Lue keskustelun säännöt.
Mies ja vauvaelämä
08.05.2014 |
Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.
Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.
Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.
Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?
Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.
Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.
No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
[/quote]
Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt? Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu.
[/quote]
Minua ihmetyttää enemmän, millaisia naisia on kasvatettu, jos ei kykene juomaan kahvia ja imettämään samaan aikaan. Tai ettei yksi ihan terve nainen kykene hoitamaan vauvaa vaan tarvitsee vierelle miehen tuijottamaan tissejään - paljoa muuta tekemistä ei kotona ole, vastasyntynyt ei monia temppuja osaa.
Miksi mies ei saa olla töissä, vaikka perheessä on vauva? Vielä 20 vuotta sitten oli ihan normaalia, että elämä jatkui, vaikka tuli lapsia. Nyt pitää isän olla pois töistä vaikka palkatta, kunhan kotiin jää tuijottamaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta pystyisikö ap puhumaan miehesi kanssa, että hän voisi jäädä jo heti huomisesta alkaen kotiin sinun ja vauvan kanssa vaikkapa viikoksi?
Työt kärsivät, mutta jos on halua, ne saa aina järjestettyä, alasta riippumatta! Ihmisiä ne asiakkaatkin vain ovat. Todenköisesti ymmärrystä löytyy, kun kertoo: "meillä on viikon ikäinen vauva" tms. Olen itse yrittäjä ja vauvan äiti, siksi uskallan sanoa näin.
En tunne yhtään perhettä, jossa isä on jättänyt äidin yksin ensimmäisenä päivänä. En kirjoita tätä pahoittaaksesi mieltäsi, vaan ihan huomiona siitä, kuinka olet joutunut aika poikkeuksellisesti nyt jäämään yksin.
Joku täällä viittasi aikaisempien vuosikymmenien äiteihin, kuinka he sitten pärjäsivät ilman apua. Monella oli äidit, anopit ja muut naispuoliset tukena. Toisaaltapuolen juuri eilen oma anoppini muisteli sitä avuttomuuden tunnetta, kun hänellä ei ollut ketään auttamassa vauvan kanssa uudella paikkakunnalla puolison käydessä töissä. Eli surua ja onnettomuutta on kyllä koettu myös ennen tällaisissa tilanteissa.
Onnea ap vauvasta! Toivottavasti pääsette miehen kanssa yhteisymmärrykseen ja kaikki alkaa sujua :) Ei niitä lapsia ihan joka päivä synnytellä, eli elämänne on nyt erityisessä tilanteessa.
Ainahan tosiaan voit häntä pyytää lukemaan saamasi vastaukset, jos järeitä keinoja tarvitaan!
Äkkiä se äitiyden romanttisuus katoaa ja tilalle tulee ihan tavallinen arki. Anoppini jaksoi koko raskausajan muistuttaa, että äitiys on yksinäisin ja kurjin rooli, toki omalla huumorillaan höystettynä. Mutta sitähän se loppujen lopuksi on.
Älä ihan heti sitä miestä hirtä, jokin idea siinä on, että äiti on se ensinmäinen hoivaaja. Osa isistä kokee, että heidän tehtävänsä on vastata perheen toimeentulosta entistä ahkerammin. Äidin tehtävänä on hallita kotia.
Yrittäjän vaimona en ihan ymmärrä sinua. Toki sulla on varmaan hormonit korkealla jne, mutta miehesi on ollut yrirtäjä ennen vauvaa ja tulee olemaan senkin jälkeen. Työt vain on tehtävä. Meillä miehen äiti tuli auttamaan vauvan kanssa pariksi päiväksi, niin mies pääsi töihin. Toki mies kotona ollessaan luonnollisesti auttoo vauvan ja kodin hoidossa. Miehelle tuo aika olikin rankempaa kuin mulle. Ymmärsin tekstistäsi kuitenkin, että miehesi on ns. Läsnä kotona ollessaan?
Onnea pikkuisesta! Pahinta oli juuri itselläni pari päivää synnytyksen jälkeen, kun maito nousi (hirveä kipu) ja istuminenkaan ei onnistunut kivun vuoksi. Tuntui että koko kroppa on riekaleina. Mutta sitten muutaman päivän jälkeen helpotti jo jnkv. Itse koin, että juuri ne muutamat ensimmäiset päivät olivat hyvin tärkeitä miehen olla kotona juurikin niiden tuskaisten kipujen vuoksi. Toivottavasti kohta helpottaa sinullakin! Ja en ne kaikki miehet tajua, joten puhetta vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
[/quote]
Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt? Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu.
[/quote]
Minua ihmetyttää enemmän, millaisia naisia on kasvatettu, jos ei kykene juomaan kahvia ja imettämään samaan aikaan. Tai ettei yksi ihan terve nainen kykene hoitamaan vauvaa vaan tarvitsee vierelle miehen tuijottamaan tissejään - paljoa muuta tekemistä ei kotona ole, vastasyntynyt ei monia temppuja osaa.
Miksi mies ei saa olla töissä, vaikka perheessä on vauva? Vielä 20 vuotta sitten oli ihan normaalia, että elämä jatkui, vaikka tuli lapsia. Nyt pitää isän olla pois töistä vaikka palkatta, kunhan kotiin jää tuijottamaan vauvaa.
[/quote]Puhut nyt terveestä naisesta. Ja AP kertoi kivuistaan. Oletko itse synnyttänyt? Itse en kummallakaan kerralla istunut moneen viikkoon, kävely ja kumartelu oli tuskaa. Antibioottien vuoksi oksentelin jatkuvasti. Kahvin juominen kylkimaluulla ei onnistunut, vaikkei se nyt ole se pointti. Tiedän naisia, jotka ovat putkauttaneet vauvat ulos tuosta vaan, ilman kovia jälkisärkyjä. Silloin vauvan hoitaminen onnistuu toki helpommin.
Ap, onnittelut vauvasta ensin.
Mitä mieheen ja tekemisiinsä tulee, niin miehet nyt vaan eivät osaa ottaa paikkaansa vauvan- ja kodinhoidossa. Helpoimmalla pääset, kun kerrot toiveesi tarvitsemastasi avusta selkein, lyhyin lausein tyyliin: Tarvitsen apuasi joka päivä asiassa a, b, c ja d. Tai mikä se avuntarve nyt kulloinkin on. Jos miehesi ei voi olla yrityksestään pois kokonaisia päiviä, hän voinee järjestellä työaikaansa niin, että saat mahdollisuuden levätä. Älä oleta, toivo tai vihjaile, vaan kerro selkeästi mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:58"]
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.
[/quote]
Esim. kun minun isoäitini ovat synnyttäneet, kylän akat ovat lapsivuodeajan hoitaneet naisten työt ja kotona asuva mummo/muu naissukulainen on hoitanut isommat lapset. Kautta aikain on perheyhteisö ollut hieman isompi kuin nykyinen ydinperhe, ja lapsenhoito siksi pääsääntöisesti helpompaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
[/quote]
Tämä aina yllättää, kuinka tyhminä miehiä pidetään. Millaisia poikia me äidit ollaan kasvatettu, kun ei löydy sen vertaa empatiaa, että edes pikkuriikkisen huolehtisi siitä omasta rakkaasta kumppanistaan, joka juuri nyt on synnyttänyt? Nuorikin tyttö tajuaisi mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, mut aikuiselta mieheltä se on liikaa vaadittu.
[/quote]
Minua ihmetyttää enemmän, millaisia naisia on kasvatettu, jos ei kykene juomaan kahvia ja imettämään samaan aikaan. Tai ettei yksi ihan terve nainen kykene hoitamaan vauvaa vaan tarvitsee vierelle miehen tuijottamaan tissejään - paljoa muuta tekemistä ei kotona ole, vastasyntynyt ei monia temppuja osaa.
Miksi mies ei saa olla töissä, vaikka perheessä on vauva? Vielä 20 vuotta sitten oli ihan normaalia, että elämä jatkui, vaikka tuli lapsia. Nyt pitää isän olla pois töistä vaikka palkatta, kunhan kotiin jää tuijottamaan vauvaa.
[/quote]Puhut nyt terveestä naisesta. Ja AP kertoi kivuistaan. Oletko itse synnyttänyt? Itse en kummallakaan kerralla istunut moneen viikkoon, kävely ja kumartelu oli tuskaa. Antibioottien vuoksi oksentelin jatkuvasti. Kahvin juominen kylkimaluulla ei onnistunut, vaikkei se nyt ole se pointti. Tiedän naisia, jotka ovat putkauttaneet vauvat ulos tuosta vaan, ilman kovia jälkisärkyjä. Silloin vauvan hoitaminen onnistuu toki helpommin.
[/quote]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kiinnostunut mies ylipäätään oli lapsen hankinnasta? Yleensähän miehille on vähän "ihan sama, jos haluat" nämä vauva-asiat ja he tietenkin olettavat, että koska sinä lasta enemmän halusit ja hän suostui niin sinä myös huolehdit siitä enemmän.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
[/quote]
Reps :D Synnyttäminen on luonnollinen asia joo, mutta se on sellainen luonnollinen asia, joka evolutiivisista syistä on ihmiselle hankalaa, ja siksipä luonnollisissa olosuhteissa siihen helposti kuollaan. Itsekin olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mies hoiti vauvan muuten ja minä vain imetin. Että sikäli se oli pirun iso numero.
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:58"]
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.
[/quote]
Esim. kun minun isoäitini ovat synnyttäneet, kylän akat ovat lapsivuodeajan hoitaneet naisten työt ja kotona asuva mummo/muu naissukulainen on hoitanut isommat lapset. Kautta aikain on perheyhteisö ollut hieman isompi kuin nykyinen ydinperhe, ja lapsenhoito siksi pääsääntöisesti helpompaa.
[/quote]
Minun isoäitini on synnyttänyt kaikki kuusi lastaan saunassa keskellä ei mitään ilman, että on muita lähimaillakaan.
Mieheni on ollut alle viikonikäisenä perunakopassa, joka meillä on edelllen tallella. Hänen äitinsä tehdessä yksin kaikki tilan työt, kun hänen miehensä oli merillä.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:09"]
Kuinka kiinnostunut mies ylipäätään oli lapsen hankinnasta? Yleensähän miehille on vähän "ihan sama, jos haluat" nämä vauva-asiat ja he tietenkin olettavat, että koska sinä lasta enemmän halusit ja hän suostui niin sinä myös huolehdit siitä enemmän.
[/quote]
Sinun tuttavapiirissäsi on ehkä "ihan sama" -miehiä, mutta minun tuttavapiirissäni ei ole. Esim. meillä ei olisi välttämättä olisi lapsia, ellei mies olisi tehnyt aloitetta lapsen hankkimiseen. Mä olin sitä mieltä, ettei lasten hankkiminen on välttämätöntä, miehelle taas oli itsestään selvää, että lapsia hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
[/quote]
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
*REPS* Moni nainen kyllä tekee raskautumispäätöksen ihan yksinään kohtaloa auttaen. Toistuvasti saamme lukea siitä, että nainen haluaa lapsen, mutta mies ei ja kysytään vinkkejä miten miehen saa muuttamaan mieltään ja sitten saammekin lukea, että mies ei osallistu lapsen hoitoon vaan tekee pitkää päivää töissä, istuu kaljakuppiloissa, harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa, eikä osallistu perheen arkeen.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:06"]
Sinä ja ap olette ainoat synnyttäneet naiset ja on vain teidän oman pään pyhä totuus synnytyksestä. Synnyttäminen on yksi luonnollisista asioista, miksi siitä pitää tehdä niin pirun iso numero. Joo ja antakaa miehelle jo se anteeksi. Lapsi on teidän oma henkilökohtainen arvovalintanne.
[/quote]
Reps :D Synnyttäminen on luonnollinen asia joo, mutta se on sellainen luonnollinen asia, joka evolutiivisista syistä on ihmiselle hankalaa, ja siksipä luonnollisissa olosuhteissa siihen helposti kuollaan. Itsekin olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, mies hoiti vauvan muuten ja minä vain imetin. Että sikäli se oli pirun iso numero.
Lapsen hankkiminenhan ei ole mikään naisen henkilökohtainen arvovalinta, vaan vanhempien yhteinen päätös hankkia lapsi, ja molempien vanhempien kuuluu panoksellaan osallistua sen hoitoon.
[/quote]
Aika jännä juttu... tänne tulee aloituksia kuin sieniä sateella, että mies ei ole kiinnostunut raskaudesta, eikä osallistu lasten hoitoon jne...mutta lapset on yhdessä suunniteltuja ja haluttuja.
Meillä samankaltainen tilanne johti melkein avioeroon. Minulla oli erittäin vaikea ja pitkä synnytys, joka päättyi kiireelliseen sektioon vauvan uhkaavan hapenpuutteen takia. Vauva päätyi teholle ja minä osastolle. Eli todella huonot lähtökohdat oli jo sairaalassa. Mies oli kyllä isyysloman kotona, mutta teki koko ajan töitä. Ei laittanut ruokaa, ei siivonnut, vauvaa hoiti jonkin verran. Jos oma äitini ei olisi ollut auttamassa, niin en tiedä miten olisin selvinnyt sektiohaavan ja vauvan kanssa. Sairastuin tilanteen takia synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ahdistukseen. Asia on nyt sovittu, mutta salaa haudon kostoa. Jos ja kun mies joskus joutuu leikkaukseen, niin en auta häntä paskan vertaa. Ja todennäköisesti voi kohta joutuakin.
Ai, se synty jo. Eilen oli laskettuun aikaan vielä kuukausi.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:09"]
Kuinka kiinnostunut mies ylipäätään oli lapsen hankinnasta? Yleensähän miehille on vähän "ihan sama, jos haluat" nämä vauva-asiat ja he tietenkin olettavat, että koska sinä lasta enemmän halusit ja hän suostui niin sinä myös huolehdit siitä enemmän.
[/quote]
Sinun tuttavapiirissäsi on ehkä "ihan sama" -miehiä, mutta minun tuttavapiirissäni ei ole. Esim. meillä ei olisi välttämättä olisi lapsia, ellei mies olisi tehnyt aloitetta lapsen hankkimiseen. Mä olin sitä mieltä, ettei lasten hankkiminen on välttämätöntä, miehelle taas oli itsestään selvää, että lapsia hankitaan.
[/quote]
Kyllä, minun tuttavapiirissäni on tällaisia miehiä, joille työ on tärkeämpää ja lapsi vaimon juttu. Itselläni ei ole lapsia.
Mun mies piti isyysloman 2 viikkoa, ilman häntä en oli pärjännyt, olin niin kipeä , että konttasin joka paikkaan , hän auttoi mua, toi vauvan luokseni, kävi hakee meille ruokaa, alakerran kivut loppui tasan 15 pvm jälkeen, jolloin pystyin jäämään lapsen kanssa kahden. Rytmikin oli löytynyt, muuta en tarvinnut.
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.