Lue keskustelun säännöt.
Mies ja vauvaelämä
08.05.2014 |
Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.
Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.
Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.
Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?
Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.
Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.
No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.
Kommentit (92)
Tutulta kuulostaa, ap.
Sinua ei tämä nyt varmaankaan lohduta, mutta omakin mieheni oli täysin tollo esikoisen synnyttyä. Mies ei halunnut jäädä sairaalaan perhehuoneeseen. Kotiuduttuamme koti oli kuin pommin jäljiltä eikä ruokaa ollut valmiina. Kyllä itketti, kun heti piti tarttua imuriin. En tosiaankaan tiedä miksen pakottanut miestä hommiin, vaan siivosin itse. Isyysloman ajaksi mies oli järjestänyt itselleen harrastuksia ja muita menoja. Varpajaisia hän vietti kolmeen kertaan. Pakko myöntää, että vakavasti harkitsin eroa. Menikin useampi kuukausi ennenkuin mies kasvoi osaltaan isyyteen. Toisen lapsen synnyttyä kaikki on sujunut paljon paremmin. Mies on ottanut osaa vauvan hoitoon alusta lähtien. Hän on myöntänyt jälkikäteen käyttäytyneensä kuin idiootti esikoisen vauva-aikana. Muistan kyllä erittäin hyvin miten pahalta tuntui esikoisen synnytyksen jälkeen tuo miehen hylkääminen, kun häntä olisi eniten tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:51"]
Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.
Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.
Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.
Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?
Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.
Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.
No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.
[/quote]
AInut mitä itse ihmettelen tässä on se, että jos kotona on nyt niin vaikeaa, niin miten sinulla on ollut aikaa puolitoistatuntia kirjoittaa tätä juttua?? Tiedätkö että haastavimmillaan se elämä on vauvan kanssa sitä, että se on ehkä kymmenen minuuttia jossain itsekseen ja taas alkaa se parku ja huuto? Jos sulla on puolitoistatuntia aikaa kirjoittaa netissä niin sulla on myös aikaa silloin laittaa itsellesi sitä kahvia ja ottaa välipalaa taikka ottaa vaikka päiväunet.
[/quote]
Helpostihan se 1,5h menee kun pätkissä kirjoittaa. Ja nopeasti sitä tekstiä tulee kirjoitettua kun on harmissaan ja yksin uusien tilanteiden ja asioiden keskellä. Ihmeitä ne hormoonit tekee kussakin.
Paljon voimia ap:lle ja ihania hetkä pienoisen kanssa !! :)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:46"]
Lapsiako vastasynnyttäneet ovat?! Kyllä aikuisen äiti-ihmisen pitäisi kyetä hormonihuuruissaan vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan. Kasvakaa jo aikuisiksi!
Eräs Laasanen on sanonut viisaasti, että naisista tulee kiukuttelevia pikkulapsia, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei aina mene heidän suunnitelmien mukaan.
Vähän nyt sitä pilkettä silmä kulmaan ja oppikaa ottamaan asioita huumorilla niin voitte jopa olla joskus hetken onnellesia, vaikka kaikki ei aina mene tismalleen oikein.
Kiitos ja anteeksi. Tämäkin on kirjoitettu tuoreen äidin kiukulla, ne on ne hormoonit.
[/quote] Lapsiako nämä kaikki kommentoijat ovat? Onko missä tahansa tilanteessa hyväksyttävää sanoa totuuden [sic!] nimissä mitä vain? Aikuiselle, läheisensä menettäneelle ihmiselle voi sanoa, että kyllä sun pitäis tuon surun keskellä pystyä vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan?
Laasasta on melko turha lainata, jos haluaa itsensä otettava vakavasti. En kommentoi Laasasen sanomisiin yhtään mitään, koska Laasasen mielipide on vain yhden miehen mielipide, joka ei perustu mihinkään sen kummempaan.
[/quote]
Eipäs nyt lähdetä saivartelemaan.
Pennin vertaa ei kiinnosta ottaako minut joku vakavasti jossa hedelmättömällä juupaseipäs hiekkalaatikkolla. Olkoonkin yhden miehen mielipide, minusta se on pirun viisasti sanottu, niin se tekee siitä ainakin kahden ihmisen mielipiteen.
[/quote]
Ei ollut saivartelua, ja minusta taas mielipide ei ollut edes palaneen puupennin arvoinen.
Tulet kuitenkin hedelmättömälle juupas-eipäs-hiekkalaatikolle jankkaamaan hedelmättömästi. TÄmähän ei ole mitenkään pakollista, tiedäthän.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:58"]
Minäkin mietin, että mikä täällä on kirjoittajien ikähaitari. Osa taitaa olla vielä siinä iässä, että ei hyväksytä sitä, että ihmisen elämässä on hetkiä jolloin tarvitsee toista ihmistä, ja että silloin sille toiselle ihmiselle pitää antaa huolenpitoa ja suojella häntä. On vielä se aika, jolloin itse tarvitsi toista, liian lähellä ja halu olla täydellinen ja täydellisen itsenäinen vielä kova.
On ihan ymmärrettävää, että joku parikymppinen tekee vielä niin isoa pesäeroa lapsuuteensa, että tulee vihaiseksi ajatuksesta että äitikin on ihminen joka ei ole ikuisesti ja joka hetki vahva, mut sitä vanhempana pitäisi alkaa jo vähän miettiä. Siihen lapsen näkökulmaan ei kannata jumittua, siinä jää moni asia ymmärtämättä.
[/quote]
Siksi jokaisen pitäisikin viettää aikaansa täyspäisten ja empatia kykyisten ihmisten kanssa. Tämä on sellainen silmäsilmästä maailma, jossa kompeisoidaan omaa epävarmuutta, koska on itse tullut lyödyksi vastaavassa tilanteessa. Joukolla hyeenanlailla kimppuun, jos joku näyttää vähänkin heikolta.
Mun mies kyllä laittaa edelleenkin aamupalat, vaikka lapset eivät vauvoja olekaan. Hoitaa kaupassakäynnit aina, eikä tarvitse kauppalistaakaan. Vauva-ajasta saakka on hoitanut kylvetykset, ja koko äitiysloman ja -vapaan ajan siivosi talon. Sanoi aina, että on riittävästi kun imetän lasta ja joudun öisinkin heräämään.
Olisiko miehesi sittenkin ollut vatula jo aiemmin, kiinnität siihen vain nyt vasta huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. Ei menen aikaakaan, kun osaat juoda ja imettää yhtä aikaa. Olet iso tyttö jo. Onnea illan keskusteluun ja tietenkin vauvasta.
Jotenkin on alkanut tuntua, että miehet "säikähtävät" uutta tilannetta, täysin uusi elämäntilanne. Me olimme sairaalassa perhehuoneessa, jossa kätilö sanoi heti miehelleni, että äiti saa nyt levätä ja mies hoitaa täällä kaiken. Mieheni lähti kiltisti pesemään vauvan peppua. :D Olimme sairaalassa kolme vuorokautta ja sen jälkeen mies oli loppuviikon kotona (kotiuduimme joko tiistaina tai keskiviikkona). Hyvin mieheni pärjäsi kotonakin. :)
Jos mies ei tunnu ymmärtävän, väännä rautalangasta. Miehet tarvitsevat hiukan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea vauvasta ap!
Olin itse esikoisen saatuani ihan hormoonihuuruissa, lisäksi opettelin imetystä ja alapään tikit sattuivat, rinnat olivat kipeinä maidosta. Tunteet menivät sekunneissa ees ja taas. Ihan hölmöt asiat itkettivät (joko ilosta tai surusta) ja kaiken keskipisteenä oli se pieni vauva, pienen pieni ihminen johon koitti tutustua ja sisäistää että tuommoisen pikkuisen olen saanut vastuulleni!
Kerro kun miehesi tulee kotiin tuntemuksistasi. Sanot että olet ihan pihalla (jos sinusta tuntuu siltä) kaikesta ja että sinulla on fyysisiä kipuja, imetys ei ole "tissi suuhun 5minuutiksi ja vauva on kylläinen", tämä vauva on sinunkin esikoinen ja sinä olet epävarma monista vauvaan liittyvistä jutuista, vaikka olet nainen niin kaikki jutut sen oman vauvan kanssa pitää opetella samalla tavoin kuin miehenkin, tarvitset miehen tukea ja haluat jakaa kaikki pienetkin jutut miehen kanssa.
Mies voi tuntea olevansa ulkopuolinen vauvan kanssa, mutta kerroit että hän on jo hoitanut vauvaa, hienoa!
Pääset viettämään ensimmäistä äitienpäivää äitinä <3
Meillä on kaksi lasta. Molempien syntymän jälkeisen ajan mies on järjestänyt vapaaksi kesälomineen yms., vaikka onkin työpaikallaan itsensä ja pomonsa mukaan ns. korvaamaton. Kotona on kuitenkin juuri vauvan syntymän jälkeen korvaamattomampi.
Kotiin tullessani mies on siivonnut huushollin. Mies on ensimmäisenä viikkona myös tehnyt kaikki ruoat, hoitanut kaikki kotityöt ja kaupassakäynnit sekä vaihtanut vaipat, kylvettänyt vauvan ja leikittänyt esikoista. Itse olen vain imettänyt ja imettänyt (se tosiaan kestää alussa tosi kauan), nukkunut ja syönyt, viettänyt paljon aikaa vessassa (kipeät tikit ja repeämät, vaikka hyvin ja normaalisti, jopa helposti menneet synnytykset) ja suihkussa (jälkivuoto ja möykkyiset kuumat kovat tissit).
Etenkin ensimmäisen viikon tai parin ensimmäisen viikon aikana äidillä on aivan tarpeeksi tekemistä itsensä hoitamisessa ja vauvan ruokkimisessa. Siinä ei ole asiaa imurin tai kauhan varteen. Lähdin toisen synnytyksen jälkeen liian aikaisin käymään kaupassa ja sain siitä laskeuman. Olisi oikeasti pitänyt vain malttaa lepäillä.
AP:n miehen paikka ei ole nyt töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on juuri tuollainen, eivät älyä eivätkä ymmärrä. Eksäni oli juuri samanlainen. .. kolmatta odotan nyksälleni ja odotukset miehen osallistumisesta ovat nollissa. Herra tj:llä ei tule olemaan aikaa, mutta en edes oletakaan et olisi. Vauva on mun projekti.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:17"]
Jotenkin on alkanut tuntua, että miehet "säikähtävät" uutta tilannetta, täysin uusi elämäntilanne. Me olimme sairaalassa perhehuoneessa, jossa kätilö sanoi heti miehelleni, että äiti saa nyt levätä ja mies hoitaa täällä kaiken. Mieheni lähti kiltisti pesemään vauvan peppua. :D Olimme sairaalassa kolme vuorokautta ja sen jälkeen mies oli loppuviikon kotona (kotiuduimme joko tiistaina tai keskiviikkona). Hyvin mieheni pärjäsi kotonakin. :)
[/quote]
Tuo perhehuone ja synnärin henkilökunnan asenne tekisivät hyvää varmasti kaikille miehille. Mekin oltiin sellaisessa ja mies pesi juuri niitä ekoja kakkoja, pyyhki peppua ja vaihtoi vaatteita. Mietin vain, että jos olisin mies, niin olisin aikanaan suorastaan pelännyt sitä pientä hentoa vastasyntynyttä, joten juurikin tuollainen henkilökunnan apu ja kannustus olisivat olleet minulle tosi olennaisia. Äitinä olin ihan liian väsynyt miettimään vauvan haurautta. Makasin sängyssä ja tungin tissiä suuhun.
Joten voihan se miehen välttely olla ihan silkkaa jännitystä ja pelkoa. Että jos hän ottaa vastasyntyneen vastuulleen, niin mitä jos jotain tapahtuu eikä hän osaa jotain tms. Tämä ei tietty selitä miksei voi muuten siivota kotona yms... Toisaalta aiemmissa kommenteissa mainittiin, että jotkut miehet reagoivat vastuun kasvuun sillä, että kokevat olevansa entistä suuremmassa vastuussa taloudellisesti ja siksi keskittyvät töihinsä. Mutta eiköhän kaikesta puhumalla selviä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:25"]
Moni mies on juuri tuollainen, eivät älyä eivätkä ymmärrä. Eksäni oli juuri samanlainen. .. kolmatta odotan nyksälleni ja odotukset miehen osallistumisesta ovat nollissa. Herra tj:llä ei tule olemaan aikaa, mutta en edes oletakaan et olisi. Vauva on mun projekti.
[/quote]
Asetu miehen asemaan. Annetaanko heille mahdollisuutta. Neuvolajärjestelämäkin on jo sellainen, että isä voi istua jonnekin sinne taakse. Ja kirjoitetaan niitä tarinoita, että äiti on se sankari ja isä se varavanhempi, joka vain auttaa äitiä lapsensa hoidossa. Apkin puhuu miehestä ei lapsen isästä.
Mieskin on tunteva ihminen, joka käy äidinlailla läpi samoja asioita. Saa raskausoireita ja sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen jne. Se on täysin toisarvoista, koska isyydestä ei puhua ilman äitiyttä. Isyyshän saadaan vain äidin armosta.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:34"]
Se on täysin toisarvoista, koska isyydestä ei puhua ilman äitiyttä. Isyyshän saadaan vain äidin armosta.
[/quote]
Ei siihen tarvita mitään äidin armoa, jos isä itsenäisesti ottaa ja etsii sen paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin lähetän ap:lle tosi paljon tsemppiä!
Vittuilijoille näytän keskisormea, menkää itseenne.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:34"]
Se on täysin toisarvoista, koska isyydestä ei puhua ilman äitiyttä. Isyyshän saadaan vain äidin armosta.
[/quote]
Ei siihen tarvita mitään äidin armoa, jos isä itsenäisesti ottaa ja etsii sen paikkansa.
[/quote]
Moni äiti omii lapsen automaattisesti itselleen, miten siinä otetaan se oma paikka?! Äiti määrittelee millainen sen isän tulisi olla. Äidillä on diktatuurimainen rajaton valta, äiti voi määrätä lapsen elämästä ja kuolemasta, äiti voi määrätä milloin lapsen nälkää tyydytetään, tyydyteentäkö se äidin mukavuuden vain vauvan nälän mukaan, imettämällä vai tuttipullolla, lohdutetaanko vai annetaanko itkeä itsensä tikahduksiin. Jos isä tähän puuttuu, äiti ottaa pahimman martyyrin roolin sitten jeesuksen kuinka huono äiti on.
No se mies ei vaan halua olla kotona sinun ja lapsen kanssa. Ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi, ei sen tulisi mielenkään mennä töihin tai olla muutenkaan poissa.
Ja naiset menee aina halpaan näissä jutuissa. Ne alkaa "tulkita" miestä. Pitää sanoa suoraan, vääntää rautalangasta, että se miesparka ymmärtää ja muuta samanlaista löpinää. Herranretaleet, puhutaan aikaihmisistä.
Kyllä jokainen normaalijärkinen tajuaa, et jos nainen on tullut perse tohjona synnyttämästä, niin ehkä olisi hyvä olla kotona huolehtimassa vähän kaikesta. Kun mies ei sitä tee, asia ei kiinnosta tai sitten se pelottaa tai inhottaa ja on niin luuseri, ettei pysty asiasta puhumaan, saati sitä muuten käsittelemään. Onnea hienosta miesmausta joka tapauksessa!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:48"]
Minä ainakin lähetän ap:lle tosi paljon tsemppiä!
Vittuilijoille näytän keskisormea, menkää itseenne.
[/quote]
Jaxuhali<3
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:48"]
Minä ainakin lähetän ap:lle tosi paljon tsemppiä!
Vittuilijoille näytän keskisormea, menkää itseenne.
[/quote]
Laita esimerkki vittuilusta, sehän on aina kuintekin lukijan silmissä.
Kyllä tuo kertoo paljon miehestäkin jos naisen pitää rautalangasta vääntää miehelle malli että synnytyksen jälkeen miestä tarvitaan kotona auttamassa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:46"]
Lapsiako vastasynnyttäneet ovat?! Kyllä aikuisen äiti-ihmisen pitäisi kyetä hormonihuuruissaan vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan. Kasvakaa jo aikuisiksi!
Eräs Laasanen on sanonut viisaasti, että naisista tulee kiukuttelevia pikkulapsia, joilta on viety kaikki lelut ja karkit, jos kaikki ei aina mene heidän suunnitelmien mukaan.
Vähän nyt sitä pilkettä silmä kulmaan ja oppikaa ottamaan asioita huumorilla niin voitte jopa olla joskus hetken onnellesia, vaikka kaikki ei aina mene tismalleen oikein.
Kiitos ja anteeksi. Tämäkin on kirjoitettu tuoreen äidin kiukulla, ne on ne hormoonit.
[/quote] Lapsiako nämä kaikki kommentoijat ovat? Onko missä tahansa tilanteessa hyväksyttävää sanoa totuuden [sic!] nimissä mitä vain? Aikuiselle, läheisensä menettäneelle ihmiselle voi sanoa, että kyllä sun pitäis tuon surun keskellä pystyä vetämään kuuluva korvapuusti kusipäiden korville, eikä typistää itseään lapsen asemaan?
Laasasta on melko turha lainata, jos haluaa itsensä otettava vakavasti. En kommentoi Laasasen sanomisiin yhtään mitään, koska Laasasen mielipide on vain yhden miehen mielipide, joka ei perustu mihinkään sen kummempaan.
[/quote]
Eipäs nyt lähdetä saivartelemaan.
Pennin vertaa ei kiinnosta ottaako minut joku vakavasti jossa hedelmättömällä juupaseipäs hiekkalaatikkolla. Olkoonkin yhden miehen mielipide, minusta se on pirun viisasti sanottu, niin se tekee siitä ainakin kahden ihmisen mielipiteen.