Lue keskustelun säännöt.
Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Hajalla
15.12.2020 |
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Oikeasti ottakaa naiset opiksenne, vaikka olisitte kotiäitejä/vaimoja, niin;
1. Säästäkää, sijoittakaa ja maksakaa itsellenne säästöön eläkettä.
2. Jos mies elättää 100%, niin mies maksaa myös sinulle jotain rahaa jotta saat puskuria, omaa rahaa yms.
3. Palkasta aina säästöön
4. Liittoon kuuluminen
5. Omaisuutta säästöön niin että ei jää aivan puille paljaille koskaan eron tullessa.
6. Jo 2000 eur säästöllä pääsee alkuun (1kk vuokra sekä takuuvuokra) jos tulee yhtäkkiä ero.
.tb_button {padding:1px;cursor:pointer;border-right: 1px solid #8b8b8b;border-left: 1px solid #FFF;border-bottom: 1px solid #fff;}.tb_button.hover {borer:2px outset #def; background-color: #f8f8f8 !important;}.ws_toolbar {z-index:100000} .ws_toolbar .ws_tb_btn {cursor:pointer;border:1px solid #555;padding:3px} .tb_highlight{background-color:yellow} .tb_hide {visibility:hidden} .ws_toolbar img {padding:2px;margin:0px}
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea kun heräsi ajatus että täydellinen aika siirtyä muihin kuvioihin kun kumppani on ensin auttanut rahoittamaan omakotitalon hankinnassa, ollut mukana sitä etsimässä, ollut muuttoapuna ja sisustanut kivaksi. Äkkiäkös sinne uuden misukan hommaa. Oli se sitten suunniteltua tai ei.
Nihkeää sanoa tuota edes ääneen. Mutta ehkä joku muu herää ajoissa siihen että hyvä miettiä että minkä eteen näkee vaivaa. Jos nimittäin on mahdollisuus että jonain kauniina päivänä joku asianosainen ilmoittaa että täällä ei ole sinulle enää mitään ja se pitää juridisesti paikkaansa.
Ei mitään sellaisia kuvioita että rahoita sinua nyt kymmenen vuotta ja sitten sinä teet minulle jotain kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on rahaa ostaa satojen tuhansien eurojen taloja. Samaan aikaan tämä aloituksen sankari on persaukinen. Miksi mies haluaisi tällaista perässävedettävää taakkaa katsella?
Kaunista tekstiä muutaman kommentin perusteella. Tällä hetkellä olen kyllä hieman vähissä varoissa,, koska minut on lomautettu koronan aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi ja säästöt hupenivat liiton rahoja odotellessa. Eihän se sinulle kuulu, mutta töissä ollessani ansaitsin yli 3k/kk. Vielä ei ole tietoa koska työt jatkuvat. Jos mies tästä syystä on lakannut rakastamasta, niin sille en mahda mitään.
Ap.
Miten säästöt voi huveta liiton rahoja odotellessa? Ne rahathan maksetaan takautuvasti jos päätöksessä on kestänyt?
Mutta myöhäistä tätä nyt on jeesustella. Kalliit elämän oppirahat hyvinkin jos 3000e kuukausiansioilla lapsettomana ihmisenä ansiosidonnaisella pariskuntana asumiskulut tähän asti jakaen alle vuodessa on päätynyt siihen tilanteeseen ettei ole varaa takuuvuokraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ääliömäistä ajatella, että lapset olisivat parisuhteen ainut liima! Hommaa nyt se vuokrayksiö, siellä voit rauhassa arvioida tilannetta ja tulevaisuutta. Pandemia ei kestä loputtomiin, sitten pääset takaisin duuniin ja voit alkaa säästää omaa kämppää varten. Tosi kurja kohta erolle, taloudellisesti ja muutenkin tapa, jolla mies asian ilmoitti, on syvältä. Ehkä kannattaisi tässä kohtaa vaatia vähän selitystä, mikä lausunnon takana on, jos vain pystyt olemaan tolkuissasi, että keskustelussa on mitään järkeä. Itse en pystyisi varmaan jäämään saman katon alle, vaan yrittäisin häipyä mahdollisimman äkkiä. Toivottavasti sulla on ystäviä, joiden kanssa voit asiaa puida. Palstalla keskustelu saa äkkiä kummallisia käänteitä, kun ihmiset alkavat purkaa omaa pahaa mieltään.
Kiitos ihanasta kommentista. Tämä on niin kipeä asia ja tuli niin yllättäen, että en halua vielä puhua ystäville tai kenellekään tutulle asiasta. Halusin vain jonnekin purkaa pahaa mieltä, mutta tässä joutuukin vain koko ajan olemaan puolustuskannalla, ja pitäisi tuntemattomille ihmisille kertoa työpaikat ja palkat ja selittää minne rahat on menneet.... Tällä hetkellä minulla ei ole voimia etsiä sitä koirankoppia, mihin joudun muuttamaan, mutta ehkä muutaman päivän päästä pystyn itkemättä selailemaan asuntoilmoituksia ja lähettämään hakemuksia. Mies tuossa aamusella näki että silmäni olivat turvoksissa itkemisestä ja etten ollut nukkunut juuri ollenkaan, ja sanoi että ei ole mitään kiirettä asunnon etsimisen tai muun suhteen. Pieni lohtu tuokin.
Ap.
Tämä on jännä juttu, mutta edes netti ei toimi niin että sinne voi vain mennä oksentamaan oman pahan olon muiden niskaan. Ja vieläpä niin että ne muut ihan aidot oikeat ihmiset siellä linjan toisessa päässä vaan symppaa ja tukee ja ottaa vastaan.
Ihmisiä me vaan ollaan ja reagoidaan kukin tavallamme vähän niinkuin se sukulaisten ja ystävien kirjo. Toiset yrittää nostaa jaloilleen liian aikaisin, toiset on vihaisia kun tulit huijatuksi, toiset on äärimmäisen käytännöllisiä, toiset höpöttää omista eroistaan jne.
Terapeutit on niitä maksullisia ihmisiä jotka kuuntelee juttusi ja joilla on ammattitaitoa ja intressi auttaa sinua, rahaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea kun heräsi ajatus että täydellinen aika siirtyä muihin kuvioihin kun kumppani on ensin auttanut rahoittamaan omakotitalon hankinnassa, ollut mukana sitä etsimässä, ollut muuttoapuna ja sisustanut kivaksi. Äkkiäkös sinne uuden misukan hommaa. Oli se sitten suunniteltua tai ei.
Nihkeää sanoa tuota edes ääneen. Mutta ehkä joku muu herää ajoissa siihen että hyvä miettiä että minkä eteen näkee vaivaa. Jos nimittäin on mahdollisuus että jonain kauniina päivänä joku asianosainen ilmoittaa että täällä ei ole sinulle enää mitään ja se pitää juridisesti paikkaansa.
Ei mitään sellaisia kuvioita että rahoita sinua nyt kymmenen vuotta ja sitten sinä teet minulle jotain kivaa.
Ikävämpi juttu tosiaan aloittajalle. Olisi kannattanut edes mennä naimisiin. Mies olisi myös voinut kuolla ja aloittaja olisi samanlaisessa pinteessä nyt. Oppirahat on nyt maksettu ja jatkossa kannattaa pitää huolta siitä, että turvaa oman tulevaisuutensa myös taloudellisesti olipa sitten sinkku, parisuhteessa tai naimisissa.
Oma mieheni kuoli ja kiitän luojaani siitä, että olin kerännyt itselleni säästöjä pahan päivän varalle. Onneksi olimme myös naimisissa, siitäkin oli iso apu taloudellisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Ei muuten kannata koskaan suostua tuollaiseen. Nainen maksaa siinä saman/lähes saman kuin mies, muttei kerrytä lainkaan omaisuutta. Erossa sitten mies on maksellut itselleen asunnon.
10 vuotta ettekä ole menneet naimisiin???? Jos olisitte menneet niin miehen vaikeampi lähteä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea kun heräsi ajatus että täydellinen aika siirtyä muihin kuvioihin kun kumppani on ensin auttanut rahoittamaan omakotitalon hankinnassa, ollut mukana sitä etsimässä, ollut muuttoapuna ja sisustanut kivaksi. Äkkiäkös sinne uuden misukan hommaa. Oli se sitten suunniteltua tai ei.
Nihkeää sanoa tuota edes ääneen. Mutta ehkä joku muu herää ajoissa siihen että hyvä miettiä että minkä eteen näkee vaivaa. Jos nimittäin on mahdollisuus että jonain kauniina päivänä joku asianosainen ilmoittaa että täällä ei ole sinulle enää mitään ja se pitää juridisesti paikkaansa.
Ei mitään sellaisia kuvioita että rahoita sinua nyt kymmenen vuotta ja sitten sinä teet minulle jotain kivaa.
Ikävämpi juttu tosiaan aloittajalle. Olisi kannattanut edes mennä naimisiin. Mies olisi myös voinut kuolla ja aloittaja olisi samanlaisessa pinteessä nyt. Oppirahat on nyt maksettu ja jatkossa kannattaa pitää huolta siitä, että turvaa oman tulevaisuutensa myös taloudellisesti olipa sitten sinkku, parisuhteessa tai naimisissa.
Oma mieheni kuoli ja kiitän luojaani siitä, että olin kerännyt itselleni säästöjä pahan päivän varalle. Onneksi olimme myös naimisissa, siitäkin oli iso apu taloudellisessa mielessä.
Tämä. Tällä palstalla on hirveän eritasoisia keskusteluja. Yleensä ne, joissa nainen haluaa naimisiin ja mies odotuttaa, tai ei halua on täynnä kommentteja, joissa ihmetellään "miksi pitää mennä naimisiin" jne. syytetään naista epäkypsäksi ja itsekkääksi. Silti lain edessä on ihan eri asia ollaanko avopuolisoita, vai aviopuolisoita. On oman edun turvaamista olla naimisissa. Se helpottaa kaikkea juridista.
Mielestäni se kertoo myös sen, että mies on tosimielellä liikkeellä ja haluaa rakentaa yhteisen elämän yhdessä. Avoliitossa voi olla aina toinen jalka ovesta jo ulkona. Nytkin mies vaan ilmoitti ap:lle, että pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee. Niin helppoa. Ehkä jo aikaisemmin petasi suhteen näin, jotta ap:sta on helppoa päästä eroon, jos siltä alkaa tuntua. Se että mies ei halunnut naimisiin, ei edes kihloihin, yhteisestä omaisuudesta mitään ei ilmeisesti ole laitettu molempien nimiin, tai ap:n nimiin kertoo valitettavasti aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet työksesi, jos sinulla ei nelikymppisenä ole mitään säästössä etkä pysty yksiötä isompaa asuntoa vuokramaan?
Ymmärtänet nyt itsekin, että diili, jossa sinä maksat talon juoksevat kulut (sähkö ja vesi) ja mies lyhentää lainaa (= kartuttaa omaisuuttaan) on todella huono sinulle. Älä ikinä tuollaiseen enää lähde.
Työni ei tähän kuulu, mutta jos en maksaisi mitään asumiskuluja, niin hyeenat olisivat kimpussani että olen loinen joka käyttää miestä hyväkseen. Asuu ilmaiseksi eikä maksa lainaa tai mitään kuluja. Enkä näe siinä mitään pahaa, jos kustannan sen pari sataa mitä sähkö ja vesi vie (ainakaan ekan kuukauden laskut eivät tuon isompia olleet). Jos tilanne olisi toisinpäin, niin olisi mielestäni reilua että minä lyhennän lainaa ja puoliso maksaa kokonaan tai puoliksi lämmityksen, veden, netin tms.
Ap.
Ymmärrät varmaan ettei yli 40v naisella ole oikein mitään annettavaa miehelle. Hänen kaverinsa ovat varmasti sanoneet, että hän saa vielä nuoremman naisen ja perheen. Kun olet lapsetkin jättänyt tekemättä, niin elä nyt sitten yksin.
Ai että ap:n olis pitänyt väkisin hommata lapsia ilman miehen tahtoa? Sekö ei olisi johtanut eroon? Yksin ap:n tuskin tarttee elää jos ei halua. Ei kyllä yksinelämisessä mitään vikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ignoraa nämä elämäntapa-ja säästöjankkaajat, jotka keskustelevat toisilleen. Nyt on sinun aika itkeä jos olet surullinen, purkaa vihaa toimintaan jos olet vihainen ja pitää huolta terveellisistä elämäntavoista. Sitten kun olet päässyt pahimman yli, eikä tarvitse siinä kiirehtiä voit alkaa miettimään tällaisia asioita:
-Miksi et uskaltanut soittaa miehelle viikonloppureissun kuulumisia? Miksi sinun piti vältellä suhteessanne sitä, ettet näytä toisen elämään tirkistelijältä. Joku näkymätön muuri siis välillänne on ollut joka on estänyt sinun rehellisyyden ja sinun on pitänyt vetää ns. cool girl -roolia. Miten voisit ensi kerralla välttää tällaisen muurin?
-Miten voisit varautua siihen, että jos tulee ero seuraavasta suhteesta, et joutuisi muuttamaan elämäntapaasi yksiöasumiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Keskity nyt omaan hyvinvointiin ja koita pitää toivoa omasta pärjäämisestä yllä. Ei ne asumisolosuhteet onneksi sitä onnea tuo. Pienestäkin kämpästä voi tehdä kodin, jossa on lämmin tunnelma. Kirjoita tai käsittele muuten omat tunteet ettet katkeroidu. Älä jää vihaan roikkumaan vaan mene sen läpi ja anna anteeksi. Älä vaadi vastauksia jos mies ei niitä ole valmis antamaan. Päästä hänet nyt vapaaksi hyvällä niin ehkä teille jää lämmin suhde, ja voitte joskus käydä asioita vielä läpi yhdessä.
Soita ystävillesi vaikka sinua hävettää. Puhu avoimesti ja ota vastaan apua muilta, jos sitä tarjotaan.
Rankkaa, mutta kyllä sä pärjäät. ❤️
Miten niin älä vaadi vastauksia? Jos toinen ilmoittaa yhtäkkiä että 10v parisuhde on ohi, on minusta enemmän kuin reilua vaatia vastauksia. Jos toinen on mulkvisti, ei niitä anna, mutta vastausten vaatiminen on minusta ihan oikeutettua.
Muusta samaa mieltä, tuollaista ukkoa ei kannata enää edes yrittää rakastaa, irti vaan ja keskittyy omassa elämässään kaikkeen kivaan ja ihanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ettekä ole menneet naimisiin???? Jos olisitte menneet niin miehen vaikeampi lähteä
Kuka ihme haluaisi tuollaisen miehen jäävän?? Toista kunnioittava ja suhteen sitoutunut puoliso osaa keskustella asioista ja ottaa epäkohtia rakentavasti esiin, eikä vaan puskista toista jätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ääliömäistä ajatella, että lapset olisivat parisuhteen ainut liima! Hommaa nyt se vuokrayksiö, siellä voit rauhassa arvioida tilannetta ja tulevaisuutta. Pandemia ei kestä loputtomiin, sitten pääset takaisin duuniin ja voit alkaa säästää omaa kämppää varten. Tosi kurja kohta erolle, taloudellisesti ja muutenkin tapa, jolla mies asian ilmoitti, on syvältä. Ehkä kannattaisi tässä kohtaa vaatia vähän selitystä, mikä lausunnon takana on, jos vain pystyt olemaan tolkuissasi, että keskustelussa on mitään järkeä. Itse en pystyisi varmaan jäämään saman katon alle, vaan yrittäisin häipyä mahdollisimman äkkiä. Toivottavasti sulla on ystäviä, joiden kanssa voit asiaa puida. Palstalla keskustelu saa äkkiä kummallisia käänteitä, kun ihmiset alkavat purkaa omaa pahaa mieltään.
Kiitos ihanasta kommentista. Tämä on niin kipeä asia ja tuli niin yllättäen, että en halua vielä puhua ystäville tai kenellekään tutulle asiasta. Halusin vain jonnekin purkaa pahaa mieltä, mutta tässä joutuukin vain koko ajan olemaan puolustuskannalla, ja pitäisi tuntemattomille ihmisille kertoa työpaikat ja palkat ja selittää minne rahat on menneet.... Tällä hetkellä minulla ei ole voimia etsiä sitä koirankoppia, mihin joudun muuttamaan, mutta ehkä muutaman päivän päästä pystyn itkemättä selailemaan asuntoilmoituksia ja lähettämään hakemuksia. Mies tuossa aamusella näki että silmäni olivat turvoksissa itkemisestä ja etten ollut nukkunut juuri ollenkaan, ja sanoi että ei ole mitään kiirettä asunnon etsimisen tai muun suhteen. Pieni lohtu tuokin.
Ap.
Tämä on jännä juttu, mutta edes netti ei toimi niin että sinne voi vain mennä oksentamaan oman pahan olon muiden niskaan. Ja vieläpä niin että ne muut ihan aidot oikeat ihmiset siellä linjan toisessa päässä vaan symppaa ja tukee ja ottaa vastaan.
Ihmisiä me vaan ollaan ja reagoidaan kukin tavallamme vähän niinkuin se sukulaisten ja ystävien kirjo. Toiset yrittää nostaa jaloilleen liian aikaisin, toiset on vihaisia kun tulit huijatuksi, toiset on äärimmäisen käytännöllisiä, toiset höpöttää omista eroistaan jne.
Terapeutit on niitä maksullisia ihmisiä jotka kuuntelee juttusi ja joilla on ammattitaitoa ja intressi auttaa sinua, rahaa vastaan.
Ei netti tarkoita sitä että siellä voi lapata paskaa toisten niskaan. Jos sinua ei kiinnosta ap:n tilanne, älä lue. Ei hän varmasti kaipaa pelkästään symppaavia viestejä, mutta täällä on paljon viestejä jossa ihan suoraan haukutaan ap:ta ja v*ttuillaan. Se ei ole ok edes netissä. Kuinka vaikea tämä on aikuisten ihmisten ymmärtää? Jos tänne kirjoittaa, on ihan ok odottaa asiallisia vastauksia ja kritiikkiäkin, mutta rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis hajalla, koska joudut tinkimään asumisesta ja elintasosta. :D Hyvä että eroatte.
Tämä. Perheessä ei mahdu olemaan kahta supermenestyjää, se ei yksinkertaisesti mahdollista perhe-elämää. Joten meilläkin mies toivoi että jäisin sivuun työelämästä ja jäisin kotiin jotta näkisimme enemmän. Tämä toki meinasi sitä että meillä huolehdittiin raha-asiat niin että minulle korvautuu myös menetetyt eläkkeet yms taloudellisesti vaikka eroaisimme.[/quote]
Hyvin usein kaksi supermenestyjää ei sovi samaan parisuhteeseen muutenkaan. Menee kilpailuksi ja keskinäiseksi nokkimiseksi.[/quote]
=====
Tämän uskon ja olen läheltä nähnytkin.
Nainen ei tosin ole supermenestyjä (="vaarallinen") jos hänellä on kohtuullisesti varallisuutta. Esim asunto miehen nimissä ja naisella vaikka kesämökki tai osakkeita.
Kaksi kansainvälistä karriääriä samassa taloudessa on eri juttu, haastava ja yleensä epäonnistuva yhtälö.
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
En tiedä muista, itse olin samaa mieltä kuin olen muutenkin ollut sekä siinä että tässä ketjussa. Voihan se jopa olla että ketjuissa on eri ihmisiä tai lähdetään huvikseen peesaamaan sitä kovinta haukkujaa, niinhän sitä tehdään muussakin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis hajalla, koska joudut tinkimään asumisesta ja elintasosta. :D Hyvä että eroatte.
Millä lailla ap:n mielestäsi pitäisi reagoida? Etkö ole kuullut surun eri vaiheista?
Ei tässä ketjussa mielestäni ole vtuiltu pahemmin.
Parisuhteita päättyy koko ajan.
Tsemppiä ap!
Keskity nyt omaan hyvinvointiin ja koita pitää toivoa omasta pärjäämisestä yllä. Ei ne asumisolosuhteet onneksi sitä onnea tuo. Pienestäkin kämpästä voi tehdä kodin, jossa on lämmin tunnelma. Kirjoita tai käsittele muuten omat tunteet ettet katkeroidu. Älä jää vihaan roikkumaan vaan mene sen läpi ja anna anteeksi. Älä vaadi vastauksia jos mies ei niitä ole valmis antamaan. Päästä hänet nyt vapaaksi hyvällä niin ehkä teille jää lämmin suhde, ja voitte joskus käydä asioita vielä läpi yhdessä.
Soita ystävillesi vaikka sinua hävettää. Puhu avoimesti ja ota vastaan apua muilta, jos sitä tarjotaan.
Rankkaa, mutta kyllä sä pärjäät. ❤️