Lue keskustelun säännöt.
Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Hajalla
15.12.2020 |
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on ymmärretty väärin aiemmat kommenttini. En törsää mihinkään ”luksusmerkkeihin”, eli jos kuvittelette että laukkuni ovat vain jotain Louis Vuittonia tai vastaavaa, niin metsään meni. Enkä osta laukkuja, parfyymeja tms joka kuukausi. Mutta silloin kun ostan, niin ostan sen minkä haluan, en sitä minkä saa edullisimmin. Edelleen ihmettelen miksi tämä nyt meni pelkästään rahasta ja sen käyttämisestä puhumiseen.
Ap.
Se meni siihen, koska aloituksessa nimenomaan mainitset sen itse ( en voi enää asua omakotitalossa, vaan joudun yksiöön). Ja luultavasti myös miehesi on halunnut eron syystä, että sun rahankäyttösi on erilaista kuin hänellä. Ja ihmetyttää sun tyhmyys siitä, että mikään ei koskaan voisi muuttua elämässä. Ero ei ole koskaan mikään shokki, olet vain kieltäytynyt näkemästä teidän todellista tilannettanne.
Kyllä, harmittaa vietävästi jos yksiö tai pieni kaksio on ainoa mahdollisuus. Eikö sinua harmittaisi, jos joutuisit pakon sanelemista syistä pienempään asuntoon kuin nykyinen keittiösi? Mutta menetän myös rakkaimpani, ihmisen jonka kanssa olen elänyt ilot ja surut vuosikausia. Sattuu ajatella että hän haluaa minut pois elämästään, etenkin kun yhdessä ja iloisina tätä kotia yhteiseksi on laitettu, olkoonkin että miehen nimi on papereissa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on ymmärretty väärin aiemmat kommenttini. En törsää mihinkään ”luksusmerkkeihin”, eli jos kuvittelette että laukkuni ovat vain jotain Louis Vuittonia tai vastaavaa, niin metsään meni. Enkä osta laukkuja, parfyymeja tms joka kuukausi. Mutta silloin kun ostan, niin ostan sen minkä haluan, en sitä minkä saa edullisimmin. Edelleen ihmettelen miksi tämä nyt meni pelkästään rahasta ja sen käyttämisestä puhumiseen.
Ap.
Se meni siihen, koska aloituksessa nimenomaan mainitset sen itse ( en voi enää asua omakotitalossa, vaan joudun yksiöön). Ja luultavasti myös miehesi on halunnut eron syystä, että sun rahankäyttösi on erilaista kuin hänellä. Ja ihmetyttää sun tyhmyys siitä, että mikään ei koskaan voisi muuttua elämässä. Ero ei ole koskaan mikään shokki, olet vain kieltäytynyt näkemästä teidän todellista tilannettanne.
Kyllä, harmittaa vietävästi jos yksiö tai pieni kaksio on ainoa mahdollisuus. Eikö sinua harmittaisi, jos joutuisit pakon sanelemista syistä pienempään asuntoon kuin nykyinen keittiösi? Mutta menetän myös rakkaimpani, ihmisen jonka kanssa olen elänyt ilot ja surut vuosikausia. Sattuu ajatella että hän haluaa minut pois elämästään, etenkin kun yhdessä ja iloisina tätä kotia yhteiseksi on laitettu, olkoonkin että miehen nimi on papereissa.
Ap.
Muutin isosta asunnosta kaksioon ja olen viihtynyt täällä todella hyvin, jopa paremmin kuin siinä entisessä asunnossa. Täällä on nyt ihan kaikki omaan mieleen eikä mitään kompromisseja. Tosin minä halusin erota ja otin vain kimpsut ja kampsut mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs on ymmärretty väärin aiemmat kommenttini. En törsää mihinkään ”luksusmerkkeihin”, eli jos kuvittelette että laukkuni ovat vain jotain Louis Vuittonia tai vastaavaa, niin metsään meni. Enkä osta laukkuja, parfyymeja tms joka kuukausi. Mutta silloin kun ostan, niin ostan sen minkä haluan, en sitä minkä saa edullisimmin. Edelleen ihmettelen miksi tämä nyt meni pelkästään rahasta ja sen käyttämisestä puhumiseen.
Ap.
Se meni siihen, koska aloituksessa nimenomaan mainitset sen itse ( en voi enää asua omakotitalossa, vaan joudun yksiöön). Ja luultavasti myös miehesi on halunnut eron syystä, että sun rahankäyttösi on erilaista kuin hänellä. Ja ihmetyttää sun tyhmyys siitä, että mikään ei koskaan voisi muuttua elämässä. Ero ei ole koskaan mikään shokki, olet vain kieltäytynyt näkemästä teidän todellista tilannettanne.
Kyllä, harmittaa vietävästi jos yksiö tai pieni kaksio on ainoa mahdollisuus. Eikö sinua harmittaisi, jos joutuisit pakon sanelemista syistä pienempään asuntoon kuin nykyinen keittiösi? Mutta menetän myös rakkaimpani, ihmisen jonka kanssa olen elänyt ilot ja surut vuosikausia. Sattuu ajatella että hän haluaa minut pois elämästään, etenkin kun yhdessä ja iloisina tätä kotia yhteiseksi on laitettu, olkoonkin että miehen nimi on papereissa.
Ap.
Olen käynyt tuon läpi. Omakotitalo meni kyllä myyntiin, mutta kaksio tuli omakotitalon tilalle. Tietysti harmitti, mutta ei se elämä siihen kaatunut. Ja tietysti ero sattuu, sehän on selvä. Mutta siitäkin selviää:) Mulla se kesti kaksi vuotta ja nyt mulla on uusi kumppani ja taloa ollaan etsimässä.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?[/quote]
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.[/quote]
------------
Onks näitä idioottinaisia oikeesti edelleen?
Aikuisten oikeesti naiset: pitäkää raha-asioissa puolenne. Talouteen tulevat varat käytetään niin, että molemmille tulee omaisuutta. Viheliäinen vaihtoehto tuo että elämiseen kuluu molemmilta yhtä paljon rahaa, mutta vain toisen omaisuus kertyy ja toisen omaisuus menee kuin tuhka tuuleen, päivittäiskulutukseen. Vaikka omistusasunto ei tarvitse olla 50/50, niin naisen pienikin omistusprosentti takaa sen että häntä ei voi heittää ulos yhteisestä asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
Luulenpa, että mies ei ole halunnut matkustaa ja ap on sitten kinunut, että lähdetkö, jos minä maksan.
Ap taisi sanoa, että mielellään tuhlaa ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
------------
Onks näitä idioottinaisia oikeesti edelleen?
Aikuisten oikeesti naiset: pitäkää raha-asioissa puolenne. Talouteen tulevat varat käytetään niin, että molemmille tulee omaisuutta. Viheliäinen vaihtoehto tuo että elämiseen kuluu molemmilta yhtä paljon rahaa, mutta vain toisen omaisuus kertyy ja toisen omaisuus menee kuin tuhka tuuleen, päivittäiskulutukseen. Vaikka omistusasunto ei tarvitse olla 50/50, niin naisen pienikin omistusprosentti takaa sen että häntä ei voi heittää ulos yhteisestä asunnosta.
Olettaen, että ap on kirjoilla miehensä ostamassa talossa, ei häntä sieltäkään noin vain voi ulos heittää. Talo on myös hänen kotinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Ap pääsee eroon mokomasta loisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
------------
Onks näitä idioottinaisia oikeesti edelleen?
Aikuisten oikeesti naiset: pitäkää raha-asioissa puolenne. Talouteen tulevat varat käytetään niin, että molemmille tulee omaisuutta. Viheliäinen vaihtoehto tuo että elämiseen kuluu molemmilta yhtä paljon rahaa, mutta vain toisen omaisuus kertyy ja toisen omaisuus menee kuin tuhka tuuleen, päivittäiskulutukseen. Vaikka omistusasunto ei tarvitse olla 50/50, niin naisen pienikin omistusprosentti takaa sen että häntä ei voi heittää ulos yhteisestä asunnosta.
Minä en tein noin, mutta en ajatellut olevan idiootti vaan harvinaisen fiksu. En halunnut ostaa puolikasta tai edes osuutta talosta vaan mieluummin sijoitin rahat. Maksoin puolet juoksevista kuluista ja pientä kulukorvausta asumisesta. Tämä järjestely sopi molemmille oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Ap pääsee eroon mokomasta loisesta.
Eikä jää tyhjän päälle, kun muistuttaa miestään, kuka on pyhäruuat ja matkat maksanut ja mies ollut täpönä osallistumassa toisen kustantamiin arjen pikku ylellisyyksiin. Kompensaatiota saa ukko antaa, ap itse tietänee, onko kymmenen vuoden aikana laittanut näihin kuinka monta tonnia tai enemmänkin.
Voi ilmoittaa ukolleen, että voidaan tähän ottaa oikeuden kantakin. Tuskin lähtee tappelemaan, kun tietää itsekin käyttäneensä ap:ta hyväkseen näiltä osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smpsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Ap pääsee eroon mokomasta loisesta.
Eikä jää tyhjän päälle, kun muistuttaa miestään, kuka on pyhäruuat ja matkat maksanut ja mies ollut täpönä osallistumassa toisen kustantamiin arjen pikku ylellisyyksiin. Kompensaatiota saa ukko antaa, ap itse tietänee, onko kymmenen vuoden aikana laittanut näihin kuinka monta tonnia tai enemmänkin.
Voi ilmoittaa ukolleen, että voidaan tähän ottaa oikeuden kantakin. Tuskin lähtee tappelemaan, kun tietää itsekin käyttäneensä ap:ta hyväkseen näiltä osin.
Sellaisia harhoja sitten siellä. Ap on ITSE halunnut ostaa niitä kalliimpia ruokia ja halunnut matkustella.
------------
Onks näitä idioottinaisia oikeesti edelleen?
Aikuisten oikeesti naiset: pitäkää raha-asioissa puolenne. Talouteen tulevat varat käytetään niin, että molemmille tulee omaisuutta. Viheliäinen vaihtoehto tuo että elämiseen kuluu molemmilta yhtä paljon rahaa, mutta vain toisen omaisuus kertyy ja toisen omaisuus menee kuin tuhka tuuleen, päivittäiskulutukseen. Vaikka omistusasunto ei tarvitse olla 50/50, niin naisen pienikin omistusprosentti takaa sen että häntä ei voi heittää ulos yhteisestä asunnosta.[/quote]
Minä en tein noin, mutta en ajatellut olevan idiootti vaan harvinaisen fiksu. En halunnut ostaa puolikasta tai edes osuutta talosta vaan mieluummin sijoitin rahat. Maksoin puolet juoksevista kuluista ja pientä kulukorvausta asumisesta. Tämä järjestely sopi molemmille oikein hyvin. [/quote]
------
Sinä olitkin fiksu kun sijoitit rahat. Et törsännyt taivaan tuuliin. Sama se missä rahat on kiinni, kiinteistössä tai pörssissä tai edes pankkitilillä.
Itse olisin ostanut varmaan sijoitusasunnon, jos olisi tuontapainen tilanne kuin AP:llä, että kuukausittain jäi ylimääräistä rahaa. Sanoisin vuokralaisen nyt irti ja muuttaisin omaan asuntooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä vaikka nyt on vaikeeta! ❤️
Tämä on foorumi, jossa pelkästään se että sanot asuvasi omakotitalossa aiheuttaa kateutta ja siihen yhdistettynä hyvät tulot on se miksi saat alapeukkuja. Kyllä monilla on tuollainen asumisjärjestely mikä teillä on/oli eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Itse erosin lähemmäs 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jos joudut hetkeksi muuttamaan yksiöön niin so what! Se ei tarkoita sitä, että asut koko lopun elämääsi. Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
Monella naisella tuntuu tosiaan olevan tällainen asumisjärjestely ja sitten kun ero tulee, miehellä on iso omaisuus ja naisella ei mitään (paitsi oikeustaistelun kautta tosiaan voi olla jotain osinkoa mahdollista saada, jos on säästänyt kuitit ym).
Tämähän on ihan järjetön tilanne ja naiset asettavat itsensä näin taloudelliseen ansaan. Onko mukavaa huomata vaikkapa 50-vuotiaana olevansa tyhjätasku ja joutuvansa muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön, kun mies löytääkin nuoremman ja kaikki yhdessä kerätty omaisuus on miehen nimissä?
Nyt valoja päälle, naiset.
Pääsisi edes joskus töihin, että voisi kerryttää sitä omaisuutta!!
-pitkäaikaistyötön 35v akka-Suomessa on kyllä todella hyvät opiskelumahdollisuudet. Jollei sun aikaisemmat opinnot työllistä, niin miksi ihmeessä sä vaan sitten valitat kotona, etkä oikeasti tee asialle mitään?
T. 36-vuotias alanvaihtaja
2 tutkintoa, valmistuin 2007 sekä syksyllä 2019. Ei auttanut. Kahteen haastatteluun olen päässyt vuoden sisällä, muuten vain "sinua ei valittu" sähköposteja.
Se 35 v.
Raha on rahaa ja rakkaus on rakkautta.
Meillä on aina puhuttu raha-asiat selviksi, eikä oletettu yhtään mitään toisen rahankäytöstä.
Ei ole vähentänyt rakkautta millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Raha on rahaa ja rakkaus on rakkautta.
Meillä on aina puhuttu raha-asiat selviksi, eikä oletettu yhtään mitään toisen rahankäytöstä.
Ei ole vähentänyt rakkautta millään lailla.
Tämä. Raha-asiat on käytävä läpi viimeistään yhteenmuuttaessa ja sovittava millä lailla toimitaan niin että se on reilua myös mahdollisessa erotilanteessa.
Täällä on kahdenlaista mielipidettä: toisten mukaan AP loisi, toisten mukaan mies loisi.
Kohta ei kummankaan tarvitse sietää toisen loisimista.
Kyllä ero voi olla shokki. Se, että toinen esim pettää eikä puhu tunteistaan ollenkaan, ei merkitse että se petetty puoliso kieltäytyy näkemästä.