Lue keskustelun säännöt.
Mies ja vauvaelämä
08.05.2014 |
Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.
Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.
Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.
Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?
Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.
Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.
No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
[/quote]
Reps :D Synnyttäminen on luonnollinen asia joo, mutta se on sellainen luonnollinen asia, joka evolutiivisista syistä on ihmiselle hankalaa, ja siksipä luonnollisissa olosuhteissa siihen helposti kuollaan. Itsekin olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mies hoiti vauvan muuten ja minä vain imetin. Että sikäli se oli pirun iso numero.
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
Aika jännä juttu... tänne tulee aloituksia kuin sieniä sateella, että mies ei ole kiinnostunut raskaudesta, eikä osallistu lasten hoitoon jne...mutta lapset on yhdessä suunniteltuja ja haluttuja.
[/quote]
Tämähän se ongelma onkin. Miehet haluavat lapsia, mutta sitten ei kiinnostakaan hoitaminen. Ei ihme, että erot ovat niin yleisiä lapsiperheessä. Kuka jaksaa katsoa miestä, joka on kuin lapsi, eikä kykene hoitamaan edes yksinkertaisia kotihommia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 & 25, olen kanssanne samaa mieltä. En ymmärrä naisia jotka ovat kommenteillaan häijyjä toisille naisille. Mitä ne siitä saa. Jos oma elämä on pilattu, niin paraneeko Se aukomalla päätä toisille. Hävetkää ennemmin ikävien kommenttien kirjoittajat.
Ap:lle isot onnittelut vauvasta ja tsemppiä jaksamiseen.
Juttele tosiaankin miehesi kanssa toiveistasi ja kerro kuinka uupunut olet nyt heti synnytyksen jälkeen. Asia on uusi myös miehellesi ja hän ei välttämättä tajua kuinka paljon henkistä ja fyysistä tukea tarvitset juuri nyt. "Prokekti" on kuitenkin teidän yhteinen.
Puolitoista tuntia tuohon tekstiin?
Haa, ekan kohdalla tuo varmaan tulee yllätyksenä, olen ap pahoillani puolestasi. Meillä oli vähän samanlaista esikoisen kohdalla. Mutta jatkossa sitä kuule tuntee miehensä paremmin. Kun sain viime joulun aikaan kolmannen lapsemme, olin tehnyt viimeisen päälle joulusiivouksen, ruoka-annoksia pakastimeen, hankkinut kuivamuonaa vaikka kuukaudeksi ja tehnyt ihan kaikki hankinnat etukäteen. Olin myös hyvissä ajoin varmistellut lastenlikkoja siltä varalta, että olisin itse ihan alapää riekaleina synnytyksen jälkeen ja tarvitsisin miestä sairaalassa.
Vastasyntynyt on yleensä pötkylä, joka vain syö ja nukkuu. Minusta isompien taaperosisarusten kanssa oli hankalampaa olla heti synnytyksen jälkeen, kun ei oikein voinut istua eikä nostella. Mutta heidän kanssaan isä oli aarre, leikitti ja vei ulos kun itse imetin ja tutustuin vauvaan.
Tsemppiä ap ja onnea vielä vauvasta!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
[/quote]
Reps :D Synnyttäminen on luonnollinen asia joo, mutta se on sellainen luonnollinen asia, joka evolutiivisista syistä on ihmiselle hankalaa, ja siksipä luonnollisissa olosuhteissa siihen helposti kuollaan. Itsekin olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mies hoiti vauvan muuten ja minä vain imetin. Että sikäli se oli pirun iso numero.
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
Aika jännä juttu... tänne tulee aloituksia kuin sieniä sateella, että mies ei ole kiinnostunut raskaudesta, eikä osallistu lasten hoitoon jne...mutta lapset on yhdessä suunniteltuja ja haluttuja.
[/quote]
Oletko tarkkaillut, minkälaiset aloitukset saavat kommentteja ja lukukertoja? Sellaiset, joissa valitetaan. Jos minä kirjoitan tänne avauksen (olen näin tehnytkin), jossa kerron, miten mieheni osallistuu lapsenhoitoon ja ottaa vastuuta, ja olen siitä kiitollinen, vastauksia tulee maksimissan kolme. Sitten avaus häipyy etusivulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:09"]
Kuinka kiinnostunut mies ylipäätään oli lapsen hankinnasta? Yleensähän miehille on vähän "ihan sama, jos haluat" nämä vauva-asiat ja he tietenkin olettavat, että koska sinä lasta enemmän halusit ja hän suostui niin sinä myös huolehdit siitä enemmän.
[/quote]
Sinun tuttavapiirissäsi on ehkä "ihan sama" -miehiä, mutta minun tuttavapiirissäni ei ole. Esim. meillä ei olisi välttämättä olisi lapsia, ellei mies olisi tehnyt aloitetta lapsen hankkimiseen. Mä olin sitä mieltä, ettei lasten hankkiminen on välttämätöntä, miehelle taas oli itsestään selvää, että lapsia hankitaan.
[/quote]
Kyllä, minun tuttavapiirissäni on tällaisia miehiä, joille työ on tärkeämpää ja lapsi vaimon juttu. Itselläni ei ole lapsia.
[/quote]
Juu, ei sun olisi tarvinnut edes kirjoittaa tuota viimeistä lausetta, kyllä se tuli selväksi muutenkin. Muista nyt kuitenkin, että sinun tuttavapiirisi ei edusta kaikkia miehiä. Jos tunnet paljon ihmisiä, joille työ on ykkösasia, ja parisuhteen asiatkin jaotellaan "miehen" ja "vaimon" juttuihin, varmasti sinulla ei olekaan selvää kuvaa tavallisemmasta perhe-elämästä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
[/quote]
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
*REPS* Moni nainen kyllä tekee raskautumispäätöksen ihan yksinään kohtaloa auttaen. Toistuvasti saamme lukea siitä, että nainen haluaa lapsen, mutta mies ei ja kysytään vinkkejä miten miehen saa muuttamaan mieltään ja sitten saammekin lukea, että mies ei osallistu lapsen hoitoon vaan tekee pitkää päivää töissä, istuu kaljakuppiloissa, harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa, eikä osallistu perheen arkeen.
[/quote]
No, kiinnostaako sinua lukea avauksia, joissa kerrotaan, miten päätös lapsen hankinnasta on tehty yhdessä ja miten mies osallistuu perhe-elämään sen sijaan, että ravaisi kaljakuppiloissa? Aivan, ei kiinnosta. Niitä ei kukaan kommentoi, eikä moni edes koe tarpeelliseksi sellaisia tehdä. Tai jos haluat, minä voin tehdä sellainen vaikka heti, sano vain sana. Katsotaan, kuinka monia kiinnostaa sitä lukea ja kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
[/quote]
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
*REPS* Moni nainen kyllä tekee raskautumispäätöksen ihan yksinään kohtaloa auttaen. Toistuvasti saamme lukea siitä, että nainen haluaa lapsen, mutta mies ei ja kysytään vinkkejä miten miehen saa muuttamaan mieltään ja sitten saammekin lukea, että mies ei osallistu lapsen hoitoon vaan tekee pitkää päivää töissä, istuu kaljakuppiloissa, harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa, eikä osallistu perheen arkeen.
[/quote]
No, kiinnostaako sinua lukea avauksia, joissa kerrotaan, miten päätös lapsen hankinnasta on tehty yhdessä ja miten mies osallistuu perhe-elämään sen sijaan, että ravaisi kaljakuppiloissa? Aivan, ei kiinnosta. Niitä ei kukaan kommentoi, eikä moni edes koe tarpeelliseksi sellaisia tehdä. Tai jos haluat, minä voin tehdä sellainen vaikka heti, sano vain sana. Katsotaan, kuinka monia kiinnostaa sitä lukea ja kommentoida.
[/quote]
Kyllä tämä mammalahko yhtäläisesti hyökkäisi hyeenanlailla kimppuusi, kuinka miehesi vielä tulee pettämään ja jättämään sinut. He ovat lunnonlahjakkuuksia muuttamaan kaiken positiivisen negatiiviseksi.
Tsemppiä ap!
Tilanteesi kuulostaa hyvinkin tutulta. Meillä oli esikoisen syntymän aikaan vähän samanlainen tilanne. Mieheni oli sopinut kuukautta ennen laskettua aikaa oikein kunnolla asiakastapaamisia ja palavereja, jotta ehtii sitten pitää rauhassa isyysvapaata kun vauva syntyy. Ainut ongelma oli, että vauva päätti syntyä kuukautta aikaisemmin juuri keskelle pahinta kiirettä.
No sairaalasta käsin (olimme perhehuoneessa) mies sitten näpytti tietokoneellaan Powerpoint esityksiä ja kun kotiuduimme jäin heti pienen vauvan kanssa yksin. Muistan kyllä tuon hormoneista johtuvan itkuisuuden ja jopa pelon miten vauvan kanssa pärjätään kun kaikki on uutta. Kyllä siitä selviää ja onneksi vastasyntynyt nukkuu vielä paljon. Kannattaa kyllä mainita asiasta miehelle, vauva-aika menee äkkiä ohi ja lapset kasvavat nopeasti. Oma mieheni jäi sitten kuukauden puurtamisen jälkeen isyyslomalle, mutta meillä olikin jo kivasti arki hallussa vauvan kanssa jo ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä terve, nyt on sellainen hetki että ehdin kirjoittaa ja suunnilleen täysissä järjissä.
Kyse oli siis siitä, että minulle oli luvattu olla ensimmäinen päivä yhdessä kotona. Lupaus rikottiin. Loukkaannuin ja koin jääväni yksin. Lisäksi olin palannut edellisenä iltana kotiin hoitaja-armeijan keskeltä ja olin hyvinkin herkkänä, itkin mm. koska lapseni silmäripset ovat niin pienet ja kauniit.
Kyse ei ollut siitä, että en pärjännyt teknisesti ottaen vauvan hoidossa. Kyse oli henkisestä tuesta ja turvallisuudentunteesta. Lisäksi kun on todella väsynyt, ei muista että mikä viikonpäivä on ja vessakäynnit ja istuminen eivät ole niin yksinkertaisia asioita, niin kyllä se vähän omaa hankaluuttaan tuo.
Onneksi en ehtinyt lukea vastauksia sinä päivänä, koska av = avoviemäri ihmismielestä. Itsepähän kerjäsin kirjoittamalla tänne, ensi kerralla soitan miehelle ja, tai ystäville suoraan vaikka miten tulisi pelkkää itkua sanojen sijaan.
Kiitos lohdun sanoista ja mielenkiintoista oli lukea näitä, että miten se arki alkaa. Mutta kaikki me aina selvitään jollakin keinolla?
Pillitin hetken, sitten soitin anopille, joka keskeytti omat asiansa ja laukkasi paikalle kuin taivaallinen sotaväki. Hän lohdutti, opasti muutamassa vauvanhoitojutussa ja palautti mittasuhteet. Loppupäivä sujuikin hyvillä, luottavaisilla mielin ja muutamien itkun syyt olivat ilosta ja rakkaudesta itkemistä.
Kun mies palasi, juttelimme ja hän oli tosi pahoillaan siitä, että ei ollut jäänyt kotiin. Mieshän siis tuli herättämään minut, antoi suukon ja huikkasi kahvista ja heippakulta, minä olin sekaisin kuin seinäkello kun edellisilta ja yö menivät todella vähällä unella. Enpä oikein ehtinyt reagoida.
Mies niin luotti minuun ja siihen, että hyvin meillä menee. Toisaalta ei hän tajunnut että olin tosiaan niin herkkänä. Illan ja seuraavan aamun mies oli sitten meidän kanssa, opetteli pikkuvaatteiden ja vaippojen vaihtoa ja ylipäätään tutustui lapsukaiseen. Ei hän ollut ehtinyt nähdä lasta kuin synnytyksen jälkeen sen illan sairaalassa ja yhden parituntisen visiitin sairaalaan, joten hänelle avautui vasta sitten kotona tämä pikku nyytin kanssa oleminen. Sen jälkeen mies on ollut päivittäin töissä, mutta on kotona tosi hyvin lapsen kanssa. Kotia on siivottu sen verran (täällä oli siis pelkkiä likaisia astioita, pyykit sängyllä, että se vähän vitutti kun palasin kotiin) että ei ainakaan terveysviranomaiset ja lastensuojelu ole heti ovella.
Kyse ei ollut siitäkään, että mies ei olisi halunnut lapsia, että emme olisi valmistautuneet lapsen tuloon hankkimalla tietoa, tarvikkeita ja miettimällä mitä lapsen tulo tarkoittaa. Siitäkään ei ollut kyse, että minulta olisi amputoitu kädet sairaalassa. Ne toimivat kiitos vaan, en makaa avuttomana vauva sylissä ja näille viisastelijoille vinkkinä, että varpaillakin voi nostaa esineitä ja hampaillakin tarvittaessa tehdä vaikka sun mitä.
Isyysloma oli sovittu jo ajat sitten, että se pidetään kun asiakkaat alkavat lomailla ja työtahti hiljenee. Mun ainoa pyyntö oli se ensimmäinen päivä kotona. Ikävä kyllä se meni sitten niin, mutta siitä selvittiin ja nyt on Suomessa ainakin yksi ällöttävän onnellinen perhe.
Sen haluan vielä sanoa, että kaikesta valmistautumisesta huolimatta vauva on yllättänyt minut. En tiennyt että synnytän hieman etuajassa, että ei ehditty ihan kaikkea kotona laittaa valmiiksi, en tiennyt että voin olla niin herkkänä, että imettäessä on niiiiiin jano koko ajan, että pystyn olemaan niin tehokas silloin kun vauva nukkuu ja että miten ihanaa, ihanaa, ihanaa on kun mulla ja rakkaalla puolisollani on nyt tämä pieni aarre <3
P.S. Puolitoista tuntia menee kun kirjoittaa sanan, pari osissa ja unohtaa mitä on jo kirjoittanut. Tämä syntyi 20 minuutissa, not bad, eh?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
[/quote]
Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt? Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu.
[/quote]
Minua ihmetyttää enemmän, millaisia naisia on kasvatettu, jos ei kykene juomaan kahvia ja imettämään samaan aikaan. Tai ettei yksi ihan terve nainen kykene hoitamaan vauvaa vaan tarvitsee vierelle miehen tuijottamaan tissejään - paljoa muuta tekemistä ei kotona ole, vastasyntynyt ei monia temppuja osaa.
Miksi mies ei saa olla töissä, vaikka perheessä on vauva? Vielä 20 vuotta sitten oli ihan normaalia, että elämä jatkui, vaikka tuli lapsia. Nyt pitää isän olla pois töistä vaikka palkatta, kunhan kotiin jää tuijottamaan vauvaa.
[/quote]Puhut nyt terveestä naisesta. Ja AP kertoi kivuistaan. Oletko itse synnyttänyt? Itse en kummallakaan kerralla istunut moneen viikkoon, kävely ja kumartelu oli tuskaa. Antibioottien vuoksi oksentelin jatkuvasti. Kahvin juominen kylkimaluulla ei onnistunut, vaikkei se nyt ole se pointti. Tiedän naisia, jotka ovat putkauttaneet vauvat ulos tuosta vaan, ilman kovia jälkisärkyjä. Silloin vauvan hoitaminen onnistuu toki helpommin.
[/quote]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
[/quote]:D :D :D Ensinnäkin, mieheni halusi olla isyysvapaalla heti kun lapsi syntyi ja edelleen osallistuu lapsiemme hoitoon hyvin paljon vaikka käy myös töissä. Ja toisekseen, minä ja AP olemme ainoat synnyttäneet naiset tässä maailmassa, oikeassa olet. Ilmankos on alapää ollut niin tohjona, kun on muutaman miljardia vauvaa tänne maailmaan putkauttanut. Nyt taitaa kyllä sinulla Pirkko-Kyllikki vai olitko Jorma-Kullervo olla aavistus luetun ymmärtämisen vaikeuksia. Mutta ei hätä ole tämän näköinen! Koulun penkille voi mennä sivistymään vielä aikuisenakin tai sitten jos onkin kyse mielenterveyden ongelmista, soittoa vain terveyskeskukseen. Tsemppiä!