En tykkää että meille tullaan kylään.
Minusta se on vastenmielisintä mitä voi olla, ottaa vieraita vastaan. Jos saisin päättää, meillä ei kävisi koskaan yhtään ketään vieraita ja olisin täysin onnellinen. Mutta lasten takia on pakko ottaa ihmisiä tänne ja elää kuin akvaariossa, kestää turhanpäiväiset kahvittelut ja näyttelytilanteet. Vaikka vihaan sitä joka hetki ja ainoa hetki jolloin se on mukavaa, on se kun vieraat painavat oven kiinni perässään.
Kommentit (53)
Kutsun meille vieraita kylään 1-2 kertaa vuodessa, lasten sukulaissynttäritkin pidän yhtenä iltana. Periaatteessa vierailut ovat ihan kivoja, mutta käytännössä en niistä pidä yhtään. Teennäisyys on minustakin aika oikea sana kyläilyille. Emme käy itsekään kyläilemässä kuin niillä pakollisilla sukulaislasten syntymäpäivillä. Lasten kavereita meillä käy joskus, yökylään en heitä ota. Kotiimme kyllä mahtuu, täällä saa nopeasti siistiä ja kaikki on kunnossa, mutta en välitä silti ja mies on samoilla linjoilla.
Harmi, että teillä ei ole hyviä ihmissuhteita ja ihanaa elämää
Harmi, että teillä ei ole hyviä ihmissuhteita ja ihanaa elämää
Jes,vihdoinkin joku ymmärtää muakin. Aina periaatteessa pakko olla muka niin sosiaalinen.
Tuo on ulkoapäin saneltu "totuus". Sinun totuutesi ei ole minun totuuteni ja väitteesi todistaa, että sinun elämässäsi on jotain vielä pahemmin pielessä.
Onneksi sinulla on! Ihanaa kun elämäsi on ihanaa! Olet oikea päivänsäde! Sinua ei kukaan voi olla rakastamatta!
Sama juttu. En voi sietää, jos meille tulee vieraita. Onneksi yleensä ei tulekaan, koska mä en kutsu ketään meille. Kauhean teennäistä ja päätä alkaa särkemään muiden ihmisten kanssa juttelu. Ne suorasvaan imee musta kaikki voimat pois ja olen tuollaisen kyläilyn jälkeen aivan rätti-puhki-poikki.
Olen samanlainen.
Vaikka en ole millään tapaa ujo tai kärsi mistään fobioista. Päinvastoin, minä olen se, joka koulun myyjäisisissä tyrkyttää koko luokan puolesta niitä leivoksia kaikille ohikulkeville. Minä olen se, joka kierrän kysymässä yrityksistä jotain myytävää. Minä olen se, joka on ollut oppaana töissä opiskeluaikana kesätöissä ja muutenkin saanut suun auki kun pitää.
Mutta olen kai puoliksi mies (no ruumiinrakennekin on poikamainen) ja minusta on tyhmää vain istua ja kuluttaa turhaa aikaa. Tykkään nähdä ihmisiä jos on samalla jotain tekemistä, kuten lenkkeilyä, muuta liikuntaa tai vaikka ravintolassa tai kahvilassa syömistä, tai leffakäyntiä jne.
Minä taas voisin istua joka illallisella isolla porukalla. Pitäisin mielelläni jotain guest housea. Ihan tuikituntemattomatkin olisivat tervetulleita. Näin sitä ollaan erilaisia, ja hyvä niin. Itselleni on helpompaa kutua vieraita kotiin kuin vierailla muualla.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:38"]
Minä taas voisin istua joka illallisella isolla porukalla. Pitäisin mielelläni jotain guest housea. Ihan tuikituntemattomatkin olisivat tervetulleita. Näin sitä ollaan erilaisia, ja hyvä niin. Itselleni on helpompaa kutua vieraita kotiin kuin vierailla muualla.
[/quote]
Juu, no minäkin voisin istua syömässä vaikka tunteja, mutta kokkaaminen ei ole lempiharrastus vaan pakkopullaa.
10
Varokaa että ette opeta tuota epäsosiaalisuutta lapsillenne, epäsosiaalisuus on iso risti nykymaailmassa kannettavaksi. Älkää olko niin itsekeskeisiä!
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:44"]
Varokaa että ette opeta tuota epäsosiaalisuutta lapsillenne, epäsosiaalisuus on iso risti nykymaailmassa kannettavaksi. Älkää olko niin itsekeskeisiä!
[/quote]
En usko, että sosiaalisuutta/epäsosiaalisuutta voi opettaa. Lapsuudenkodissani meillä kävi usein vieraita ja järjestettiin juhlia. Itse en kutsu vapaaehtoisesti ketään kylään enkä järjestä mitään juhlia.
Minusta olisi mukavaa, jos meillä kävisi useammin vieraita. mielestäni on mukava rupatella kaffekupposen äärellä niitä näitä. :)
En mäkään tykkäisi, jos meillä kävisi vieraita kylässä kauhean usein. Meillä onneksi käykin lähinnä ystäviä ja perhettä kyläilemässä, ja heidän seurastaan nautin todella!
Mä taas tykkään just siitä kokkaamisesta ja tarjoiluleipomisesta. Jos meille tulisi jotain kylään (ei siis tule, kun en kutsu), niin minusta on ihana laittaa ne tarjoilut pöytään ja siinä onkin sitten kauheesti herkkua joka lähtöön, mutta itse haluaisin sitten poistua johonkin takahuoneeseen romaanin pariin. En jaksa sitä sosiaalisuutta ja seurustelua ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:02"]
Mä taas tykkään just siitä kokkaamisesta ja tarjoiluleipomisesta. Jos meille tulisi jotain kylään (ei siis tule, kun en kutsu), niin minusta on ihana laittaa ne tarjoilut pöytään ja siinä onkin sitten kauheesti herkkua joka lähtöön, mutta itse haluaisin sitten poistua johonkin takahuoneeseen romaanin pariin. En jaksa sitä sosiaalisuutta ja seurustelua ollenkaan.
[/quote]
Tykkäsin leipoa nuorempana (alle 35v), leivoin joka viikko pullaa tai täytekakkua, tai jotain muuta, vanhemmiten kun sitä joutuu pakosti olla keittiössä perheen myötä paljon, siitä katoaa jotain. Ja olen huomannut tämän saman käyvän monille. muistan kun lähisukulainen ihmetteli kun anoppi kutsui kylään jouluksi, eikä ollut leiponut mitään eikä aikonut leipoa. Jäi mieleen, koska ajattelin, että ei taida olla täysissä järjissään tuo anoppi. Että on sairas. En tiedä olettiko tämän lähisukulaisen leipovan kaiken vai mikä oli homman nimi. En siis tiedä vieläkään.
Mutta vanhemmiten itsekin huomannut, miten leipominen ei niin enää vedä puoleensa tai keittiössä oleminen. Tuollakin sukulaisen anopilla on iso perhe, on saanut perunan jos toisenkin keitellä ja juhlan jos toisenkin järjestää. Tiettyä itsekkyyttä tulee monelle vanhemmiten, kun nuorena tyttönä on kiltti.
??? Voin tietysti olla väärässäkin.
Täällä samanlainen tapaus. En tykkää kutsua kotiin, treffit sovitaan yleensä kahvilaan tai mennään syömään tms. En tykkää erityisemmin kyläilystäkään, puhumattakaan jostain perhekyläilystä. En tiedä johtuuko siitä, että olen asiakaspalvelussa töissä. Vapaa-aikana ei jaksa kauheasti panostaa. Oman perheen seura riittää..
Toisaalta harmi..mutta ymmärrän myös.mä en tykkää ylläri vieraista..mikään ei ole rasittavampaa,kun jotku hyppää kyläs ilmoittamatta! Aina tulee vaivautunut olo,kun olis ehkä jotain muuta tekemistä tai kaapis ei ole mitään tarjottavaa..olis Se niin mukavaa,kun ilmoitetaan tulosta jne..
Meillä ei käy ketään, mutta jos harvoin käy, koen ne tilanteet jotenkin teennäiseksi. Jotkut valittaa että ystävät ei kutsu, no minä olen sellainen, joka ei kutsu kotiin. Lähden mieluummin kahville tai syömään vaihtamaan kuulumisia. En kyllä tykkää itsekään käydä kylässä.