Lue keskustelun säännöt.
7-vuotias ei halua asua luonani
14.12.2020 |
Olemme eronneet lapsen isän kansssa yli 6 vuotta sitten. Silloin kun erosimme olin opiskelija ja tein iltatöitä, joten koimme että on helpompi että lapsi on arjet isällä ja viikonloput minun luonani. Nyt viime aikoina on ollut paljon puhetta että lapsi asuisi 50/50 tai noin 50/50 luonani ja oli tarkoitus allekirjoittaa uusi huoltajuussopimus jne. ensi viikolla. Olen tästä eksän kanssa taistellut hyyyyyyvin pitkään, ja yhteishuoltajuus on ollut päämääräni jo ikuisuuden. Kuitenkin lapsi on tuonut välillä ilmi, ettei halua olla luonani. Välillä tulee aikoja kun ei sano mitään, mutta nyt taas viikonloppuna lapsi sanoi ettei halua tulla tänne enää. Kysyin vielä monta kertaa, että onko varma, ettei oikeasti ikinä enää halua tulla tänne yöksi tai leikkimään ja iloisesti ja rauhallisesti (HUOM!) vastaa että kyllä näin on, ei halua olla täällä koskaan enää.
Muutenkin lapsi sanoo kaikesta mitä teemme, että "isän luona on kivempaa" tai "isä on parempi" jne. Ei koskaan sano minusta mitään positiivista. Tänä viikonloppuna olin ostanut joulujuttuja että askarrellaan ja leivotaan jne. vietetään pikkujouluja ja lapsi tänä aamuna iloisena tokaisi että "jee, pääsee isälle missä tehdään oikeasti kivoja juttuja". Puhuimme vielä tämä aamuna, että onko lapsi varma siitä ettei täällä halua enää viettää aikaa ja sanoi olevansa hyvin varma.
Olen hyvin hämmentynyt ja todella surullinen. En enää tiedä mitä tehdä. Jos kerron tämän lapsen isälle, on hän hyvin iloinen, eikä mitenkään tule tätä estelemään, mutta en myöskään halua pakottaa lasta enää tänne..
Tekisittekö uuden elatussopimus (missä lapsi asuu 50/50 -> oli tarkoitus tehdä tämä siirto 6kk-1 vuoden aikana, eli VÄHITELLEN lisätä aikaa täällä), vai unohtaa sen nyt kokonaan? Itse koen että 7 vuotias osaa ilmaista jo tarpeensa, ja hänen tuntemuksiin pitää luottaa..
Sanomattakin selvää, olen todella surullinen, enkä tiedä miten päin olisin. Olen ihan normaali ihminen, käyn nykyään päivätöissä, en käytä alkoholia, tupakkaa ja meillä on ihan normaali koti. Eli kotiolosuhteiden puolesta, ei mitään miksi lapsi ei täällä haluaisi olla.
Kommentit (84)
Mietippä että kuinka kivaa sinulla ja lapsella oikeastaan loppujen lopuksi olisi, jos lapsi koko ajan sinne isänsä luokse haluaisi? Minusta tuntuu ettei kovinkaan kivaa. Lapsi ulisee isänsä luo ja sinä väkipakolla yrität pitää sitä kivaa yllä. Kun teidän asumisjärjestelyt ovat aikaisemminkin olleet niin että vastuu on isällä enemmissä määrin, niin luulitko että kaikki sen arjen ulkopuolella muut asiat järjestyy sormia napsauttamalla. Ehkä nyt ei olekkaa se oikea aika lapsen kannalta. Anna ajan kulua, ja lapsen itse haluta sinun luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Kamala tilanne sekä sinulle että lapselle! Todella väärin teitä molempia kohtaan, jos olet oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti. Totuutta me emme voi tietää.
Taistele lapsesta ja oikeudesta olla läsnäoleva äiti! Ei ihme, että lapsi vastustaa, jos isällä on noin jyrkkä suhtautuminen asiaan. Todennäköisesti muutamassa vuodessa lapsen asenne helpottuu ja alkaa luottaa vanhemmuuteesi. Älä puhu pahaa lapselle tämän isästä, vaikka toinen syyllistyisi tähän.
Jyrkkä asenne? Lapsen isähän on suostunut äidin tapaamisten asteittaiseen lisäämiseen siten, että kesällä siirrytään vuoroviikkoasumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Joku syy isällä tuohon suhtautumiseen on. Ei kukaan normaali ihminen halua vieraannuttaa lastansa, jolleo siihen ole joku painava syy. Et taida ap kertoa kaikkea?
Se syy voi toki olla isässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Joku syy isällä tuohon suhtautumiseen on. Ei kukaan normaali ihminen halua vieraannuttaa lastansa, jolleo siihen ole joku painava syy. Et taida ap kertoa kaikkea?
Pakko oli minussa jotain suurta vikaa kun eksä vihaa??
Halusi lapsia enemmän kuin ikinä minua. Erosimme ja halusi vain huoltajuuden. Olemme siitä asti taistelleet. On uudessa liitossa ja olisi onnellinen jos saisi minulta rahat eikä tarvitsisi jakaa lasta. Ei sen kummempaa. Olen maksanut siis elatusmaksu ja eikä halua niistä luopua. Ap
Alussa kerroit, että tämä oli yhteinen päätös, että sun opiskelujen takia on parempi, että lapsi miehellä. Nyt yhtäkkiä sanot, että mies vain halusi sen huoltajuuden. Ja tuo elareiden maksaminen...Haluatko siis kuitenkin pohjimmiltasi lapsen sulle 50/50, ettei sun tarvitsisi maksaa elareita?
Ehkä tämä tarina on paljon moniulotteisempi?? Erosimme, kaikki oli ok. En halunnut lasta päiväkotiin missä joutuu olla yötä koska asuimme vierekkäin isän kanssa. Ei ollut mitään ongelmaa tapaamisissa alussa. Sitten isä tapasi uuden naisen ja alkoi vaikeus. En saanut lasta enää arkisin luokseni, kaikesta piti taistella, tieto ei kulkenut... Sitten aloimme riidellä ja tätä on kestänyt pari vuotta. Nyt olemme vihdoinkin pääsemässä yhteisymmärryksen, mutta lapsi ei halua. Tulee jo olo että haluaa luovuttaa. Ei jaksa enää taistella ja tuntea huonoa oloa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietippä että kuinka kivaa sinulla ja lapsella oikeastaan loppujen lopuksi olisi, jos lapsi koko ajan sinne isänsä luokse haluaisi? Minusta tuntuu ettei kovinkaan kivaa. Lapsi ulisee isänsä luo ja sinä väkipakolla yrität pitää sitä kivaa yllä. Kun teidän asumisjärjestelyt ovat aikaisemminkin olleet niin että vastuu on isällä enemmissä määrin, niin luulitko että kaikki sen arjen ulkopuolella muut asiat järjestyy sormia napsauttamalla. Ehkä nyt ei olekkaa se oikea aika lapsen kannalta. Anna ajan kulua, ja lapsen itse haluta sinun luokse.
Mitä ihmettä. Normaalia arkea täällä on aina. Nyt hankin pikkujoulukivaa tänne poikkeuksellisesti. Ei meillä mitään juhlia täällä ole viikonloppuisin. Tehdään perjantaisin läksyt, ruokaa jne. Mistä saat sellaisen kuvan että hauskutan täällä vain lasta??? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi taitaa kokea äitipuolensa enemmän äitinä, koska on ollut siellä isän luona niin paljon enemmän, ja kun hän ollut jo nii npienestä pitäen isällä. He ovat perhe ja sinä olet ulkopuolinen... Ikävä juttu, mutta ethän sä sille oikein mitään voi. Älä pakota lasta.
Nyt maksat siitä omasta mukavuudesta että viikolla ei lasta ole tarttenut vaivautua hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt maksat siitä omasta mukavuudesta että viikolla ei lasta ole tarttenut vaivautua hoitamaan.
MIKÄ MUKAVUUS? Oletko lukenut koko ketjun? Luuletko että tämä on ollut se täysi tahtoni? Mikään ei ole hirveämpää kuin olla äiti ja katsoa iltaisin lapsen tyhjää sänkyä. Ja kuulla aina lapsen sanat ettei halua olla kanssani. Se saa minut kyseenalaistamaan koko olemassa oloni. En uskalla ikinä enää hankkia lasta, vaikka kovasti toista toivoisin. En ikinä halua kokea tälläistä enää. Ap
Älä ruoki negatiivisuutta lapsen kanssa. Älä kysele varmistuksia tuollaiseen en halua koskaan tulla tänne jne.
Keskity positiivisiin asioihin. Olet varmaan kysynyt lapselta mitä haluaisi sinun luoksesi? Jos arvaisin että isän luona on esim hienot pelivehkeet ja läjä pelejä ja saa pelata paljon. Sinun luona ei pelivehkeitä. Suurin osa tuon ikäisistä pojista rakastaa pelaamista. Myös kaverit voivat olla tosi tärkeitä. Saako lapsi tavata sinun luonasi kavereitaan ?
Oletko kokeillut sellaista että sopisitte lapsen kanssa aina seuraavalle käyntikerralle jo etukäteen jonkun kivan asian jota poika voisi odottaa kun tulee sinulle? Esim seuraavalla kerralla haette kotiin hamppareita/pitsaa/kiinalaista tai mikä nyt onkaan lapsen lempiruokaa jota saa luonasi harvoin? tai sovitte että viet pojan keilaamaan jne. Eli hänellä olisi jotain kivaa odotettavaa kun tulee luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
Onko niin että isän luona on pelikone johon saa rauhassa uppoutua? Onko isällä uusi suhde, uusia lapsia? Lapsi voi pelätä että hän jää ulkopuoliseksi ollessaan poissa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki negatiivisuutta lapsen kanssa. Älä kysele varmistuksia tuollaiseen en halua koskaan tulla tänne jne.
Keskity positiivisiin asioihin. Olet varmaan kysynyt lapselta mitä haluaisi sinun luoksesi? Jos arvaisin että isän luona on esim hienot pelivehkeet ja läjä pelejä ja saa pelata paljon. Sinun luona ei pelivehkeitä. Suurin osa tuon ikäisistä pojista rakastaa pelaamista. Myös kaverit voivat olla tosi tärkeitä. Saako lapsi tavata sinun luonasi kavereitaan ?
Oletko kokeillut sellaista että sopisitte lapsen kanssa aina seuraavalle käyntikerralle jo etukäteen jonkun kivan asian jota poika voisi odottaa kun tulee sinulle? Esim seuraavalla kerralla haette kotiin hamppareita/pitsaa/kiinalaista tai mikä nyt onkaan lapsen lempiruokaa jota saa luonasi harvoin? tai sovitte että viet pojan keilaamaan jne. Eli hänellä olisi jotain kivaa odotettavaa kun tulee luoksesi.
En ole sanonut missään että lapsi on poika. Ap
Ensijijaisesti ottaisin yhteyttä paikalliseen perheneuvontaan (toimii ylensä lastenneuvlan yhteydessä, yhteystedot löyty netistä) ja kysyisin mitä eväitä heillä on antaa tilanteeseen ja mtä pitkän ajan seurauksia he tunnistavat, teitte niin tai näin jatkossa. Ensin vaikka menisit yksin juttelemaan, myöhemmin isä mukaan, ja mahdollisesti vielä myöhemmin lapsi, jos he sitä suosittelevat.
Minua kiinnostaisi, mikä siellä isän luona on kivampaa. Sillä tavalla, ettei koskaan haluaisi yöpyä äidillä. (Tätä en kuitenkaan kysyisi lapselta suoraan tuossa tilanteessa. ) Yleensä kun lapset tykkäävät käydä yökylässä esim. mummolassa ainakin joskus. Voi toki myös olla että jokaviikkoinen "muutto" rassaa lasta. Jos tämä on tilanne, niin siinä tapauksessa voisi ensin alkuu isän kanssa neuvotella, voisiko lapsi olla kerralla neljä päivää joka toinen viikko, näin ensin alkuu. Tai lomalla pitemmän patkän, jos sellainen on lähiaikoina järjestetävissä.
Jos lapsi on tulossa luoksesi ennen kuin saat ajan perheneuvontaan, kertoisin lapselle (sitten kun hän ottaa asian puheeksi), että itse kuitenkin haluan viettää hänen kanssaan aikaa, vaikkei se hänelle olisikaan tärkeää tässä vaiheessa. Ja kysyisin myös, mitä voisimme tehdä eri tavalla, jotta hän viihtyisi mahdollisimman hyvin. Kertosin myös, ettei minusta ole kivaa, kun heti saapuessaa puhuu isän luo pääsemisestä. Näin on nyt toistaiseksi aikuisten kesken sovittu, joten nyt hänvoi auttaa parhaiten kertomalla, miten hänen mielestän teidän viikonlopusta tulisi madollisimma mukava. Mikä ei tietenkään tarkoita, että sinun pitää suostua kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap
Asutteko nyt kaukana toisistanne lapsen isän kanssa? Seitsemänvuotiaalle kaveritkin ovat jo tosi tärkeitä, joten ei siksikään välttämättä viihdy luonasi viikonloppuisin, jos on täysin eri ympyröissä kuin kaverinsa.
Kuulostaa kyllä siötä ettei teillä ole muodostunut lainkaan riittävän äiti lapsi suhde tähän mennessä joten sitä voi olla hankalaa enää saada... Puolisollani kohta 6 v poika ja erosivat lapsen äidin kanssa kun lapsi oli 1 v ja poika jäi äidilleen. Silti isä ollut niin paljon vapaaehtoisesti ekstrana poikansa kanssa että pienestä lähtien poika on tiennyt kuka hänen isänsä on ja kuinka isä on tärkeä ja rakas. On ollut muutama isäpuoli ja toki minä nyt äitipuoli mutta kyllä se äiti ja isä ovat ne jotka pojalle korvaamattomat ja veikkaan että tämä on syntymästä lähtien tehty sidos. Ei tämmöinen henkinen ja fyysinen sidos olisi enää ollut mahdollista 7 vuoden iässä tai ainakaan se ei olisi helppoa... Herää kysymys miten on toimittu tähän astiset 7 vuotta... Valitettavasti tärkeimmät vuodet on jo tuhlattu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki negatiivisuutta lapsen kanssa. Älä kysele varmistuksia tuollaiseen en halua koskaan tulla tänne jne.
Keskity positiivisiin asioihin. Olet varmaan kysynyt lapselta mitä haluaisi sinun luoksesi? Jos arvaisin että isän luona on esim hienot pelivehkeet ja läjä pelejä ja saa pelata paljon. Sinun luona ei pelivehkeitä. Suurin osa tuon ikäisistä pojista rakastaa pelaamista. Myös kaverit voivat olla tosi tärkeitä. Saako lapsi tavata sinun luonasi kavereitaan ?
Oletko kokeillut sellaista että sopisitte lapsen kanssa aina seuraavalle käyntikerralle jo etukäteen jonkun kivan asian jota poika voisi odottaa kun tulee sinulle? Esim seuraavalla kerralla haette kotiin hamppareita/pitsaa/kiinalaista tai mikä nyt onkaan lapsen lempiruokaa jota saa luonasi harvoin? tai sovitte että viet pojan keilaamaan jne. Eli hänellä olisi jotain kivaa odotettavaa kun tulee luoksesi.
En ole sanonut missään että lapsi on poika. Ap
Vaihda lainatusta tekstistä poika sanan kohdalle lapsi ja kommentoi sitten ideaa? Saako isän kanssa pelata/hengata kavereiden kanssa jne enemmän kuin sinun kanssasi?
Oletko koskaan kysynyt lapsen kaveria sinun luokse yökylään kun lapsi sinulla? (Joo ei hyvä nyt korona aikana mutta muulloin)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siötä ettei teillä ole muodostunut lainkaan riittävän äiti lapsi suhde tähän mennessä joten sitä voi olla hankalaa enää saada... Puolisollani kohta 6 v poika ja erosivat lapsen äidin kanssa kun lapsi oli 1 v ja poika jäi äidilleen. Silti isä ollut niin paljon vapaaehtoisesti ekstrana poikansa kanssa että pienestä lähtien poika on tiennyt kuka hänen isänsä on ja kuinka isä on tärkeä ja rakas. On ollut muutama isäpuoli ja toki minä nyt äitipuoli mutta kyllä se äiti ja isä ovat ne jotka pojalle korvaamattomat ja veikkaan että tämä on syntymästä lähtien tehty sidos. Ei tämmöinen henkinen ja fyysinen sidos olisi enää ollut mahdollista 7 vuoden iässä tai ainakaan se ei olisi helppoa... Herää kysymys miten on toimittu tähän astiset 7 vuotta... Valitettavasti tärkeimmät vuodet on jo tuhlattu...
Siis missä saa sellaisen kuvan etten ole ollut läsnä? Enhän minä missään kadoksissa ole ollut ja nyt yhtäkkiä tullut vaatimaan yhteishuoltajuutta. Näämme lapsen kanssa joka viikko. Äitienpäivät, joulut, koulujutuissa jne. Puhumme puhelimessa jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Pääset kokemaan sitä mitä monet miehet erossa kokevat, Menepä lukemaan tältä palstalta ketjuja, joissa mammat kertovat kuinka haitallista vuoroasuminen on lapselle, silloin kun isä sellaista haluaa. Sellainen ketju oli täällä juuri parisen päivää sitten.
Niin ja tämä on jotenkin nimenomaan AP:n syytä niin, että on oikeutettua olla vahingoniloinen ja myötätunnon sijasta kääntää veistä haavassa?
Alussa kerroit, että tämä oli yhteinen päätös, että sun opiskelujen takia on parempi, että lapsi miehellä. Nyt yhtäkkiä sanot, että mies vain halusi sen huoltajuuden. Ja tuo elareiden maksaminen...Haluatko siis kuitenkin pohjimmiltasi lapsen sulle 50/50, ettei sun tarvitsisi maksaa elareita?