Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka jäävät aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa?
Taustatietona: olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, ei päihde/mielenterveysongelmia. Lukion jälkeen muutin kauas pikkupaikkakunnalta yliopisto-opintojen perässä. Yliopisto-opintojen jälkeen olen tehnyt töitä, vuosia kiersin pätkätöiden vuoksi eri paikkakunnilla ja viimeiset pari vuotta olen ollut samassa vakipaikassa. En ole mitenkään räväkkä ja persoonallinen tyyppi, vaan rauhallinen ja ystävällinen. Tuttujen seurassa olen puhelias, alkuun olen hiljaisempi. Harrastan ehkä tylsäksikin miellettyjä asioita, lukemista, lenkkeilyä, Netflixin katsomista jne. Ystävien/työkaverien kanssa olisi kiva kahvitella, jutella syvällisiä, käydä vaikka joskus elokuvissa tai muualla jne.
Onko täällä muita, jotka jäävät elämässä aina ulkopuolisiksi ihmissuhteissa? Tässä esimerkkejä omista kokemuksistani:
-minulla ei ole aikuisena ainuttakaan ystävää peruskoulu/lukioajoilta, eikä ketään entisellä kotipaikkakunnallani ole kiinnostanut kuulumiseni lukion loputtua.
-yliopistolta en saanut kaveriporukkaa, vaan kävin luennoilla yksin. Yritin kyllä tutustua muihin ja joidenkin kanssa juteltiin luentojen yhteydessä. Joskus törmään opiskeluaikaisiin tuttuihin työympyröissä ja he eivät edes muista opiskelleensa kanssani samaan aikaan (vuosikurssimme kyllä pitäisi muistaa toisensa, ei ole niin suuri ja minä muistan muut hyvin). On noloa, kun joku tulee esittäytymään "ekaa kertaa" ja itse soperran, että me oltiin kyllä sun kanssa samalla vuosikurssilla.
-aikuisena työpaikoissa toistuu aina sama kaava: moni työkaveri on kiva ja tullaan juttuun. Kun vaihdan työpaikkaa, ei minulle enää ehdoteta näkemistä, kutsuta käymään jne. Korkeintaan tykätään joistain instapäivityksistäni. Sitten muut työpaikkaa vaihtaneet (samoista paikoista siis lähteneet) saavat somessa kommenttikentässä näiltä työkavereilta viestejä "koska nähdään ja mennään kahville?" "laita viestiä, kun sulla on vapaapäivä, niin tuun moikkaa sua ja vauvaa" -viestejä.
-jos jonkun tutun kanssa saa sovittua esim. kerran kahvitreffit ja ne sujuvat ihan kivasti, niin toisesta ei enää kuulu sen jälkeen. Sitten mietit, kehtaako laittaa viestiä vai eikö toinen vain viihtynyt seurassani.
-jos pidän jotain ihmistä ystävänäni, olen hänelle vain kaveri/tuttava-tasoa. Jos lähetän "ystävälle" joulukortin, muistan pienellä synttärilahjalla, kysyn miten tärkeä päivä meni tai leivon herkkuja hänen tullessa käymään, ei minua kohtaan toimita samoin.
-"ystävilläni" ei ole tapana juuri viestitellä minulle tai sopia tapaamisia kanssani. Voi mennä kuukausia, ettei toisesta kuulu mitään, jos en itse ota yhteyttä. Saatamme nähdä kerran pari vuodessa, vaikka välimatka ei olisi pitkä. Jos olen jossain vaiheessa elämää asunut kauempana (esim. 1,5 tunnin matkan päässä), luokseni ei koskaan ole tultu käymään. Muita ihmisiä nämä "ystävät" sen sijaan näkevät usein, jopa viikoittain.
-jos kutsun "ystävät" luokseni syntymäpäiväjuhliini tms, kaikki peruvat viime tipassa tai kutsun saadessaan sanovat "katsellaan, pääsenkö tulemaan" ja kun seuraavan kerran kysyn, onkin tuohon kohtaan sovittu jo muuta menoa. Monet kerrat olen joutunut perumaan koko juhlat, kun kukaan ei tule. Siinä sitten kökin kotona hulppeiden tarjoilujen kanssa yksin. Harmittaa, sillä tykkäisin laittaa pöydän kauniiksi muita varten.
-"ystävät" eivät kutsu minua juhliinsa (vaikka minä kutsun heidät omiini). On tosi kiva nähdä somesta, kuinka "ystävä" on juhlistanut synttäreitään isommalla porukalla ja minua ei ole kutsuttu mukaan. Mietin, eikö minua voisi kutsua joskus edes säälistä.
Onko muillakin tällaista? Miten olette selvinneet ulkopuolelle jäämiseen liittyvien tunteiden kanssa? Helpottiko tilanne joskus?
Ap
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Myös ulkonäkö vaikuttaa yllättävän paljon. Olen huomannut, että tavallisennäköiset, lihavat ja rumat naiset kohtelevat minua kaikkein ilkeiten. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta on fakta: Itse olen ystävällinen, huomaavainen, karismaattinen, hauska, persoonallinen, mielenkiintoinen, hoikka, kaunis ja seksikäs, ja se luultavasti on liikaa tavallisennäköisille, rumille ja lihaville ei-niin-viehättäville naisille!
Miehet kyllä tykkäävät, kertovat miten lämminsydäminen, hauska ja hyvä tyyppi olen! Naiset taas tulevat silmille aina jossain vaiheessa tai sulkevat heti ulkopuolelle, syynä luultavasti ihan vain kateus, että olen vain kaikinpuolin kertakaikkisen liian upea!
Lisäisin että olet selvästi myös empaattinen ja vaatimaton. Oletko sattumalta Maisa Torppa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote
Viisikymppinen heikkovirta-amiksen käynyt maanviljelijä, harrastaa tähtitiedettä, elektroniikkarakentelua, lukemista, ei oikein pidä urheilusta eikä juopottelusta, haluaa tutustua pohjois-suomalsisessa pikkukylässä kaltaiseensa..[/quote]
samoja juttuja minullakin harrasatuksena, M39. etenkin elektroniikan rakentelu ja korjaaminen tutkiminen. olisi kiva löytää asiallinen harrastekaveri. voitaisko jutella ?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet, joilla on paljon ystäviä, ovat todella ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia. En minä kestä kovin montaa kertaa viime hetken peruutuksia tapaamisista ihan mitättömistä syistä tai ilkeitä kommentteja tai itsekkyyttä. En vain kestä, minusta mikään ihmissuhde ei ole sen arvoinen. Itse olen todella, vähän liiankin lojaali ja hienotunteinen. Siinä on se huono puoli, että odotan sitä myös muilta. Monet yksinäiset ovatkin hyvin kunniottavia ja herkkiä ja aistivia ihmissuhteissaan ja juuri siitä syystä yksin. Tavallaan odottavat liikoja muilta, ainakin minä.
Tämä. Jos ihmisen sosiaaliset piirit ovat pienet,niin ystävältä/kaverilta odotetaan samanlaisia asioita, kuin seurustelukumppanilta. Mulla on sopiva tai vähän liian iso määrä kavereita. Niin ei ole aina ollut ja olen kärsinyt myös yksinäisyydestä. Silloin joku puolivillaisesti sovittu kahvittelu tai kirppiskierros oli kuukauteni kohokojta ja pettymys iso, kun tuli peruutus tai unohdusvastapuolelta. Mietin sitä päiviä ja saatoin kysyä syytä tavalla, mikä ei kaveruutta edistänyt.
Nyt tässä sosiaalisesti yltäkylläisessä tilanteessa olen itse sepuolihuolimaton tyyppi, joka peruu ja sopii. Kaveripiiristä karsiutuvat ne, jotka ottavat tämän liian raskaasti ja jäljelle jäävät ne, joilla on sama huoleton tyyli. Ketään en halua loukata, mutta en pysty pitämään sellaisia ystävyyksiä yllä, joissa täytyy olla jatkuvasti "läsnä". Koen sellaiset tosi raskaina. Ja samaan aikaan tunnen olevani tässä suhteessa melkoinen kakkapää, sillä onhan mulla se omakohtainen kokemus siitä, mistä se liika yrittäminen, sitoutuminen ja ripustautuminen johtuu.
Se on suvaitsemattomuutta ja välinpitämättömyyttä, jos ei kelpaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ulkonäkö vaikuttaa yllättävän paljon. Olen huomannut, että tavallisennäköiset, lihavat ja rumat naiset kohtelevat minua kaikkein ilkeiten. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta on fakta: Itse olen ystävällinen, huomaavainen, karismaattinen, hauska, persoonallinen, mielenkiintoinen, hoikka, kaunis ja seksikäs, ja se luultavasti on liikaa tavallisennäköisille, rumille ja lihaville ei-niin-viehättäville naisille!
..syynä luultavasti ihan vain kateus, että olen vain kaikinpuolin kertakaikkisen liian upea!..
..Näissäkin tapauksissa uskon perimmäisenä syynä olleen kateus minua kohtaan.
Mikä on ajanut sinut johtopäätökseen, että muut ovat kateellisia sinua kohtaan? Suurin osa ihmisistä on tavallisen näköisiä, tottakai ilkeilijöitäkin sitten löytyy eniten heistä. Voisiko sinussa olla jotain, joka viestittää ihmisille väärää kuvaa sinusta - vaikket niin haluaisikaan? Kenties käyttäydyt tietämättäsi kylmästi tai ylimielisen oloisesti muita kohtaan.
Jos taasen kohtaat erikoisen paljon sinua huonosti kohtelevia ihmisiä, niin silloinkin kannattaa vilkaista peiliin. Miten karismaattiselle, huomaavaiselle, lämminsydämiselle ja ystävälliselle ihmiselle voi kertyä "vihamiehiä" noin paljon?
Hah! Tottakai olen katsonut peiliin ja kovasti yrittänyt miettiä, onko minussa jotakin vikaa, kuten muutkin vastaavaa kokeneet.
Kylmyyttä en allekirjoita, koska olen itse pyrkinyt olemaan aloitteellinen ja kysellyt välillä kuulumisia, en sitten tiedä pitävätkö autismiin taipuvaiset, pelokkaat ja traumatisoituneet, ihmissuhdetaidottomat ja käytöstapoja osaamattomat suomalaiset tätä "liikana tungetteluna tai liikana uteliaisuutena." En ole kysellyt yksityisasioita tms, olen vain pyrkinyt huomioimaan muita ja osoittamaan olevani heistä positiivisesti kiinnostunut - mistä pitäisin itse minuun kohdistettuna.
Kun olen kuvaillut muiden naisten minuun kohdistamaa ikävää käytöstä, useat miehet ovat olleet sitä mieltä, että nämä ovat varmasti vain kateellisia minulle. Eräs toinen nainenkin oli sitä mieltä, että ihan selvää kateutta. Tulin sitten itsekin siihen tulokseen, että siitä varmastikin on kyse. Uskon, että jos olisin muuten ihan samanlainen kuin nyt, mutta lihava ja ulkonäöltäni keskinkertainen, olisin varmaan samojen tyyppien keskuudessa ihan huippusuosittu!
Sama ilmiö, kun Christina Aguilera oli huipulla, häntä riepoteltiin julkisuudessa, jopa toisten julkkisten toimesta todella rumasti. Syynä varmasti vain se, että hän oli niin tyrmäävä ja upea!
Kun taas lihava ja keskinkertaisen näköinen Alma, jonka musiikki on huonoa ja lauluäänikään ei mitenkään kummoinen ole yrittää breikata maailmalla, hänen taakseen nousee oikea kansanliike tsemppaamaan, kun kaltaisensa lihavat, rumat ja tavalliset naiset löytävät hänestä samaistumisen kohteen.
Kun taas jos Alma olisi oikeasti todella upea, kaunis ja seksikäs, lahjakas nainen, jonka musa on oikeasti todella hyvää, hänet todennäköisesti haukuttaisiin lyttyyn ja keikoilla heiteltäisiin kivillä, kuten Nylon Beatia aikoinaan. Jonnahan oli ja on nimittäin todella kaunis nainen.
Näin se menee. Mutta ihraiset, sisältä ja ulkoa rumat ihmiset, joiden itsetuntemus on nollatasoa päättävät vain kauniin naisen nähdessään vihaavansa tätä, eivätkä tunnista tunnettaan sairaalloiseksi kateudeksi.
Tuollahan toisessa ketjussa, jossa kysyttiin syitä, miksette ole halunneet ystävystyä jonkun kanssa jo ap kertoi syyksi "arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3981051/minka-takia-et-ole-halunnut-yst…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ulkonäkö vaikuttaa yllättävän paljon. Olen huomannut, että tavallisennäköiset, lihavat ja rumat naiset kohtelevat minua kaikkein ilkeiten. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta on fakta: Itse olen ystävällinen, huomaavainen, karismaattinen, hauska, persoonallinen, mielenkiintoinen, hoikka, kaunis ja seksikäs, ja se luultavasti on liikaa tavallisennäköisille, rumille ja lihaville ei-niin-viehättäville naisille!
..syynä luultavasti ihan vain kateus, että olen vain kaikinpuolin kertakaikkisen liian upea!..
..Näissäkin tapauksissa uskon perimmäisenä syynä olleen kateus minua kohtaan.
Mikä on ajanut sinut johtopäätökseen, että muut ovat kateellisia sinua kohtaan? Suurin osa ihmisistä on tavallisen näköisiä, tottakai ilkeilijöitäkin sitten löytyy eniten heistä. Voisiko sinussa olla jotain, joka viestittää ihmisille väärää kuvaa sinusta - vaikket niin haluaisikaan? Kenties käyttäydyt tietämättäsi kylmästi tai ylimielisen oloisesti muita kohtaan.
Jos taasen kohtaat erikoisen paljon sinua huonosti kohtelevia ihmisiä, niin silloinkin kannattaa vilkaista peiliin. Miten karismaattiselle, huomaavaiselle, lämminsydämiselle ja ystävälliselle ihmiselle voi kertyä "vihamiehiä" noin paljon?
Hah! Tottakai olen katsonut peiliin ja kovasti yrittänyt miettiä, onko minussa jotakin vikaa, kuten muutkin vastaavaa kokeneet.
Kylmyyttä en allekirjoita, koska olen itse pyrkinyt olemaan aloitteellinen ja kysellyt välillä kuulumisia, en sitten tiedä pitävätkö autismiin taipuvaiset, pelokkaat ja traumatisoituneet, ihmissuhdetaidottomat ja käytöstapoja osaamattomat suomalaiset tätä "liikana tungetteluna tai liikana uteliaisuutena." En ole kysellyt yksityisasioita tms, olen vain pyrkinyt huomioimaan muita ja osoittamaan olevani heistä positiivisesti kiinnostunut - mistä pitäisin itse minuun kohdistettuna.
Kun olen kuvaillut muiden naisten minuun kohdistamaa ikävää käytöstä, useat miehet ovat olleet sitä mieltä, että nämä ovat varmasti vain kateellisia minulle. Eräs toinen nainenkin oli sitä mieltä, että ihan selvää kateutta. Tulin sitten itsekin siihen tulokseen, että siitä varmastikin on kyse. Uskon, että jos olisin muuten ihan samanlainen kuin nyt, mutta lihava ja ulkonäöltäni keskinkertainen, olisin varmaan samojen tyyppien keskuudessa ihan huippusuosittu!
Sama ilmiö, kun Christina Aguilera oli huipulla, häntä riepoteltiin julkisuudessa, jopa toisten julkkisten toimesta todella rumasti. Syynä varmasti vain se, että hän oli niin tyrmäävä ja upea!
Kun taas lihava ja keskinkertaisen näköinen Alma, jonka musiikki on huonoa ja lauluäänikään ei mitenkään kummoinen ole yrittää breikata maailmalla, hänen taakseen nousee oikea kansanliike tsemppaamaan, kun kaltaisensa lihavat, rumat ja tavalliset naiset löytävät hänestä samaistumisen kohteen.
Kun taas jos Alma olisi oikeasti todella upea, kaunis ja seksikäs, lahjakas nainen, jonka musa on oikeasti todella hyvää, hänet todennäköisesti haukuttaisiin lyttyyn ja keikoilla heiteltäisiin kivillä, kuten Nylon Beatia aikoinaan. Jonnahan oli ja on nimittäin todella kaunis nainen.
Näin se menee. Mutta ihraiset, sisältä ja ulkoa rumat ihmiset, joiden itsetuntemus on nollatasoa päättävät vain kauniin naisen nähdessään vihaavansa tätä, eivätkä tunnista tunnettaan sairaalloiseksi kateudeksi.
Tuollahan toisessa ketjussa, jossa kysyttiin syitä, miksette ole halunneet ystävystyä jonkun kanssa jo ap kertoi syyksi "arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3981051/minka-takia-et-ole-halunnut-yst…
Sun tekstistä huokuu ylimielisyys, pinnallisuus ja itsekkyys. Varmaan siksi susta ei pidetä. Kauniilla ihmiselläkin voi olla hieno luonne. Sulla selvästikään ei ole. Pidät itseäsi selvästi muita parempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ulkonäkö vaikuttaa yllättävän paljon. Olen huomannut, että tavallisennäköiset, lihavat ja rumat naiset kohtelevat minua kaikkein ilkeiten. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta on fakta: Itse olen ystävällinen, huomaavainen, karismaattinen, hauska, persoonallinen, mielenkiintoinen, hoikka, kaunis ja seksikäs, ja se luultavasti on liikaa tavallisennäköisille, rumille ja lihaville ei-niin-viehättäville naisille!
..syynä luultavasti ihan vain kateus, että olen vain kaikinpuolin kertakaikkisen liian upea!..
..Näissäkin tapauksissa uskon perimmäisenä syynä olleen kateus minua kohtaan.
Mikä on ajanut sinut johtopäätökseen, että muut ovat kateellisia sinua kohtaan? Suurin osa ihmisistä on tavallisen näköisiä, tottakai ilkeilijöitäkin sitten löytyy eniten heistä. Voisiko sinussa olla jotain, joka viestittää ihmisille väärää kuvaa sinusta - vaikket niin haluaisikaan? Kenties käyttäydyt tietämättäsi kylmästi tai ylimielisen oloisesti muita kohtaan.
Jos taasen kohtaat erikoisen paljon sinua huonosti kohtelevia ihmisiä, niin silloinkin kannattaa vilkaista peiliin. Miten karismaattiselle, huomaavaiselle, lämminsydämiselle ja ystävälliselle ihmiselle voi kertyä "vihamiehiä" noin paljon?
Hah! Tottakai olen katsonut peiliin ja kovasti yrittänyt miettiä, onko minussa jotakin vikaa, kuten muutkin vastaavaa kokeneet.
Kylmyyttä en allekirjoita, koska olen itse pyrkinyt olemaan aloitteellinen ja kysellyt välillä kuulumisia, en sitten tiedä pitävätkö autismiin taipuvaiset, pelokkaat ja traumatisoituneet, ihmissuhdetaidottomat ja käytöstapoja osaamattomat suomalaiset tätä "liikana tungetteluna tai liikana uteliaisuutena." En ole kysellyt yksityisasioita tms, olen vain pyrkinyt huomioimaan muita ja osoittamaan olevani heistä positiivisesti kiinnostunut - mistä pitäisin itse minuun kohdistettuna.
Kun olen kuvaillut muiden naisten minuun kohdistamaa ikävää käytöstä, useat miehet ovat olleet sitä mieltä, että nämä ovat varmasti vain kateellisia minulle. Eräs toinen nainenkin oli sitä mieltä, että ihan selvää kateutta. Tulin sitten itsekin siihen tulokseen, että siitä varmastikin on kyse. Uskon, että jos olisin muuten ihan samanlainen kuin nyt, mutta lihava ja ulkonäöltäni keskinkertainen, olisin varmaan samojen tyyppien keskuudessa ihan huippusuosittu!
Sama ilmiö, kun Christina Aguilera oli huipulla, häntä riepoteltiin julkisuudessa, jopa toisten julkkisten toimesta todella rumasti. Syynä varmasti vain se, että hän oli niin tyrmäävä ja upea!
Kun taas lihava ja keskinkertaisen näköinen Alma, jonka musiikki on huonoa ja lauluäänikään ei mitenkään kummoinen ole yrittää breikata maailmalla, hänen taakseen nousee oikea kansanliike tsemppaamaan, kun kaltaisensa lihavat, rumat ja tavalliset naiset löytävät hänestä samaistumisen kohteen.
Kun taas jos Alma olisi oikeasti todella upea, kaunis ja seksikäs, lahjakas nainen, jonka musa on oikeasti todella hyvää, hänet todennäköisesti haukuttaisiin lyttyyn ja keikoilla heiteltäisiin kivillä, kuten Nylon Beatia aikoinaan. Jonnahan oli ja on nimittäin todella kaunis nainen.
Näin se menee. Mutta ihraiset, sisältä ja ulkoa rumat ihmiset, joiden itsetuntemus on nollatasoa päättävät vain kauniin naisen nähdessään vihaavansa tätä, eivätkä tunnista tunnettaan sairaalloiseksi kateudeksi.
Tuollahan toisessa ketjussa, jossa kysyttiin syitä, miksette ole halunneet ystävystyä jonkun kanssa jo ap kertoi syyksi "arvelin ihmisen pitävän minua alempiarvoisena, koska hän oli todella kaunis ja tyylikäs."
https://www.vauva.fi/keskustelu/3981051/minka-takia-et-ole-halunnut-yst…
Tämän ja aiemman viestisi perusteella syy ystävättömyyteesi on jossain ihan muualla kuin sinun upeudessasi ja ihmisten kateellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisesti muotoiltu kysymys.
Ei ihmissuhteen ulkopuolelle kukaan jää.
Ihmissuhteet voi olla lämpimiä, läheisiä, etäisiä, vaikeita jne. Tai niitä ei ole.
Porukoiden ulkopuolelle sen sijaan voidaan jättää. Silloin susta ei tykätä. Tai luullaan ettet ole kiinnostunut.
Molempiin asioihin voit itse vaikuttaa.
Yksi asia on varma: jos jäät aina ja kaikkialla porukoiden ulkopuolelle, syy on itsessäsi.
Samoin jos sulla on ihmiskontakteja muttei yhtään ystävää.
Usein kun joku valittaa yksinäisyyttään, selviää pintaa raaputtamalla, että hän omilla valinnoillaan ja toiminnallaan on syypää yksinoloonsa.
Miksi näitä provoja väsätään?
Miksi mies esittää naista netissä, taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää ja elektroniikkaa kirjoitti:
[quote
Viisikymppinen heikkovirta-amiksen käynyt maanviljelijä, harrastaa tähtitiedettä, elektroniikkarakentelua, lukemista, ei oikein pidä urheilusta eikä juopottelusta, haluaa tutustua pohjois-suomalsisessa pikkukylässä kaltaiseensa..
samoja juttuja minullakin harrasatuksena, M39. etenkin elektroniikan rakentelu ja korjaaminen tutkiminen. olisi kiva löytää asiallinen harrastekaveri. voitaisko jutella ?
Tällä palstalla ei uskalla kukaan kontakteja solmia, liikaa sekopäitä liikkeellä...
Vierailija kirjoitti:
elämää ja elektroniikkaa kirjoitti:
[quote
Viisikymppinen heikkovirta-amiksen käynyt maanviljelijä, harrastaa tähtitiedettä, elektroniikkarakentelua, lukemista, ei oikein pidä urheilusta eikä juopottelusta, haluaa tutustua pohjois-suomalsisessa pikkukylässä kaltaiseensa..samoja juttuja minullakin harrasatuksena, M39. etenkin elektroniikan rakentelu ja korjaaminen tutkiminen. olisi kiva löytää asiallinen harrastekaveri. voitaisko jutella ?
Tällä palstalla ei uskalla kukaan kontakteja solmia, liikaa sekopäitä liikkeellä...
juu, ei tietenkään mitään jakoon tällä foorumilla. pitäisi vaan sopia joku muu paikka jossa kirjoittaa ja vaihtaa vaikka _e_mail_
itsekkin olen "pohjoisemmasta" , siinä yksi syy miksi muita harrastajia ei tahdo löytää. elektrn foorumeilla liian moni on erittäin itsekäs-nenäkäs-omahyväinen, siksi sitä kauttakin vaikea löytää muita omanlaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aika varma, että huippukauniit ei koskaan jää yksin. Ulkonäkö ja sen tuoma itsevarmuus auttaa moneen. En tiedä miksi sanoin tämän. Itse en ole kaunis.
Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös ulkonäkö vaikuttaa yllättävän paljon. Olen huomannut, että tavallisennäköiset, lihavat ja rumat naiset kohtelevat minua kaikkein ilkeiten. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta on fakta: Itse olen ystävällinen, huomaavainen, karismaattinen, hauska, persoonallinen, mielenkiintoinen, hoikka, kaunis ja seksikäs, ja se luultavasti on liikaa tavallisennäköisille, rumille ja lihaville ei-niin-viehättäville naisille!
..syynä luultavasti ihan vain kateus, että olen vain kaikinpuolin kertakaikkisen liian upea!..
..Näissäkin tapauksissa uskon perimmäisenä syynä olleen kateus minua kohtaan.
Mikä on ajanut sinut johtopäätökseen, että muut ovat kateellisia sinua kohtaan? Suurin osa ihmisistä on tavallisen näköisiä, tottakai ilkeilijöitäkin sitten löytyy eniten heistä. Voisiko sinussa olla jotain, joka viestittää ihmisille väärää kuvaa sinusta - vaikket niin haluaisikaan? Kenties käyttäydyt tietämättäsi kylmästi tai ylimielisen oloisesti muita kohtaan.
Jos taasen kohtaat erikoisen paljon sinua huonosti kohtelevia ihmisiä, niin silloinkin kannattaa vilkaista peiliin. Miten karismaattiselle, huomaavaiselle, lämminsydämiselle ja ystävälliselle ihmiselle voi kertyä "vihamiehiä" noin paljon?
Mustakin tuo kaksi viestiä ylempänä itsestään paasaaja kuulostaa yksinkertaisesti omahyväiseltä itsensä ihailijalta.
Henkilö joka kuuluttaa olevansa karismaattinen ei ole sitä - kaiken huippu on kuvitelma muiden kateellisuudesta!!
Ei hän ystävää halua, vaan peilin, josta ihailla erinomaista itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja tunteita. Olen toisaalta tottunutkin jo tähän. Luon omia maailmoja metsälenkeillä ja kiva katsella puita ja muuta metsänelämää. Onneksi pikkukaupunkimme vierestä aukeaa myös rantaa. Ilman näitä varmaan sekoaisin.
Toisinaan kaipaan ystävää, jonka kanssa puhua luetuista kirjoista.
Olisiko sinulla mahdollisuus järjestää paikkakunnallanne lukupiiriä? Kahvilassa tai kurjaston tiloissa. Kokoontuisitte säännöllisesti ja keskustelisitte lukemastanne kirjasta. Voisi löytyä samanhenkistä seuraa.
Tunnistan itseni, mullakaan ei ole ollut ikinä ketään kunnon ystävää, kaikki ovat joko puukottaneet selkään (kiusanneet) tai yhteydenpito on kuivunut kokoon. Tälläkin hetkellä huomaan, että olen pitänyt yhtä tyyppiä ystävänäni, mutta hänelle taidan olla vain tuttu. Yleensä minä teen aina aloitteet näkemisiin jne. Kuulumisten kyselyihin, mutta nyt päätin vähän aikaa sitten, etten enää kysele asioita niin paljoo oma-alotteisesti. No, yllätys, eipä se kyseinen kaveri ole nyt muutamaan kuukauteen ottanut yhteyttä heti kun minä lopetin aktiivisena olon. Taas sai huomata, että yritän pitää kaveruutta yksinäni pystyssä.
En oikein ymmärrä, kun moni sanoo minusta, että olen mukava, luotettava, hyvä kuuntelemaan ja olen hauskaa seuraa. Siltikin sitä jää yksin, vaikka seuraani on kehuttu.
Kuka jaksais järjestää yksinäisille tapaamisia. Kaipaan seuraa.
Kyllä se vain näin menee! Muutkin kauniit - mutta vain oikeasti todella kauniit tunnistavat ja tunnustavat tämän tosiasian!
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ulkonako-herattaa-kateutta-jane-usk…
Minua taas ärsyttää että naiset keskenään ovat vaikeita juuri ystävyyssuhteissa. Jos on kaksi vanhaa tuttavaa ja haluaa piiriin tarjota uuden ystävän, ei se oikeen sovi.No voidaan me tavata toinen kerta .Tapaa sinä häntä nyt ,tyyppi. Miksi on niin vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin? Miksi pitäisi olla mieluiten kaksi nokakkain vaikka pöytään sopisi useampi.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on muutama ystävä joita tapaan muutamia kertoja vuodessa. En pidä kovin läheisiä yhteyksiä koska ystävyys vaatii veronsa. Koen että selviydyn juuri ja juuri omasta elämästäni nykyisellä kuormituksella.
Samaa juttu, olen aina ollut tällainen. Tykkään kyllä puhua ihmisten kanssa, tuntemattomienkin. Se tietynlainen erakko-ominaisuus piti vain oppia hyväksymään. Elämästä tuli siten mukavampaa. T. Parikymppinen nainen
Alue: Aihe vapaa
Monet haluavat mieluiten ystäväkseen itsensä. Siis oman klooninsa. Sen, joka on samanlainen kuin mitä itsekin on. Mä taas tykkään, että elämässäni on erilaisia ihmisiä. Jos haluan jutella itseni kanssa, voin tehdä sen yksinkin. Ja välillä teenkin. En tarvitse toista ihmistä peilikseni silloin, kun mietin jotain omaan elämääni liittyvää asiaa. Tietty, jos tarvitse neuvoja mieltäni askarruttavaan asiaan, kysyn neuvoa. Yleensä kuitenkin ammattilaisilta, jotka oikeasti tietävätkin aiheesta. Ystävät ja kaverithan vastaisivat mutu-tuntumalta. Ja jos joku ystäväni tai kaverini sattuukin olemaan mieltäni vaivaavan asian ammattilainen, en halua, että tekee työtään ilmaiseksi. Tunnen ihmisiä, jotka tarvitsevat ystäviä ja kavereita miettiessään, vaihtaisiko työpaikkaa, ostaisiko omakotitalon vai kerrostaloasunnon, matkustaisiko Kiinaan vai Kanadaan, lähtisikö opiskelemaan vai ei, ottaisiko kissan vai koiran jne jne jne. En tarvitse ystäviä ja kavereita tällaisten päätösten tekemiseen.
Mä erotan ihmissuhteissani kaksi asiaa: puhumisen ja tekemisen. Puhumisella tarkoitan sekä verbaalista että kirjallista kommunikointia toisen kanssa. Varsinkin jälkimmäisessä ei ole niin kiire, milloin toinen vastaa. Tänään, huomenna vai ensi viikolla. Tekemisessä taas en kovin montaa kertaa ehdota mitään, jos toisella on tapana tehdä ohareita. Aina löytyy niitäkin, joita yhteinen tekeminen kiinnostaa enemmän kuin ohareiden tekijää.