Parisuhteen tasa-arvo ja työnjako

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä mies vastaa sinulle kun koetat kertoa että odotat hänen hoitavan puolet kotitöistä jatkossa?

Tai onko mies itse huomannut että ei tee enää perheen kanssa asioita ja vaimo sekä lapset alkavat vieraantua hänestä. Monille miehille on tärkeää kerätä omaisuutta itselleen ja perinnöksi lapsilleen. Joskus se on niin tärkeää että unohtuu luoda hyvä suhde niihin lapsiin. Ja se että ehjä perhe ja osallistuva isä on todennäköisesti lastenkin tulevaisuudelle arvokkaampi kuin kaikkensa työlle antava isä jota näkee harvoin ja on etäinen. Vaikka siltä isältä saisikin sitten ison perinnön kun lapsi täyttää 55v.

Alkaa luetella, mitä kaikkea hän on tehnyt joskus tai tulee ihan varmasti tekemään. Lupaa vaikka viedä roskat joka aamu tai tyhjentää tiskikoneen ja muistaa ehkä pari päivää asian. Alkaa syytellä minua jonkin kotityön laiminlyömisestä: ”sinäkään et ole kuukauteen pessyt lattiakaivoja!” Tms.

On sitä mieltä, että haluan tehdä asioista hankalia ja siivotakaan ei tarvis hänen mielestään ollenkaan niin usein. Tuossa ne yleisimmät tavat reagoida sanomisiin ja toki se, että minä nalkutan, kun pyydän tekemään asioita. Olenkin sitten sanonut, että, meille ei vieraita kutsuta, jos kerran eletään sotkun keskellä. Ap.

Oma mieheni teki töitä tosissaan. Ei pitkää päivää mutta työt seurasivat kotiin. Hän murehti illat työpaikan ongelmia ja nukkui huonosti. Ei jaksanut kiinnostua lasten asioista. Kun yritin keskustella asioista oli tiuskintaa minun palkalla tässä eletään, parhaani teen eikö se riitä, lapsille haluan kerätä rahaa jne.

Oikeastaan vasta sitten solmut alkoivat avautua kun kuuntelin tarkkaan mitä mies sanoi. Ja kyselin lisää niin tajusin miehen ajatukset joita hän ei ollut ehkä itsekkään koskaan selvittänyt tarkemmin vaan mennyt sen musta tuntuu tältä asian mukana.

Pääsin kertomaan miehelle että olin maksanut suurimman osan perheen ruuista 15 vuotta. Ja nytkin minun tilitäni menee esim perheen netti ja minun ja lastemme puhelinkulut lisäksi. Sitten mies selitti että jotenkin se hänen tili kuitenkin aina tyhjenee. Piti hetken tuijotella miestä että onko tosissaan. Sitten selitin että juu tyhjenee se sillä nytkin on rakennettu miehen tililtä isoa autotallia miehen harrastetilaksi. Ja sitä ennen investoitu pitkään miehen tilitä pieneen yritykseemme (joka on enempi investointeihin keskittyvä eikä työllistä ketään). Ja toki mies on maksanut osan ruuista siissilloin kun käy kaupassa ja sähköt ym yhtiesiä kuluja. Ja mies on maksanut pääosin lasten harrastukset jne.

Mutta vasta sitten mies tosiaan tajusi että ei hänen tilinsä välttämättä menekkään ruokakauppaan ym. Ja siis kyllä mies varmaan tajusi sen jollain tasolla aikaisemminkin mutta oli hauska nähdä miten hän heräsi oikeasti ajattelemaan asiaa ihan toisella tavalla.

Ja ajankäytöstä väänsin myös että nyt on paras hetki elämässämme. Ei kannata ajatella että nyt kerätään lapsille rahaa jemmaan vaan nyt kannattaa keskittyä opettamaan teineille lisää rahan käytöstä, investoimisesta, yritykseemme liittyvistä töistä ym. Ja elää niiden nuorten kanssa ja kuunnella niiden murheita ja kannustaa niitä elämässä. Se on paljon tärkeämpää mitä rahan kerääminen jemmaan.

Onneksi sain miehen heräämään asioihin. Nyt hänellä on todella paljon parempi suhde lapsiin. Teinit innostuivat miehen harrastukseen mukaan ja ovat oppineet todella paljon asioita joista on heille tulevaisuudessa hyötyä. Rakennuksellakin on teinit olleet yhdessä meidän kanssa hommissa. Koko perhe voi paremmin ja meillä nauretaan porukalla välillä todella sydämmen pohjasta. Ja lapset uskaltavat oikeasti avautua nyt taas molemmille vanhemmilleen.

Ja mies on paljon rennompi. Enää työt eivät seuraa kotiin kuin satunnaisesti. Nyt hän tajuaa että työt ei ole elämän pääasia vaan vain osa. Ja rahan tienaaminen ei ole enää niin tärkeää.

Eli jos apn mies on rakentanut itselleen ihme oletuksia/linnoja niin niiden purkaminen onnistuu parhaiten jos ne tehdään näkyviksi. Ja niistä keskustellaan niin syvällisesti että kumpikin tajuaa toisen näkökulman. Ja meillä tämä vei kuulausien ajan keskusteluja ja pikkuhiljaa asiat paranivat.

Meillä mies on tosi reilu rahan suhteen. Mies tienaa huomattavasti enemmän mutta rahoja käytetään vapaasti yhteisesti. Ja kumpikin huolehtii että kiinteistöt ym on molempien nimissä niin että jos jostain syystä erottaisiin /toinen kuolisi niin tilanne menisi reilusti. Myös kotityöt on jaettu kohtuullisen helposti meillä. Ei aina tasan todellakaan mutta kumpikin koettaa ymmärtää toista ja tilanteiden muuttuessa muokataan kotitöiden tekoa niin ettei ne ole kummallekkaan ylivoimaisia tai tunnu epäreilulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Sulla ei ole sitä vapaamatkustajaa ja sen tuomia jatkuvia pettymyksiä ja epäreiluuden tunnetta. Ne olivat paljon raskaammat kantaa yksinhuoltajana parisuhteessa kuin mitä virallinen yksinhuoltajuus koskaan oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oottelen vaan että "no meillä mies tuo leivän taloon"-idiootti tulee tähänkin ketjuun selostamaan.

Niinhän se on että meillä mies tuo leivän pöytään. Ei siinä mitään "idioottia" ole. Idioottia on olla tuollainen feministi.

Miten et tajua että hoitamalla kodin ja lapset mahdollistat sen että mies pääsee töihin, ja sen ei tarvi jäädä himaan niitä omia lapsiaan hoitamaan? Ei se mitään vohveleita yksin pöytään tuo, te yhdessä olette järjestäneet niin että toisen on mahdollista käydä kodin ulkopuolella ansaitsemassa.

Kyllä, mies tuo leivän pöytään on idiooteista idiootein sanonta. Paitsi jos on yksinasuva mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Huomasitko, että pyysin kuvittelemaan tilannetta, jossa olet parisuhteessa. Olisikin ehkä henkisesti helpompaa minun tilanteessani asennoitua siten, etten enää toivois tai olettais toisen osallistuvan yhteisen kodin hoitoon ja joutuisi aina vain pettymään... Yh: lle nostan hattua ja toivon, että sinulla on ollut tukiverkostoa saatavilla. Lasten kasvatus yksin ei ole helppoa puuhaa. Minä olen jäänyt aika yksin, kun meillä ei tukiverkostoa juurikaan ole ja lasten olessa pienempiä apua ei ollut saatavilla. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Tekikö eksäsi puolet kotitöistä teidän parisuhteen aikana? Jos hän teki kaiken, niin sinun työmäärä lisääntyi eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Yh lisääppä siihen tilanteeseen että samassa asunnossa asuu toinen aikuinen. Joka ei koskaan osallistu kodin töihin. Toinen aikuinen jättää käyttämänsä likaiset vaatteet ja astiat mihin vaan sattuvat jäämään. Roskia joudut kerätä ympäri taloa ennekuin pääset viemään sen pussin ulos. Samaan aikaan se toinen aikuinen olettaa että peset myös hänen vaaatteet, siivoat, laitat ruuat ja palvelet kuin kartanon herraa. Tuntuisiko reilulta? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Sulla ei ole sitä vapaamatkustajaa ja sen tuomia jatkuvia pettymyksiä ja epäreiluuden tunnetta. Ne olivat paljon raskaammat kantaa yksinhuoltajana parisuhteessa kuin mitä virallinen yksinhuoltajuus koskaan oli. 

Oli. Ja siksi juuri ymmärsin erota hänestä.

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet tuon kaiken? Kyllä se mies jotenkin oppii kaupassa käymään, jos kotona ei ole koskaan ruokaa ja lumityötkin hoituvat, jos sinä et niitä tekisi.

Minä en siivoa koskaan. Jos mies haluaa, että on siistiä, hän saa hankkia siivoojan. Enkä palstoilla valita, että mies ei siivoa, minun pitää raataa. En raada!

No sitäpä tässä itsekin ihmettelen. Lämmitän taloa ettei ois kylmä. Lumityöt on tehtävä, että pääsee pihaan autolla ja ruokaa haluan itse ja lapsetkin ois tietty hyvä ruokkia. Mutta en kyllä jaksa sotkuakaan katsella, joten tuleepa siivottua. Mielellään jakaisin kotityöt tai jos se ei onnistu, niin kylmä haluaisin kohtuullisen korvauksen menetetystä vapaa-ajastani. Jotenkin tuntuu, et mies saa kyllä vaan rusinat pullasta tässä hommassa. Ap.

Enemmän vapaa-aikaa sinulla on jos kerran mies tulee aina sinua myöhemmin kotiin. Miehen työ mahdollistaa teidän elintason

Puolison "ilmainen" kodinhoito ja lastenhoito mahdollistaa miehen pitkät päivät.

Yrittäkää jo vihdoin tajuta.

Miten sinkut pystyvät mielestäsi käymään töissä?

Ne ei tarvi lastenhoitajaa, tai jos tarvitsevat, joutuvat maksamaan siitä, tajuatko? Samoin itse siivoavat töiden jälkeen kotinsa, tai maksavat siitä, tajuatko?

En tajua. En ole koskaan siivonnut kotiani joka ilta töiden jälkeen, enkä ole aikonut aloittaa. En muutenkaan ymmärrä, mitä se kodin "hoitaminen" on. Mutta hoida sinä toki sitä kotiasi ihan niin paljon kuin haluat.

Ei kai kukaan kotia hoida kaiket illat? Mutta on asioita joita on vain tehtävä. Jääkaapissa on oltava ruokaa, talon on oltava lämmin jne. Sitten on toki asioita, kuten teinien auttaminen kokeisiin lukemisessa tai matikan tehtävissä, joita ei kai kukaan pakota tekemään, mutta tahdon auttaa lapsiani opinnoissa, jos he pyytävät. Esim. kyselen englannin sanakokeeseen sanoja tms. Kuskaan teinejä heidän työpaikalleen tai harrastuksiin. Varsinkin näin korona-aikaan en mielelläni laske heitä ruuhkabusseihin. Ja toki voisin muustakin karsia, jos haluaisin elää sotkussa ja einesten varassa.

Mutta mietipä hetki ihan ajatuksen tasolla, että joka ikinen roskapussi on sinun vastuulla (tai teinien, jotka ehkä parin sanomisen jälkeen muistavat sen viedä). Tai että sun on aina varmistettava, että jääkaapissa on maitoa tai ruokaa. Tai sun on tiedettävä kaikki lasten lääkäriasiat yms. Että olet parisuhteessa, mutta kuitenkin yksin vastuussa melkein kaikesta, mitä kotona tapahtuu. Minusta se on kovin uuvuttavaa. Siksi haluankin tähän muutoksen ja reilun jaon. Ap.

Minäpä mietin... joo, joka ikinen roskapussi oli minun vastuullani, minun oli varmistettava että jääkaapissa oli ruokaa, minun oli tiedettävä lääkäriasiat, huolehdittava kokeisiin sparraamisesta, siitä että oli luistimet ja sukset tarvittaessa mukana, jne jne

t. Yh

Yh lisääppä siihen tilanteeseen että samassa asunnossa asuu toinen aikuinen. Joka ei koskaan osallistu kodin töihin. Toinen aikuinen jättää käyttämänsä likaiset vaatteet ja astiat mihin vaan sattuvat jäämään. Roskia joudut kerätä ympäri taloa ennekuin pääset viemään sen pussin ulos. Samaan aikaan se toinen aikuinen olettaa että peset myös hänen vaaatteet, siivoat, laitat ruuat ja palvelet kuin kartanon herraa. Tuntuisiko reilulta? Tuskin.

Read my Lips: Juuri siksi valitsin olla mieluummin yh. En marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Kyllä, tämä hyvä ja toimii niin kauan kun molemmilla on töitä, tai kunnes toinen jää kotivanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Voi herrahyvästivarjele, jos 80 % tuloistani menisi asumiseen ja ruokaan! Silloin olisi kyllä eläminen mitoitettu ihan väärin.

Meillä molemmat laittavat euromääräisesti saman summan yhteiselle taloustilille, mistä maksetaan yhteiset menot. Summa vaihtelee kuukausittain mutta pahimmillaankin on ehkä max 50 % tuloista. Loput on täysin omaa rahaa.

Säästäminen/omien rahojen käyttäminen on täysin oma asia. Siitä ei ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle missä omat rahat makaavat tai mihin ne on käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Kyllä, tämä hyvä ja toimii niin kauan kun molemmilla on töitä, tai kunnes toinen jää kotivanhemmaksi.

Kukaan ei ole jäänyt kotivanhemmaksi tässä tapauksessa. Ja ihan vilpittömästi ehdotan sinulle, että jos joskus perustat perheen, niin jakakaa kotivanhemmuus puoliksi.

189 jatkaa vielä, että se minun oma henk.koht käyttöraha on ihan eri luokkaa kuin miehellä, minun täytyy tarkkaan miettiä mitä voin itselleni ostaa, jotain satasen farkkuja tai rintaliivejä en todellakaan voisi tuosta vain hankkia, mutta se on mielestäni täysin oikein, sillä pääsen nauttimaan perheen korkeasta elintasosta kumminkin. Yhteiset ruuat maksetaan yhteiseltä tililtä, eikä minun tarvitse kaupassa panikoida että onko johonkin varaa, samaten voin lapsille huoletta ostaa kaiken mitä he tarvitsevat. Olisi kohtuutonta vaatia itselleni mahdollisuutta törsätä vaikka tonnin puhelimeen, vaikka miehelle se onkin mahdollista. Ja saanhan minä lahjoina sitten jotain arvokkaampia asioita välillä. Tälläinen toimii meillä.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni teki töitä tosissaan. Ei pitkää päivää mutta työt seurasivat kotiin. Hän murehti illat työpaikan ongelmia ja nukkui huonosti. Ei jaksanut kiinnostua lasten asioista. Kun yritin keskustella asioista oli tiuskintaa minun palkalla tässä eletään, parhaani teen eikö se riitä, lapsille haluan kerätä rahaa jne.

Oikeastaan vasta sitten solmut alkoivat avautua kun kuuntelin tarkkaan mitä mies sanoi. Ja kyselin lisää niin tajusin miehen ajatukset joita hän ei ollut ehkä itsekkään koskaan selvittänyt tarkemmin vaan mennyt sen musta tuntuu tältä asian mukana.

Pääsin kertomaan miehelle että olin maksanut suurimman osan perheen ruuista 15 vuotta. Ja nytkin minun tilitäni menee esim perheen netti ja minun ja lastemme puhelinkulut lisäksi. Sitten mies selitti että jotenkin se hänen tili kuitenkin aina tyhjenee. Piti hetken tuijotella miestä että onko tosissaan. Sitten selitin että juu tyhjenee se sillä nytkin on rakennettu miehen tililtä isoa autotallia miehen harrastetilaksi. Ja sitä ennen investoitu pitkään miehen tilitä pieneen yritykseemme (joka on enempi investointeihin keskittyvä eikä työllistä ketään). Ja toki mies on maksanut osan ruuista siissilloin kun käy kaupassa ja sähköt ym yhtiesiä kuluja. Ja mies on maksanut pääosin lasten harrastukset jne.

Mutta vasta sitten mies tosiaan tajusi että ei hänen tilinsä välttämättä menekkään ruokakauppaan ym. Ja siis kyllä mies varmaan tajusi sen jollain tasolla aikaisemminkin mutta oli hauska nähdä miten hän heräsi oikeasti ajattelemaan asiaa ihan toisella tavalla.

Ja ajankäytöstä väänsin myös että nyt on paras hetki elämässämme. Ei kannata ajatella että nyt kerätään lapsille rahaa jemmaan vaan nyt kannattaa keskittyä opettamaan teineille lisää rahan käytöstä, investoimisesta, yritykseemme liittyvistä töistä ym. Ja elää niiden nuorten kanssa ja kuunnella niiden murheita ja kannustaa niitä elämässä. Se on paljon tärkeämpää mitä rahan kerääminen jemmaan.

Onneksi sain miehen heräämään asioihin. Nyt hänellä on todella paljon parempi suhde lapsiin. Teinit innostuivat miehen harrastukseen mukaan ja ovat oppineet todella paljon asioita joista on heille tulevaisuudessa hyötyä. Rakennuksellakin on teinit olleet yhdessä meidän kanssa hommissa. Koko perhe voi paremmin ja meillä nauretaan porukalla välillä todella sydämmen pohjasta. Ja lapset uskaltavat oikeasti avautua nyt taas molemmille vanhemmilleen.

Ja mies on paljon rennompi. Enää työt eivät seuraa kotiin kuin satunnaisesti. Nyt hän tajuaa että työt ei ole elämän pääasia vaan vain osa. Ja rahan tienaaminen ei ole enää niin tärkeää.

Eli jos apn mies on rakentanut itselleen ihme oletuksia/linnoja niin niiden purkaminen onnistuu parhaiten jos ne tehdään näkyviksi. Ja niistä keskustellaan niin syvällisesti että kumpikin tajuaa toisen näkökulman. Ja meillä tämä vei kuulausien ajan keskusteluja ja pikkuhiljaa asiat paranivat.

Meillä mies on tosi reilu rahan suhteen. Mies tienaa huomattavasti enemmän mutta rahoja käytetään vapaasti yhteisesti. Ja kumpikin huolehtii että kiinteistöt ym on molempien nimissä niin että jos jostain syystä erottaisiin /toinen kuolisi niin tilanne menisi reilusti. Myös kotityöt on jaettu kohtuullisen helposti meillä. Ei aina tasan todellakaan mutta kumpikin koettaa ymmärtää toista ja tilanteiden muuttuessa muokataan kotitöiden tekoa niin ettei ne ole kummallekkaan ylivoimaisia tai tunnu epäreilulta.

Jotain tällaista voi olla meilläkin taustalla. Ehkä jokin epämääräinen huoli taloudellisesti päärjämisestä? Mies ei ole ilkeä, hän ei varmastikaan tahallansa toimi näin, mutta asioiden lipsuessa pikkuhiljaa tähän pisteeseen, hän ei varmaan ole itsekään huomannut tilannetta. Luultavasti ies kuvittelee kovastikin osallistuvansa, kun eihän hän ole koskaan näkemässä sitä kaikkea työmäärää, minkä minä teen. Varmaan hän kuvittelee, että meillä asuu pyykki- ja tiskikeiju. Asiat vaan tapahtuu itsestään...

Lisäksi hän voi varmasti mielessään ihmetellä, kuinka moitinhäntä, kun hänhän tekee töitä niin kovasti. Samalla hän voi kätevästi unohtaa sen, että hänen kova työntekonsa ei näy millään tavalla meidän elämässämme, muuta kuin jatkuvana poissaolona. Mehän emme mitenkään hyödy hänen asemastaan tai rahoistaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Voi herrahyvästivarjele, jos 80 % tuloistani menisi asumiseen ja ruokaan! Silloin olisi kyllä eläminen mitoitettu ihan väärin.

Meillä molemmat laittavat euromääräisesti saman summan yhteiselle taloustilille, mistä maksetaan yhteiset menot. Summa vaihtelee kuukausittain mutta pahimmillaankin on ehkä max 50 % tuloista. Loput on täysin omaa rahaa.

Säästäminen/omien rahojen käyttäminen on täysin oma asia. Siitä ei ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle missä omat rahat makaavat tai mihin ne on käytetty.

Teillä myös kotitöihin käytetty aika on jaettu tasan vai loisiiko toinen toisen ajalla?

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Tämä kävisi minulle mainiosti. Kuulostaa reilulta systeemiltä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Tämä kävisi minulle mainiosti. Kuulostaa reilulta systeemiltä. Ap.

Tosin ehkä enemmän voisi jättää omaa rahaa kummallekin. Luulen, että riittäis 60-70% enemmän ku hyvin yhteisiin menoihin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Voi herrahyvästivarjele, jos 80 % tuloistani menisi asumiseen ja ruokaan! Silloin olisi kyllä eläminen mitoitettu ihan väärin.

Meillä molemmat laittavat euromääräisesti saman summan yhteiselle taloustilille, mistä maksetaan yhteiset menot. Summa vaihtelee kuukausittain mutta pahimmillaankin on ehkä max 50 % tuloista. Loput on täysin omaa rahaa.

Säästäminen/omien rahojen käyttäminen on täysin oma asia. Siitä ei ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle missä omat rahat makaavat tai mihin ne on käytetty.

Teillä myös kotitöihin käytetty aika on jaettu tasan vai loisiiko toinen toisen ajalla?

??? En ymmärrä kysymystäsi. Kuka loisii, miksi loisisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahoja ei jaeta euroissa, vaan prosentteina tuloista. Paras systeemi on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli lainan lyhennykset korkoineen, ruuat, taloustavarat, sähkö, lämmitys, vesi, lasten menot jne jne. Sinne tilille molemmat laittavat esim 80% nettotuloista. 10% jää itselle, ja 10% laittavat molemmat omaan säästöön.

Jos jommankumman tulot nousevat, niin nousevat myös euromäärät taloustilillä, mutta myös henkilön omat käyttövarat. Lisääntyneillä tuloilla voi sitten ottaa vailla siivojan tms.

Meillä on tämä systeemi, ja mies tienaa tuntuvasti enemmän. Minä enimmäkseen hallinnoin sitä yhteistä taloustiliä, ja mies on vain tosi iloinen kun hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtää sinne sovittu summa palkkapäivänä, loput on hänen omiaan. Minä huolehdin siitä että rahat riittävät kaikkeen, ja pidän siellä myös ylimääräistä esimerkiksi joulua tai avun palkkaamista varten. Ikkunat esimerkiksi pesetän kaksi kertaa vuodessa, ja siivoojaa käytän satunnaisesti.

Voi herrahyvästivarjele, jos 80 % tuloistani menisi asumiseen ja ruokaan! Silloin olisi kyllä eläminen mitoitettu ihan väärin.

Meillä molemmat laittavat euromääräisesti saman summan yhteiselle taloustilille, mistä maksetaan yhteiset menot. Summa vaihtelee kuukausittain mutta pahimmillaankin on ehkä max 50 % tuloista. Loput on täysin omaa rahaa.

Säästäminen/omien rahojen käyttäminen on täysin oma asia. Siitä ei ole millään tavalla tilivelvollinen toiselle missä omat rahat makaavat tai mihin ne on käytetty.

Kyllä siitä omasta rahasta menee varmasti kumminkin jotain esimerkiksi laskuihin, puhelimeen, palveluihin, matkoihin/kulkemiseen, sisustukseen, perheen yhteiseen aikaan, ulkona syömiseen, ystävien ja sukulaisten lahjoihin jne. Meillä nuo kaikki lasketaan kuuluvan talousmenoihin, sillä 80%:lla saa siis paljon enemmän kuin asumisen ja ruuan. Se jäljelle jäävä osa on vain sellaiseen omaan”turhuuteen”, ja siihen riittää kyllä 10%.