Lue keskustelun säännöt.
Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Hajalla
15.12.2020 |
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Miksi provoilisin näin kipeällä asialla? Meillä on aina ollut tietynlainen dynamiikka ja tapa toimia asioissa. Mies on hyvin tarkka raha-asioissa ja halusi että talo on hänen nimissään kuten myös laina. Ihan yhtä lailla minä olen aina ollut se joka päättää minne matkustetaan ja mihin majoitutaan, tai millainen sohva ja keittiönpöytä meille tulee.
Ap.[/quote]
---
Voi rakkaat kanssasisaret!
Keittiönpöydän ja sohvan jällenmyyntiarvo on ehkä 10% alkuperäisestä, jos edes menee kaupaksi. Matkat on matkustettu ja ruuat on syöty.
Asuntojen hinnat saattaa jopa nousta, ja yleensä saa ainakin omansa pois jos myy, poislukien muuttotappiokunnat. (ilmeisesti Ap asuu suurehkossa kaupungissa kun vuokra-asunnot ovat kalliita)
Auto ei myöskään ole sijoitus, hinta laskee monta tonnia sillä hetkellä kun ajat sen autokaupan pihasta ulos.
PS uskon toki että sydämesi on särkynyt AP. Seuraavan miehen kanssa hoida raha-asiat eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teidän asumismuotonne oli ennen omakotitalon ostoa?
Jos asuitte vuokralla, niin mitä mies silloin teki rahoillaan? Laittoi asuntosäästötilille?
Vai asuitteko aikaisemminkin miehen omistamassa asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Okei.Pakko olla provo..
Miksi provoilisin näin kipeällä asialla? Meillä on aina ollut tietynlainen dynamiikka ja tapa toimia asioissa. Mies on hyvin tarkka raha-asioissa ja halusi että talo on hänen nimissään kuten myös laina. Ihan yhtä lailla minä olen aina ollut se joka päättää minne matkustetaan ja mihin majoitutaan, tai millainen sohva ja keittiönpöytä meille tulee.
Ap.
Nuo seikat jos mitkä kertoo, että ei ollut tosissaan sun kanssa. Helpompi erota. Ette naimisissa ole?
Eikä jää tyhjän päälle, kun muistuttaa miestään, kuka on pyhäruuat ja matkat maksanut ja mies ollut täpönä osallistumassa toisen kustantamiin arjen pikku ylellisyyksiin. Kompensaatiota saa ukko antaa, ap itse tietänee, onko kymmenen vuoden aikana laittanut näihin kuinka monta tonnia tai enemmänkin.
Voi ilmoittaa ukolleen, että voidaan tähän ottaa oikeuden kantakin. Tuskin lähtee tappelemaan, kun tietää itsekin käyttäneensä ap:ta hyväkseen näiltä osin.
-----------------
Saapi nähdä mitä oikeus sanoo. Ottaako kantaa siihen, onko syöty perunaa ja soosia vai sisäfilettä ja parsaa, ja juotu vettä vai vuosikertaviiniä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi provoilisin näin kipeällä asialla? Meillä on aina ollut tietynlainen dynamiikka ja tapa toimia asioissa. Mies on hyvin tarkka raha-asioissa ja halusi että talo on hänen nimissään kuten myös laina. Ihan yhtä lailla minä olen aina ollut se joka päättää minne matkustetaan ja mihin majoitutaan, tai millainen sohva ja keittiönpöytä meille tulee.
Ap.
---
Voi rakkaat kanssasisaret!
Keittiönpöydän ja sohvan jällenmyyntiarvo on ehkä 10% alkuperäisestä, jos edes menee kaupaksi. Matkat on matkustettu ja ruuat on syöty.
Asuntojen hinnat saattaa jopa nousta, ja yleensä saa ainakin omansa pois jos myy, poislukien muuttotappiokunnat. (ilmeisesti Ap asuu suurehkossa kaupungissa kun vuokra-asunnot ovat kalliita)
Auto ei myöskään ole sijoitus, hinta laskee monta tonnia sillä hetkellä kun ajat sen autokaupan pihasta ulos.
PS uskon toki että sydämesi on särkynyt AP. Seuraavan miehen kanssa hoida raha-asiat eri lailla.
Mutta kuka käski matkustaa ja ostaa kallista ruokaa? Ap olisi voinut säästää nuo rahat ihan hyvin, mutta itse päätti tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smpsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Ap pääsee eroon mokomasta loisesta.
Eikä jää tyhjän päälle, kun muistuttaa miestään, kuka on pyhäruuat ja matkat maksanut ja mies ollut täpönä osallistumassa toisen kustantamiin arjen pikku ylellisyyksiin. Kompensaatiota saa ukko antaa, ap itse tietänee, onko kymmenen vuoden aikana laittanut näihin kuinka monta tonnia tai enemmänkin.
Voi ilmoittaa ukolleen, että voidaan tähän ottaa oikeuden kantakin. Tuskin lähtee tappelemaan, kun tietää itsekin käyttäneensä ap:ta hyväkseen näiltä osin.
Ap on itse halunnut matkustaa ja päättänyt ne matkakohteet ja lisäksi ihan itse on halunnut ostaa kallista ruokaa vaikka miehelle olisi kelvannut paljon edullisemmatkin sapuskat. Miksi tuosta nyt pitäisi maksaa jälkikäteen, kun on tehty niin kuin ap on halunnut?
Kyllä on näköjään yhtä monta mielipidettä kuin on kommentoijaakin 😂 Keskenänne täällä väännätte Ap:n raha-asioista, kuka tuhlasi ja mihin ja kuka käytti hyväkseen ketä. Ettekö itse tajua miten pöljiä olette?
Ap, jos vielä luet kommentteja, niin voimia ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Et todellakaan ole ainoa, jolta on matto vetäisty jalkojen alta odottamatta. Mistä sen tietää jos mieskin tuosta pyörtää päätöksensä.. Ei sekään olisi eka kerta, että kun on saanut suustaan ulos jotain ikävää, niin alkaa itsekin miettiä että olikohan se kuitenkaan ihan näin. Älä kuitenkaan laske sen varaan, ja jatkossa pidä aina itselläsi aina pesämunaa. Elämästä kun ei ikinä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä ihmisiä jotka ovat niin naiiveja että eivät osaa kuvitellakaan eroavansa. Eletään pinkit lasit silmillä ja maksellaan miehen ulkomaanmatkatkin.
Yli 10v suhteessa on ihan normaalia kyllästyä toiseen.. Teilläkin kun tilanne on se, ettei edes lapsia ole niin eroaminen on helpompaa.
Itse olen seurustellut 13v, hyvin menee mutta silti tiedostan että ero voi tulla koska vaan ja mies lähtee toisen matkaan.Siksi en todellakaan maksele miehen matkoja enkä muutenkaan kerrytä hänen omaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Smpsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Oma tulokulmasi aiheeseen oli täysin omaisuuteen ja materiaan keskittyvä. Edelleen ruokit sitä kommenteillasi. Suuri surusi keskittyy menetettyyn elintasoon.
Ja sinuako ei harmittaisi?
Saavutetun edun menetys tietenkin harmittaa.
Eläisin silti tietenkin mielelläni kymmenen vuotta toisen sponssaamaa luksuselämää, vaikka se viimein päättyisikin. En jäisi valittamaan bileitten loppumista vaan etsisin uudet.
Siis mieshän tässä on ap:n sponssaamana elänyt luksuselämää, ei toisinpäin. Luksuselämää on eletty, ap:n rahat käytetty miehen rahat sijoitettu.
Kehotan kehittämään luku- tai ymmärrystaitoa. Ap:n ostamat vaatteet, meikit ja hajuvedet eivät ole miehen hyväksi menneet vaan ap:n omaan itsekkääseen ja henkilökohtaiseen luksukseen. Ap on "sijoittanut" krääsään, mies on sijoittanut kiinteistöön.
Meikit, vaatteet ja hajuvedet eivät monestikaan vie kamalasti vaikka niistä tykkäisikin. Sen sijaan matkustelusta ja sisustuksesta (taloudellisesti) vastasi pääasiassa ap, kun mies vaan sijoitteli. Ja kuten ap sanoikin, hän maksoi juoksevat kulut ja pääasiassa esim ruokakulut. Koitahan sinä lukea ihan asiaa, äläkä tee omia kehäpäätelmiäsi.
"Maksoi pääasiassa" = tuhlasi holtittomasti, koska osti sitä mitä sattui kulloinkin haluamaan, hinnasta tai tarpeesta piittaamatta. Ihan itse on kertonut ja toistellut tätä ap. Juuri siitä tässä on kyse. On kuule ihmiset hävittäneet lottovoittoja ja miljoonaperintöjäkin muutamissa vuosissa. On hyvin helppoa tuhlata järjettömiä summia täysin katoavaan humpuukiin, kun asenne on tuo "ostan mitä satun haluamaan hinnasta piittaamatta". Turha selitellä, että ei muka jokin maksa paljoa.
Vaikka ap olisi tuhlaillut kuinka, se ei estä sitä etteikö mies olisi tähdännyt elää hänen siivellään ja varmaan tehnyt niin ennenkin. Jos toinen maksaa itselleen omaisuutta ja toinen maksaa kaikki elämiseen menevät kulut jotka eivät kerry minnekään omaisuudeksi, ei se ole reilua.
Silloin pitääkin tehdä juuri niin kuin mies nyt haluaakin. Eli erota. Jos toinen säästää ja toinen tuhlaa on ero oikea ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Ap pääsee eroon mokomasta loisesta.
Eikä jää tyhjän päälle, kun muistuttaa miestään, kuka on pyhäruuat ja matkat maksanut ja mies ollut täpönä osallistumassa toisen kustantamiin arjen pikku ylellisyyksiin. Kompensaatiota saa ukko antaa, ap itse tietänee, onko kymmenen vuoden aikana laittanut näihin kuinka monta tonnia tai enemmänkin.
Voi ilmoittaa ukolleen, että voidaan tähän ottaa oikeuden kantakin. Tuskin lähtee tappelemaan, kun tietää itsekin käyttäneensä ap:ta hyväkseen näiltä osin.
Sellaisia harhoja sitten siellä. Ap on ITSE halunnut ostaa niitä kalliimpia ruokia ja halunnut matkustella.
Miettikääpä. Avoliitto. Kummallakin omat rahat.
Asumiskulut jaetaan jollain tapaa. Asumiskulut tulevat "annettuna", niihin ei voi juuri vaikuttaa. Niistä on ehkä laskettavissa, kumpi on kustantanut suuremman osuuden yhteisistä menoista ja mahdollista eron tullen vaatia/määrätä tasinkoa. Avoliitossa se kuitenkin on melko harvinaista, koska lähtökohtaisesti avopuolison omaisuuteen tai varallisuuteen ei ole minkäänlaista oikeusperustetta ja lähtökohtaisesti Suomessa vallitsee sopimusvapaus ja on sen puitteissa sallittua ja mahdollista tehdä itselleen epäedullinen sopimus. Mikäli on vuosia asuttu sovussa yhdessä yhteisesti sovituin järjestelyin, niin jälkikäteen vaatiminen on yleensä heikoilla kantimilla.
Esimerkki: Varakas setämies asuttaa luonaan arvokiinteistössä varatonta nuorta gold diggeriä viisi vuotta. Eron tullen hänellä ei ole realistisia mahdollisuuksia vaatia ja periä toiselta osapuolelta puolta yhteisasumisen aikaisista asumismenoista. Kerran sovitun mukaan kulutettu on iäksi mennyttä. Epäsuhtaisesta kulutaakasta on mahdollista ja jopa todennäköistä sopia.
Ruokakulut jaetaan niin, että mies kuluttaa vähän rahaa; hankkii harkiten edullista ruokaa, eli hyvällä eurot/kalorit -suhteella. Nainen hankkii huonolla suhteella hyvin kallista ruokaa. Kumpikin toimii näin omasta halustaan ja toisen hyväksymänä. Mikä on tässä tasapuolisuuden laskentaperuste?
Esimerkki: Mies hankkii arkipäiviksi (5 päivää viikossa) ihmisen ravinnnontarvetta vastaavan määrän edullista arkiruokaa, terveellistä ja tavallista. Puuroa, leipää ja keittoja. Nainen järjestää vuorollaan viikonloppuina parhaasta lihasta pihvi- ja viiniaterioita kotona tai ravintoloissa, epäterveellistä, alkoholia jne. Selvää on kumpi kuluttaa enemmän rahaa, mutta yhtä selvää, kumpi tosiasiassa kantaa ravinnontarpeesta suuremman vastuun. Ei ole mikään pakko syödä kaviaaria ja kultahippushampanjaa. Puuro ja maito ovat elatusmielessä aivan yhtä hyvää ravintoa. Voi olla varsin hankalaa saada minkäänlaista oikeusastetta toteamaan, että naisen holtiton törsääminen epäterveellisiin luksusruokiin vapaaehtoisesti, ja tyytyminen arkipäivisin miehen hankkimiin tavalliseen edulliseen kansanruokaan oikeuttaisi jälkikäteen vaatimaan hyvitystä osapuolelta.
Mitä tuosta kaikesta yhteisestä jää yli, on edelleenkin avoparilla sitten kunkin omaa yksityistä omaisuutta. Sen saa käyttää yksityisen omaisuuden kerryttämiseen eri muodossa, eli siis vaihtaa rahaa muuhun omaisuuteen. Tässä tapauksessa mies on talousviisaasti kartuttanut säilyvää ja likvidiä varallisuutta sijoittamalla, nainen taas leväperäisesti tuhlannut materiaaliseen luksukseen ja viihteeseen, joka ei säilytä arvoa tai on luonteeltaan kuluvaa. Kumpikin on oma henkilökohtainen valinta, oman omaisuuden käyttöä koskien, johon toisella ei ole mitään oikeutta.
Yhteisen (asuminen, ravinto) osalta voidaan tietyin perustein joissain tapauksissa katsoa jonkinlaisen elatusvelvollisuuden ja siten tasingonkin sovellettavuuden olevan olemassa, mutta vapaaehtoisessa ja molempien yhteistuumin sopimassa järjestelyssä on epätodennäköistä että jälkikäteen asiaan voi saada mitään muutosta vaikka eron jälkeen kuinka sapettaisi. Yksityiseksi jääneeltä osalta ajatuskin osuudesta toisen omaan omaisuuteen eron jälkeen on absurdi eikä missään tapauksessa minkään oikeus- tai oikeudenmukaisuusperiaatteen mukainen.
Avioliitto tietysti muuttaisi kaiken. Se onkin taloudellinen yhteistyösopimus luonteeltaan. Jos sitä ei ole solmittu, sellaisen etuuksista ja oikeuksista on aivan turha haikailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää tytöt huoli, että teidänkin nimenne lukee laina-, vuokra-, ym. -sopimuksissa.
Yhteinen vastuu, ja yhteinen hyöty.
Jos asunto (ja laina) on vain toisen nimissä, juuri näin voi käydä JA KÄY ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää tytöt huoli, että teidänkin nimenne lukee laina-, vuokra-, ym. -sopimuksissa.
Yhteinen vastuu, ja yhteinen hyöty.
Jos asunto (ja laina) on vain toisen nimissä, juuri näin voi käydä JA KÄY ennemmin tai myöhemmin.
Ja neuvokaa tämä tyttärillenne ja heidän tyttärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on näköjään yhtä monta mielipidettä kuin on kommentoijaakin 😂 Keskenänne täällä väännätte Ap:n raha-asioista, kuka tuhlasi ja mihin ja kuka käytti hyväkseen ketä. Ettekö itse tajua miten pöljiä olette?
-------
Jos tälle palstalle tekee aloituksen, niin siihen tulee kaikenlaisia kommentteja, jotka voivat myös alkaa elää omaa elämäänsä ja rönsyillä.
Voisihan tietysti vain ja ainoastaan ladella Ap:lle jaxuhaleja, mutta ehkä Ap ei itsekään olisi sellaiseen "keskusteluun" tyytyväinen. Jaxuhali- ketju ei myöskään olisi kovin pitkä, luulen.
Itselleni tämäkin ketju antoi ajattelemisen aihetta, raha-asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on rahaa ostaa satojen tuhansien eurojen taloja. Samaan aikaan tämä aloituksen sankari on persaukinen. Miksi mies haluaisi tällaista perässävedettävää taakkaa katsella?
Miehiä ei ihan oikeasti haittaa niin kauan, kun nainen on mieluisa. Esimerkkejä on vaikka kuinka. Kaikkien näiden missien miehet, rallikuskien vaimot. Mika Häkkisen Marketa oli strippari, Teemu Selänteen Sirpa on ollut kotiäiti koko suhteen, Maisa Torppa on ollut aina köyhyysrajalla, Mailis Penttilän ja Kuljun miljonäärit jne. Ei läheskään kaikkien kovatuloisten ja menestyneiden miesten puolisot ole myös kovatuloisia menestyjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän miehellä mitään ongelmaa ollutkaan. Omat rahat riittivät asunnon ostoon ja tuolla talousosaamisella takulla hoitaa lainansa. Ap sisusti kodin nätisti, laittoi hyvää ruokaa, vei kivoille matkoille. Mies ei luultavasti ollut millään lailla riippuvainen Ap:n palkasta ja rahoista.
Nyt vaan kävi niin että rakkaus kuoli, tai toinen nainen tuli väliin tai mitä nyt sitten tapahtuikin.
Ap ulos ja jossoin vaiheessa uusi nainen sisään. Ehkä köyhä, ehkä rikas, ehkä säästäväinen, ehkä tuhlari. Mies pitää varmaan jatkossakin huolen että kukaan nainen ei pääse hänen lompakolleen.
Kurja juttu AP. Aika monille (naisille) käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on rahaa ostaa satojen tuhansien eurojen taloja. Samaan aikaan tämä aloituksen sankari on persaukinen. Miksi mies haluaisi tällaista perässävedettävää taakkaa katsella?
Miehiä ei ihan oikeasti haittaa niin kauan, kun nainen on mieluisa. Esimerkkejä on vaikka kuinka. Kaikkien näiden missien miehet, rallikuskien vaimot. Mika Häkkisen Marketa oli strippari, Teemu Selänteen Sirpa on ollut kotiäiti koko suhteen, Maisa Torppa on ollut aina köyhyysrajalla, Mailis Penttilän ja Kuljun miljonäärit jne. Ei läheskään kaikkien kovatuloisten ja menestyneiden miesten puolisot ole myös kovatuloisia menestyjiä.
Tämä. Perheessä ei mahdu olemaan kahta supermenestyjää, se ei yksinkertaisesti mahdollista perhe-elämää. Joten meilläkin mies toivoi että jäisin sivuun työelämästä ja jäisin kotiin jotta näkisimme enemmän. Tämä toki meinasi sitä että meillä huolehdittiin raha-asiat niin että minulle korvautuu myös menetetyt eläkkeet yms taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Musta ap:n kannattaisi nyt vaan koittaa innostua uudesta elämänvaiheesta. Ottaa se seikkailuna.
Yksiössäkin asumisessa on omat hyvät puolensa ja senkin voi laittaa todella kivaksi. Pinterestiin vaan ja hakuun studio apartment ideas. Uusi asuinalue, uudet harrastukset, uudet tuttavuudet, uudet seikkailut. Mies voi jäädä sinne isoon taloon yksin elämään tylsää, pihiä, setämiehen elämää. Ehkä pokata jonkun nuoren tsirbun, jonka kautta yrittää elää uudelleen nuoruuttaan, sillä aikaa kun ap ihan oikeasti elää uudelleen nuoruuttaan. Uutta kohti vaan!
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
Minkä ihmeen takia jättävän miehen perään pitäisi kyyneleitä vuodattaa? Sama kai sitä on olla huolissaan omista asioista ja tulevaisuuden asumisesta. Hyödytöntä se on petturimieheen tunteitaan enää tuhlata, saati ikävää nettipalstoilla itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on rahaa ostaa satojen tuhansien eurojen taloja. Samaan aikaan tämä aloituksen sankari on persaukinen. Miksi mies haluaisi tällaista perässävedettävää taakkaa katsella?
Miehiä ei ihan oikeasti haittaa niin kauan, kun nainen on mieluisa. Esimerkkejä on vaikka kuinka. Kaikkien näiden missien miehet, rallikuskien vaimot. Mika Häkkisen Marketa oli strippari, Teemu Selänteen Sirpa on ollut kotiäiti koko suhteen, Maisa Torppa on ollut aina köyhyysrajalla, Mailis Penttilän ja Kuljun miljonäärit jne. Ei läheskään kaikkien kovatuloisten ja menestyneiden miesten puolisot ole myös kovatuloisia menestyjiä.
Tämä. Perheessä ei mahdu olemaan kahta supermenestyjää, se ei yksinkertaisesti mahdollista perhe-elämää. Joten meilläkin mies toivoi että jäisin sivuun työelämästä ja jäisin kotiin jotta näkisimme enemmän. Tämä toki meinasi sitä että meillä huolehdittiin raha-asiat niin että minulle korvautuu myös menetetyt eläkkeet yms taloudellisesti vaikka eroaisimme.
Hyvin usein kaksi supermenestyjää ei sovi samaan parisuhteeseen muutenkaan. Menee kilpailuksi ja keskinäiseksi nokkimiseksi.
Jos luet tätä ketjua ja asut taloudessa jossa sinä maksat juoksevia kuluja etkä kerrytä mitään omaisuutta ja asuinkumppanisi kerryttää itselleen omaisuutta, niin ole ystävällinen ja pysähdy hetkeksi miettimään. Kiitos! Ei muuta.
Ap on vain pari kuukautta maksanut "juoksevia kuluja", koska talo on vasta silloin hankittu miehen nimiin.
Joten kovin suuria menetyksiä hän ei ole kokenut, eikä paljoakaan kartuttanut avomiehensä omaisuutta. Joten ositustakaan tuskin tuolta osin tulee.
Aiemminhan pariskunta on asunut vuokralla, ja varmaan jakanut vuokrakulut ym.
Eroja tulee kaikenlaisissa tilanteissa, täälläpäin jopa ok-taloja myyty keskeneräisinä, kun ero on pariskunnalle tullutkin kesken vuosia yhdessä suunnitellun ok-talon rakentamisen. Tietenkin harmittaa, kun haave ok-talossa asumisesta noin kariutuu.