Lue keskustelun säännöt.
Mies ja vauvaelämä
08.05.2014 |
Palasin juuri sairaalasta kotiin vastasyntyneen kanssa. Koti on sekaisin. Mies on yrittäjä ja voi määrätä siten itse työaikansa. Hän lähti töihin heti ekana aamuna ja toivotti iloisesti että juo loput kahvit, kun minulla oli imetys vielä alkutekijöissään. Oli ihmeissään, kun sanoin että en tuntiin ainakaan ehdi juoda.
Minulle taas tuli yllätyksenä, että ei voinut jäädä kotiin. Ymmärrän että töitä on, mutta tämä on ensimmäinen lapsi, minulla on vielä opettelua imetyksen ja kaiken kanssa, alapää on tohjona, selkään särkee jne, niin olisi tuota odottanut, että isää kiinnostaa vauva ja vaimo sen verran että edes yhden ensimmäisen päivän järjestää niin, että on kotona. Etenkin kun asiasta on puhuttu etukäteen. Olin sairaalassa pari päivää, niin mun järjellä se riittää huomaamaan että töitä täytyy järjestää uusiksi.
Nyt itkeskelen täällä, yritän saada tolkkua että miten olen vauvan kanssa kotioloissa, missä sen sopivankokoiset vaatteet ovat, yritän tehdä välipalaa ja tätä kirjoitin sellaisen puolentoista tunnin ajan.
Kysymys lähinnä on, että miten tyhmä fiksukin mies osaa olla? Ja miten muiden miehet ovat oppineet elämään vauva-arkea?
Iloitsin miten mies oli aktiivinen ottamaan selvää asioista raskausaikana ja se vähä mitä on ehtinyt hoitaa vauvaa, on tehty hellästi ja rohkeasti kokeilemalla, että ei ainakaan jätä heti vauvaa minulle että tee sinä.
Onko tämä vaan miesten tapa huolehtia, elanto ennen kaikkea? Kun itse kaipaa että toinen tekisi edes aamupalan ja järjestäisi turvallisen kotiinpaluun.
No, ei mulla muuta, oli vaan karu paluu arkeen. Ja puhun tästä kyllä heti kun mies palaa kotiin. Nyt vaan imettämään.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:58"]
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.
[/quote]
Siis mitä? Palvoa ja kohdella silkkihansikkain, jos odottaa mieheltä jotain osallistumista? Miehethän sitä ikuista sunnuntaita vaatii, jos odottavat että vastasynnyttänyt äiti hoitaa ruoan pöytään, kämpän siistiksi, vauvan siinä sivussa ja tietenkin miehen harrastukset ja yöunet säilyvät ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:58"]
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.
[/quote]
Siis mitä? Palvoa ja kohdella silkkihansikkain, jos odottaa mieheltä jotain osallistumista? Miehethän sitä ikuista sunnuntaita vaatii, jos odottavat että vastasynnyttänyt äiti hoitaa ruoan pöytään, kämpän siistiksi, vauvan siinä sivussa ja tietenkin miehen harrastukset ja yöunet säilyvät ennallaan.
[/quote]
Miten ihmeessä päättelit tuon kaiken ap:n tekstistä? Mies on ollut mukana sairaalassa, ap päässyt kotiin ja mies yrittäjänä mennyt töihin. Ap kertoo miehen hoitaneen vauvaa ihan mukavasti ollessaan paikalla.
Vähän olisi voinut kumpikin ennakoida tilannetta. Siivota, hankkia ruokaa kaappiin, vaatteet esille jne ennen synnytystä. Ja miksi hitossa sen kämpän tulisi kiiltää puhtauttaan? Ekat päivät voi ihan rauhassa olla kotosalla, nauttia vauvqsta ja tutustua uuteen tulokkaaseen. Ei tarvitse heti olla puunaamassa ja siivoomassa. Onko ap:n mies sellaista vaatinut?
Sulla on ap varmasti ihan hyvä mies. Vähän ajattelematon ehkä. Aika monella on romanttisia kuvitelmia yhteisestä perhe-elämästä ja sulle nyt lävähti kylmä todellisuus päin naamaa. Pyydä miestä osallistumaan ja tekemään sulle huomiseksi vaikka välipalavoileipiä jääkaappiin odottamaan. Hanki pari mukavaa leffaa, ja niitä kattele samalla kun imetät. Nauti rauhasta!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:09"]
Kuinka kiinnostunut mies ylipäätään oli lapsen hankinnasta? Yleensähän miehille on vähän "ihan sama, jos haluat" nämä vauva-asiat ja he tietenkin olettavat, että koska sinä lasta enemmän halusit ja hän suostui niin sinä myös huolehdit siitä enemmän.
[/quote]
Sinun tuttavapiirissäsi on ehkä "ihan sama" -miehiä, mutta minun tuttavapiirissäni ei ole. Esim. meillä ei olisi välttämättä olisi lapsia, ellei mies olisi tehnyt aloitetta lapsen hankkimiseen. Mä olin sitä mieltä, ettei lasten hankkiminen on välttämätöntä, miehelle taas oli itsestään selvää, että lapsia hankitaan.
[/quote]
Kyllä, minun tuttavapiirissäni on tällaisia miehiä, joille työ on tärkeämpää ja lapsi vaimon juttu. Itselläni ei ole lapsia.
[/quote]
Juu, ei sun olisi tarvinnut edes kirjoittaa tuota viimeistä lausetta, kyllä se tuli selväksi muutenkin. Muista nyt kuitenkin, että sinun tuttavapiirisi ei edusta kaikkia miehiä. Jos tunnet paljon ihmisiä, joille työ on ykkösasia, ja parisuhteen asiatkin jaotellaan "miehen" ja "vaimon" juttuihin, varmasti sinulla ei olekaan selvää kuvaa tavallisemmasta perhe-elämästä.
[/quote]
Niin, näillä uraorientoituneilla miehillä (jota aloittajankin mies selvästi edustaa) on hyvin stereotyyppinen näkemys perhe-elämästä ja naisen ja miehen roolista siinä. Itse en halua tällaiseen, mielestäni hyvin normaaliin, perhejuttuun edes sitoutua.
Hyvin usein asiat kääntyvät niin, että vaimo jää yksin vauvan kanssa kun mies tekee töitä vieläkin enemmän. Yritin nyt avata tätä asiaa miehen näkökulmasta, kun heitä kuitenkin paremmin tunnen ja vietän heidän kanssaan enemmän aikaa siellä työpaikalla.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:43"]
Niin, näillä uraorientoituneilla miehillä (jota aloittajankin mies selvästi edustaa) on hyvin stereotyyppinen näkemys perhe-elämästä ja naisen ja miehen roolista siinä. Itse en halua tällaiseen, mielestäni hyvin normaaliin, perhejuttuun edes sitoutua.
Hyvin usein asiat kääntyvät niin, että vaimo jää yksin vauvan kanssa kun mies tekee töitä vieläkin enemmän. Yritin nyt avata tätä asiaa miehen näkökulmasta, kun heitä kuitenkin paremmin tunnen ja vietän heidän kanssaan enemmän aikaa siellä työpaikalla.
[/quote]
Toivottavasti nämä uroot sattuvat sellaiseen perheeseen, jossa on yhteiset rahat.
Karua on, jos samaan perheeseen osuvat erilliset rahat ja mies, joka ei tajua millään lailla osallistua vauva-arkeen. Vaimo kantaa siis vastuun lapsesta, lapsen elatuksesta ja kodinhoidosta. Samalla hänen työuransa kärsii, eläke jää pieneksi ja oma elämä häviää taustalle. Ja Suomi oli siis maailman paras maa äideille...
Mie valmistaudun jo henkisesti siihen että jään kotiin yksin kun lapsi syntyy. Yritys on minun, ja huonosta tilanteesta johtuen mieheni joutuu olemaan töissä pakostakin kun lapsi syntyy. Vaihtoehtoja ei ole. Mutta kun asia on jo nyt etukäteen tiedossa, ja ollaan molemmat aikuisia ihmisiä, olemme sopineet että mies vaan raakasti menee töihin, käy ruokatunnilla kotona aina (ja samalla ruokkii minutkin), ja työpäivän jälkeen hoitaa muuten kodin asiat ja päästää mut suihkuun/tms. mitä ikinä nyt tarviikin. Minulle varustellaan makkari semmosiin kuosiin että pärjään aina 2-4 tuntia kerrallaan ilman miestäkin. Skype yhteys on miehelle töihin jos iskee keskellä työpäivää kriisi, eikä firma ole kaukana kotoa jos nyt välttämättä ei pärjääkään niin voi pyytää apua. Todennäköisesti äitini tulee kans lapsen synnyttyä auttamaan arjessa.
Minusta oli hauska kun otin aiheen joskus tässä esille ja asiasta keskusteltiin ja mietittiin, kummankin lähtöajatus oli se että miehen on mentävä töihin. Siitä oli helppo aloittaa kun molemmat tietää realitisen tilanteen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko totta istui sitten ihan hiljaa mitään sanomatta kun mies teki töihin lähtöä. Jos kerta oli sovittu että on kotona niin olisit sanonut että "Stop tykkänään, mä tarvin sua nyt kotona". Suu auki ja ajatukset ilmoille.
Yks asia ap.
<3
Erosin tänään omasta miehestä. Ei lapsia. Kolmen viikon päästä elämäni tärkein päivä tähän mennessä (lääkiksen pääsykokeet). Jaksaa vittuilla ja kiusata. Jos ne miehet ei tajua tukea meitä niin tuetaan edes me naiset toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista aina olettaaa, että toinen tietää sanomattakin toiveesi ja tarpeesi. Jos ei tiedä, hän ei rakasta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuimme todella paljon etukäteen, olen kertonut toiveistani sitä mukaa kun huomaan mitä tarvitsen, pyysin etukäteen jäämään kotiin ensimmäiseksi päiväksi ja sen piti sopia, "tietenkin", pyysin tekemään aamupalaa minullekin, pyysin viemään roskiksen, pyysin etsimään pari tiettyä vauvanvaatetta. Joo tiedän vastuuni kertoa ajatukseni, siksi tuntuu tosi pahalta että minua ei ole kuunneltu.
Älä valita. Hoida se lapsi nyt vaan. Kyllä ne hormonit siitä tasoittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hyvä, että leipää kannetaan kotiin, ei ole hyvä se eikä tämä. Palkkaa lastenhoitaja, niin voit keskittyä kirjoittamaan nettiin joutavia.
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette niin ilkeitä ap:lle, äiti(?)ihmiset? Toinen on vasta synnyttänyt ja elämänsä herkimmillään niin täällä vaan vittuillaan. Tsemppiä ap <3 Ei munkaan mies tajunnut vauva-arkea ennenkuin rautalangasta väänsin.
Ootpa saanut ikäviä vastauksia. Ymmärrän kyllä kuinka pahalta sinusta tuntuu, varsinkin jos oli sovittu että mies on ensimmäisen päivän kotona. Yritä saada asiallinen keskustelu aiheesta pystyyn heti kun mahdollista (on tullut kotiin ja molemmat olette syöneet jotain, vauva imetetty). Tiedän, että se ei ole helppoa, itse ainakin olin ensimmäiset pari viikkoa aivan sekaisin hormoneista.
tuo, että mies hoitaa hellästi ja rohkeasti vauvaa, lupaa kuitenkin hyvää. kyllä häntä taitaa ihan oikeasti se pieni ihminen kiinnostaa.
Ja muista kertoa miehelle myös omista kivuistasi (omani ainakin yllättyi, aina kuulemma kuulee vaan sanottavan että "kivut loppuu kun vauva on syntynyt"). Ja pyydä seuraamaan kuinka paljon imettäminen alussa vie aikaa. Voimia vauva-arkeen ja onnea! :)
Joo, tosiaan miehelle pitää vääntää rautalangasta.
Mutta sitten tulee kyllä todellakin odottaa, että mies huomioi ja osallistuu! Kuulostaa kylmältä ja karulta, ettei edes ekana päivänä huomioi sinua ja vauvaa. Mulle tuli mieleen, että teillä tulevaisuudessa mies pakenee töihin, elää kuten ennenkin ja vielä voimakkaammin yrittäjän "kiireistä työelämää" ja sinä hautaudut kotiin vauvoinesi ja kotitöinesi. Sitten kylmä suhde ja ero edessä.
Joten puhumista nyt!
Mites isyysloma? Meillä miehen (myös yrittäjä) isyysloma kului valitettavasti lähes kokonaan sairaala-aikana (olin ensin prenalla ja sitten aika monta yötä vierihoito-ossalla), mutta kyllä hänelle pari päivää jäi isyyslomaa jäljelle. Mulla oli ja on se etu, että mies tekee töitä kotoa, joten hän oli tarvittaessa apuna. Ja sitä tarvitsin, olin tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen.
Meillä lähinnä mies hoiti vauvaa ensimmäiset viikot, minä lähinnä imetin. Sitten, kun sain vähän voimia, pääsin vauvanhoitoon käsiksi. Mies oli mitoittanut töitä vähän vähemmän sille syksyä, mutta töitä piti kuitenkin tehdä. Minä menin välillä vanhempieni luo pariksi yöksi vauvan kanssa, että mies sai kunnolla työskenneltyä ja nukuttua, ja välillä mies nukkui vierashuoneessa samasta syystä.
Nyt puhumaan miehelle! Soita heti ja sano, että nyt on kriisi! Sä oon vielä hormonihöyryissäsi ja kaikki tuntuu vielä senkin takia epätoivoiselta.
Yrittäjäkin on oikeutettu isyyslomaan, muista se!
Miehesi todellakin isyyslomalle, hoitamaan kotia ja vauvaa! Miten hän muuten ottaa vastuuta jos heti pakenee työhönsä?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:09"]
Kai sä ymmärrät miksi sä saat tällaisia vastauksia? Sun pitää sanoa sille miehelle selkeämmin mitä sä siltä odotat. Ei ilmeisestikään ole mennyt viesti perille.
onnea vauvasta!
[/quote]
miksi te tätä alapeukutatte?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 10:58"]
Kautta aikojen akat on miehille jalkansa levittäneet ja sieltä lapsia ulos synnyttäneet, mutta milloin heistä on tullut kädettömiä jumalasta seuraavia, joita pitää palvoa ja kohdella silkkihansikkain, että ei vaan tule paha mieli, kun se äitiys ei olekaan ikuista sunnuntaina vaan arki jatkuukin ihan normaalina töineen ja muine velvollisuuksineen.
[/quote]
Esim. kun minun isoäitini ovat synnyttäneet, kylän akat ovat lapsivuodeajan hoitaneet naisten työt ja kotona asuva mummo/muu naissukulainen on hoitanut isommat lapset. Kautta aikain on perheyhteisö ollut hieman isompi kuin nykyinen ydinperhe, ja lapsenhoito siksi pääsääntöisesti helpompaa.
[/quote]
Minun isoäitini on synnyttänyt kaikki kuusi lastaan saunassa keskellä ei mitään ilman, että on muita lähimaillakaan.
Mieheni on ollut alle viikonikäisenä perunakopassa, joka meillä on edelllen tallella. Hänen äitinsä tehdessä yksin kaikki tilan työt, kun hänen miehensä oli merillä.
[/quote]
Jep; lapsien ja äitien kuolleisuus olikin melkoista tuohon aikaan. Elinikä myös lyhyempi.
En voi käsittää, että äideiltä ei heru empatiaa juuri synnyttäneelle esikoisen äidille. Se vaan on poikkeuksellinen, haavoittuvainen tilanne. Kyse on nyt ensimmäisistä viikoista, ihan turha vetää tähän mitään lapsen omimista/isän syrjäyttämistä/sitä, että isät joutuvat vääränlaiselleM tuolille neuvolassa jne.