Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisitte tilanteessani? Elämänmuutosta kaivataan vaikean tilanteen ja masennuksen vuoksi.
15.12.2020 |
Tämä kirjoitus nyt on vähän reflekointia itselleni. Pitäisi saada jostain kiinni kun tuntuu joskus, että ahdistus käy sietämättömäksi.
Jotain pitäisi tehdä, joitakin vaihtoehtoja on mutta en enää tiedä teenkö hallaa vain taas.
On elämä aika sekaisin. Kaikki auki ja masennus ottanut vallan.
Hieman taustatietoa ensin.
Olen muuttanut kaupunkiin, jossa en kerta kaikkiaan viihdy. Muutin miehen luokse joka osottautuikin todella pelottavaksi, väkivaltaiseksi ja mustasukkaiseksi.
En pääse hänestä eroon täällä mutta etäisyyttä otin runsaasti, ainoa vaihtoehto on katkaista kaikki yhteydenpito muuttamalla kaupungista pois. Enempää en asiaa nyt avaa.
Minulla on työpaikka mutta olen sairaslomalla vaikean masennuksen vuoksi.
Pian sopimus loppuu ja työt tuskin jatkuisi muutenkaan, joten otin opiskelupaikan vastaan, sillä se varmasti työllistää minut tulevaisuudessa. Tuo työpaikalla ei ole muutenkaan mikään sellainen itselleni, jossa näkisin jatkavani edes vuoden päästä oli tilanne mikä hyvänsä.
Koen tästä opiskelupaikastakin ahdistusta, sillä en edes tiedä tahdonko alalle koska liian ihmisläheistä työtä mutta yritän saada soturiasenteeni takaisin ja olla rohkea. Tehdä parhaani joka tapauksessa eikä opiskelusta kai haittaa ole näinä aikoina?
Tämän lisäksi minulla alkaisi tässä kaupungissa terapia, jota ehdottomasti tarvitsen ja se minulle suodaan. Nyt olisi hyvä aika sille myös opiskelun ohella.
Ehkä voisin mennä toiseen kaupunkiin harjoitteluun(suht. lyhyt matka) niin saisin etäisyyttä tästä paikasta aina työharjoittelupäivän ajaksi.
Ongelmani siis on, että voin erittäin huonosti täällä enkä aina tiedä miten jaksan tai selviän.
Täällä on liikaa muistoja ja ihmisiä, jotka saavat mielen synkäksi. Tarvitsen irtioton ja tahdon pois. Tähän tilanteeseen on tultu monen vuoden jälkeen enkä kerrakaikkiaan siedä tätä kaupunkia.
Kuitenkin kaikki mikä nyt olisi mahdollista opiskelu ja terapia, ehkä opiskelun ohella jopa satunnaiset työvuorot nykyisessä paikassani voisi olla järkevä suunnitelma.
Tai vähintäänkin opiskelu ja terapia.
En vain pysty vetämään takeita sille selviänkö muutaman vuoden tässä vai tulenko hulluksi.
Toisaalta tekisi mieli riuhtaista itsesi irti jollain konstilla, kadota täältä ja rakentaa oma elämä jossain muualla ja etsiä töitä(alalta johon minulla on jo koulutus ja työkokemusta paljon) , ehkä hakea opiskelemaan alalle josta oikeasti kiinnostun, toisessa kaupungissa terapiaan jne.
Talous vain tulee vastaan mutta ehkä keksisin jotain alkuun, en tiedä.
Nyt olen vain todella pihalla mitä teen.
En ole oma itseni, en luota päätöksiini ja siksi epäilen kaikkea nyt. Kiinnostuin kyllä alasta johon pääsin opiskelemaan kun sinne hain mutta masennuksen syventyessä en olekaan varma onko minusta siihenkään. Tai tahdonko sitä, teenkö vain nyt väärän päätöksen. Jokin siitäkin kovasti mietityttää takaraivossa.
Olisiko jotain neuvoja josta lähtisin tätä purkailemaan, pitäisikö vain olla kärsivällinen ja yrittää keskittyä olennaiseen eli tulevaisuuteen ilman, että mietin mitä ympärillä tapahtuu juuri nyt vai "pakenenko" ja yritän pärjätä muualla ensisijaisesti.
En vaan nyt tiedä. Heittäkää jotain ajatuksia ilmoille.
Kiitos.
Kommentit (22)
Ainakin nyt pitäisi päästä mahdollisimman kauas tuosta miehestä. Sanot itsekin, että samassa kaupungissa et hänestä pääse, joten tuossa on jo ihan tarpeeksi syytä muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nyt pitäisi päästä mahdollisimman kauas tuosta miehestä. Sanot itsekin, että samassa kaupungissa et hänestä pääse, joten tuossa on jo ihan tarpeeksi syytä muuttaa pois.
Se on totta.
Voi kun joku ymmärtäisi miten rikki voi toisen takia olla. Hän edelleen pystyy manipuloimaan minua ja koen tässä ahdistuksessani usein, että ehkä hän sitten on masentava kohtaloni vaikka todellakaan en tahdo oikeasti olla hänen vaikutuspiirissään.
Hankala tilanne ja olen liian rajaton, johon tarvitsen terapiaa ja hyviä ihmisiä ympärilleni.
Elän kahdessa maailmassa enkä keksi muuta vaihtoehtoa päästä hänestä kun lähteä hissuksiin pois ja rakentaa elämäni palikat uuteen järjestykseen, rauhassa.
Ilman, että kukaan manipuloi ja sanelee kuinka minun tulisi toimia, houkuttelee ja vie minua syvemmälle. Voisin kirjoittaa tästä ihan oman jutun mutta en nyt jaksa.
Tiedän vain, että hänestä on päästävä, ilman en pysty toipumaan kaikesta tapahtuneista. Koen itseni turvattomaksi mutta toisaalta täältä saisin myös avun näillä suunnitelmilla, saisin ehkä kiinni jostain. Jos muutan nyt pois niin ei ole takeita saanko työpaikan(koska korona), tuskin pääsen opiskelemaan ja lisäksi onko minulla silloin varaa terapiaan pienillä tuilla joita saan. Tietysti se on kelan korvaama mutta raha-asiat huolettaa.
Täällä saisin tuet, ehkä satunnaisia työvuoroja ja uskon, että on myös oikeus liitonrahoihin opiskelusta huolimatta, opiskelun puolesta pääsisin myös ehkä oppisopimuksella lopulta töihin jota voisin tehdä toisessa kaupungissa ja sitä kautta avautuisi realistinen mahdollisuus kustantaa elämä muualla.
Hemmetti kun en vaan tiedä.
Ap
Lähde pois on minun neuvoni.
Jos sinulla on mahdollisuus saada työtä olemassaolevalla koulutuksella, muuta, hae työtä uudella paikkakunnalla, hakeudu siellä terapiaan ja mieti aikasi, mikä on se ala jolle ihan oikeasti haluat kouluttautua.
Et onneksi ole vielä liian masentunut, eli pystyt punnitsemaan eri vaihtoehtoja, mutta se mikä masennuksesi sai puhkeamaan, on juuri siellä missä sinäkin tällä hetkellä.
Exäsi (toivottavasti jo nyt exä), ympäristö, työ (ehkä osaltaan).
Oman masennukseni paransi täydellinen elämänmuutos, vanhojen vahingollisten suhteiden katkaiseminen ja uskoisin saman toimivan monissa samanlaisissa tapauksissa.
Monilla masentuneilla on olosuhteiden pakosta mahdotonta muuttaa elämänolosuhteitaan terveellisemmiksi ja alkavat syömään masennuslääkkeitä kestääkseen olemassaolevia olosuhteita.
Olet mielestäni onnekas, sillä jaksat vielä harkita muutosta ja itse uskon, että jättäessäsi kaiken vanhan paskan taaksesi masiksesi alkaa paranemaan, etkä tarvitse sen hoitamiseen sen enempää lääkitystä kuin terapiaakaan.
Jos sä et viihdy siinä kaupungissa ja lisäksi maisemanvaihdos auttaisi kamalasta miehestä eroon pääsemisessä, mikä tässä nyt edes on se kysymys? Siis totta hitossa muutat pois. Terapiaa saat toisessakin kaupungissa ja opiskelupaikan varmasti myös. Etenkin, jos tuo kyseinen opiskelupaikka ei edes ole mikään unelmien täyttymys.
Muuta naapurikuntaan, ettei sinun tarvitse jatkuvasti katsella epämieluista ympäristöä, mutta voit opiskella sieltä käsin. En tiedä mitä se vaikuttaa terapiaasi, maksaako nykyinen asuinkaupunkisi sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta, sinne missä tunnet olosi suht turvalliseksi, oli se lapsuuden alue tai muu paikkakunta jossa ei ole kiirettä tai melua. Saat aina uusia mahdollisuuksia. Ja uusia tuttuja.
Olette oikeassa.
Olemme siis eronneet, en päässyt kuitenkaan eroprosessissa alkuunkaan eteenpäin niin kuin kuvittelin. Sama jatkuu vaikkakin etäämmältä ja erikseen asuessa. Ei ole lainkaan hyvä juttu, olemme liian lähekkäin silti.
Tiedän, mitä tulisi tehdä jos tahdon toipua ja terapia tosiaan olisi mahdollinen muualla.
Mutta mites talousasiat järjestyvät?
Säästöä ei valitettavasti ole ehtinyt kertymään tämän työn aikana ja masennus valitettavasti iski päälle toden teolla. Olin todella syvissä vesissä ja nyt kun olen tuskaillut niin tiedän, jos tästä haluan eroon niin päätöksiä on tehtävä. Ne lääkkeet ovat jo minulla mutta en noutanut reseptiä. Olen vakavasti miettinyt niiden aloittamista vaikka en mielellään niitä syö, ahdistusta haluan lievittää kuitenkin.
Otin epätoivoisena sen opiskelun vastaan, se ei ole vielä alkanut mutta silti karenssi iskee päälle jos nyt vain lähden.
Jotenkin lopputilillä ehkä kustantaisin muuttamisen....
Mutta entäs sit. En tiedä saanko töitä tosiaan koronan vuoksi kun ravintolat on aika lirissä.
Pystynkö hakemaan lainaa, siitäkään en tiedä.
Onko jokin keino mistä voisin hakea jeesiä?
Voin toki heti alkaa etsimään töitä ja toivoa, että tärppää. Se olisi hyvä alku, sitten terapia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa.
Olemme siis eronneet, en päässyt kuitenkaan eroprosessissa alkuunkaan eteenpäin niin kuin kuvittelin. Sama jatkuu vaikkakin etäämmältä ja erikseen asuessa. Ei ole lainkaan hyvä juttu, olemme liian lähekkäin silti.
Tiedän, mitä tulisi tehdä jos tahdon toipua ja terapia tosiaan olisi mahdollinen muualla.Mutta mites talousasiat järjestyvät?
Säästöä ei valitettavasti ole ehtinyt kertymään tämän työn aikana ja masennus valitettavasti iski päälle toden teolla. Olin todella syvissä vesissä ja nyt kun olen tuskaillut niin tiedän, jos tästä haluan eroon niin päätöksiä on tehtävä. Ne lääkkeet ovat jo minulla mutta en noutanut reseptiä. Olen vakavasti miettinyt niiden aloittamista vaikka en mielellään niitä syö, ahdistusta haluan lievittää kuitenkin.
Otin epätoivoisena sen opiskelun vastaan, se ei ole vielä alkanut mutta silti karenssi iskee päälle jos nyt vain lähden.
Jotenkin lopputilillä ehkä kustantaisin muuttamisen....
Mutta entäs sit. En tiedä saanko töitä tosiaan koronan vuoksi kun ravintolat on aika lirissä.
Pystynkö hakemaan lainaa, siitäkään en tiedä.
Onko jokin keino mistä voisin hakea jeesiä?Voin toki heti alkaa etsimään töitä ja toivoa, että tärppää. Se olisi hyvä alku, sitten terapia.
Ap
Jos et onnistu heti muuttamaan, mitä jos silti aloittaisit opiskelut ja ennen kaikkea terapian. Samalla voit hakea työtä ja ehkä myös mieleisempää opiskelupaikkaa muualta.
Tämä on toki paljon kerralla - tiedän, että masentuneena monen suuren asian eteenpäin saattaminen voi olla äärettömän raskasta. Sinä kuitenkin kuulostat siltä, että motivaatiota muutokseen löytyy.
Hurjasti tsemppiä sinulle ❤️
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa.
Olemme siis eronneet, en päässyt kuitenkaan eroprosessissa alkuunkaan eteenpäin niin kuin kuvittelin. Sama jatkuu vaikkakin etäämmältä ja erikseen asuessa. Ei ole lainkaan hyvä juttu, olemme liian lähekkäin silti.
Tiedän, mitä tulisi tehdä jos tahdon toipua ja terapia tosiaan olisi mahdollinen muualla.Mutta mites talousasiat järjestyvät?
Säästöä ei valitettavasti ole ehtinyt kertymään tämän työn aikana ja masennus valitettavasti iski päälle toden teolla. Olin todella syvissä vesissä ja nyt kun olen tuskaillut niin tiedän, jos tästä haluan eroon niin päätöksiä on tehtävä. Ne lääkkeet ovat jo minulla mutta en noutanut reseptiä. Olen vakavasti miettinyt niiden aloittamista vaikka en mielellään niitä syö, ahdistusta haluan lievittää kuitenkin.
Otin epätoivoisena sen opiskelun vastaan, se ei ole vielä alkanut mutta silti karenssi iskee päälle jos nyt vain lähden.
Jotenkin lopputilillä ehkä kustantaisin muuttamisen....
Mutta entäs sit. En tiedä saanko töitä tosiaan koronan vuoksi kun ravintolat on aika lirissä.
Pystynkö hakemaan lainaa, siitäkään en tiedä.
Onko jokin keino mistä voisin hakea jeesiä?Voin toki heti alkaa etsimään töitä ja toivoa, että tärppää. Se olisi hyvä alku, sitten terapia.
Ap
Usko pois, ei täällä täyspäinen, ongelmaton (viina/huumeet) ihminen nälkään kuole.
Tilanteesi tekee hyväksi se, että pystyisit hommaamaan asunnon uudelta paikkakunnalta olemassasolevilla varoilla.
Puoli miljoonaa ihmistä on työttömänä, joten en näe ongelmaa ettetkö sinäkin siihen joukkoon mahdu ja saisi siellä uudella paikkakunnalla samanlaiset tuet, työkkärikorvauksen ja sosiaaliset tuet.
Ympäristön muututtua vähemmän kuormittavaksi (exän takia ehkä tietojen luovutuskielto väestörekisteriin), voisi olla ettei sinun tarvitsisi edes aloittaa mielialalääkitystä, joista monet saavat hyvinkin vaikeita sivuoireita, menettävät seksuaaliset kykynsä ja joutuvat vaihtamaan lääkitystään useita kertoja ennenkuin löytävät toimivan coktailin.
Eikä niiden lopettaminenkaan niin yksinkertainen toimenpide ole.
Ravintola-alalta töiden saanti voi olla hyvinkin vaikeaa vielä useamman vuoden ajan jos koronasta seuraa vielä kolmas tai useampikin aalto ja rokotus ei anna täyttä suojaa tartunnoilta.
Muuta, hae johonkin koulutukseen, lepäile ja nauti omasta rauhasta, sillä sulkiessani yhden oven takanasi, edessäsi on satoja joita availemalla pääset katsomaan mitä niiden takana on.
Been there, done that :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olikin jo hyviä neuvoja. Niiden lisäksi kehottaisin laittamaan miehen blokkiin - uusi puhelinnumero, et vastaa jos tulee ovelle, blokkaat kaikissa somekanavissa. Saat näin mielenrauhan yhdeltä suurelta häiritsevältä tekijältä, ja voit miettiä rauhassa seuraavaa siirtoa.
Sosiaalitoimistosta voi vähävarainen saada muuttoon tukea (muiden perustukien päälle).
Terapiasuhteen siirtoa toiseen kaupunkiin voi tiedustella, niin ettei hakuprosessi alkaisi aivan alusta.
Jos opiskelu ja tämänhetkinen asuinpaikka tuntuu todella vastenmieliseltä (eikä vain uusi opiskeluprojekti jännitä niin että on niin sanotusti ramppikuumetta ja aloitusahdistus), ei ole kovin todennäköistä että niistä alkaa tykätä pakottamalla itsensä jäämään.
Tsemppiä muutosvaiheeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ammatillisena kuntoutuksena? Terapeutinkin voi vaihtaa, jos kyseessä siis oikea psykoterapia eikä mikään mt-polin asiakkuus, jossa yleensä tarkoituksena lähinnä kokeilla lääkkeitä ja jutella hoitsun kanssa.
Jos tuo ihmisläheinen työ on hoitoalalla, kannattaa ehkä miettiä jaksaako sitä masentuneena. Vaikka parantuisitkin masennuksesta, alttius masentua on kuitenkin olemassa, varsinkin jos työ on jatkuvasti todella stressaavaa ja kuormittavaa.
Kiitos ihan hirveästi vastanneille.
Onneksi tein aloituksen, tarvitsin jotain lisäboostausta sille ajatukselle, että voin lähteä vaikka heti.
Pakko huomenna alkaa selvittelemään miten hoitaisin tän fiksuiten.
En tiedä kannattaisiko ihan suoraan puhua te-toimiston kanssa tilanteesta ja sitten hakeutua työttömäksi työnhakijaksi ja toivoa, että auttavat kaikin keinon työnsaamisessa ja ymmärtävät tilanteen jotenkuten..
Psykoterapiasta on siis kyse ja saan kaikki lausunnot myös naapurikaupunkiin tietysti tarvittaessa ja terapia alkaa sieltä mistä nyt päätän.
Hmm...
Täytyy nyt kyllä monen asian kannalta katsoa tätä taloutta. Kun olen nyt sairaslomalla, määräaikainen soppari päättyy sitten tuossa alkuvuodesta. Jos jotenkin jaksaisin sitten käydä sen loppuun, perun koulutuspaikan...
Muutan sitten heti kun soppari päättyy.
Äh en mä tiedä ihan vielä miten kannattaisi järkevästi hoitaa, että saan liitonrahat pyöriin sitten kun jään ns tyhjän päälle.
Tuo opiskelu ehkä nyt sekoittaa sitä asiaa....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen puolesta ei ole helppo sanoa, mutta tärkeintä on fyysinen turvallisuus ja saada tukea ja pystyä selvittämään rauhassa ajatuksiaan. Lähteminen on vaikeaa kun edessä on sumuista. Mutta voin kokemuksesta sanoa, että asiat järjestyvät kun päättää löytää ratkaisut ja kun pyytää apua, tukea löytyy kyllä.
asutko siis miehen kanssa yhä? turvakoti voi auttaa. ehkä myös seurakunta esim. diakonityö. onko sinulla läheisiä jotka voisi auttaa seim. lainaamalla sinulle rahaa?
Mielestäni tuo muutto kuulostaisi järkevältä. Koronan takia kun opiskelut ovat kuitenkin etänä pääosin, voi jopa olla että voisit alottaa opintosi vanhassa kaupungissa, vaikka muutatkin pois. Ja sitten myöhemmin pyrkiä vaihtamaan opiskelupaikkaa (jolloin tehdyt opinnot luettaisiin hyväksi). Jos koulusi on hiemankin suurempi, voi jopa olla että heillä on koulutusta muissakin kaupungeissa, ja parhaassa tapauksessa myös uudella paikkakunnallasi!
Terapiaa ja lääkitystä suosittelen kyllä - lääkityksestä pääsee kyllä eroon hiljalleen kunhan sitä ei lopeta seinään, älä huoli :) Terapia taas auttaa vahvistamaan niitä omia päätöksiä ja myös käsittelemään vaikeita ongelmia ja menneisyyttä.
Tsemppiä sulle ap!!! Kyllä asiat ratkeaa. Kykenet hienosti pohtimaan tilannetta ja teet varmasti hyvän ratkaisun. <3
Olisiko sulla sukulaisia/kavereita/omia vanhempia joiden luoksi voisi lähteä lyhyelle kyläilyreissulla.. jos pieni maisemanvaihdos kirkastaisi ajatusta.. että tuleeko esim kaukana tuosta miehestä rauhallinen olo.
Kyllä asiat etenee :)
Kiitos edelleen vastanneille.
Alan nyt selvittelemään ja lähettämään lomakkeita.
Teen varmaan nyt niin, että opiskelen ja muutan. Naapurikunnasta ei ole paha matka julkisilla kouluun, joten opiskelu onnistuu sieltäkin.
Saan luultavasti tätä kautta sitten tuet ja liitonrahat pyörimään.
Mietin jos keskeytän opiskelun niin se saattaisi harmittaa kuitenkin vallitsevan tilanteen vuoksi kun töitäkään ei välttämättä ole.
On sitten joku takaovi olemassa johon tukeutua ja moni on ollutkin sitä mieltä, että kyseinen ammatti voisi sopia kaltaiselleni.
Katson tämän kortin sitten ja työllisyysmahdollisuudetkin ovat aika kirjavat alalla.
Kyllä tästä varmaan jotain kehkeytyy, pääasia on kuitenkin, että pitää lähteä täältä.
Kun eilen tästä kirjoitin ja sain tukea pohdinnoilleni ja päätöstä muutolle niin olin huomattavasti jo toivekkaampi tulevan suhteen ja ahdistus lieveni, ihmeellistä. :)
Ap
Voiko opiskelun aloitukseen saada siirtoa että ehtisit saada asiasi muuten kuntoon?
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu vain, että tässä on niin isot asiat kyseessä. Terapiasta olen haaveillut vuosia ja nyt siihen olisi kaikki mahdollisuudet.
Olisi kyllä siellä toisessakin kaupungissa.
Kun sen valinnan teen täällä tai muualla niin joka tapauksessa siihen täytyy sitoutua ainakin kahdeksi vuodeksi.
Pelkään jämähtäväni tänne, se olisi painajainen. Tavallaan myös pelkään, että teen itselleni jotain jos en täältä pääse.
Tiedän, että kuulostaa vähän oudolta mutta koen, että nyt on aika saada jotain mullistavaa aikaa. Tiedän jopa sen, että hengitän heti paljon paremmin kun olen täältä lähtenyt.
En vain tiedä teenkö sen nyt vai pystynkö kärsivällisesti odottamaan.
Olen kyllä ottanut opiskelupaikan vastaan, se tuntui mahdollisuudelta myös selvitä masennuksesta, että on edes jokin suunta.
En kuitenkaan tiedä...
Yritän nyt ponnistella. Tiedän tavallaan mitä tulisi tehdä jotta voisin olla onnellinen mutta en voi tehdä hätiköityjä päätöksiä etten mene vaan ojasta allikkoon.
Ap