Lue keskustelun säännöt.
7-vuotias ei halua asua luonani
14.12.2020 |
Olemme eronneet lapsen isän kansssa yli 6 vuotta sitten. Silloin kun erosimme olin opiskelija ja tein iltatöitä, joten koimme että on helpompi että lapsi on arjet isällä ja viikonloput minun luonani. Nyt viime aikoina on ollut paljon puhetta että lapsi asuisi 50/50 tai noin 50/50 luonani ja oli tarkoitus allekirjoittaa uusi huoltajuussopimus jne. ensi viikolla. Olen tästä eksän kanssa taistellut hyyyyyyvin pitkään, ja yhteishuoltajuus on ollut päämääräni jo ikuisuuden. Kuitenkin lapsi on tuonut välillä ilmi, ettei halua olla luonani. Välillä tulee aikoja kun ei sano mitään, mutta nyt taas viikonloppuna lapsi sanoi ettei halua tulla tänne enää. Kysyin vielä monta kertaa, että onko varma, ettei oikeasti ikinä enää halua tulla tänne yöksi tai leikkimään ja iloisesti ja rauhallisesti (HUOM!) vastaa että kyllä näin on, ei halua olla täällä koskaan enää.
Muutenkin lapsi sanoo kaikesta mitä teemme, että "isän luona on kivempaa" tai "isä on parempi" jne. Ei koskaan sano minusta mitään positiivista. Tänä viikonloppuna olin ostanut joulujuttuja että askarrellaan ja leivotaan jne. vietetään pikkujouluja ja lapsi tänä aamuna iloisena tokaisi että "jee, pääsee isälle missä tehdään oikeasti kivoja juttuja". Puhuimme vielä tämä aamuna, että onko lapsi varma siitä ettei täällä halua enää viettää aikaa ja sanoi olevansa hyvin varma.
Olen hyvin hämmentynyt ja todella surullinen. En enää tiedä mitä tehdä. Jos kerron tämän lapsen isälle, on hän hyvin iloinen, eikä mitenkään tule tätä estelemään, mutta en myöskään halua pakottaa lasta enää tänne..
Tekisittekö uuden elatussopimus (missä lapsi asuu 50/50 -> oli tarkoitus tehdä tämä siirto 6kk-1 vuoden aikana, eli VÄHITELLEN lisätä aikaa täällä), vai unohtaa sen nyt kokonaan? Itse koen että 7 vuotias osaa ilmaista jo tarpeensa, ja hänen tuntemuksiin pitää luottaa..
Sanomattakin selvää, olen todella surullinen, enkä tiedä miten päin olisin. Olen ihan normaali ihminen, käyn nykyään päivätöissä, en käytä alkoholia, tupakkaa ja meillä on ihan normaali koti. Eli kotiolosuhteiden puolesta, ei mitään miksi lapsi ei täällä haluaisi olla.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Joo, meet vaan ihan sen 7-vuotiaan ehdoilla, kyllä se sua paremmin tuntuu nää hommat tietävän.
Kyse on asumiskuvioista, ei siitä mitä hän haluaa syödä tai juoda lounaaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on poika hän haluaa samaistua isään ja just tuossa iässä se on merkityksellinen pojalle. Tyttökin voi tykätä isästään enemmän kuin äidistään.
Mitä tuossa voi muuta tehdä kuin antaa päähuoltajuus isälle. Isät ovat yhtä hyviä kuin äiditkin ottamaan päävastuun lapsen huoltajuudesta.
Kyse on tapaamissopimuksesta. Todennäköisesti teillä on yhteishuolto ja elatussopimus koskee vain taloutta. Jos lapsi on nyt 5vrk isällä ja 2vrk sulla niin muutos vuoroasumiseen ei olisi kovin suuri jos asutte lähekkäin jolloin lapsi pääsee kouluun sun luota. Lapsi on vasta 7v ja vaikka lasta tulee ikätaso huomioiden kuulla niin koska tuo esiin vain kuinka kivaa kummankin vamhemman luona on tai ei ole, niin toteuttaisin vuoroasumisen. Ootko kysynyt lapselta miksi kokee isän luona olon kivemmaksi kuin sun?
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Miksi kysyt lapselta, että eikö enää koskaan halua tulla yöksi? Jos kyse on siitä, että lapsi haluaa asua isällään, eiköhän se edelleen voisi sinun luona vierailla? Vai onko asiat sinusta niin mustavalkoisia, että jos ei asu, niin ei enää käykään?
Älä sotke lasta noihin sinun ja eksäsi välisiin riitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle muutos on iso ja haluaa tuttua ja turvallista. Joko vanhemmat vaan päättää viikko viikosta tai sitten lisäätte sinun luona olot päivä kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt lapselta, että eikö enää koskaan halua tulla yöksi? Jos kyse on siitä, että lapsi haluaa asua isällään, eiköhän se edelleen voisi sinun luona vierailla? Vai onko asiat sinusta niin mustavalkoisia, että jos ei asu, niin ei enää käykään?
Älä sotke lasta noihin sinun ja eksäsi välisiin riitoihin.
Koska lapsi itse sanoo sitä ettei halua olla täällä ja kysyin asiaa varmistaakseen että ymmärsin oikein mitä sanoi. On siis usein tuonut ilmi ettei halua tänne. Ja yleensä ensimmäisenä kysyy että kuinka monta yötä joutuu täällä olemaan. Menen monesti nukkumaan itkien kun lapsi toivottaa hyvät yöt niin että sanoo että jee pääsee isälle kohta. En halua että molemmilla on jatkuvasti huono olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7v on hyvin pieni vielä ja todennäköisesti kiintynyt lujemmin arjessa enemmän läsnä olevaan vanhempaan. Lapsissa on myös takertuvuuden suhteen paljon eroja. Esim yksi kolmesta lapsestani on hyvin voimakkaasti minun perään ja isä ei oikein kelpaa, vaikka ikää lapsella on jo 8 vuotta.
Ensiksi kannattaa lakata kyselemässä jatkuvasti noin pienen lapsen mielipidettä. Toinen juttu on se, että kiva tekeminen ei oikeastaan tarkoita lapselle mitään, vaan tärkeintä on iltapeittelyt, koulurepun pakkaaminen yhdessä, kiukuttelun sietäminen, laastareiden laittaminen, iltasadun lukeminen, auttaminen pahasta mielestä ylitse ja muut arkiset asiat.
Itse varmaan tekisin niin, että lisäisin seuraavaan kesään asti aikaa, jolloin lapsi on luonasi. Toisaalta mikään suuri vääryys ei ole sekään, että aloitatte vuoroviikkosysteemin jo nyt. Siedä kiukuttelu ja lapsen mielenosoitukset. Voit kertoa, että saa olla vihainen ja ymmärrät, että tämä on iso muutos, mutta me aikuiset olemme yhdessä päättäneet, että näin on parasta. Lohduta, pidä sylissä ja anna raivota. Jos lapsi huutaa, että isän luona on paljon mukavampaa. Kerro,että ymmärrät oikein hyvin, koska sinulla on upea isä, mutta että sinusta äitinä on ihanaa viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllä se siitä, tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Lapselle muutos on iso ja haluaa tuttua ja turvallista. Joko vanhemmat vaan päättää viikko viikosta tai sitten lisäätte sinun luona olot päivä kerrallaan
Lapsi ei tiedä siis että olemme suunnitteleet tapaamisten lisäämistä ja kesään mennessä olisi 50 50. Olemme siis isänsä kanssa päässeet yhteisymmärryksen ja tarkoitus oli mennä lastenvalvojalle keskustelemaan asiasta ja laittamaan nimet alle ja sitten puhua lapselle mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Ei ole mahdotonta, että isä ruokkii tuota lapsen negatiivista suhtautumista sinun luonasi olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nyt ei tunnu olevan hyvä hetki tehdä muutoksia. Ja vinkiksi vaan, älä kysy "etkö enää koskaan halua käydä luonani?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Joku syy isällä tuohon suhtautumiseen on. Ei kukaan normaali ihminen halua vieraannuttaa lastansa, jolleo siihen ole joku painava syy. Et taida ap kertoa kaikkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Joku syy isällä tuohon suhtautumiseen on. Ei kukaan normaali ihminen halua vieraannuttaa lastansa, jolleo siihen ole joku painava syy. Et taida ap kertoa kaikkea?
Tervetuloa oikeaan maailmaan, jossa vieraannuttaminen on ihan yleinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Kamala tilanne sekä sinulle että lapselle! Todella väärin teitä molempia kohtaan, jos olet oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti. Totuutta me emme voi tietää.
Taistele lapsesta ja oikeudesta olla läsnäoleva äiti! Ei ihme, että lapsi vastustaa, jos isällä on noin jyrkkä suhtautuminen asiaan. Todennäköisesti muutamassa vuodessa lapsen asenne helpottuu ja alkaa luottaa vanhemmuuteesi. Älä puhu pahaa lapselle tämän isästä, vaikka toinen syyllistyisi tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Joku syy isällä tuohon suhtautumiseen on. Ei kukaan normaali ihminen halua vieraannuttaa lastansa, jolleo siihen ole joku painava syy. Et taida ap kertoa kaikkea?
Pakko oli minussa jotain suurta vikaa kun eksä vihaa??
Halusi lapsia enemmän kuin ikinä minua. Erosimme ja halusi vain huoltajuuden. Olemme siitä asti taistelleet. On uudessa liitossa ja olisi onnellinen jos saisi minulta rahat eikä tarvitsisi jakaa lasta. Ei sen kummempaa. Olen maksanut siis elatusmaksu ja eikä halua niistä luopua. Ap
Lapsen pakottaminen tiettyyn muottiin ei onnistu ilman vaurioita. Se pitää aina muistaa. Kyllä tuon ikäinen on jo aika varma siitä mitä haluaa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt ei tunnu olevan hyvä hetki tehdä muutoksia. Ja vinkiksi vaan, älä kysy "etkö enää koskaan halua käydä luonani?"
No en oikein tyhjästä sitä kysynyt vaan kun lapsi itse toi sen ilmi niin varmistin että ymmärsinkö oikein. Ap
Onneksi olkoon. Pääset kokemaan sitä mitä monet miehet erossa kokevat, Menepä lukemaan tältä palstalta ketjuja, joissa mammat kertovat kuinka haitallista vuoroasuminen on lapselle, silloin kun isä sellaista haluaa. Sellainen ketju oli täällä juuri parisen päivää sitten.
Joo, meet vaan ihan sen 7-vuotiaan ehdoilla, kyllä se sua paremmin tuntuu nää hommat tietävän.