Minulla on ihana uusi, oikeastaan "täydellinen" miesystävä, silti epäilyttää...
Olin pitkään sinkkuna ja noin puolisen vuotta sitten tutustuin mieheen, joka ei aluksi sykähdyttänyt muuten kuin kaverina. Jokin ääni sisälläni kuitenkin kannusti antamaan mahdollisuuden, koska näin hänessä monia sellaisia ominaisuuksia, joita olen mieheltä toivonut. Epäröinti muuttui pieneksi ihastukseksi ja päädyimme virallistamaan suhteemme seurusteluksi.
Mies on kaikkea, mitä toivoa saattaa. Komea (ainakin omasta mielestäni), reilu, avarakatseinen keskustelija, huomioonottavainen ja hyvä rakastaja. Hän osaa myös olla ajoittain hyvinkin hauska ja meillä on mukavaa yhdessä. Jos tulee erimielisyyksiä, osataan keskustella ja sopia asioista toista kunnioittaen.
Kaikesta huolimatta koen epäröintiä ja välillä mietin, että olemmeko vain hyviä ystäviä. Rakastelu on ihanaa ja huomioonottavaa, mutta en "janoa" sitä. Voisin hyvin olla ilman pitkiäkin aikoja. Edellisissä suhteissa olen halunnut joka päivä. Toisaalta nyt olen reilusti vanhempi, kuin aiemmissa suhteissani, joten voi olla, että ikä vaikuttaa halukkuuteen.
En oikein saa kiinni, että mistä kiikastaa. Ehkä ongelmana on se, että koen miehen vähän tylsäksi. Puhumme paljon syvällisistä asioista, mutta en koe, että hän pystyy "stimuloimaan" minua älyllisesti. Toisinaan koen oloni vähän "kuolleeksi" vietettyäni pidempiä aikoja hänen kanssaan. Hän elää niin säntillistä "normaalia" arkea ja minä taas olen sielultani yökukkuja ja taiteilija.
En oikein tiedä miksi edes tänne kirjoitan, mutta jos jollain on jotain ajatuksia tämän suhteen, saa laittaa viestiä...
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet tapaillut aiemmin komeampia ja jännempiä miehiä, mutta kun niiden kanssa on tullut vain rööri kipeäksi, niin nyt yritit hieman tavallisemman kanssa.
Tuo on hyvin yleinen ongelma naisilla, eikä siihen oikein ole vastausta. Itsekin kun haluaisin Marilyn Monroen näköisen 18-vuotiaan tohtorisneitsyeen, mutta en oikein tiedä mistä sellaisen ensinnäkään löytäisin ja toisekseen kuinka pärjäisin kilpailussa puolia maailman muita miehiä vastaan köyhänä hupiukkona.
En voi sanoa, että aiemmin tapailemani miehet olisivat olleet tämän komeampia tai edes jännempiä. Että ei ole ongelmaa sen suhteen, että haikailisin vanhojen perään.
ap
Astrologisia vastauksiako haet kun ei totuus kelpaa? Ihan itse tuonne töherrykseesi laitoit että komea ainakin omasta mielestä, mikä nyt on aika selkeää itselle selittelyä. Olet joskus heilastellut komeitakin ilman mitää lisämutinoita... Ja tuon jännyyden sentään jollain asteella kykenet myöntämäänkin itsellesi.
Nainen saa helposti seksiä hyvinkin tasokailta miehiltä, mutta yksiavioiseen suhteeseen mahdollisuudet ovatkin enää prosentin luokkaa, jos sitäkään. Kovimmilla karjuilla kun on jopa satoja kumppaneita.
Pidätkö miehen tuoksusta/hajusta? Voi olla kyse ihan feromoneista.
Jos seksi on hyvää, teillä on ainakin jonkin verran kipinää. Minulla on useita hyviä miespuolisia ystäviä, mutta kenenkään kanssa en haluaisi sänkyyn, en missään tilanteessa. Koska olemme juurikin hyviä ystäviä.
Oletko luonnostasi epäilevä? Voihan olla, että et epäile suhdetta vaan koko elämäntilannettasi. Kannattaa ehkä vielä muutaman kuukauden ajan odotella, voihan olla, että kiinnyt mieheen enemmän. Ja ainakin olet yrittänyt.
Ihmettelen miksi muiden mielestä aloittajan pitäisi väkisin olla miehen kanssa joka ei kiinnosta oikeastaan, ei tunteita syty. Vaikka toki se olisi hyvä tunnistaa ennen suhteen alkua. Eikö mies ansaitse aina ihailua vaikka toisessa suhteessa ja ap löytää myös muuta.
Vierailija kirjoitti:
tällaiset aloitukset kerää u lisevia in celeitä luokseen kuin paskakasa kärpäsiä :D
Ja myös ulinainen löytää varmasti paikalle, kun joku tekee tällaisen aloituksen :D
Et vaan halua seurustella vakavasti. Kenenkään kanssa. Ei siinä sen kummempaa.
Jaahas, jännähmiehen ominaisuudet puuttuvat
Älä kiirehdi vaan katsele ihan rauhassa.
Minun mielestä kuulostaa siltä, että et ole ollenkaan rakastunut. Voihan se olla, että on järkevämpää katsella rauhassa ja antaa tunteille aikaa, jos aiemmin olet ihastunut itsellesi vääränlaisiin tyyppeihin.
Rehellisesti sanoen, itse en usko että omalla kohdallani suhteesta voi tulla oikein mitään ilman alun vahvoja tunteita, hullaantumista, halua ja kemiaa. Mutta voinhan minä olla väärässäkin, meitä on niin monenlaisia.
Eli mitä jos antaisit teille aikaa pari kolme kuukautta, ja annat rauhassa suhteen ja tunteiden kehittyä, miettimättä miltä "pitäisi" tuntua? Jos ei sittenkään sytytä, on ehkä reilua kertoa miehelle ja antaa hänen päättää, haluaako etsiä rakkautta muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kunnollinen mies ei kelpaa. Kannattaa hakea sitten tinderistä niitä chadjyräkyrpiä, jos se on miesmakusi
Kunnollinen mies kelpaa kyllä. Koskaan ei ole juntit tai pahikset olleet mieleen. Sen takia tämä aiheuttaakin hämmentäviä tunteita. Kun yleisesti ottaen kriteerit ovat todella korkealla ja nyt tällainen mies on löytynyt. :/
Hän on ystävä, ei rakastettu. Jos ei ole tarvetta perheen perustamiseen, yhteistalouteen tms, se tasaantuu tuollaiseksi.
Ihminen on sellainen että mikään ei oikein riitä. Kun jotain saa niin ei siihen kauan mene kun kyllästyy ja alkaa haluamaan jotain muuta. Varsinkaan jos on joutunut "tyytymään" johonkin mihin viestisi vähän viittaa.
Näkisin kaksi vaihtoehtoa. Ns. bite the bullet; kerrot miehelle että tämä oli tässä, homma ei valitettavasti toiminutkaan - lähdet ja otat riskin ettei löydykään parempaa tilalle. Tai jos kaikki on muuten hyvin niin opettelet elämään asian kanssa. Tunnistamaan ne tunteet mitkä saavat sinut katumapäälle ja hyväksymään ne, tai hakemaan älyllistä stimulaatiota jostain muualta. Eihän sitä tarvitse parisuhteessakaan turvautua vain yhteen ainoaan ihmiseen, ja viettää kaikkea aikaansa vain hänen seurassaan. Joskus sitä haluaa vähän tuulettua ja kaipaisi myös toisenlaisten henkilöiden seuraa. Toki nyt korona-aikana voi olla vähän hiljaisempaa mutta voihan sitä silti kavereita tavata, yms.
Minulla on ollut joissain aiemmissa parisuhteissani vähän samanlaista ongelmaa, mutta eivät ne ole siihen kaatuneet. Olen myös vähän haastava ja vahva persoonallisuus. En kovin kauan viihdy kerrallaan sellaisen tylsän ja tasapaksun henkilön seurassa, minua alkaa ahdistaa. Silloin on vain haettava seuraa eri tyyppisistä ihmisistä ja kavereista. Vaihtelevuus on elämän suola ja pitää innostuksen elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kunnollinen mies ei kelpaa. Kannattaa hakea sitten tinderistä niitä chadjyräkyrpiä, jos se on miesmakusi
Kunnollinen mies kelpaa kyllä. Koskaan ei ole juntit tai pahikset olleet mieleen. Sen takia tämä aiheuttaakin hämmentäviä tunteita. Kun yleisesti ottaen kriteerit ovat todella korkealla ja nyt tällainen mies on löytynyt. :/
Hän on ystävä, ei rakastettu. Jos ei ole tarvetta perheen perustamiseen, yhteistalouteen tms, se tasaantuu tuollaiseksi.
Ei sitä voi varmaksi kukaan toinen ennalta sanoa. Tunteet voivat joko laantua ja suhde taantua ystävyyden tasolle, tai sitten suhde etenee hiljaisemmalla liekillä ja pikkuhiljaa yltyy roihuavaksi rakkaudeksi. Sen näkee vasta sitten. Olen kokenut molempia. Mutta jokainen parisuhde on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kunnollinen mies ei kelpaa. Kannattaa hakea sitten tinderistä niitä chadjyräkyrpiä, jos se on miesmakusi
Kunnollinen mies kelpaa kyllä. Koskaan ei ole juntit tai pahikset olleet mieleen. Sen takia tämä aiheuttaakin hämmentäviä tunteita. Kun yleisesti ottaen kriteerit ovat todella korkealla ja nyt tällainen mies on löytynyt. :/
No, mene ittees ja mieti tilanteesi nyt.
Puhu sen miehen kanssa.
Et uskalla tuoda esiin epävarmuutta. Ehkä olet sairastunut vahvuuteen? Puhu sen miehen kanssa- turhaan panttailet. Puhu. Katso sitten.
Puhu. Tule esiin. Et sä mitään menetä. Mielikuvan vain rikot, kun avaat ajatuksesi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi muiden mielestä aloittajan pitäisi väkisin olla miehen kanssa joka ei kiinnosta oikeastaan, ei tunteita syty. Vaikka toki se olisi hyvä tunnistaa ennen suhteen alkua. Eikö mies ansaitse aina ihailua vaikka toisessa suhteessa ja ap löytää myös muuta.
Ei kukaan ole ansainnut mitään. Jos joku sellaista saa niin se ei kuitenkaan tarkoita että kaikki siihen olisivat oikeutettuja. Ei täydellinen kumppani ja parisuhde ole mikään ihmisoikeus. Tasan eivät aina mene nallekarkit.
Miten keskivertonaisilla onkin taito saada toinen osapuoli kuulostamaan mittailtavalta lihakimpaleelta. Olen nainen enkä ikinä kestäisi sitä jos mies puhuisi minusta tuohon tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, jännähmiehen ominaisuudet puuttuvat
Miksi pitäisi olla jännä tai tylsä kuin harmaa betoniseinä. Kai olisi joku muukin vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa veneessä ja olen silti päättänyt katsoa tän kortin koska aiemmat suhteet ollut rankkoja vuoristoratoja ja oon varmaan ollut addiktoitunut tunnemyllerryksiin.
Niin se kai on katsottava. Mulla myös mennyt luottamus omiin tunteisiin. Tiedän kyllä sydämessäni, että tämä mies on minulle hyvä. Jopa paras mahdollinen. Ärsyttää oikein, kun jokin primitiivinen osa itsessä kaipaa jotain, mitä en edes oikeasti tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kunnollinen mies ei kelpaa. Kannattaa hakea sitten tinderistä niitä chadjyräkyrpiä, jos se on miesmakusi
Kunnollinen mies kelpaa kyllä. Koskaan ei ole juntit tai pahikset olleet mieleen. Sen takia tämä aiheuttaakin hämmentäviä tunteita. Kun yleisesti ottaen kriteerit ovat todella korkealla ja nyt tällainen mies on löytynyt. :/
No, mene ittees ja mieti tilanteesi nyt.
Puhu sen miehen kanssa.
Et uskalla tuoda esiin epävarmuutta. Ehkä olet sairastunut vahvuuteen? Puhu sen miehen kanssa- turhaan panttailet. Puhu. Katso sitten.
Puhu. Tule esiin. Et sä mitään menetä. Mielikuvan vain rikot, kun avaat ajatuksesi hänelle.
Ollaan puhuttu asiasta. Olen kaiken tämän kertonut myös miehelle. Hän hyväksyy mun aaltoilevat tunteet ja sen, ettei voi tarjota mulle tietynlaista stimulaatiota ja vuoristorataa. Tässä jälleen kerran yksi syy, miksi tämä mies on erityisen ihana. Hänen kanssaan voi keskustella mistä vain ja hän pyrkii ymmärtämään.
ap
Ehkä se ei olekaan sitten se oikea. Harmi että huomaa tuossa vaiheessa, jos pitää erota, vaikka mies löytää luultavasti uuden kumppanin vielä. Ei kannata väkisin harrastaa seksiä toisen mieliksi, myöhemmin katuu. Elämä on sitä varten että joku toimii jotenkin, ettei ole ihan pystyyn kuollutta tunteiden puolesta tai koko suhde. Mies on kai sitten ystävätyyppiä jos ei tullut muuta.