Mies ja vauvaelämä

Olisit sanonut miehelle ihan suoraan, että olisi palkannut siivoojan laittamaan kotia kuntoon, jos itse pitää juosta rahan perässä kaiken aikaa eikä ehdi.

Toivottavasti ne mammat osaavat olla iloisia, joilla mies on kotona työttömänä ja osallistuu kotitöihin. Vai onko sellaisia olemassa?

Hormonien tasoittuminen ei millään tavalla muuta sitä tosiasiaa, että ei se ole reilua kun naisen pitäisi palvella miestä, huoltaa kotia, hoitaa vauvaa ja unohtaa itsensä täydellisesti. Vaikka aika moni meistä onnistuu yllättävän hyvin varsinkin viimeksimainitussa, minkä voi helposti päätellä jo äiti-ihmisen ulkonäöstä.

AIka paha homma, että mies itse ei olisi ymmärtänyt mitään vaan sinun piti erikseen kaikkea pyytää ja olla vastuussa niin roskapussin viennistä kuin kaikesta muustakin. Anteeksi nyt, mutta kotitöiden työnjohto muistuttaa ikävästi nalkutusta varsinkin silloin, kun mies ei toimi ensimmäisellä kehotuksella, ei toisella käskyllä, eikä ...

Minäkin ihmettelen näitä vastauksia. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen, että voi samaistua siihen miltä vasta synnyttäneestä äidistä tuntuu, kun mies käyttäytyy noin. Mut ilmeisesti joidenkin päivä nyt pelastui sillä, että sai vittuilla ihmiselle joka on juuri nyt tosi herkkänä. 

Tilanteesi ei ole epätavallinen. Kasvu vanhemmmuuskumppanuuteen on kipeää kompurointia. Jotkut juoksevat pakoon. Teidän arkitodellisuutenne irtaantuvat voimakkaasti, tie on löydettävä takaisin yhteyteen. Empatiaan ei kuitenkaan voi velvoittaa, eikä toisen vastustusta nitistää.

En osaa sanoa, mikä sinua auttaisi miehesi kanssa. Ainakin voisit nyt pyytää apua ja seuraa ystäviltäsi ja äidiltäsi. Joltakin, joka oikeasti tajuaa, millaista on tuoreena äitinä. Kenties miehellesi voisi puhua jokin kokenut isä, joka on jo hiffannut roolinsa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]

Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.

onnea vauvasta!

[/quote]

Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt?  Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu. 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:23"]

Minäkin ihmettelen näitä vastauksia. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen, että voi samaistua siihen miltä vasta synnyttäneestä äidistä tuntuu, kun mies käyttäytyy noin. Mut ilmeisesti joidenkin päivä nyt pelastui sillä, että sai vittuilla ihmiselle joka on juuri nyt tosi herkkänä. 

[/quote]

Olisiko itse aloitukseen mielipidettä. Sehän tässä on tarkoistus, eikä muiden "mielipiteiden" arvostelu.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:23"]

Minäkin ihmettelen näitä vastauksia. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen, että voi samaistua siihen miltä vasta synnyttäneestä äidistä tuntuu, kun mies käyttäytyy noin. Mut ilmeisesti joidenkin päivä nyt pelastui sillä, että sai vittuilla ihmiselle joka on juuri nyt tosi herkkänä. 

[/quote]

Olisiko itse aloitukseen mielipidettä. Sehän tässä on tarkoistus, eikä muiden "mielipiteiden" arvostelu.

[/quote]

Jos se mielipiteen ainoa tarkoitus on vahingoittaa toista ihmistä tilanteessa jossa hänellä ei ole samanlaista kykyä suojella itseään ilkeiltä sanoilta, mitä normaalisti, niin saa sitä arvostella. Ap on juuri nyt tilanteessa, jossa useimmilla nousee maito, kaikki itkettää, sylissä on pieni ja tarvitseva uusi ihminen, elimistössä on kovia kipuja, uni on voinut jäädä vähiin jne. Sellaiselle ihmiselle ei vaan vittuilla päin naamaa. Sitä vaan ei tehdä. 

Omakohtaisen kokemuksen tuomana lohdtuksena voin sanoa, että ei miehet aina aluksi tiedä oikein paikkaansa pienen vauvan kanssa. Lapsi on niin äidissä kiinni imetyksen kanssa ja nukkuu paljon.

Meilläkin siitä huolimatta kasvanut todella hyväksi isäksi lapsille. Eli voisi melkein sanoa, että lasten kasvaessa on myös isä kasvanut. Tämän oikeastaan itsekkin heräsin huomaamaan vasta, kun yksi naapureista kehui miestäni. Oli kuulemma kiinnittänyt huomiota, kun aina touhuaa lasten kanssa kaikenlaista. 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]

Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.

onnea vauvasta!

[/quote]

Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt?  Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu. 

[/quote]

Esimerkki menneltä ajoilla?! Äiti hoiti kodin ja lapset, isä kävi töissä. Nykynaisellehan äitiys on liian iso ponnistus. Terveisin 70-luvun lapsi.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:31"]

Jos se mielipiteen ainoa tarkoitus on vahingoittaa toista ihmistä tilanteessa jossa hänellä ei ole samanlaista kykyä suojella itseään ilkeiltä sanoilta, mitä normaalisti, niin saa sitä arvostella. Ap on juuri nyt tilanteessa, jossa useimmilla nousee maito, kaikki itkettää, sylissä on pieni ja tarvitseva uusi ihminen, elimistössä on kovia kipuja, uni on voinut jäädä vähiin jne. Sellaiselle ihmiselle ei vaan vittuilla päin naamaa. Sitä vaan ei tehdä. 

[/quote]

Kiitos, että puhut asioista niiden oikeilla nimillä! <3

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]

Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.

onnea vauvasta!

[/quote]

Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt?  Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu. 

[/quote]

Esimerkki menneltä ajoilla?! Äiti hoiti kodin ja lapset, isä kävi töissä. Nykynaisellehan äitiys on liian iso ponnistus. Terveisin 70-luvun lapsi.

[/quote]

Ja kuule, sulle taitaa olla tuo aikuiseksi kasvaminen kova ponnistus. Tuossa iässä kannattais jo alkaa vähän yritellä. :D 

Miehen kasvu isäksi voi viedä hämmentävän kauan aikaa, kun äiti jo ihan fyysisestikin on heti äiti. Kerro miehellesi kaikki mitä täälläkin ja toivottavasti hän ajan kanssa oppii olemaan isä. 

Minunkin miehelläni meni aikaa. Aluksi se olin vaan minä joka huolehti kaikesta ja miehelle tuli äkkiä kovat urapaineet, sillä hän ajatteli, että on vastuussa perheen elättämisestä nyt entistä enemmän. Onhan sekin ihan liikuttavaa. 

Mies voi olla myös aluksi epävarma roolistaan, mutta ajan kanssa hyvä tapa olla isä löytyy.

Minun mieheni alkoi vasta joskus 6kk kohdalla todella olemaan enemmän vauvan kanssa ilman että piti koko ajan soitella minulle jos olin jossain. Meidän roolit on myös vakiintuneet, noh,  pienen nalkutuksen jälkeen. Tsemppiä!

Ei ole miesten tapa huolehtia. Mies ei ole nyt tainnut tajuta olevansa isä ja vastuussa kahdesta ylimääräisestä ihmisestä -- sinusta ja vauvasta. Jos kerta juuri olet tullut synnäriltä, niin jumankekka se mies kotiin. Luulisi miestä jo ihan tuoreena isänäkin kiinnostavan aivan uuden ihmisalun ihmettely kotona ja huolehtiminen siitä, että vauva-arki alkaa teillä sujumaan. Isyysvapaa käyttöön, ja kerro ihan suoraan ja moneen kertaan, jos jotain apua ja tukea tarvitset. Ehkä tämä on ollut miehelle niin suuri muutos, ettei oikein itsekään ole vielä tajunnut. Puhetta pöytään, ja eiköhän se isäkin sen isyytensä löydä. Onnea vauvasta koko perheelle :) !

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:12"]

Miksi olette niin ilkeitä ap:lle, äiti(?)ihmiset? Toinen on vasta synnyttänyt ja elämänsä herkimmillään niin täällä vaan vittuillaan. Tsemppiä ap <3 Ei munkaan mies tajunnut vauva-arkea ennenkuin rautalangasta väänsin.

[/quote]

Mä ihmettelen samaa, siis tuota vittuilua. Mutta kai siitä tulee vittuilijoille hyvä mieli.  

Kun aikoinaan tultiin esikoisen kanssa kotiin mies järkkäsi töitään niin, että saattoi olla mahd. paljon kotona. Ei minun takiani, vaan yhteisen lapsen! Häntäkin jännitytti miten pärjäämme, osaammeko olla vauvan kanssa, millainen vauva on jne. 

Kaikilla ei tietenkään ole samanlaista mahdollisuutta säätää työ-aikojaan, mutta jos on mahdollisuus, niin sen voi käyttää. 

Jaksamista, ap, ja onnittelut vauvasta! :)

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:23"]

Minäkin ihmettelen näitä vastauksia. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen, että voi samaistua siihen miltä vasta synnyttäneestä äidistä tuntuu, kun mies käyttäytyy noin. Mut ilmeisesti joidenkin päivä nyt pelastui sillä, että sai vittuilla ihmiselle joka on juuri nyt tosi herkkänä. 

[/quote]

Olisiko itse aloitukseen mielipidettä. Sehän tässä on tarkoistus, eikä muiden "mielipiteiden" arvostelu.

[/quote]

Jos se mielipiteen ainoa tarkoitus on vahingoittaa toista ihmistä tilanteessa jossa hänellä ei ole samanlaista kykyä suojella itseään ilkeiltä sanoilta, mitä normaalisti, niin saa sitä arvostella. Ap on juuri nyt tilanteessa, jossa useimmilla nousee maito, kaikki itkettää, sylissä on pieni ja tarvitseva uusi ihminen, elimistössä on kovia kipuja, uni on voinut jäädä vähiin jne. Sellaiselle ihmiselle ei vaan vittuilla päin naamaa. Sitä vaan ei tehdä. 

[/quote]

hmmm...samaa mieltä. Siksi "mielipide" lainausmerkeissä. Eli sinä saat arvostella, mutta muiden pitää mielistellä ja myötäillä vaikka olisi erimieltä. Erilainen mielipide ei auttamatta ole vittuilua. Jos kokee erilaisen mielipiteen uhaksi kannattaa miettiä lähteekö leikkiin ollenkaan. Eli suodatin päälle, eikä tehdä vittuilusta numeroa. Jokainen tälläinen hämmästely mahdollistaa edellä mainutun käytöksen. Pidetään se mielessä, että trollia ei ruokita.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:51"]

Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.

Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.

Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.

Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?

Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.

Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.

No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.

[/quote]

AInut mitä itse ihmettelen tässä on se, että jos kotona on nyt niin vaikeaa, niin miten sinulla on ollut aikaa puolitoistatuntia kirjoittaa tätä juttua?? Tiedätkö että haastavimmillaan se elämä on vauvan kanssa sitä, että se on ehkä kymmenen minuuttia jossain itsekseen ja taas alkaa se parku ja huuto? Jos sulla on puolitoistatuntia aikaa kirjoittaa netissä niin sulla on myös aikaa silloin laittaa itsellesi sitä kahvia ja ottaa välipalaa taikka ottaa vaikka päiväunet.

Ainoastaan tämän palstan kautta olen saanut kuulla kaikennäköisistä miehistä, jotka ovat täysin välinpitämättömiä puolisoaan ja lapsiaan kohtaan. Arkitodellisuus, on ystävilläni ja sukulaisillani aivan toisin. Isät ovat haltioituneet vauvoistaan ja kiittelevät vaimoaan työstä, jolla pieni ihme on saatu maailmaan. Eniten järkyttää jotkut naiset, jotka haukkuvat pystyyn apua tai ymmärrystä pyytävän äidin. Nämä naiset näkevät raukkamaisesti käyttäytyvän miehen käytöksen jotenkin oikeutettuna milloin mistäkin syystä. Yleensä kaikki vika on vaimojen. Olen asunut Englannissa ja tehnyt projekteja amerikkalaisten kanssa ja kaikkialla muualla äiteihin ja lapsiin suhtaudutaan kunnioituksella. Amerikassa ei ole mies eikä mikään ellei hoida perhettään ja turvaa sitä. Työkaverini ovat hyvin ylpeitä ja kiirehtivät kotiin vastasyntyneiden vauvojen luo ja tämä heille suodaan. Meidän naisten pitäisi rohkaista ja kannustaa toisiamme ja myös kannustaa isiä tehtävässään. Juttele ap illalla miehesi kanssa ja kerro kauniisti miltä sinusta tuntuu. Jos vaikka saisitte tehtyä parin viikon suunnitelman, miten järjestää työt ja se, että et jää aivan yksin. Ensin olisi hyvä saada suursiivous tehtyä, että kaikki tarvittava löytyy helposti. Ruuat ja muut mietittynä. Silloin kaikki näyttää jo paremmalta. Miehesi ei varmaan ymmärrä miltä sinusta tuntuu ellet kerro. Älä syytä, vaan kerro tunteistasi ja, että tarvitset hänen apuaan nyt.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:23"]

Minäkin ihmettelen näitä vastauksia. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen, että voi samaistua siihen miltä vasta synnyttäneestä äidistä tuntuu, kun mies käyttäytyy noin. Mut ilmeisesti joidenkin päivä nyt pelastui sillä, että sai vittuilla ihmiselle joka on juuri nyt tosi herkkänä. 

[/quote]

Olisiko itse aloitukseen mielipidettä. Sehän tässä on tarkoistus, eikä muiden "mielipiteiden" arvostelu.

[/quote]

Jos se mielipiteen ainoa tarkoitus on vahingoittaa toista ihmistä tilanteessa jossa hänellä ei ole samanlaista kykyä suojella itseään ilkeiltä sanoilta, mitä normaalisti, niin saa sitä arvostella. Ap on juuri nyt tilanteessa, jossa useimmilla nousee maito, kaikki itkettää, sylissä on pieni ja tarvitseva uusi ihminen, elimistössä on kovia kipuja, uni on voinut jäädä vähiin jne. Sellaiselle ihmiselle ei vaan vittuilla päin naamaa. Sitä vaan ei tehdä. 

[/quote]

Lapsiako vastasynnyttäneet ovat?! Kyllä aikuisen äiti-ihmisen pitäisi kyetä hormonihuuruissaan vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan. Kasvakaa jo aikuisiksi!

Eräs Laasanen on sanonut viisaasti, että naisista tulee kiukuttelevia pikkulapsia, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei aina mene heidän suunnitelmien mukaan.

Vähän nyt sitä pilkettä silmä kulmaan ja oppikaa ottamaan asioita huumorilla niin voitte jopa olla joskus hetken onnellesia, vaikka kaikki ei aina mene tismalleen oikein.

Kiitos ja anteeksi. Tämäkin on kirjoitettu tuoreen äidin kiukulla, ne on ne hormoonit.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]

Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.

onnea vauvasta!

[/quote]

Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt?  Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu. 

[/quote]

Esimerkki menneltä ajoilla?! Äiti hoiti kodin ja lapset, isä kävi töissä. Nykynaisellehan äitiys on liian iso ponnistus. Terveisin 70-luvun lapsi.

[/quote]

Ja kuule, sulle taitaa olla tuo aikuiseksi kasvaminen kova ponnistus. Tuossa iässä kannattais jo alkaa vähän yritellä. :D 

[/quote]

Se oli vain mielipide! Hymiötä kirjoituksissaan käyttävä puhuu aikuisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:46"]

Lapsiako vastasynnyttäneet ovat?! Kyllä aikuisen äiti-ihmisen pitäisi kyetä hormonihuuruissaan vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan. Kasvakaa jo aikuisiksi!

Eräs Laasanen on sanonut viisaasti, että naisista tulee kiukuttelevia pikkulapsia, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei aina mene heidän suunnitelmien mukaan.

Vähän nyt sitä pilkettä silmä kulmaan ja oppikaa ottamaan asioita huumorilla niin voitte jopa olla joskus hetken onnellesia, vaikka kaikki ei aina mene tismalleen oikein.

Kiitos ja anteeksi. Tämäkin on kirjoitettu tuoreen äidin kiukulla, ne on ne hormoonit.

[/quote] Lapsiako nämä kaikki kommentoijat ovat? Onko missä tahansa tilanteessa hyväksyttävää sanoa totuuden [sic!] nimissä mitä vain? Aikuiselle, läheisensä menettäneelle ihmiselle voi sanoa, että kyllä sun pitäis tuon surun keskellä pystyä vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan?

Laasasta on melko turha lainata, jos haluaa itsensä otettava vakavasti. En kommentoi Laasasen sanomisiin yhtään mitään, koska Laasasen mielipide on vain yhden miehen mielipide, joka ei perustu mihinkään sen kummempaan.

Minäkin mietin, että mikä täällä on kirjoittajien ikähaitari. Osa taitaa olla vielä siinä iässä, että ei hyväksytä sitä, että ihmisen elämässä on hetkiä jolloin tarvitsee toista ihmistä, ja että silloin sille toiselle ihmiselle pitää antaa huolenpitoa ja suojella häntä. On vielä se aika, jolloin itse tarvitsi toista, liian lähellä ja halu olla täydellinen ja täydellisen itsenäinen vielä kova.

On ihan ymmärrettävää, että joku parikymppinen tekee vielä niin isoa pesäeroa lapsuuteensa, että tulee vihaiseksi ajatuksesta että äitikin on ihminen joka ei ole ikuisesti ja joka hetki vahva, mut sitä vanhempana pitäisi alkaa jo vähän miettiä. Siihen lapsen näkökulmaan ei kannata jumittua, siinä jää moni asia ymmärtämättä.