Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaajien ahdinko näkyy :D
06.05.2014 |
Tällä palstalla meinaan! On paljon viestejä, joissa ihmetellään, miksei se kiusattu ole jo unohtanut kouluaikaisia haukkumisia ja hakkaamisia? Miksi jaksaa vielä aikuisenakin kantaa traumojaan? Yhdessä ketjussa joku jokpa itki, että kiusaajiensa vihaaminenkin on yhtälailla kiusaamista (ehkä hauskinta mitä olen kuullut LOL).
Kyllä minullakin omatunto kolkuttaisi, jos olisin jonkun elämästä tuhonnut vuosia lapsuudesta ja nuoruudesta. Mutta koittakaa nyt vaan elää sen asian kanssa ilkeät sadistiset kiusaajat.
Kommentit (86)
76 jatkaa vielä sen verran että on totta että aikuisten apua tarvitsee niin kiusaaja kuin kiusattukin. Mutta kiusaajan ja kiusatun välisessä suhteessa kiusattu on se viaton uhri ja kiusaaja pahantekijä. Kiuaajalla voi sitten olla muita asioita elämässään joissa hänellä on vaikeaa ja se purkautuu kiusauksena. Mutta kaikilla kiusaajilla ei ole, ja niilläkään joilla on niin ne vaikeudet eivät oikeuta kiusaamista ja se täytyy opettaa kiusaajille. Seuraamuksia täytyy olla.
Nyt se on kiusattu joka vaihtaa luokkaa ja vaihtaa koulua. Kiusaaja voittaa. Jos kiusaaja joutuisikin kokemaan ne muutoksen angaistuksena toiminnastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalit erehtyneet kiusaajat katuvat, syntymäpahat eivät.
Tuo kiusatut ei osaa vastata huumorilla herätti ajatuksen käyttäytyjästä ja käytöksen mahdollistajasta. Jos kiusattu ei olisi tosikko viitsikö kiusaaja edes kiustata.
(otan riskin, vaikka tiedän reaktion)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 12:33"]
Tuo kiusatut ei osaa vastata huumorilla herätti ajatuksen käyttäytyjästä ja käytöksen mahdollistajasta. Jos kiusattu ei olisi tosikko viitsikö kiusaaja edes kiustata.
(otan riskin, vaikka tiedän reaktion)
[/quote]
Eli kiusatusta haetaan syytä. Jos omaa lastasi joskus koulukiusataan niin muistapa tämä sitten. Jos se jatkuu vuodesta toiseen ja pahenee vaan vaikka mitä tehtäisi, niin muista tämä sitten.
Minä voin kertoa että minä jaksoin ekat pari vuotta nauraa kun minua pilkattiin. Kummasti se nauraminen ja teeskentely ettei välitä ei saanut sitä loppumaan vaan otettiin kovemmat keinot käyttöön. Sitten loppui minun naurunikin.
Ongelma on se, että kaikkien pitäisi muka mahtua johonkin samaan malliin. Lapset ovat hanakoita kategorisoimaan ja luomaan ryhmiä, mutta aikuisen (opettajien) pitäisi tehdä selväksi, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Mitä se haittaa jos joku on itkuherkkä ja toinen suuttuu helposti? Itkuherkkä itkeköön ja muut varokoon suututtamasta kiukkupussia. So simple. Samoin vaatteiksi pitäisi käydä kaikki mitkä peittävät strategiset paikat. Jos lapsille kotona jankkaa miten jotkut merkit ovat parempia kuin toiset, tottakai lapset koulussa toistelevat samoja mantroja ja kiusaavat sitten vääränmerkkisissä vaatteissa kulkevia, ellei opettaja tee tätä naurunalaiseksi.
Säälin Ap sun duunikavereita :D