Lue keskustelun säännöt.
7-vuotias ei halua asua luonani
14.12.2020 |
Olemme eronneet lapsen isän kansssa yli 6 vuotta sitten. Silloin kun erosimme olin opiskelija ja tein iltatöitä, joten koimme että on helpompi että lapsi on arjet isällä ja viikonloput minun luonani. Nyt viime aikoina on ollut paljon puhetta että lapsi asuisi 50/50 tai noin 50/50 luonani ja oli tarkoitus allekirjoittaa uusi huoltajuussopimus jne. ensi viikolla. Olen tästä eksän kanssa taistellut hyyyyyyvin pitkään, ja yhteishuoltajuus on ollut päämääräni jo ikuisuuden. Kuitenkin lapsi on tuonut välillä ilmi, ettei halua olla luonani. Välillä tulee aikoja kun ei sano mitään, mutta nyt taas viikonloppuna lapsi sanoi ettei halua tulla tänne enää. Kysyin vielä monta kertaa, että onko varma, ettei oikeasti ikinä enää halua tulla tänne yöksi tai leikkimään ja iloisesti ja rauhallisesti (HUOM!) vastaa että kyllä näin on, ei halua olla täällä koskaan enää.
Muutenkin lapsi sanoo kaikesta mitä teemme, että "isän luona on kivempaa" tai "isä on parempi" jne. Ei koskaan sano minusta mitään positiivista. Tänä viikonloppuna olin ostanut joulujuttuja että askarrellaan ja leivotaan jne. vietetään pikkujouluja ja lapsi tänä aamuna iloisena tokaisi että "jee, pääsee isälle missä tehdään oikeasti kivoja juttuja". Puhuimme vielä tämä aamuna, että onko lapsi varma siitä ettei täällä halua enää viettää aikaa ja sanoi olevansa hyvin varma.
Olen hyvin hämmentynyt ja todella surullinen. En enää tiedä mitä tehdä. Jos kerron tämän lapsen isälle, on hän hyvin iloinen, eikä mitenkään tule tätä estelemään, mutta en myöskään halua pakottaa lasta enää tänne..
Tekisittekö uuden elatussopimus (missä lapsi asuu 50/50 -> oli tarkoitus tehdä tämä siirto 6kk-1 vuoden aikana, eli VÄHITELLEN lisätä aikaa täällä), vai unohtaa sen nyt kokonaan? Itse koen että 7 vuotias osaa ilmaista jo tarpeensa, ja hänen tuntemuksiin pitää luottaa..
Sanomattakin selvää, olen todella surullinen, enkä tiedä miten päin olisin. Olen ihan normaali ihminen, käyn nykyään päivätöissä, en käytä alkoholia, tupakkaa ja meillä on ihan normaali koti. Eli kotiolosuhteiden puolesta, ei mitään miksi lapsi ei täällä haluaisi olla.
Kommentit (84)
Lapselta ei kysellä, antaa kuvan että hän on sekä joka tälläiset asiat määrää, mikä on liian suuri taakka 7 vuotiaalle. Kysyt jatkuvasti että eikö ihan oikeasti haua enään koskaan? Ymmärrätkö että tässä voi olla kyseeessä se että lapsi kokee tulleensa hylätyksi sinun puolelta ja haluaa kostaa aiheuttamalla saman hylkäyksen sinulle?
7 vuotias ymmärtää jo paljon, hänelle voi kertoa mikä on ollut elämäntilanna alussa, miten olette yhdessä ajatelleet hänen parastaan ja nyt on aika muutokselle, jossa siirrytään 50/50 ( ja sen pidätte, ja siitä puhutte ja selitätte)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap
Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa
timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.
Kyllä lapsi huomaa, jos isä/äitipuoli ovat nihkeitä tulevaan muutokseen. Rahan menetyskö painaa?
Vaikka sinä et ole kertonut lapselle mahdollisesta muutoksesta, on isä/äitipuoli voinut kettoa, että sellainen on ehkä tulossa tai kysellyt lapselta haluatko olla enemmän äidin luona.
Sulla on termit hukassa. Huoltajuus ei tarkoita sitä missä lapsi asuu mitenkin paljon, huoltajuus on juridinen käsite joka määrittelee sen kenellä on velvoite ja valta päättää lapsen virallisista asioista.
Tapaamiset eivät liity huoltajuuteen mitenkään. Vai oletko todella erotessannw luopunut huoltajuudestasi? Miksi? Olet oikeasti onnekas ettei isä ole kieltäytynyt koko vuoroviikkoasiasta vedoten siihen ettei lapsi halua luoksesi ja siihen että vuoroviikot toimivat vain jos aikuisten välit ovat tosi hyvät.
Kuulostaa jopa jännältä että hän on vuosien jälkeen melko äkisti suostunut antamaan itsellään 80% ajasta olevan lapsen puoliksi sinulle.
Itse aion muuttaa toiseen kaupunkiin jotta pian kouluun menevän lapseni isä ei ala vaatia huoltajuutta ja vuoroasumista lapsen kasvaessa - minulla siis on aina ollut yksinhuoltajuus ja vaivalla ja kalliilla (te kaikki muut maksatte hänen oikeuskulunsa, minä maksoin omani) tuon hankalan miehen kanssa laaditut sopimukset päätyvät joka kerta niin, että hän ei sitten haluakaan tavata lasta kuin kaksi päivää kuussa vaikka toista puhuttiin oikeudessa tuntien väännössä.
Jos hän oikeasti haluaisi olla lapsen kanssa ja olisi valmis näkemään vaivaa, hän toimisi toisin. Lapselle olisi turvallinen ja vakaa, yhteistyökykyinen ja luotettava isä ihan tarpeen. Saisi puolestani nähdä vaikka joka viikko. Mutta hänestä ei siihen ole ja minun hommani on suojella lastani tuollaiselta menolta että vaaditaan oikeuksia paperille ja sitten ei oteta niitä vastaan ja muiden elämä vaikeutuu kun sovittu ei pidä kun ei hän viitsikään ja on niin hankalaa.
Mitä sinä haluat? Haluatko olla lapsesi kanssa oikeasti ja jakaa arkea kun hän kasvaa? Siitähän tuo on kiinni. Lapsi puhuu sitä mitä lähivanhempi hälle puhuu. Niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siötä ettei teillä ole muodostunut lainkaan riittävän äiti lapsi suhde tähän mennessä joten sitä voi olla hankalaa enää saada... Puolisollani kohta 6 v poika ja erosivat lapsen äidin kanssa kun lapsi oli 1 v ja poika jäi äidilleen. Silti isä ollut niin paljon vapaaehtoisesti ekstrana poikansa kanssa että pienestä lähtien poika on tiennyt kuka hänen isänsä on ja kuinka isä on tärkeä ja rakas. On ollut muutama isäpuoli ja toki minä nyt äitipuoli mutta kyllä se äiti ja isä ovat ne jotka pojalle korvaamattomat ja veikkaan että tämä on syntymästä lähtien tehty sidos. Ei tämmöinen henkinen ja fyysinen sidos olisi enää ollut mahdollista 7 vuoden iässä tai ainakaan se ei olisi helppoa... Herää kysymys miten on toimittu tähän astiset 7 vuotta... Valitettavasti tärkeimmät vuodet on jo tuhlattu...
Siis missä saa sellaisen kuvan etten ole ollut läsnä? Enhän minä missään kadoksissa ole ollut ja nyt yhtäkkiä tullut vaatimaan yhteishuoltajuutta. Näämme lapsen kanssa joka viikko. Äitienpäivät, joulut, koulujutuissa jne. Puhumme puhelimessa jne. Ap
No siitä esimerkiksi ettei lapsi viihdy luonasi. Meillä isän poika laskee öitä isä viikonloppuihin koska suhde on niin tärkeä ja tiivis vaikka asumme kaukana eikä täällä ole kavereita tai muuta ihmeellistä. Pojalle riittää että saa olla isänsä kanssa eikä tästä luopuisi mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on huono järjestely, jos todella on niin, että lapsia on käytännössä lähes kaikki viikonloput luonasi. Niin ei saisi olla. Lapsella tulee olla rentoja vkl:ja kotona, eikä niin, että aina pitää lähteä perjantaisin "kylään". Siksi pidennetyt viikonloput joka toinen viikko ja viikolla satunnaisesti tapaamisia esimerkiksi ulkoilun merkeissä on järkevämpi tapa.
Sinua en kuuntelisi niitä neuvoja, joissa kannustetaan luopumaan 50-50 -systeemistä. Jos nyt luovutat vanhemmuuden pois, et välttämättä saa sitä enää koskaan kunnolla takaisin. Nyt on mahdollisuus tarttua vanhemmuuteen, jakaa arkea lapsen kanssa ja lähentyä hänen kanssaan. Tämä kantaa pitkälle aikuisuuteen, eikä lapsen tarvitse ainakaan sitä myöhemmin miettiä, hylkäsikö tai luovuttiko äiti vanhemmuuden liian helposti.
Luota vanhemmuuteesi ja rakkauteesi lasta kohtaan! Se on lapselle suuri lahja, että molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa. Toki jos todella on vaikeuksia, lapsi kärsii jne. silloin voi olla paikallaan pitää hengähdystauko. Yritä ajatella päätöstä tehdessäsi tulevaisuutta, eikä niinkään juuri tämän hetken mielipahaa. Hyvä vanhempi pystyy kannattelemaan lasta myös silloin, kun elämä on vaikeaa ja tekemään päätöksiä, jotka ovat hyviä pitkällä tähtäimellä..
Joku ehdotti pelikoneen hankkimista, jos sellainen on isällä. Se on minusta hyvä idea. Samoin oman huoneen tai nurkkauksen sisustaminen lapsen kanssa yhdessä voi edesauttaa kotiutumista.
Lapset harvemmin kokee vanhempana sellaisen, jota näkee vain viikonloppuisin. Itse lähtisin sitä kohti, että lapsen ei tarvitse tulla luoksesi ollenkaan, jos ei kerran siellä viihdy. Elämään kuuluu juu tylsätkin jutut, mutta loputon edestakaisin suhaaminen ihan vain että pääsee miellyttämään jotain aikuista on älytöntä, ja tuskin parantaa teidän suhdettakaan.
Tiedän että tämä koko kuvio sattuu sinua, mutta jos alat väkisin vääntämään jotain vuoroviikkoilua lapselle, joka lähivuosina ottaa aikuisiin vielä lisää etäisyyttä, niin tiedossa on helposti pelkkiä ongelmia. Täytyy muistaa, että synnyttäminen tai pari vuotta taaperon kanssa samassa osoitteessa asuminen ei automaattisesti tee kenestäkään vanhempaa tai lapselle tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap
Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa
timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.
En tunne tarkasti elatusmaksukäyntäntöä, mutta eikö siitä lapsesta tule lisää kuluja vanhemmalle sen mukaan, mitä enemmän asuu tämän luona? Eli eikö 50/50 systeemin vaatiminen pelkästään elareista pääsyn vuoksi ole vähän plusmiinus nolla?
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysellä, antaa kuvan että hän on sekä joka tälläiset asiat määrää, mikä on liian suuri taakka 7 vuotiaalle. Kysyt jatkuvasti että eikö ihan oikeasti haua enään koskaan? Ymmärrätkö että tässä voi olla kyseeessä se että lapsi kokee tulleensa hylätyksi sinun puolelta ja haluaa kostaa aiheuttamalla saman hylkäyksen sinulle?
7 vuotias ymmärtää jo paljon, hänelle voi kertoa mikä on ollut elämäntilanna alussa, miten olette yhdessä ajatelleet hänen parastaan ja nyt on aika muutokselle, jossa siirrytään 50/50 ( ja sen pidätte, ja siitä puhutte ja selitätte)
Tämä. Ja lapselle voi sanoa että ei ole kivaa puhua noin jatkuvasti. Kuulostaa siltä että lapsi painelee sinun nappuloita ja saa aikaan haluamansa reaktion. Ei lapsen kiukuttelua minusta saa eikä kannata ottaa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvä luoja, miten vähän ymmärrät lapsesta! Mun 8v on oikea mammanpoika. Ripustuu muhun, olen ihana, paras, täydellinen. Haluaa mieluummin olla mulla kuin isällään. Jos häneltä kysyttäis, sanoisi varmasti, että haluaa olla vain äidillä aina ja ikuisesti.
No ei kysytä, koska noin pieni ei oikeasti ymmärrä omaa parastaan. Hänen isänsä on hyvä isä ja tärkeä, vaikkei poika sitä itse nyt ymmärräkään. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että isällä on merkittävä rooli arjessa. Lapset on 50/50 eikä muusta ole puhettakaan. Kaikki on hyvin isällä. Minä pyrin tukemaan tällä hetkellä heidän suhdetta puhumalla erityisen kauniisti isästä ja tuomalla esiin sitä, miten on hyvä, kun hän saa rakkautta kahdessa kodissa. Eikä isänsäkään kysele, että etkö oikeesti halua tulla tänne, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysellä, antaa kuvan että hän on sekä joka tälläiset asiat määrää, mikä on liian suuri taakka 7 vuotiaalle. Kysyt jatkuvasti että eikö ihan oikeasti haua enään koskaan? Ymmärrätkö että tässä voi olla kyseeessä se että lapsi kokee tulleensa hylätyksi sinun puolelta ja haluaa kostaa aiheuttamalla saman hylkäyksen sinulle?
7 vuotias ymmärtää jo paljon, hänelle voi kertoa mikä on ollut elämäntilanna alussa, miten olette yhdessä ajatelleet hänen parastaan ja nyt on aika muutokselle, jossa siirrytään 50/50 ( ja sen pidätte, ja siitä puhutte ja selitätte)
En kysy jatkuvasti, vaan luulen koko ajan kun lapsi tätä sanoo. Eilen kysyin että ymmärsinkö oikein mitä sanot. Ja vastaus oli kyllä. Tänä aamuna vielä varmistin että onko oikeasti niin ettet halua olla äidin luona viikonloppuisin ja vastaus oli kyllä. Kysyin vain ja ainoastaan siksi että sopimus oli tarkoitus uusia nyt. En halua pakottaa lasta olemaan kanssani jos sitä ei oikeasti tahdo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siötä ettei teillä ole muodostunut lainkaan riittävän äiti lapsi suhde tähän mennessä joten sitä voi olla hankalaa enää saada... Puolisollani kohta 6 v poika ja erosivat lapsen äidin kanssa kun lapsi oli 1 v ja poika jäi äidilleen. Silti isä ollut niin paljon vapaaehtoisesti ekstrana poikansa kanssa että pienestä lähtien poika on tiennyt kuka hänen isänsä on ja kuinka isä on tärkeä ja rakas. On ollut muutama isäpuoli ja toki minä nyt äitipuoli mutta kyllä se äiti ja isä ovat ne jotka pojalle korvaamattomat ja veikkaan että tämä on syntymästä lähtien tehty sidos. Ei tämmöinen henkinen ja fyysinen sidos olisi enää ollut mahdollista 7 vuoden iässä tai ainakaan se ei olisi helppoa... Herää kysymys miten on toimittu tähän astiset 7 vuotta... Valitettavasti tärkeimmät vuodet on jo tuhlattu...
Siis missä saa sellaisen kuvan etten ole ollut läsnä? Enhän minä missään kadoksissa ole ollut ja nyt yhtäkkiä tullut vaatimaan yhteishuoltajuutta. Näämme lapsen kanssa joka viikko. Äitienpäivät, joulut, koulujutuissa jne. Puhumme puhelimessa jne. Ap
No siitä esimerkiksi ettei lapsi viihdy luonasi. Meillä isän poika laskee öitä isä viikonloppuihin koska suhde on niin tärkeä ja tiivis vaikka asumme kaukana eikä täällä ole kavereita tai muuta ihmeellistä. Pojalle riittää että saa olla isänsä kanssa eikä tästä luopuisi mistään hinnasta.
Ehkä tässä keississä ei niinkään ole kysy siitä, että AP ei olisi ollut lapselle läsnä, vaan siitä, että hänen ja laspen isän välit ovat ilmeisesti melko huonot, mikä nyt heijastuu lapsen käytökseen. Hehän eivät edes tapaa tai ole puheväleissä. Vaikka isäkin pyrkisi olemaan puhumatta pahaa AP.sta ja tulevasta muutoksesta (emme tosin tiedä, onko näin), kyllä tarkkaavainen 7-vuotias huomaa nihkeyden jo aika pienistä vihjeistäkin ja osoittaa nyt uskollisuutta lähivanhempaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap
Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa
timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.
Lopeta nyt. En ole ottanut tätä raha asiaa puheeksi vaan Lastenvalvojalla on tästä puhuttu, että miten sitten jatkossa elatus menee. Isä edelleen saisi lapsilisän ja muut kulut 50 50. Tienaan hyvin, eikä tässä ole ongelmaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle lapselle muutos on vaikeaa. Se viikonlopuksi kodista lähteminen on vaikeaa, vaikka kyse sitten olisikin toisesta vanhemmasta. Olette eronneet, kun lapsi on ollut tosi pieni – varmasti siitäkin on lapselle jäänyt omat tunnepuolen vaikeutensa.
Kuitenkin kokonaisuuden kannalta on hyvä, että lapsella on kaksi vanhempaa, oli millaiset asuinjärjestelyt tahansa. On vaikea pysyä vanhempana, jos ei koskaan näe lasta. Ja sitä helpompi olla vanhempi, mitä enemmän lasta näkee. Mä kyllä suosittelen, että alatte muuttaa asumisjärjestelyjä siihen suuntaan, että lapsi on sinulla enemmän, vaikka lapsi sitten vastustelisikin. Lapsi ei aina ymmärrä omaa parastaan.
Mitä muuten lapsen isä on mieltä asiasta yleisellä tasolla? Oletteko sellaisissa väleissä, että voitte keskustella? Mietin vain, että millä mielellä lapsi mahtaa puhua sinun luonasi olemisesta hänelle?
Isänsä ei halua tätä laisinkaan. Ei ole koskaan halunnut että olisin lapsen elämässä. Pyytää usein että jätän heidät rauhaan ja on taistellut pitkään tätä yhteishuoltajuutta vastaan. Ap
Kamala tilanne sekä sinulle että lapselle! Todella väärin teitä molempia kohtaan, jos olet oikeasti hyvä ja tasapainoinen äiti. Totuutta me emme voi tietää.
Taistele lapsesta ja oikeudesta olla läsnäoleva äiti! Ei ihme, että lapsi vastustaa, jos isällä on noin jyrkkä suhtautuminen asiaan. Todennäköisesti muutamassa vuodessa lapsen asenne helpottuu ja alkaa luottaa vanhemmuuteesi. Älä puhu pahaa lapselle tämän isästä, vaikka toinen syyllistyisi tähän.
On todellakin kauheaa sinulle! Mutta muista, että hän on vasta 7. Ajatukset muuttuvat tuosta vielä monta kertaa. Kun hän on aikanaan aikuinen, miten hän suhtautuisi siihen että olet antanut periksi? Anna hänen ymmärtää että hän on rakkain asia elämässäsi etkä aio luopua hänestä kokonaan vaikka tulisi mitä! Sinulla on myös äidin oikeus, koska olet ymmärtääkseni hyvä ja huolehdit, lapsi ei kärsi luonasi.
Tässä asiassa olisin luja. En luopuisi. Hänen ajattelunsa tulee muuttumaan ajan kanssa. Joskus hän on vielä kiitollinen kahdesta hyvästä kodista ja tutusta vanhemmasta.
Jos ei mies halullut asua kanssasi, niin miksi 7-vuotiaskaan haluaisi?
Outoja nämä ohjeet, joissa neuvotaan viilennyttämään välejä lapseen entisestään ja tapaamaan suurinpiirtein silloin, kun 7-vuotias sitä itse ehdottaa. Reflektoivatko ihmiset omia katkeria huoltajuuskiistojaan näihin ohjeisiin?
Lähivanhempi on varmasti lapselle läheisempi, MUTTA ei se tarkoita sitä, että lapsen parhaaksi olisi vähentää kanssakäymistä toisen vanhemman kanssa. Lapsi voi ihan hyvin myös testata noilla puheillaan AP:n roolia vanhempana: vaikka minä sanoisin, että en halua olla sinun kanssasi, niin oletko sinä äitinä minulle kuitenkin isän tavoin sellainen turva, joka ei minua hylkää.
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysellä, antaa kuvan että hän on sekä joka tälläiset asiat määrää, mikä on liian suuri taakka 7 vuotiaalle. Kysyt jatkuvasti että eikö ihan oikeasti haua enään koskaan? Ymmärrätkö että tässä voi olla kyseeessä se että lapsi kokee tulleensa hylätyksi sinun puolelta ja haluaa kostaa aiheuttamalla saman hylkäyksen sinulle?
7 vuotias ymmärtää jo paljon, hänelle voi kertoa mikä on ollut elämäntilanna alussa, miten olette yhdessä ajatelleet hänen parastaan ja nyt on aika muutokselle, jossa siirrytään 50/50 ( ja sen pidätte, ja siitä puhutte ja selitätte)
Ensin 7-vuotias on mielestäsi liian pieni, jotta hänen mielipidettään hänen omasta elämästään voisi kysyä, ja seuraavassa kappaleessa aikuinen voikin vuodattaa hänelle oman elämäntilanteensa, kyllä hän ymmärtää.
Ei näin. Vaan just toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:
Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.
En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap
Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa
timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.Lopeta nyt. En ole ottanut tätä raha asiaa puheeksi vaan Lastenvalvojalla on tästä puhuttu, että miten sitten jatkossa elatus menee. Isä edelleen saisi lapsilisän ja muut kulut 50 50. Tienaan hyvin, eikä tässä ole ongelmaa. Ap
Jos tienaat hyvin, ja isälle raha on tärkeä kynnyskysymys, niin ehkä on viisainta pitää tilanne ennallaan.
Varsinkin jos lapsi laskee öitä kotiinpääsyyn, kannattaa suhdetta vahvistaa muuten kuin muuttamalla asuinjärjestelyjä. Hankkikaa vaikka yhteinen harrastus, kuten täällä ehdotettiin. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi taitaa kokea äitipuolensa enemmän äitinä, koska on ollut siellä isän luona niin paljon enemmän, ja kun hän ollut jo nii npienestä pitäen isällä. He ovat perhe ja sinä olet ulkopuolinen... Ikävä juttu, mutta ethän sä sille oikein mitään voi. Älä pakota lasta.
Ikävä juttu, mutta lapsen äitipuoli ei ole lapsen äiti, vaikka kuinka haluaisi leikkiä ydinperhettä AP:n eksän ja AP:n lapsen kanssa. AP on lapsen ainoa oikea äiti, ihan sama, ymmärtääkö 7-vuotias sitä tai ei. AP ja AP:n 7-vuotias lapsi ovat perhe, AP:n eksän uusi naisystävä taas on se ulkopuolinen henkilö, ihan sama, ymmärtääkö hän sekä te vastaavanlaisissa tilanteissa olevat naiset ja miehet sitä tai ette.
AP, siulla ei ole mitään syytä luovuttaa.
Minusta tuossa vaiheessa, kun lapsi haluaa olla isällään mieluummin, häntä tulee kuunnella. Tuo 50/50 systeemi olisi pitänyt toteuttaa jo ajat sitten että toimisi hyvin.
Tässä tilanteessa todellakin fiksuinta jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin.
Toisaalta, ymmärrän sinua ap. Tuntuu varmasti kurjalta kun on ikäänkuin ”varavanhempi” omalle lapselleen.