Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ihana uusi, oikeastaan "täydellinen" miesystävä, silti epäilyttää...
15.12.2020 |
Olin pitkään sinkkuna ja noin puolisen vuotta sitten tutustuin mieheen, joka ei aluksi sykähdyttänyt muuten kuin kaverina. Jokin ääni sisälläni kuitenkin kannusti antamaan mahdollisuuden, koska näin hänessä monia sellaisia ominaisuuksia, joita olen mieheltä toivonut. Epäröinti muuttui pieneksi ihastukseksi ja päädyimme virallistamaan suhteemme seurusteluksi.
Mies on kaikkea, mitä toivoa saattaa. Komea (ainakin omasta mielestäni), reilu, avarakatseinen keskustelija, huomioonottavainen ja hyvä rakastaja. Hän osaa myös olla ajoittain hyvinkin hauska ja meillä on mukavaa yhdessä. Jos tulee erimielisyyksiä, osataan keskustella ja sopia asioista toista kunnioittaen.
Kaikesta huolimatta koen epäröintiä ja välillä mietin, että olemmeko vain hyviä ystäviä. Rakastelu on ihanaa ja huomioonottavaa, mutta en "janoa" sitä. Voisin hyvin olla ilman pitkiäkin aikoja. Edellisissä suhteissa olen halunnut joka päivä. Toisaalta nyt olen reilusti vanhempi, kuin aiemmissa suhteissani, joten voi olla, että ikä vaikuttaa halukkuuteen.
En oikein saa kiinni, että mistä kiikastaa. Ehkä ongelmana on se, että koen miehen vähän tylsäksi. Puhumme paljon syvällisistä asioista, mutta en koe, että hän pystyy "stimuloimaan" minua älyllisesti. Toisinaan koen oloni vähän "kuolleeksi" vietettyäni pidempiä aikoja hänen kanssaan. Hän elää niin säntillistä "normaalia" arkea ja minä taas olen sielultani yökukkuja ja taiteilija.
En oikein tiedä miksi edes tänne kirjoitan, mutta jos jollain on jotain ajatuksia tämän suhteen, saa laittaa viestiä...
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei olekaan sitten se oikea. Harmi että huomaa tuossa vaiheessa, jos pitää erota, vaikka mies löytää luultavasti uuden kumppanin vielä. Ei kannata väkisin harrastaa seksiä toisen mieliksi, myöhemmin katuu. Elämä on sitä varten että joku toimii jotenkin, ettei ole ihan pystyyn kuollutta tunteiden puolesta tai koko suhde. Mies on kai sitten ystävätyyppiä jos ei tullut muuta.
En harrastakaan seksiä pelkästään hänen mielikseen. Olen tässä asiassa rehellinen itseäni ja häntä kohtaan. Tiedostan kyllä, että tälle miehelle löytyisi läjäpäin ottajia. Itse tuskin löydän ketään tätä parempaa, jonka takia en hänestä ihan hevillä luopuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet tapaillut aiemmin komeampia ja jännempiä miehiä, mutta kun niiden kanssa on tullut vain rööri kipeäksi, niin nyt yritit hieman tavallisemman kanssa.
Tuo on hyvin yleinen ongelma naisilla, eikä siihen oikein ole vastausta. Itsekin kun haluaisin Marilyn Monroen näköisen 18-vuotiaan tohtorisneitsyeen, mutta en oikein tiedä mistä sellaisen ensinnäkään löytäisin ja toisekseen kuinka pärjäisin kilpailussa puolia maailman muita miehiä vastaan köyhänä hupiukkona.
En voi sanoa, että aiemmin tapailemani miehet olisivat olleet tämän komeampia tai edes jännempiä. Että ei ole ongelmaa sen suhteen, että haikailisin vanhojen perään.
ap
Astrologisia vastauksiako haet kun ei totuus kelpaa? Ihan itse tuonne töherrykseesi laitoit että komea ainakin omasta mielestä, mikä nyt on aika selkeää itselle selittelyä. Olet joskus heilastellut komeitakin ilman mitää lisämutinoita... Ja tuon jännyyden sentään jollain asteella kykenet myöntämäänkin itsellesi.
Nainen saa helposti seksiä hyvinkin tasokailta miehiltä, mutta yksiavioiseen suhteeseen mahdollisuudet ovatkin enää prosentin luokkaa, jos sitäkään. Kovimmilla karjuilla kun on jopa satoja kumppaneita.
En ole harrastanut suhteen ulkopuolista seksiä vuosikausiin, eikä renttumiehet kiinnosta, joten teoriasi meni nyt pahemman kerran mönkään.
Komeita ja fiksuja miehiä on aiemminkin ollut, mutta kukaan ei ole ollu tätä nykyistä parempi. En haikaile kenenkään panomiehen perään, minua ei kiinnosta sellaiset.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei olekaan sitten se oikea. Harmi että huomaa tuossa vaiheessa, jos pitää erota, vaikka mies löytää luultavasti uuden kumppanin vielä. Ei kannata väkisin harrastaa seksiä toisen mieliksi, myöhemmin katuu. Elämä on sitä varten että joku toimii jotenkin, ettei ole ihan pystyyn kuollutta tunteiden puolesta tai koko suhde. Mies on kai sitten ystävätyyppiä jos ei tullut muuta.
En harrastakaan seksiä pelkästään hänen mielikseen. Olen tässä asiassa rehellinen itseäni ja häntä kohtaan. Tiedostan kyllä, että tälle miehelle löytyisi läjäpäin ottajia. Itse tuskin löydän ketään tätä parempaa, jonka takia en hänestä ihan hevillä luopuisi.
Miksi täällä sitten kyselet? Kävi selväksi ettei mies ole sinua kiinnostava ja ei ole kipinää rakastumiseen saakka. Miksi viet muiden aikaa tähän tyhmään juttuun, ei ole kyllä mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sellainen että mikään ei oikein riitä. Kun jotain saa niin ei siihen kauan mene kun kyllästyy ja alkaa haluamaan jotain muuta. Varsinkaan jos on joutunut "tyytymään" johonkin mihin viestisi vähän viittaa.
Näkisin kaksi vaihtoehtoa. Ns. bite the bullet; kerrot miehelle että tämä oli tässä, homma ei valitettavasti toiminutkaan - lähdet ja otat riskin ettei löydykään parempaa tilalle. Tai jos kaikki on muuten hyvin niin opettelet elämään asian kanssa. Tunnistamaan ne tunteet mitkä saavat sinut katumapäälle ja hyväksymään ne, tai hakemaan älyllistä stimulaatiota jostain muualta. Eihän sitä tarvitse parisuhteessakaan turvautua vain yhteen ainoaan ihmiseen, ja viettää kaikkea aikaansa vain hänen seurassaan. Joskus sitä haluaa vähän tuulettua ja kaipaisi myös toisenlaisten henkilöiden seuraa. Toki nyt korona-aikana voi olla vähän hiljaisempaa mutta voihan sitä silti kavereita tavata, yms.
Minulla on ollut joissain aiemmissa parisuhteissani vähän samanlaista ongelmaa, mutta eivät ne ole siihen kaatuneet. Olen myös vähän haastava ja vahva persoonallisuus. En kovin kauan viihdy kerrallaan sellaisen tylsän ja tasapaksun henkilön seurassa, minua alkaa ahdistaa. Silloin on vain haettava seuraa eri tyyppisistä ihmisistä ja kavereista. Vaihtelevuus on elämän suola ja pitää innostuksen elossa.
Samaistun viestisi loppuosaan. Todennäköisesti asia ratkaisi sillä, että olisin omassa elämässäni aktiivisempi ja hakeutuisin erilaisten ihmisten seuraan. Toisaalta olen niin mukavuudenhaluinen ja viihdyn hyvin kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei olekaan sitten se oikea. Harmi että huomaa tuossa vaiheessa, jos pitää erota, vaikka mies löytää luultavasti uuden kumppanin vielä. Ei kannata väkisin harrastaa seksiä toisen mieliksi, myöhemmin katuu. Elämä on sitä varten että joku toimii jotenkin, ettei ole ihan pystyyn kuollutta tunteiden puolesta tai koko suhde. Mies on kai sitten ystävätyyppiä jos ei tullut muuta.
En harrastakaan seksiä pelkästään hänen mielikseen. Olen tässä asiassa rehellinen itseäni ja häntä kohtaan. Tiedostan kyllä, että tälle miehelle löytyisi läjäpäin ottajia. Itse tuskin löydän ketään tätä parempaa, jonka takia en hänestä ihan hevillä luopuisi.
Miksi täällä sitten kyselet? Kävi selväksi ettei mies ole sinua kiinnostava ja ei ole kipinää rakastumiseen saakka. Miksi viet muiden aikaa tähän tyhmään juttuun, ei ole kyllä mitään järkeä.
Ei ollut tarkoitus tuottaa kenellekään pahaa mieltä. Voit aina halutessasi skipata tämän viestiketjun. Hyvää joulua sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mitään kiirettä ei ole, antaisin minäkin suhteelle vielä jonkun kuukauden aikaa. Huolestuttavinta minusta on, että olosi tuntuu "kuolleelta", jos olette pitkään yhdessä. Joudutko kenties vaimentamaan jotain osaa itsessäsi, ehkä huomaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Miten keskivertonaisilla onkin taito saada toinen osapuoli kuulostamaan mittailtavalta lihakimpaleelta. Olen nainen enkä ikinä kestäisi sitä jos mies puhuisi minusta tuohon tapaan.
Mutta susta on kiva puhua keskivertonaisista tohon tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ystävyydestä alkanut parisuhde lähtee ehkä pikkuisen "laimeammalla intohimolla" liikkeelle, mutta on usein kestävämpää. Anna aikaa omille tunteille ja ajatuksille.
Ai kauheeta, kuka nyt kestäis tylsää miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mitään kiirettä ei ole, antaisin minäkin suhteelle vielä jonkun kuukauden aikaa. Huolestuttavinta minusta on, että olosi tuntuu "kuolleelta", jos olette pitkään yhdessä. Joudutko kenties vaimentamaan jotain osaa itsessäsi, ehkä huomaamatta?
Hyvä kysymys. Aloin oikein pohtimaan tuota ja siinä on kyllä totuuden siemen. Kuoletan itsessäni ehkä sellaista eläväisyyttä ja innostuneisuutta. Mies on niin rauhallinen, että varmaan sen takia sitten en ilmennä tätä räiskyvää osaa persoonassani yhtä paljon kuin normaalisti. Tästä se kuollut olo varmaan tulee. Olemme puhuneet tästä hänen kanssaan ja hän on sanonut kokevansa syyllisyyttä, ettei osaa aina innostua kaikesta samalla tavalla...
Haluaisin tuollaisen miehen. Saisit tilalle spontaanin taiteilijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet ap, olisiko mahdollista että hormonisi eivät vaan enää hyrrää entiseen tapaan? Vaihdevuosissa kai usein tulee jonkinlainen notkahdus sen suhteen, itselläni ainakin ja mitä olen ympärillä kuullut. Kaikkiin ei toki kai päde. Ja alle viisikymppisiä ollaan, että ei mitään ikäloppuja edes. :D
Noin yleisesti ottaen jos homma ei tunnu ihan oikealta, kannattaako sitä elämää tuhlatakaan? Yksinkin voi olla.
Jos kuitenkin haluat olla mieluummin parisuhteessa niin mies sinänsä kuulostaa onneksi ihan hyvältä.
Vanhoina hyvinä aikoina suhteen virallistaminen tarkoitti avioliiton solmimista. Ja nykyisin siis seurustelun aloittaminen on suhteen virallistamista? o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin olen tunnistanut etten ole sallinut itselleni tuntea kovin syvää kiintymystä toista kohtaan ja olen epäileväinen, ei puhettakaan mistään heittäytymisestä. Siis vaikka olisin haaveillut miehestä kauan. Sellaisen hullaantumisen saavutin ainoastaan ensirakkauden kanssa teininä. Kiinnostavia miehiä olen kohdannut sen jälkeenkin, mutten ole sallinut vahvoja tunteita itselleni, varovaisuus tulee ensin. Jokin sitoutumiskammo tai hylätyksi tulemisen pelko varmaan. En usko että aikuisena tai paljon kokeneena ja paljon tunteita tunteneena sellaista hullaantumista enää tulee muutenkaan. Kokemus on opettanut menemään järki edellä ja hyvä niin.
Totuus on, että janoat sänkyysi niitä jännämiehiä, mutta haluat "kunnollisen" miehen lastesi isäksi ja kämppäkaveriksesi.
Säälin niitä miehiä, jotka kyllä kelpuutetaan isiksi ja asuntolainan maksajiksi, mutta nainen silti janoaa niiden jännisten perään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi muiden mielestä aloittajan pitäisi väkisin olla miehen kanssa joka ei kiinnosta oikeastaan, ei tunteita syty. Vaikka toki se olisi hyvä tunnistaa ennen suhteen alkua. Eikö mies ansaitse aina ihailua vaikka toisessa suhteessa ja ap löytää myös muuta.
No miksi ap harrastaa seksiä tuollaisen miehen kanssa, joka ei muka kiinnosta eikä tunteet syty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mitään kiirettä ei ole, antaisin minäkin suhteelle vielä jonkun kuukauden aikaa. Huolestuttavinta minusta on, että olosi tuntuu "kuolleelta", jos olette pitkään yhdessä. Joudutko kenties vaimentamaan jotain osaa itsessäsi, ehkä huomaamatta?
Hyvä kysymys. Aloin oikein pohtimaan tuota ja siinä on kyllä totuuden siemen. Kuoletan itsessäni ehkä sellaista eläväisyyttä ja innostuneisuutta. Mies on niin rauhallinen, että varmaan sen takia sitten en ilmennä tätä räiskyvää osaa persoonassani yhtä paljon kuin normaalisti. Tästä se kuollut olo varmaan tulee. Olemme puhuneet tästä hänen kanssaan ja hän on sanonut kokevansa syyllisyyttä, ettei osaa aina innostua kaikesta samalla tavalla...
55 jatkaa vielä kun huomasin tämän. Tuo ei ehkä ole kovin hyvä merkki, että joudut pienentämään itseäsi tietyllä lailla. Ylipäänsä jos kumppanin kanssa tulee alitajuista tarvetta joko pienentää tai suurentaa itseään, jotain on pielessä. Se on salakavalaa, mutta vaikutat fiksulta joten saat ehkä tilanteesta kiinni jos tutkailet sitä. Mies saattaa hieneovaraisesti manipuloida sinua, vaikka päällepäin onkin ihana ja ymmärtävä. En väitä, että näin on, vaan että sellainenkin mahdollisuus kannattaa skannata.
Ihan kiva ja järjellä valittu ei tule riittämään pidemmän päälle. Kyllä kannattaa odottaa, että tulee kumppani kenen seurasta huumaantuu ja kenen seurassa ei tunnu kuolleelta. Sydämenasioissa tunteita kannattaa kuunnella, ei pelkkää järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on, että janoat sänkyysi niitä jännämiehiä, mutta haluat "kunnollisen" miehen lastesi isäksi ja kämppäkaveriksesi.
Säälin niitä miehiä, jotka kyllä kelpuutetaan isiksi ja asuntolainan maksajiksi, mutta nainen silti janoaa niiden jännisten perään.
Tämän totuuden teille tarjoili mies, joka ei ole kävellyt askeltakaan ap:n kengissä eikä koskaan itse kokenut rakastumista.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin samaa mieltä. Sen takia ahdistaakin tämä, että tunteet heittelevät miten sattuu. :( ap