Lue keskustelun säännöt.
Ero yli kymmenen vuoden jälkeen
Hajalla
15.12.2020 |
Mies pudotti kunnon pommin sunnuntaina sanomalla että ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Ollaan oltu yli kymmenen vuotta yhdessä, ja vaikka on ollut ylä- ja alamäkiä, niin ihan puskista tuo tuli.
Mies oli viikonlopun kavereiden kanssa ja kotiintullessaan oli heti pahalla päällä ja yritti tehdä riitaa ihan mitättömistä asioista. Vielä viikko sitten suunniteltiin mitä tehdään ensi kesänä ja ensi talvena (lähinnä matkustusjuttuja, jos pandemia hellittää), ja sit yksi viikonloppu kavereiden kanssa ja haluaa erota. Epäilen ettei mitään kavereita ole edes nähnyt, vaan ollut jonkun muijan kans tai tavannut jonkun muijan. Ei soittanut tai viestittänyt koko viikonloppuna, enkä minäkään, koska en halua antaa sellasta kuvaa että vahtisin toisen menoja.
Me muutettiin ihan vähän aikaa sitten omakotitaloon (mies osti, onneks mun rahoja ei ole tässä kiinni) ja nyt mun pitäisi sitten muuttaa yksin johonkin yksiöön. En tule tässä kaupungissa saamaan lainaa yksin niin paljon että edes kaksion voisin ostaa, ja vuokrat on niin älyttömiä, että yksiö on ainoa vaihtoehto. Yli nelkytvuotiaana. En ole sitten opiskeluaikojen joutunut asumaan yhdessä huoneessa, ja hemmetin kiva kun just asetuttu asumaan näihin pariinsataan neliöön.
Vuoroin itken ja vuoroin haudon kostoa, mutta mikäs tässä auttaa.
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
Samaahan noissa kaikissa ketjuissa on sanottu - omaisuus kerrytetään puoliksi tai omien kykyjen mukaan, ei niin että vain toiselle kertyy omaisuutta ja toiselle ei. Ei vaikka kuinka saisi asua “puoli-ilmaiseksi” vuokrahintoihin verrattuna. Ap:n olisi pitänyt saada kartuttaa omaa omaisuuttaan siinä sivussa vaikka sitten pienemmällä prosenttimäärällä ja mies olisi maksanut puolet juoksevista kuluista.
AP:tä tuskin kukaan on pakottanut hajuvesiä ja laukkuja shoppailemaan ja kieltänyt perustamasta vaikkapa arvo-osuustiliä pankkiin ja siirtämään säännöllisesti palkkatuloistaan joitain satasia sinne.
Jos ap ajatteli että miehen tuloista hoidetaan ne sijoitukset ja hänen tuloistaan ostetaan ruoat, matkat ja juoksevat kulut? Ei moni osaa ajatella ettei se rakastava kumppani ole kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta jättäessään.
Mitä ilmeisimmin ap ei osaa paljoakaan ajatella. Oikeudenmukaista ei ole sekään, että nuuka säästää ja elättää vielä lisäksi samalla sitä, jolla oma raha valuu kuin hiekka sormien välistä kalliiseen humpuukiin. Ja sitten eron tullen nuukan säätöt olisivatkin yhtäkkiä yhteisiä, eli pitäisi elättää tuhlari vielä toiseenkin kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä vaikka nyt on vaikeeta! ❤️
Tämä on foorumi, jossa pelkästään se että sanot asuvasi omakotitalossa aiheuttaa kateutta ja siihen yhdistettynä hyvät tulot on se miksi saat alapeukkuja. Kyllä monilla on tuollainen asumisjärjestely mikä teillä on/oli eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Itse erosin lähemmäs 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jos joudut hetkeksi muuttamaan yksiöön niin so what! Se ei tarkoita sitä, että asut koko lopun elämääsi. Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
Monella naisella tuntuu tosiaan olevan tällainen asumisjärjestely ja sitten kun ero tulee, miehellä on iso omaisuus ja naisella ei mitään (paitsi oikeustaistelun kautta tosiaan voi olla jotain osinkoa mahdollista saada, jos on säästänyt kuitit ym).
Tämähän on ihan järjetön tilanne ja naiset asettavat itsensä näin taloudelliseen ansaan. Onko mukavaa huomata vaikkapa 50-vuotiaana olevansa tyhjätasku ja joutuvansa muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön, kun mies löytääkin nuoremman ja kaikki yhdessä kerätty omaisuus on miehen nimissä?
Nyt valoja päälle, naiset.
Pääsisi edes joskus töihin, että voisi kerryttää sitä omaisuutta!!
-pitkäaikaistyötön 35v akka-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy vielä vaikka nyt on vaikeeta! ❤️
Tämä on foorumi, jossa pelkästään se että sanot asuvasi omakotitalossa aiheuttaa kateutta ja siihen yhdistettynä hyvät tulot on se miksi saat alapeukkuja. Kyllä monilla on tuollainen asumisjärjestely mikä teillä on/oli eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Itse erosin lähemmäs 10 vuoden suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jos joudut hetkeksi muuttamaan yksiöön niin so what! Se ei tarkoita sitä, että asut koko lopun elämääsi. Kun pääset erosta yli niin panosta kauneuteen ja hanki uusi parempi puoliso. Niin mäkin tein ja nyt elämä hymyilee taas.
Monella naisella tuntuu tosiaan olevan tällainen asumisjärjestely ja sitten kun ero tulee, miehellä on iso omaisuus ja naisella ei mitään (paitsi oikeustaistelun kautta tosiaan voi olla jotain osinkoa mahdollista saada, jos on säästänyt kuitit ym).
Tämähän on ihan järjetön tilanne ja naiset asettavat itsensä näin taloudelliseen ansaan. Onko mukavaa huomata vaikkapa 50-vuotiaana olevansa tyhjätasku ja joutuvansa muuttamaan kaupungin vuokrayksiöön, kun mies löytääkin nuoremman ja kaikki yhdessä kerätty omaisuus on miehen nimissä?
Nyt valoja päälle, naiset.
Pääsisi edes joskus töihin, että voisi kerryttää sitä omaisuutta!!
-pitkäaikaistyötön 35v akka-
Suomessa on kyllä todella hyvät opiskelumahdollisuudet. Jollei sun aikaisemmat opinnot työllistä, niin miksi ihmeessä sä vaan sitten valitat kotona, etkä oikeasti tee asialle mitään?
T. 36-vuotias alanvaihtaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
Samaahan noissa kaikissa ketjuissa on sanottu - omaisuus kerrytetään puoliksi tai omien kykyjen mukaan, ei niin että vain toiselle kertyy omaisuutta ja toiselle ei. Ei vaikka kuinka saisi asua “puoli-ilmaiseksi” vuokrahintoihin verrattuna. Ap:n olisi pitänyt saada kartuttaa omaa omaisuuttaan siinä sivussa vaikka sitten pienemmällä prosenttimäärällä ja mies olisi maksanut puolet juoksevista kuluista.
AP:tä tuskin kukaan on pakottanut hajuvesiä ja laukkuja shoppailemaan ja kieltänyt perustamasta vaikkapa arvo-osuustiliä pankkiin ja siirtämään säännöllisesti palkkatuloistaan joitain satasia sinne.
Jos ap ajatteli että miehen tuloista hoidetaan ne sijoitukset ja hänen tuloistaan ostetaan ruoat, matkat ja juoksevat kulut? Ei moni osaa ajatella ettei se rakastava kumppani ole kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta jättäessään.
Mitä ilmeisimmin ap ei osaa paljoakaan ajatella. Oikeudenmukaista ei ole sekään, että nuuka säästää ja elättää vielä lisäksi samalla sitä, jolla oma raha valuu kuin hiekka sormien välistä kalliiseen humpuukiin. Ja sitten eron tullen nuukan säätöt olisivatkin yhtäkkiä yhteisiä, eli pitäisi elättää tuhlari vielä toiseenkin kertaan.
Se kuule riippuu ihan siitä onko itsekin käyttänyt niitä ap:n rahoja vai ei. Millä lailla on oikeudenmukaista olla nuuka omista rahoistaan, varmistaa että maksaa itse pankkilainan ja elää sitten kumppaninsa siivellä maksaen itselleen omaisuutta? Ap:han ilmeisesti maksoi juoksevat kulut ja matkat yms. Hyvä siinä on olla nuuka niistä tuloista joita itselle tulee jos kuitenkin lähtee matkustelemaan kumppaninsa rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Kumppani pitäisi valita sen mukaan että keskustella voi ja pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Mielestäni puhumme ihan samasta asiasta. Kaverit yleensä ymmärtävät ennemmin kuin kritisoivat, aivan. Kysymys kuuluukin, että miksi puoliso sitten ennemmin kritisoi kuin ymmärtää? Juuri siinä se syy pohjimmiltaan on. Ja se tarkoittaa tasan sitä, mitä sanoin, että kumppani ei ole vastaanottavainen vaan syntyy riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
Samaahan noissa kaikissa ketjuissa on sanottu - omaisuus kerrytetään puoliksi tai omien kykyjen mukaan, ei niin että vain toiselle kertyy omaisuutta ja toiselle ei. Ei vaikka kuinka saisi asua “puoli-ilmaiseksi” vuokrahintoihin verrattuna. Ap:n olisi pitänyt saada kartuttaa omaa omaisuuttaan siinä sivussa vaikka sitten pienemmällä prosenttimäärällä ja mies olisi maksanut puolet juoksevista kuluista.
AP:tä tuskin kukaan on pakottanut hajuvesiä ja laukkuja shoppailemaan ja kieltänyt perustamasta vaikkapa arvo-osuustiliä pankkiin ja siirtämään säännöllisesti palkkatuloistaan joitain satasia sinne.
Jos ap ajatteli että miehen tuloista hoidetaan ne sijoitukset ja hänen tuloistaan ostetaan ruoat, matkat ja juoksevat kulut? Ei moni osaa ajatella ettei se rakastava kumppani ole kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta jättäessään.
Mitä ilmeisimmin ap ei osaa paljoakaan ajatella. Oikeudenmukaista ei ole sekään, että nuuka säästää ja elättää vielä lisäksi samalla sitä, jolla oma raha valuu kuin hiekka sormien välistä kalliiseen humpuukiin. Ja sitten eron tullen nuukan säätöt olisivatkin yhtäkkiä yhteisiä, eli pitäisi elättää tuhlari vielä toiseenkin kertaan.
Se kuule riippuu ihan siitä onko itsekin käyttänyt niitä ap:n rahoja vai ei. Millä lailla on oikeudenmukaista olla nuuka omista rahoistaan, varmistaa että maksaa itse pankkilainan ja elää sitten kumppaninsa siivellä maksaen itselleen omaisuutta? Ap:han ilmeisesti maksoi juoksevat kulut ja matkat yms. Hyvä siinä on olla nuuka niistä tuloista joita itselle tulee jos kuitenkin lähtee matkustelemaan kumppaninsa rahoilla.
AP on elänyt miehen siivellä, ei päin vastoin. Se on jo tullut selväksi, turha vääntää nurin päin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Kumppani pitäisi valita sen mukaan että keskustella voi ja pystyy.
Näinpä. Miten sellaisessa suhteessa voi muka olla onnellinen, jos ei pysty puhumaan asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
Samaahan noissa kaikissa ketjuissa on sanottu - omaisuus kerrytetään puoliksi tai omien kykyjen mukaan, ei niin että vain toiselle kertyy omaisuutta ja toiselle ei. Ei vaikka kuinka saisi asua “puoli-ilmaiseksi” vuokrahintoihin verrattuna. Ap:n olisi pitänyt saada kartuttaa omaa omaisuuttaan siinä sivussa vaikka sitten pienemmällä prosenttimäärällä ja mies olisi maksanut puolet juoksevista kuluista.
AP:tä tuskin kukaan on pakottanut hajuvesiä ja laukkuja shoppailemaan ja kieltänyt perustamasta vaikkapa arvo-osuustiliä pankkiin ja siirtämään säännöllisesti palkkatuloistaan joitain satasia sinne.
Jos ap ajatteli että miehen tuloista hoidetaan ne sijoitukset ja hänen tuloistaan ostetaan ruoat, matkat ja juoksevat kulut? Ei moni osaa ajatella ettei se rakastava kumppani ole kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta jättäessään.
Mitä ilmeisimmin ap ei osaa paljoakaan ajatella. Oikeudenmukaista ei ole sekään, että nuuka säästää ja elättää vielä lisäksi samalla sitä, jolla oma raha valuu kuin hiekka sormien välistä kalliiseen humpuukiin. Ja sitten eron tullen nuukan säätöt olisivatkin yhtäkkiä yhteisiä, eli pitäisi elättää tuhlari vielä toiseenkin kertaan.
Se kuule riippuu ihan siitä onko itsekin käyttänyt niitä ap:n rahoja vai ei. Millä lailla on oikeudenmukaista olla nuuka omista rahoistaan, varmistaa että maksaa itse pankkilainan ja elää sitten kumppaninsa siivellä maksaen itselleen omaisuutta? Ap:han ilmeisesti maksoi juoksevat kulut ja matkat yms. Hyvä siinä on olla nuuka niistä tuloista joita itselle tulee jos kuitenkin lähtee matkustelemaan kumppaninsa rahoilla.
AP on elänyt miehen siivellä, ei päin vastoin. Se on jo tullut selväksi, turha vääntää nurin päin asiaa.
Missä se on tullut selväksi? Jos toinen on kerryttänyt omaisuuttaan ja toinen on maksanut juoksevia kuluja, ei se kuulosta reilulle vaikka kuinka haluat ajatella että vika olisi ap:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suosittelen lukemaan kaikki kommentit. Olen ollut lomautettuna jo muutaman kuukauden ja liiton rahojen saamisessa meni oma aikansa, joten säästöt on kokolailla kulutettu tuona aikana. Ostaisin mielelläni kaksion tai vaikka sen yksiön, mutta lomautettuna minut varmasti naurettaisiin ulos pankista, joten vuokra-asunto on ainoa mahdollisuus tässä kohtaa, ainakin alkuun. Ja yksiö tässä rahatilanteessa on huomattavasti edullisempi kuin kaksio. Vuokrat pomppaavat monta sataa euroa ylöspäin jos kämpässä on se yksi lisähuone.
Ap.
Parissa kuukaudessa kaikki säästöt kulutettu ja asumiskustannukset 200e? Mihin oikein kulutat ja olivatko säästösi luokkaa 500? Sinun aikaisemmilla tuloilla pitäisi 40-vuotiaalla olla vähintään joku 30 000 euroa säästössä.
Kaikki eivät ole oppineet elämässään jemmaamaan rahaa patjan sisään. Sun mielestä yli kolmen tonnin tuloilla pitäisi nuukailla hirveästi? Kyllä minäkin noilla tuloilla panostaisin mukavaan elämään joka ei ole vain kitkuttamista ja pahan päivän varalle säästämistä. Elämänlaatu on monelle sitä että myös käytetään sitä rahaa mitä tehdään, ja ihan nautitaan välillä elämästä.
Ap on kuitenkin jonkin verran säästänyt (muistaakseni mainitsi sen kolmen kuukauden palkan verran puskuria) ja pystynyt matkustamaan aina välillä, jota varten on varmaankin lyhyellä tähtäimellä säästetty. Mielestäni ihan vastuullista ja tavallista.
Harvalla tavallisella palkkatyöläisellä on varaa tuosta vain ostella yksin kaksiota tai kolmiota etenkään mistään muualta kuin perähikiältä. Ap:lla ei ollut todellakaan syytä olettaa että päätyisi aivan yhtäkkiä sellaiseen tilanteeseen. Ei ihan kaikkeen ole järkevää hysteerisesti varautua ja jättää elämättä elämää siinä samalla.
Tsemppiä ap, tämän palstan ihmiset on keskimäärin hyvin vihaisia ja sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suosittelen lukemaan kaikki kommentit. Olen ollut lomautettuna jo muutaman kuukauden ja liiton rahojen saamisessa meni oma aikansa, joten säästöt on kokolailla kulutettu tuona aikana. Ostaisin mielelläni kaksion tai vaikka sen yksiön, mutta lomautettuna minut varmasti naurettaisiin ulos pankista, joten vuokra-asunto on ainoa mahdollisuus tässä kohtaa, ainakin alkuun. Ja yksiö tässä rahatilanteessa on huomattavasti edullisempi kuin kaksio. Vuokrat pomppaavat monta sataa euroa ylöspäin jos kämpässä on se yksi lisähuone.
Ap.
Parissa kuukaudessa kaikki säästöt kulutettu ja asumiskustannukset 200e? Mihin oikein kulutat ja olivatko säästösi luokkaa 500? Sinun aikaisemmilla tuloilla pitäisi 40-vuotiaalla olla vähintään joku 30 000 euroa säästössä.
Kaikki eivät ole oppineet elämässään jemmaamaan rahaa patjan sisään. Sun mielestä yli kolmen tonnin tuloilla pitäisi nuukailla hirveästi? Kyllä minäkin noilla tuloilla panostaisin mukavaan elämään joka ei ole vain kitkuttamista ja pahan päivän varalle säästämistä. Elämänlaatu on monelle sitä että myös käytetään sitä rahaa mitä tehdään, ja ihan nautitaan välillä elämästä.
Ap on kuitenkin jonkin verran säästänyt (muistaakseni mainitsi sen kolmen kuukauden palkan verran puskuria) ja pystynyt matkustamaan aina välillä, jota varten on varmaankin lyhyellä tähtäimellä säästetty. Mielestäni ihan vastuullista ja tavallista.
Harvalla tavallisella palkkatyöläisellä on varaa tuosta vain ostella yksin kaksiota tai kolmiota etenkään mistään muualta kuin perähikiältä. Ap:lla ei ollut todellakaan syytä olettaa että päätyisi aivan yhtäkkiä sellaiseen tilanteeseen. Ei ihan kaikkeen ole järkevää hysteerisesti varautua ja jättää elämättä elämää siinä samalla.
Tsemppiä ap, tämän palstan ihmiset on keskimäärin hyvin vihaisia ja sekaisin.
Ei minullakaan ole mitään säästöjä kertynyt, vaan haluan nauttia elämästä. MUTTA minä kuitenkin ymmärrän, että eron tullen minulla ei tosiaan olisi varaa asua omakotitalossa yksin. Minä tiedostan, että jokaiselle ihmiselle voi tulla ero, lomautuksia, sairauksia tms. Myös minulle. Outoa, että nelikymppinen ap on niin naiivi, ettei tajua elämästä mitään. Senkun porskuttaa uudet meikit naamalla eteenpäin ja ajattelee, ettei mitään voi koskaan muuttua.
No sitten jos teillä on asumiskulut jne mennyt puoliksi aiemminkin, niin toi tasinko voi jäädä saamatta. Sehän on jokaisen asia, miten ne loput rahansa käyttää. Ap on ostellut kaikenlaista, miehensä taas säästänyt. Ja tuohan voi olla se syy eroon. Jos mies on säästeliäs, saattaa sitä ärsyttää apn tuhlaus. Ja nyt kun sai sen oman asunnon ostettua, voi ottaa eron.
Nyt vaan selvittämään saisitko asumistukea tai toimeentulotukea, näihin löytyy laskurit kelan sivuilta. Jos ei ole yhtään rahaa, saatat saada vuokravakuuteen apua myös Kelasta. Jos olet tuohon miehen taloon ostanut jotain, viet mukanasi. Jos ei yksiöön mahdu, myyt ne pois. Ja vastaisuudessa sitten vaan säästeliäämpää elämää. Minäkin olen nyt liitonrahoilla, on 2 lastakin. Omakotitalossa asun, mutta silti jää säästöön. Ja yksin siis lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Kumppani pitäisi valita sen mukaan että keskustella voi ja pystyy.
Juu niin pitäisi. Moni ei sitä osaa ihastuneena parikymppisenä kovin kriittisestä tarkastella. Eikä alkuvaiheessa välttämättä ole mitään ihmeempää ongelmaa missä tuo tulisi esiin. Kivoista asioista se keskustelu useimmilta kuitenkin edes jotenkin sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Vai olisikohan niin, että et ole huomannut hänen vihjeitään ja oireilujaan aiemmin. Kaverit ovat rohkaisseet viikonloppuna miestä eroon, koska meillä kaikilla on vain yksi elämä. Yhtään jos lohduttaa, niin tämä on melko yleistä. Ei osata/uskalleta puhua suoraan eikä toisen vihjeitä arjen kiireessä huomata tai osata tulkita oikein.
Jotenkin kauheaa, että kavereille kyllä avaudutaan suhteen ongelmista ja pystytään kertomaan, jos joku kalvaa, mutta sille kumppanille ei.
Yleensä taitaa näissä tapauksissa olla niin, että se kumppani ei ole vastaanottavainen. On varmasti yritetty, mutta vastapuoli kieltää ja kiistää kaiken, ehkä pahimmillaan haukkuu vielä hulluksi, tai syntyy kauhea riita päätyen asemasodan poteroihin.
Ei välttämättä ihan niinkään. Aika monelle tuntuu olevan vaikeaa puhua puolisolle ikävistä tunteista tai ylipäätään avautua jostain asioista. Kaverit yleensä enemmän ymmärtää kuin kritisoi, niin heille on helpompi uskaltautua puhumaan. Ja heidän kanssaan voi olla eri mieltä, ilman että se vaikuttaa omaan parisuhteeseen.
Mielestäni puhumme ihan samasta asiasta. Kaverit yleensä ymmärtävät ennemmin kuin kritisoivat, aivan. Kysymys kuuluukin, että miksi puoliso sitten ennemmin kritisoi kuin ymmärtää? Juuri siinä se syy pohjimmiltaan on. Ja se tarkoittaa tasan sitä, mitä sanoin, että kumppani ei ole vastaanottavainen vaan syntyy riita.
Minä tarkoitin sitä, että pelätään ettei kumppani ole vastaanottavainen ja siksi ei uskalleta puhua. Varsinkaan jos se tunteista/ongelmista puhuminen on itselle jo muutenkin epäluonnollista.
Ap:n uhriutuminen on tympeää, ja säälin kalastelu. Hän on oikeestaan elänyt miehensä siivellä. Ei ihmekään ettei mies jaksa katsoa sitä enään.
Vierailija kirjoitti:
Wtf? kirjoitti:
Palstalla on outo logiikka. Tänään täällä sätitään ap, kun tämä on maksanut juoksevat kulut ja mahdollistanut miehen omaisuuden kartuttamisen. Niin ei pidä tehdä! Viime viikolla haukuttiin toisen ketjun ap, kun tämä maksoi juoksevat kulut ja oli itse sitä mieltä, ettei ole ehkä reilua, kun mies maksaa vain asuntolainaansa pois. Silloin siis av-kuoro oli sitä mieltä, että toinen ap on saanut enemmän kuin tarpeeksi, kun kerran on saanut asua "puoli-ilmaiseksi" verrattuna markkinoiden vuokrahintoihin.
Samaahan noissa kaikissa ketjuissa on sanottu - omaisuus kerrytetään puoliksi tai omien kykyjen mukaan, ei niin että vain toiselle kertyy omaisuutta ja toiselle ei. Ei vaikka kuinka saisi asua “puoli-ilmaiseksi” vuokrahintoihin verrattuna. Ap:n olisi pitänyt saada kartuttaa omaa omaisuuttaan siinä sivussa vaikka sitten pienemmällä prosenttimäärällä ja mies olisi maksanut puolet juoksevista kuluista.
Harmi etten muista kyseisen ketjun nimeä. Kyllä siinä suurin osa kommenteista haukkui ap:n pystyyn, kun ei ollut kiitollinen edullisesta asumisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli käytännössä olet miehen kanssa sen takia, että hän rahoitti sun asumismukavuutta. Sen käsityksen ap sun tekstistä saa.
No sitten kirjoitin huonosti. Olisit varmasti itsekin pettynyt, vihainen ja ihmeissäsi, jos olisit vastaavassa tilanteessa. Yhdessä tätä taloa etsittiin ja yhdessä suunniteltiin kauppoja pitkään, eli tämä nyt on vain osa tätä meidän tarinaa. Jos ei minua enää rakasta, niin miksei sanonut sitä siinä vaiheessa kun teki talokaupat. Että minä nyt muutan tuonne yksin ja sinä voit jäädä tähän vanhaan asuntoon ilman minua. Yhdessä tätä sisustettiin, suunniteltiin remontteja ja muuta mitä asiaan kuuluu. Kunnes yksi viikonloppu muutti kaiken.
Ap.
Ja miksi ihmeessä mies sitten osti talon yksin, jos kerran teidän piti YHDESSÄ jatkaa elämäänne? Eikö oikeasti hälytyskellot soineet sun päässä?
Ei soineet ei. Sovimme että minä maksan sähkön, veden ym juoksevat kulut ja hän lyhentää lainaa. Näin tekee moni muukin pariskunta.
Ap.
Ei muuten tee.
Jopas on keskustelu elänyt omaa elämäänsä, kun vajaan tunnin on pois netistä.
Pari keskustelijaa osui aika oikeaan tuossa aiemmin. Minä tosiaan olen ostanut ruoat, varannut ja maksellut yhteiset matkat lähes kokonaan, ostanut kaikki kodinjutut ja päivittäistavarat lähes yksin. Mies toisinaan käy kaupassa, mutta siis pääosin minä. Kumpikin maksellut omat laskunsa, ja lähinnä asumiskulut on aiemmin puolitettu. Olin säästänyt tosiaan sen vajaan kolmen kk nettopalkan, mutta olen myös onnistunut ne käyttämään. Minä olen luottanut mieheeni, että hän ei minua tyhjän päälle jätä. Vaikka hän hommasi talon ja lainan omiin nimiinsä, niin koko ajan puheissa oli että me ostetaan ja me muutetaan, eli sillä omistajuudella ei ole niin isoa merkitystä ollut kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. En minäkään matkojen jälkeen ole laittanut miehelle laskua omasta osuudestaan! Mun mielestä parisuhde ei ole mikään liiketoimi, ja toiseen ihmiseen luottaa! Menot on jaettu siis aina näin, enkä ole osannut olla huolissani siitä, että mies hoitaa sijoitukset ja säästämisen, ja minä sen arjenpyörityksen ja matkustelut. Eihän minun omatkaan tulot ole sieltä huonoimmasta päästä olleet. Ja tämän piti kestää.
Mutta miksi raha on nyt tämän ketjun pääosassa? Miksi en saa myötätuntoa ja tukea sydämeni särkymiseen.
Ap.
Onhan se persiistä. Mutta valitettavan yleistä.