puoleltaan. Olen päätynyt katkaisemaan kaveruudet. En halua että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kenenkään suuntaan. Hauskana alkaneista suhteista on tullut rasitteita.
Huhhuh olet epitomi ihmiselle, jota haluan täysin rinnoin välttää. Kaikki pitäisi tulla kuin Manulle illallinen, ja mitään ei saa vastakaiuksi. Missä vastavuoroisuutesi on? "En halua, että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kehenkään". Puistattavaa egoistisuutta ja laiskanpulskeaa pikkusieluisuutta.
Mitä egoustidta tai pikkusieluista siinä on jos täysin vastavuoroisesti ei odota muilta mitään eikä oleta että muilla on velvollisuuksia itseä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ankeuttajat
-valittajat
- tylsät, ne joilla ei koskaan ole mitään muita kiinnostavaa sanottavaa
- työkaverit. Haluan pitää suhteen ammatillisena.
- omivat, ne jotka ei osaa olla porukassa, vaan yrittävät omia ja eristää.
- rajattomat, ne jotka haluaa sydänystäväksi heti
- itsekkäät, ne joilla olisi tarve ammattikuuntelijalle.
- katkerat. Kun juttu alkaa tyyliin "jo lapsuudessa sorsittiin" en tahdo kuulla yhtään enempää.
Eipä taida jäädä ketään kaveria jäljelle kaltaisellesi listaaja-Liisalle.
Kyllä jää: normaalit.
-eri -
Tulin liian kateelliseksi hänelle. Tuntuu onnistuvan pelkällä tuurilla kaikissa niissä asioissa jotka mulle on olleet ja ovat edelleen hankalia. Tosi mukava tyyppi muuten, mutta en koe että pystyisin juttelemaan hänelle avoimesti joistakin asioista mikä jättää keskustelunaiheet aika vähiin koska itse taas en tietenkään halua kuunnella hänen juttujaan asioista jotka vaan ovat napsahtaneet hänelle kuin manulle illallinen mun näkökulmasta katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ankeuttajat
-valittajat
- tylsät, ne joilla ei koskaan ole mitään muita kiinnostavaa sanottavaa
- työkaverit. Haluan pitää suhteen ammatillisena.
- omivat, ne jotka ei osaa olla porukassa, vaan yrittävät omia ja eristää.
- rajattomat, ne jotka haluaa sydänystäväksi heti
- itsekkäät, ne joilla olisi tarve ammattikuuntelijalle.
- katkerat. Kun juttu alkaa tyyliin "jo lapsuudessa sorsittiin" en tahdo kuulla yhtään enempää.
Eipä taida jäädä ketään kaveria jäljelle kaltaisellesi listaaja-Liisalle.
Jäähän sinne kaikki samanhenkiset ihmiset, jotka on tismalleen samaa mieltä. -sivusta
- Ei ole riittävästi yhteistä.
- On mahdollisuus nähdä niin harvoin, että joka kerta pitäisi aloittaa tutustuminen uuestaan.
- Liika ujous/hiljaisuus, joutuu itse ylläpitämään keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- olen tavannut kyseisen henkilön vain kerran (esim mukava juttuseura lentokoneessa)
- olen tavannut kyseistä henkilöä tilanteissa joissa ei ole tarkoituskaan tutustua sen paremmin (esim töissä asiakkaani)
- olen tavannut kyseistä henkilöä vain harvoin (esim jonkun kaverin kaveri, jota tavannut vain kaverin juhlissa, illanistujaisissa jne )
On vaikea nähdä, miten nämä esimerkit edes kuuluvat tähän ketjuun. Onko paljonkin ihmisiä, jotka ajattelevat, että lentokoneessa vieressä istuvat ihmisestä voisi tai pitäisi tulla ystävä? Tai henkilöstä, jonka tapaa töissä muutaman kerran? Tai kaverin kaverista?
Näinkö te kaikki ajattelette?
Muutenkin tämä on aika valaiseva ketju, kun huomaan, että monilla teistä on ihan hirveästi ihmisiä ympärillä, joiden toivoisitte olevan ystäviä, tai toisinpäin, nämä muut ihmiset haluaisivat olla teidän ystäviänne. Minä en tapaa uusia ihmisiä - siis sellaisia joiden kanssa juttelisin mitään "hei" ja "kiitos" -fraaseja enempää (kaupan kassalle nuo) - edes kerran vuodessa.
Itse en jaksa ihmisiä, jotka haluaa vääntää ja jankata syvällisesti asioista, jotka ei kiinnosta minua pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo yli 50-vuotias, eikä minulla ole ollut koskaan yhtään läheistä ystävää.
Hyviä tuttavia on, mutta ei sellaista jonka kotiin menisin tai kutsuisin kotiini.
On ollut oma valintani, koska tiedän että se ystäväkin pettää sinut joskus.
Ja olen varsin tyytyväinen elämääni, aviossa jo pitkään ja muutama lapsikin.
Ei edes vaimoni tiedä "salaisuuksiani" ( ei niitä kyllä kovin ihmeellisiä olekaan).
Koskaan en ole ollut tupareissa, häissä(paitsi omissa ja muutaman sukulaisen) yms.
En ole oikeastaan ystävä kenenkään kanssa. Minulla on elämässä ihmisiä ja niitä on nyt tarpeeksi/liikaa. En tarvitse lisää koska minulla ei ole aikomustakaan käyttää aikaani mihinkään välien ylläpitoon enkä ylipäätään tapaa ikinä ihmisiä. Olen ihminen johon otetaan yhteyttä kun tarvitaan jotain, en ole ihminen jonka kanssa vietetään aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- olen tavannut kyseisen henkilön vain kerran (esim mukava juttuseura lentokoneessa)
- olen tavannut kyseistä henkilöä tilanteissa joissa ei ole tarkoituskaan tutustua sen paremmin (esim töissä asiakkaani)
- olen tavannut kyseistä henkilöä vain harvoin (esim jonkun kaverin kaveri, jota tavannut vain kaverin juhlissa, illanistujaisissa jne )On vaikea nähdä, miten nämä esimerkit edes kuuluvat tähän ketjuun. Onko paljonkin ihmisiä, jotka ajattelevat, että lentokoneessa vieressä istuvat ihmisestä voisi tai pitäisi tulla ystävä? Tai henkilöstä, jonka tapaa töissä muutaman kerran? Tai kaverin kaverista?
Näinkö te kaikki ajattelette?
Muutenkin tämä on aika valaiseva ketju, kun huomaan, että monilla teistä on ihan hirveästi ihmisiä ympärillä, joiden toivoisitte olevan ystäviä, tai toisinpäin, nämä muut ihmiset haluaisivat olla teidän ystäviänne. Minä en tapaa uusia ihmisiä - siis sellaisia joiden kanssa juttelisin mitään "hei" ja "kiitos" -fraaseja enempää (kaupan kassalle nuo) - edes kerran vuodessa.
Jos ei lasketa pandemia-aikaa mukaan, mä tapaan ihmisiä, joiden kanssa juttelen enemmänkin kuin "hei" ja "kiitos" useamman kerran viikossa.
Jos jätetään pois ne ilmeiset - aggressiivisuus, ilkeys, vakavat päihde- ja mielenterveyden ongelmat - niin yleensä syitä ovat olleet rajattomuus ja liian erilainen huumorintaju. Rajattomuus on näkynyt muun muassa liian nopeana avautumisena ja toisaalta tungettelevana uteliaisuutena sekä pyytämättä neuvomisena ja henkilökohtaisiin asioihin, kuten ulkonäköön ja rakkauselämään, sekaantumisena. Jotkut ovat myös kummallisesti halunneet roolittaa minut tietyntyyppiseksi heti ensitapaamisella ja ovat mitätöineet kaiken, mikä sotii heidän minusta luomaansa käsitystä vastaan. Esimerkki: joku on saattanut päättää heti alussa, että olen hauras runotyttö ja on yrittänyt estää minua menemästä rockbändin keikalle sillä perusteella, että enhän minä voi tykätä sellaisesta musiikista.
Liian toisistaan poikkeavat huumorintajut taas ovat aiheuttaneet ristiriitoja pahimmillaan heti alussa. Joko jompi kumpi tai molemmat ovat loukkaantuneet tai ymmärtäneet toisen tarkoitusperät väärin. Aina ei oman huumorin himmaaminen ja sopeuttaminen vastapuolen mukaan ole sekään toiminut vaan se on vain pahentanut tilannetta. Huumorintaju lienee niin tiukasti persoonaan sidoksissa oleva ominaisuus, ettei sen muuttaminen kokonaan toisenlaiseksi yksinkertaisesti onnistu. Vaihtoehdoksi on jäänyt tiukan asiallinen ja asiapitoinen kanssakäyminen, mikä toki toimii työpaikalla mutta ei mielestäni kovinkaan hyvin ystävyyssuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitä erityistä syytä tarvitse olla. Olen introvertti enkä oikein jaksa tutustua uusiin ihmisiin, vaikka heissä ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Minulla vain on ystäviä jo ihan riittävästi, enkä heidänkään kanssaan kovin aktiivisesti pidä yhteyttä, koska viihdyn hyvin yksin ja oman perheen seurassa.
Monista ihmisistä tulee jo intuitiivisesti olo, että ne on huonoa seuraa, vaikka olisivat päällisin puolin hyvinkin ystävällisiä ja mukavia. Pari kertaa olen ohittanut intuitioni, ja saanut kärsiä.
Liikaa kaveriksi tuppaavat herättää myös epäluuloja, koska ystävyys tulee jos on tullakseen, ei pakottamalla. Tällaiset tyypit ovat usein riippakiviä, vaativia draamailijoita ja mentaalitapauksia. Jos heidän kanssaan alkaa kaveerata, on PaKkO olla koko ajan heidän kanssaan, ja jos on jonkun toisen kanssa välillä, tulee huudot ja mustasukkaisuudet.
Minulla on tasan kaksi kaveria, ja se on riittävästi. Antavat tilaa ja ottavat sitä myös itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut sellaisia tilanteita. Kaikki kelpaavat kaveriksi minulle. Joitain raskaita tapauksia en jaksa tavata useasti, mutta silloin tällöin kyllä.
Olipa ihanasti sanottu :)
En halua tutustua töksäytteleviin, kailottaviin, besserwissertyyppeihin, ilkeisiin, rajattomiin, vuodattajiin, ihmissuhdepelaajiin ja takertuviin ihmisiin.
Minulle kukaan ei ole liian raskas kokemustensa vuoksi, ystäväpiiriini on kuulunut jopa perheensä menettänyt kidutuksen uhri, ja mielenterveyspotilaskin voi olla aivan loistotyyppi ystävänä jos on edes jostain kiinnostunut. En kuitenkaan jaksa ihmistä joka sivuuttaa täysin sen mikä on tärkeää itselleni, myös kaikki huuhaa rasittaa minua ja saa jopa näkemään punaista jos toinen ei pyynnöistä huolimatta lakkaa tuputtamasta vaikka jotain unisieppareita, salaliittoteorioita tai rokotevastaisuutta. Aikani on arvokasta enkä tarvitse siihen mitään täytettä. Aitous sen sijaan koskettaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion olla tästä lähtien tarkempi koska kaikki ystävyyssuhteet ovat johtaneet jonkinlaiseen omistushaluun ja kontrollointiin heidän puoleltaan. Olen päätynyt katkaisemaan kaveruudet. En halua että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kenenkään suuntaan. Hauskana alkaneista suhteista on tullut rasitteita.
Huhhuh olet epitomi ihmiselle, jota haluan täysin rinnoin välttää. Kaikki pitäisi tulla kuin Manulle illallinen, ja mitään ei saa vastakaiuksi. Missä vastavuoroisuutesi on? "En halua, että minulta odotetaan mitään tai että minulla olisi velvollisuuksia kehenkään". Puistattavaa egoistisuutta ja laiskanpulskeaa pikkusieluisuutta.
Mitä egoustidta tai pikkusieluista siinä on jos täysin vastavuoroisesti ei odota muilta mitään eikä oleta että muilla on velvollisuuksia itseä kohtaan?
Juuri näin. Monet tuntuvat odottavan ystävä- ja kaverisuhteiltaan sitoutumista. Eli jos kerran ollaan ystäviä/kavereita, siitä seuraa velvollisuuksia. Mä sitoudun puolisooni, lapsia hankkiessani lapsiini ja lemmikkejä hankkiessani lemmikeihini, mutta ystävikseni ja kavereikseni en halua ihmisiä, joihin mun pitäisi jollain tavalla sitoutua. Ystävien ja kavereiden kanssa tehdään yhdessä jotain silloin, kun se molemmille sattuu sopimaan. Viesteihin ei tarvitse vastata heti vaan vasta sitten, kun ehtii, jaksaa ja haluaa. Muista ihmissuhteista ei olla mustasukkaisia vaan ymmärretään, että eri fiiliksissä haluaa viettää aikaansa jonkun toisen kanssa, vaikka juuri olisi kieltätynyt tekemään samaa asiaa toisen kanssa. Se ei ole mitään ystävien ja kavereiden paremmuusjärjestykseen laittamista.
Alue: Aihe vapaa
Oli täysin erilainen tyyppi kuin minä. Meillä ei ollut mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita, vain samanlainen elämäntilanne. En jaksanut jutella tämän ihmisen mielenkiinnon kohteista, enkä kuunnellakaan loputtomiin. Tämä ihminen ei myöskään kunnioittanut rajojani. Tuli mm. kylään pyytämättä eikä ymmärtänyt, että silloin ei sopinut. Yritin antaa hienovaraisesti ymmärtää, ettei nyt ystävyys kiinnosta. Ei onnistunut. Lopulta jouduin sanomaan suoraan, sillä seurauksella, että ko. ihminen katkaisi välit kokonaan. Ilmeisesti luuli kostavansa niin tai jotain, mutta ei minua oikeastaan haittaa, ettei nykyään olla edes hyvän päivän tuttuja enää.