En tykkää että meille tullaan kylään.

Ap mikä on tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Kutsun meille vieraita kylään 1-2 kertaa vuodessa, lasten sukulaissynttäritkin pidän yhtenä iltana. Periaatteessa vierailut ovat ihan kivoja, mutta käytännössä en niistä pidä yhtään. Teennäisyys on minustakin aika oikea sana kyläilyille. Emme käy itsekään kyläilemässä kuin niillä pakollisilla sukulaislasten syntymäpäivillä. Lasten kavereita meillä käy joskus, yökylään en heitä ota. Kotiimme kyllä mahtuu, täällä saa nopeasti siistiä ja kaikki on kunnossa, mutta en välitä silti ja mies on samoilla linjoilla.

Samaistun tähän kyllä mutta yökyläilyt ovat lapsille kivoja ja tärkeitä. Niiden suhteen ei pitäisi olla noin itsekäs. Kun lapsia on hankkinut niin heidät pitäisi laittaa etusijalle, edes joskus.

Sivumennen huutelen taustalta, että vieraat ovat toisinaan ihan ok. Mutta sama pariskunta/ystäväperhe ei todellakaan ole tervetullut kuin 1-2 kertaa vuodessa, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan. Eikä se ole todellakaan ok, että tullaan kylään ja viivytään siellä tuntikausia, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Joillekin se reissaaminen ja livenä sosialisointi tuntuu olevan elinehto. Kyllä ne muutamat Whatsapp-viestit ja puhelinsoitot kelpaavat ihan hyvin sen muutaman kerran parin kuukauden välein.

Viimeksi vanhempieni luona kävi pariskunta jo suunnilleen viidettä kertaa jo tänä vuonna ja juoruilivat siellä viisi tuntia. Tosin tästä selviäminen olisi enemmän sen ketjun aihe, jossa lueteltiin keinoja vieraista eroon pääsemiseksi. Tai toinen vaihtoehto: ei pidä olla liian kiltti sen suhteen, että "nyt perkele lähdette, tässä on jaariteltu ihan tarpeeksi". 

Suomen kahvittelkulttuuri yhä on sen kymmenen sorttia tyyliin:).  Ulkomailla asuessa, pelkkä kuppi kahvia ilman tarjottavaa tai lasi vettä oli ihan ok. Helppoa jopa yllätysvieraiden kera.

Eikös se 2t oli joku kirjoittamaton sääntö, sen aikaa voi kyläillä :).

Minä ajattelin noin silloin, kun asuin asunnossa, jossa en oikeasti itsekään viihtynyt. Yllättäen nyt, kun asun asunnossa, joka tuntuu oikeasti kodilta, ei tunnu enää niin vaivaannuttavalta ottaa vieraita vastaan.

Kutsutuissa vieraissa on aina se, että pitää olla jotain tarjottavaa. Yllätysvieraille voi hyvällä syyllä olla tarjoamatta mitään: "Pitäisi kaupassa lähteä käymään, että on iltapalaksi jotain syötävää." Tai tarjoaa voileipää ilman päällysteitä: "On vähän vähissä nämä tarjottavat tällä kertaa."

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 09:02"]

Mä taas tykkään just siitä kokkaamisesta ja tarjoiluleipomisesta. Jos meille tulisi jotain kylään (ei siis tule, kun en kutsu), niin minusta on ihana laittaa ne tarjoilut pöytään ja siinä onkin sitten kauheesti herkkua joka lähtöön, mutta itse haluaisin sitten poistua johonkin takahuoneeseen romaanin pariin. En jaksa sitä sosiaalisuutta ja seurustelua ollenkaan.

Tykkäsin leipoa nuorempana (alle 35v), leivoin joka viikko pullaa tai täytekakkua, tai jotain muuta, vanhemmiten kun sitä joutuu pakosti olla keittiössä perheen myötä paljon, siitä katoaa jotain. Ja olen huomannut tämän saman käyvän monille. muistan kun lähisukulainen ihmetteli kun anoppi kutsui kylään jouluksi, eikä ollut leiponut mitään eikä aikonut leipoa. Jäi mieleen, koska ajattelin, että ei taida olla täysissä järjissään tuo anoppi. Että on sairas. En tiedä olettiko tämän lähisukulaisen leipovan kaiken vai mikä oli homman nimi. En siis tiedä vieläkään.

Mutta vanhemmiten itsekin huomannut, miten leipominen ei niin enää vedä puoleensa tai keittiössä oleminen. Tuollakin sukulaisen anopilla on iso perhe, on saanut perunan jos toisenkin keitellä ja juhlan jos toisenkin järjestää. Tiettyä itsekkyyttä tulee monelle vanhemmiten, kun nuorena tyttönä on kiltti. 

??? Voin tietysti olla väärässäkin.

 

En nyt sitä ihan itsekkyydeksikään sanoisi, paremminkin väsymiseksi ja kyllästymiseksi. Itsessäni huomannut myös, etten enää jaksaisi kauheasti toisten eteen tehdä. Aikani olen keittänyt ja leiponut ja järjestänyt kekkerit jos toisetkin, ja nyt tuntuu, että mitta on tullut täyteen. On nuorempien vuoro.

En ikinä päästä ketään kylään, haluan olla rauhassa. En halua ketään sotkemaan kotiani, pidän aina kotini siistinä.

Mulla on aina jokin hyvä syy keksittynä, jos joku ruikuttaa päästä kylään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei käy ketään, mutta jos harvoin käy, koen ne tilanteet jotenkin teennäiseksi. Jotkut valittaa että ystävät ei kutsu, no minä olen sellainen, joka ei kutsu kotiin. Lähden mieluummin kahville tai syömään vaihtamaan kuulumisia. En kyllä tykkää itsekään käydä kylässä. 

Täsmälleen kuin näppikseltä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei käy ketään, mutta jos harvoin käy, koen ne tilanteet jotenkin teennäiseksi. Jotkut valittaa että ystävät ei kutsu, no minä olen sellainen, joka ei kutsu kotiin. Lähden mieluummin kahville tai syömään vaihtamaan kuulumisia. En kyllä tykkää itsekään käydä kylässä. 

Täsmälleen kuin minun näppikseltäni.  [/quote piti kirjoittaa

Sietäisin vierailut kyllä ,mutta kun on naimisissa sosiaalisest avuttoman tumpelon kanssa, joka ei osaa tai viitsi viihdyttää vieraita ollenkaan, vaan kaikki jää minulle niin lopetin vierailut kokonaan.

Mies saattaa siis avata telkkarin ja alkaa katsomaan raveja kesken kaiken. Ei syö samaan aikaan kuin vieraat, lähtee kauppaan yhtäkkiä yms yms.

Lisäksi yhteen aikaan haukkui minua tästä, kun meillä ei käy koskaan ketään.

Olen kuitenkin päätökseni tehnyt meille ei tulla.

Tapaan ystäviä kaupungilla.

Joskus olen unelmoinut, että millainen olisi oikein hyvä seuramies puolisona. Sosiaalinen ja hyväntuulinen tyyppi, jonka seurassa olisi rentoa ja hauskaa.Hmmm..

Niinpä. Niitä ihmisiä, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä, on kivampi tavata kodin ulkopuolella. Kun pidätte lasten juhlia, kutsukaa vain ne aikuiset, joiden kanssa olette muutenkin tekemisissä. Silloin tilanne on edes vähän mukavampi ja vähemmän teennäinen. Itse ene mene kenenkään juhliinkaan, joiden kanssa en ole muuten tekemisissä, en edes sukulaisten.