Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ihana uusi, oikeastaan "täydellinen" miesystävä, silti epäilyttää...
15.12.2020 |
Olin pitkään sinkkuna ja noin puolisen vuotta sitten tutustuin mieheen, joka ei aluksi sykähdyttänyt muuten kuin kaverina. Jokin ääni sisälläni kuitenkin kannusti antamaan mahdollisuuden, koska näin hänessä monia sellaisia ominaisuuksia, joita olen mieheltä toivonut. Epäröinti muuttui pieneksi ihastukseksi ja päädyimme virallistamaan suhteemme seurusteluksi.
Mies on kaikkea, mitä toivoa saattaa. Komea (ainakin omasta mielestäni), reilu, avarakatseinen keskustelija, huomioonottavainen ja hyvä rakastaja. Hän osaa myös olla ajoittain hyvinkin hauska ja meillä on mukavaa yhdessä. Jos tulee erimielisyyksiä, osataan keskustella ja sopia asioista toista kunnioittaen.
Kaikesta huolimatta koen epäröintiä ja välillä mietin, että olemmeko vain hyviä ystäviä. Rakastelu on ihanaa ja huomioonottavaa, mutta en "janoa" sitä. Voisin hyvin olla ilman pitkiäkin aikoja. Edellisissä suhteissa olen halunnut joka päivä. Toisaalta nyt olen reilusti vanhempi, kuin aiemmissa suhteissani, joten voi olla, että ikä vaikuttaa halukkuuteen.
En oikein saa kiinni, että mistä kiikastaa. Ehkä ongelmana on se, että koen miehen vähän tylsäksi. Puhumme paljon syvällisistä asioista, mutta en koe, että hän pystyy "stimuloimaan" minua älyllisesti. Toisinaan koen oloni vähän "kuolleeksi" vietettyäni pidempiä aikoja hänen kanssaan. Hän elää niin säntillistä "normaalia" arkea ja minä taas olen sielultani yökukkuja ja taiteilija.
En oikein tiedä miksi edes tänne kirjoitan, mutta jos jollain on jotain ajatuksia tämän suhteen, saa laittaa viestiä...
Kommentit (110)
Tunnet tavallaan syyllisyyttä kun vaihdat suunnitelmia.
Ymmärrän tunteen. Mutta voisitko luottaa siihen, että mies ei kuitenkaan kärsi muutoksista niin paljon kuin luulet?
Yksi suhteen kynnys on luottamuksen saavuttaminen siihen, että on turvallista, vaikka kummatkin tekevät kotona omia juttujaan. Jos sanoisit suoraan, ettälä vaikka meidän piti katsoa yhdessä televisiota, niin nyt haluaisin askarrella. Sopiiko se sinulle?
Minulla oli juuri noin, että tavallaan haistelin miehen tuntemuksia ja seilasin sitten sen oman tekemisen oikeuden, yhteisen tekemisen ja vain kummankin omissa oloissaan olemisen välillä. Tuli turhia väärinkäsityksiä. En uskaltanut suoraan kysyä ja nyt harmittaa jälkeenpäin.
Tietysti on todella rasittavaa jos toinen aina vaihtaa ja muuttaa sovittua suunnitelmaa.
Kyllä pitää myös pystyä pysymään sovitussa.
Mutta ei sataprosenttisesti, on oikeus joskus myös muuttaa mieltään.
Mikä on se raja, tämä pitäisi jotenkin keskenään keskustella ja sitten luottaa, että asia on ok.
Ja myös, että aina pitää avata suunsa, jos kuitenkin kaikesta huolimatta tuntuu, että nyt joku kismittää.
Se kommunikointi, kommunikointi ja kommunikointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastatko itse miestä älyllisesti?🙄
Kannattaa harrastaa hieman itsetutkiskelua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kunnollinen mies ei kelpaa. Kannattaa hakea sitten tinderistä niitä chadjyräkyrpiä, jos se on miesmakusi
Kunnollinen mies kelpaa kyllä. Koskaan ei ole juntit tai pahikset olleet mieleen. Sen takia tämä aiheuttaakin hämmentäviä tunteita. Kun yleisesti ottaen kriteerit ovat todella korkealla ja nyt tällainen mies on löytynyt. :/
Tämä ehkä tuli ja tulee aina yllätyksenä naisille. Saakohan tämä ajattelemaan, että ehkä ne miehet ei olekkaan täydellisesti väärässä. Ihan tyypillinen tapaushan tämä. Elämä ei ole täydellistä kenenkään kanssa, ellet siedä myös epämiellyttäviä tunteita koskien kumppania. Rakkaus on valinta, pitää edelleen paikkansa. N47
Vierailija kirjoitti:
Haastatko itse miestä älyllisesti?🙄
Uskon kyllä tarjoavani hänelle aika paljonkin älyllistä haastetta jo sen takia, että luen paljon filosofiaa ja tykkään haastaa häntä pohtimaan erilaisia elämän ilmiöitä. Toki riippuu aina jokaisen omista preferensseistä, että millaisen keskustelun kokee älyllisesti stimuloivaksi. Jollekin filosofinen pohdiskelu voi tuntua turhanpäiväiseltä ja jopa tylsältä. Uskoakseni hän kuitenkin nauttii yhteisistä pohdinnoistamme hyvinkin paljon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnet tavallaan syyllisyyttä kun vaihdat suunnitelmia.
Ymmärrän tunteen. Mutta voisitko luottaa siihen, että mies ei kuitenkaan kärsi muutoksista niin paljon kuin luulet?
Yksi suhteen kynnys on luottamuksen saavuttaminen siihen, että on turvallista, vaikka kummatkin tekevät kotona omia juttujaan. Jos sanoisit suoraan, ettälä vaikka meidän piti katsoa yhdessä televisiota, niin nyt haluaisin askarrella. Sopiiko se sinulle?
Minulla oli juuri noin, että tavallaan haistelin miehen tuntemuksia ja seilasin sitten sen oman tekemisen oikeuden, yhteisen tekemisen ja vain kummankin omissa oloissaan olemisen välillä. Tuli turhia väärinkäsityksiä. En uskaltanut suoraan kysyä ja nyt harmittaa jälkeenpäin.Tietysti on todella rasittavaa jos toinen aina vaihtaa ja muuttaa sovittua suunnitelmaa.
Kyllä pitää myös pystyä pysymään sovitussa.
Mutta ei sataprosenttisesti, on oikeus joskus myös muuttaa mieltään.
Mikä on se raja, tämä pitäisi jotenkin keskenään keskustella ja sitten luottaa, että asia on ok.
Ja myös, että aina pitää avata suunsa, jos kuitenkin kaikesta huolimatta tuntuu, että nyt joku kismittää.
Se kommunikointi, kommunikointi ja kommunikointi.
Alunperin en ollut lainkaan tietoinen tästä aiheuttamastani kärsimyksestä. Vasta sitten, kun hän alkoi minulle ilmaisemaan asiasta suoremmin. Eli ei ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta, hän todella kokee tämän piirteen minussa vaikeaksi. Tässä on ehkä haastavaa myös se, että en edes ajattele, että jotain on "sovittu", joten en osaa erikseen ilmoittaa, että mieleni "muuttui". Koska lähtökohtaisesti en koe, että jos päivällä on puhuttu telkkarin katselemisesta, se olisi kiveen hakattu sopimus, jonka muuttamisesta pitää erikseen ilmoittaa. Toki olen nyt tullut tietoisemmaksi tästä ja koitan toimia niin, ettei toiselle tulisi pahaa mieltä ja hänkin parhaansa mukaan koittaa ymmärtää, etten tarkoita toiminnallani mitään pahaa.
ap
Ap sulla on ehkä rikkonainen perhetausta. Olet oppinut odottamaan pahinta, epäilemään ja varomaan. Välttämättä mikään ei ole oikeasti huonosti.
"Tylsyyden" tuntu viittaa samaan. Olet oppinut odottamaan draamaa, jos kotona on aina ollut riitaa ja epävarmuutta.
Olet itse itsesi pahin vihollinen. Vika ei ole miehessä vaan sinun päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa itse rasittavalta ja lapselliselta tuuliviiriltä mutta etsii miehestä vikoja suurennuslasin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap sulla on ehkä rikkonainen perhetausta. Olet oppinut odottamaan pahinta, epäilemään ja varomaan. Välttämättä mikään ei ole oikeasti huonosti.
"Tylsyyden" tuntu viittaa samaan. Olet oppinut odottamaan draamaa, jos kotona on aina ollut riitaa ja epävarmuutta.
Olet itse itsesi pahin vihollinen. Vika ei ole miehessä vaan sinun päässäsi.
Näin se taitaapi olla.
ap
Alue: Aihe vapaa
Hauskaa, että mainitsit tästä. Olen nimittäin jo vuosikaudet kutsunut itseäni sapioseksuaaliksi. Minä kun en tosiaan niistä pleijereistä innostu, vaan nimenomaan viehätyn älystä. Miesystäväni on kyllä poikkeuksellisen älykäs, mutta ei sellaista innovatiivista ja spontaania tyyppiä.
ap