Hauskoja lemmikkitarinoita tänne! Mikä on hauskinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?

Edesmennyt pikkukoirani oli erittäin hiljainen ja kiltti. Se eli 11 vuotta ja vain kerran koko tuona aikana kuulin sen murisevan. Menin katsomaan mistä on kyse ja koiramme tuijotti ikkunasta naapurin pihalla seisovaa hirveä! Oli aika erikoinen tilanne, ja ainoa kerta kun olen meillä päin hirven nähnyt.

meidän koira haukkui hiehon maitotankkiin. Laitumella oli vanha maitotankki täynnä vettä, satoja litroja. Hieho seisoi tankin vieressä ja lapinkoirmme haukahti sen takana jolloin hiueho säikähti ja hyppäsi tankkiin. Siellä se oli nalkissa, sorkat liukasteli sielällä tankin pohjalla ja parruilla väännettiin se jotenkin ylös sieltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin uusi matto ja kissamme halusi alusta saakka omia sen itselleen. Jos kissa näki huoneen toisesta päästä, että seisoin maton päällä, niin se tuli kylki edellä laukaten karvat pystyssä häätämään mua siitä matolta.

Meidän kissa oli siisti. Kun siivosin, putsasin kissanhiekat ja osan kaadoin isoon ämpäriin pestäkseni pissalaatikon kunnolla. Unohdin siivousen lomassa laittaa laatikon paikalleen. Kylppäriin mennessä huomasin kuinka kissa oli hypännyt ämpäriin pissalle. Ehdin ottaa jopa kuvan kuinka hienosti kissa ämpärin reunalla käkötti.

Tästä tuli myös mieleen oman kissan siisteys, tai muutamakin tapaus samaiselta neidiltä.

Siivosin kans kerran kissanhiekkalaatikkoa ja vaihdoin hiekat kokonaan. Jätin laatikon hetkeksi kuivumaan tyhjillään ja lakaisin kihveliin muutaman kissanhiekkamurusen lattialta. Parin minuutin päästä menin laittamaan uusia hiekkoja vessaan niin kissa oli pissannut sillä välin kohteliaasta kihveliin missä oli ne pari säälittävää hiekanmurusta. Kyllä nauratti ja säälitti samalla, että noinko kova hätä oli :D

Sama kissa on hyvin tarkka että vessakoppinsa on siisti ja hajuton, ja jos on vähänkään venynyt hiekkojen vaihtoaika (eli suunnilleen yhden päivän liian kauan samat) niin hän tulee ensin maukumaan ihmiselle ja sitten juoksee vessaan maukumaan ja pissaa laatikon katolla olevasta tuuletusaukkoritilästä, näyttääkseen että on hiekkojen vaihtoaika.

Meillä oli kani, sellainen luppakorvainen pikkuherra. Olin vielä opiskelija siihen aikaan ja tullut kotipaikalleni joulunviettoon, ja ihmettelin että kani on vähän vaisu. Isä sanoi ettei kani ollut syönyt oikeastaan mitään pariin päivään, mutta ollut muuten ihan oma itsensä. Nappuloihin herra ei ollut koskenut ollenkaan, mutta heiniä oli kuulemma vähän maistellut. Kani ei normaalisti heinistä juuri välittänyt, mutta pidettiin niitä saatavilla silti. Tuoreesta ruuasta herra sai aina ripulin, eli niitä annettiin vähän harvemmin. Noh, olisin muuten kiikuttanut kanin samantien eläinlääkäriin, mutta ei sieltä syrjäseudulta joulun aikaan noin vaan lähdettykään, lähin eläinlääkäri olisi ollut varmaan parin tunnin ajomatkan päässä.

Ihmettelin tässä vaiheessa jo sitä, että herralle oli heinät sentään maistuneet. Tarkastelin kanin ruokakuppia, ja huomasin että pelletit olivat eri sorttia mitä yleensä. Sattumalta löysin kaapin perältä vanhan nappula/siemensekoituksen, ja annoin kanille niitä. (Pussi oli jemmattu pois aikaisemmin, koska meitä ärsytti kanin valikoivuus. Tästä seoksesta herralle kelpasivat ainoastaan tietyt pelletit ja siemenet, yli puolet jäi aina syömättä ja kanille oli sittemmin yleensä ostettu yhdenlaista pellettiä niin ei pääse valikoimaan.) Herra oli juuri unillaan, mutta kun kuuli että ruokakuppi kilisee, niin lähti todella kuin jänis makuulta, ryntäsi kupille ja alkoi ahmia niitä siemeniä. Herra oli vaan päättänyt että minähän kuolen mieluummin nälkään kuin syön jotain uutta! En muista enää että miksi pelletit oli eri sorttia mitä yleensä, mutta palattiin siis toki niihin pelletteihin mistä kani piti.

Koiranpentu oli syönyt sukan, kakkasi sen ja kun menin tutkimaan mitä ihmettä kakan seassa oikein on, koira tuli katsomaan mitä tutkin, ja ennen kuin ehdin reagoida, ahmi uudestaan kitaansa juuri kakkaamansa sukan. Ei ollut hauskaa tuolloin, meinasin oksentaa.

Mun koiranpentu käveli kumman näköisenä ympäriinsä. Sillä oli kertakaikkiaan outo ilme naamalla. Olin tiskaamassa, ja olin menettänyt näköyhteyteni siihen ehkä 15 sekunniksi. Tuli vahvasti semmoinen olo, että nyt on jotain hämärää meneillään. Pakotin pennun avaamaan suunsa, ja sieltä tuli ulos kaksi sormiparistoa, ehjinä luojan kiitos. Se oli ehtinyt hajottaa kaukosäätimen muutamassa sekunnissa äänettä. Nyt naurattaa, mutta tämä tarina olisi voinut päättyä myös todella surullisesti. Edelleen 10 vuotta myöhemmin nostan kaukosäätimen aina koiran ulottumattomiin, vaikka ei ole harrastanut pentumetkuja enää ikuisuuksiin.

Edesmennyt kääpiöluppakorvakanini, Trombi, oli nielaissut pitkän hiukseni, heinien seassa ilmeisesti. Eräänä aamuna kun menin siivoamaan sen aitausta, keskellä mattoa oli tyylikäs pitkä "helminauha" papanat olivat tasaisesti sen hiuksen ympärille asettuneet :D Se vielä suuttui kun lakaisin sen papananauhan rikkasihveliin ja murahti. Kai se olisi halunnut käyttää sitä koruna? :/

Tässä vielä tyylinäyte neidin nukkuma-asennosta

https://aijaa.com/TJPRaH

Kerran tulin kotiin, jossa odottivat koirani ja kaksi kissaani. Jo ovella leijaili höyheniä, Pelästyin kovasti: mitä on tapahtunut. Seurasin höyhenvanaa talon toiselle puolelle makuuhuoneeseen. Koira oli saanut päähänsä hajottaa höyhentyynyn, jollaisia vielä silloin käytin. Hän ei juuri koskaan ollut tehnyt mitään tihutöitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä näin kerrottuna nyt niiiin hupaisaa, mutta oma terrierini karkasi joskus omakotitalomme pihasta. Jonkun ajan päästä se ilmestyi kaikessa rauhassa takaisin (toki etsimme välissä) iso kuminen vinkulelu suussaan. En tiedä mistä oli ottanut, oliko se hänelle annettu vai vienyt toisen koiran kätköistä tai leikeistä :'D On siis todella kiltti koira onneksi, ettei tarvinnut isommin pelätä että tekisi vaikka jotain jollekin karatessaan, koiran puolesta muuten toki pelkäsin. Mutta oli jotenkin hupaisaa kun koira yhtäkkiä istuikin pihassa maireasti katsoen ison luunsa kanssa että tässä nyt olen ja katso mitä löysin, kun lelu oli melkein koiran itsensä kokoinen ja selvästi oli asiasta ylpeä:D

Meidän edesmennyt koira karkasi kerran pihasta, ilmestyi jonkin ajan kuluttua takaisin iso kuivattu sian korva suussaan. Ei tietoa mistä sai sen, naapureita ei ollut lähellä eikä ollut kauan poissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihana ketju, kiitos kaikille tarinoista!

Oma terrierini ulvoo pillit päällä ohiajaville hälytysajoneuvoille, toisinaan myös kirkon kelloille. Pentuna ulvoi myös punaisille valoille (niiden piipitykselle). Ohikulkevilla ihmisillä oli hauskaa, kun pieni pennuntirppana istui suojatien laidalla ja jollotti menemään kuono kohti taivasta.

Jos ei pääse syliin, huokaisee ja kävelee eteiseen ja työntää päänsä kenkääni ja alkaa nukkumaan.

Eläimet ovat parhaita ❤️

Samoin meillä, koira alkoi ulvoa kun radiosta kuului laulua falsettiäänellä.

Edesmennyt labbikseni oli pentuna varsin elämäniloinen höseltäjä, mutta myös armottoman kömpelö. Juoksenteli vanhempieni pihalla vapaana, hyppäsi rengaspinon yli, ja törmäsi suoraan korkeaan aitaan. Iloisesti vaan tipahti, ja jatkoi matkaa. Mun isä käveli pihalla, juoksi takaapäin ja haukkasi pahaa-aavistamatonta isääni suoraan persauksista. Lapsuudeninnolla, ei pahuuttaan tai mitään. Halusi leikkiä. Onneksi rauhoittui vanhetessaan, muitakin vastaavia hyppää ja törmää-tapauksia oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä näin kerrottuna nyt niiiin hupaisaa, mutta oma terrierini karkasi joskus omakotitalomme pihasta. Jonkun ajan päästä se ilmestyi kaikessa rauhassa takaisin (toki etsimme välissä) iso kuminen vinkulelu suussaan. En tiedä mistä oli ottanut, oliko se hänelle annettu vai vienyt toisen koiran kätköistä tai leikeistä :'D On siis todella kiltti koira onneksi, ettei tarvinnut isommin pelätä että tekisi vaikka jotain jollekin karatessaan, koiran puolesta muuten toki pelkäsin. Mutta oli jotenkin hupaisaa kun koira yhtäkkiä istuikin pihassa maireasti katsoen ison luunsa kanssa että tässä nyt olen ja katso mitä löysin, kun lelu oli melkein koiran itsensä kokoinen ja selvästi oli asiasta ylpeä:D

Meidän edesmennyt koira karkasi kerran pihasta, ilmestyi jonkin ajan kuluttua takaisin iso kuivattu sian korva suussaan. Ei tietoa mistä sai sen, naapureita ei ollut lähellä eikä ollut kauan poissa.

Meidän koira toi vuokramökillä lampaan pään pihaan. Ei ollut ihan tuore tapaus, minä alkuraskaudessa yökin kuusikkoon sitä hajua..

Mistähän mä aloittaisin...😅

Koirani hinkkaa toisinaan takamustaan mattoon, nuuhkaisee ja juoksee häntä koipien välissä järkyttyneenä karkuun hajua.

Kerran heräsin kummalliseen lorinaan kesken yön. Menin katsomaan ja koira istui sohvan käsinojalla pissalla. Pissaa oli metrin säteellä sohvasta sekä sohvalla totta kai. Ilmeisesti kosto kun sohva oli siirretty pois ikkunan edestä. Silloin ei naurattanut.

Treeneissä laitoin koirani odottamaan vuoroamme hallin laidalle. No, koira seisoi takajaloilla etutassuillaan samalla vipattaen ja päästeli ihan ihmeellisiä ääniä ulvonnasta pulun kurnutukseen. Oli treenikavereilla hauskaa.

Tyhjentää silloin tällöin kuivausrummun omia aikojaan. Sukat löytyy ympäri kämppää, muut vaatteet siististi kuivausrummun edessä. Muutenki varastaa sukkia (joskus myös jalasta) aina kun silmä välttää ja juoksee sitten niiden kanssa ympäriinsä onnellisena.

Kerran oli eräs perhe tutustumassa rotuun. Kerroin juuri koirani hauskoista tempauksista, mm. vaatteiden varastelutaipumuksesta. Samassa koira varasti perheen lapselta hanskan kädestä.

Lenkin jälkeen koira juoksee ympäri taloa kunnes hetken päästä väsähtää ja heittäytyy dramaattisesti kyljelleen nukkumaan.

Moi vaan tutuille ja riiviöltä terkkuja😄

Edesmennyt koirani ahmi kerran lattialle tipahtaneen lihapullan, oksensi sen, söi oksennuksen ja oksensi vielä uudelleen. Oli syömässä jälleen oksennettua lihapullaa, mutta ehdin viimein väliin.

Minulla oli aikanaan saksanpaimenkoira joka oli vartioimisliikkeen työkoira, ja sitä oli vuosien aikaan monet vartijat mukanaan autossa työtehtävissä mukanaan pitäneet.

Mielenkiintoista oli sen suhtautuminen ihmisiin kun istui auton kyydissä ja kadulla käveli ihmisiä.

Jos ulkona oleva oli mies niin koira vaan katseli eteenpäin minne auto kulkee. Mutta jos ulkona oleva olikin nainen niin koirapa käänsi päätään ja katseli naista myös silloin kun ajettiin hänestä ohi. Olikohan tottunut nuorten vartijamiesten käytöksestä että naisen perään katsotaan.

Vanhemmiten koira sitten jäi eläkkeelle ja autoon oli niin kova hinku että piti viikonloppuisin päästää sinne päiväksi makoilemaan. Eikä tullut pois ennenkuin oli monta tuntia siellä saanut olla.

Yksi toinen sakemanneistani piti kovasti kasvis”ruoista”.

Muuten söi normaalia koiran ruokaa, mutta jos meiltä jäi salaattia aterialta syömättä niin kyllä koira veti ne mielihyvin., salaarinlehdet, tomaatit, kurkut jne.

Samoin söi vesimelonien kuoret, nehän on varsin rouskuvaa ja varmaan koiralle mukavaa, en tiedä,saisiko sellaista antaa mutta ei ongelmiakaan ollut.

Ja mansikka aikaan kun mansikoita perattiin niin söi perkeet, siis ne kannat.

En nyt tiedä, oliko tämä hauskaa, koska tämä johtui omasta typeryydestäni... Mutta kerrottakoon. Olin lukioikäinen ja meillä oli jo lapsuudestani asti elämässä mukana ollut rakas koira, seropi, lähinnä pystykorvamainen. Jostain ihme syystä eräänä aamuna ennen kouluunlähtöä aloin hyvitellä erästä vanhaa pehmoeläintäni ja sanoin koiralle, että älä tule tänne, kun minä silitän nyt tätä nalle Janatuista. Koira vilkaisi eikä oikeastaan näyttänyt noteeraavan koko asiaa. Mutta kun tulin sinä päivänä koulusta, huomasin jo eteiseen tultuani, että koira singahtelee oudosti sinne tänne. Kun menin huoneeseeni, huomasin, että juurikin se Janatuinen oli revitty lattialle pehmoeläinrivistöstä. Sitä oli retuutettu nenästä, joka oli melkein irti. Koira näytti niin nololta, että syyllinen oli ilmiselvä... siis minä :/ En olisi ikinä uskonut tuollaista mustasukkaisuutta eläimeltä, ja tuon jälkeen olin takuuvarmasti kiltti koiralleni enkä kiusoitellut sitä.

Lisää!

Labradorinnoutajan pennulla oli tapana tehdä aamuisin kanssani puutarhakierros. Olin saanut lahjaksi kuningasliljan sipuleita ja istuttanut ne penkkiin ja niissä oli jo isot nuput. Pennun kanssa kävin aamuisin katsomassa joko ovat avautuneet, ne kasvoivat kasvamistaan. Sitten eräänä aamuna  laskin pennun edeltä ulos ja jostain syystä en heti kerennyt mukaan, kun tulin ovesta ulos niin siinä ne olivat, liljan nuput rappusilla kuin riviin aseteltuina vierekkäin. Oli tietysti ajatellut että nämähän se emäntä haluaa nähdä niin tuodaan tähän valmiiksi. Nauratti ja suututti yhtä aikaa. No, kukki ne sitten seuraavana kesänä ja pennusta tuli kelpo noutaja kun harjoitteli pienestä pitäen.

Mun noutaja nouti mulle kerran puskasta miesten likaiset kalsarit.