7-vuotias ei halua asua luonani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi taitaa kokea äitipuolensa enemmän äitinä, koska on ollut siellä isän luona niin paljon enemmän, ja kun hän ollut jo nii npienestä pitäen isällä.  He ovat perhe ja sinä olet ulkopuolinen... Ikävä juttu, mutta ethän sä sille oikein mitään voi. Älä pakota lasta.

Ikävä juttu, mutta lapsen äitipuoli ei ole lapsen äiti, vaikka kuinka haluaisi leikkiä ydinperhettä AP:n eksän ja AP:n lapsen kanssa. AP on lapsen ainoa oikea äiti, ihan sama, ymmärtääkö 7-vuotias sitä tai ei. AP ja AP:n 7-vuotias lapsi ovat perhe, AP:n eksän uusi naisystävä taas on se ulkopuolinen henkilö, ihan sama, ymmärtääkö hän sekä te vastaavanlaisissa tilanteissa olevat naiset ja miehet sitä tai ette.

 AP, siulla ei ole mitään syytä luovuttaa.

Jos me emme ymmärrä eikä edes lapsi ymmärrä, niin sitten oikea äitiys on kyllä todella yksinäistä hommaa. Onko siihen välttämätöntä sotkea sitä ymmärtämätöntä lasta?

Vierailija kirjoitti:

Outoja nämä ohjeet, joissa neuvotaan viilennyttämään välejä lapseen entisestään ja tapaamaan suurinpiirtein silloin, kun 7-vuotias sitä itse ehdottaa. Reflektoivatko ihmiset omia katkeria huoltajuuskiistojaan näihin ohjeisiin?

Lähivanhempi on varmasti lapselle läheisempi, MUTTA ei se tarkoita sitä, että lapsen parhaaksi olisi vähentää kanssakäymistä toisen vanhemman kanssa. Lapsi voi ihan hyvin myös testata noilla puheillaan AP:n roolia vanhempana: vaikka  minä sanoisin, että en halua olla sinun kanssasi, niin oletko sinä äitinä minulle kuitenkin isän tavoin sellainen turva, joka ei minua hylkää.

Niin en tiedä. Lapsi ei kiukuttele tai Itke, eikä myöskään suuttuessaan sano näin. Eli ei ole sellaista ns. uhmaa. Nämä pyynnöt olla isällä toistuu ihan kaikessa, vaikka lapsella olisi kaikki todella hyvin. Nytkin tehtiin kaikkea normaalista poikkeavaa ja silti lapsi ei halunnut olla täällä. Oli kuitenkin hyvällä tuulella ja touhusi sitä ja tätä. Mutta sanoi monta kertaa että isän luona parempi olla ja ihanaa päästä sinne tekemään oikeasti mukavia juttua. Silloin kysyin että eikö oikeasti viihdyt täällä tai halua olla ja totesi että ei. En usko että on testailua, kun en ole mihinkään lähtenyt ja olen ollut lapsen elämässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi taitaa kokea äitipuolensa enemmän äitinä, koska on ollut siellä isän luona niin paljon enemmän, ja kun hän ollut jo nii npienestä pitäen isällä.  He ovat perhe ja sinä olet ulkopuolinen... Ikävä juttu, mutta ethän sä sille oikein mitään voi. Älä pakota lasta.

Ikävä juttu, mutta lapsen äitipuoli ei ole lapsen äiti, vaikka kuinka haluaisi leikkiä ydinperhettä AP:n eksän ja AP:n lapsen kanssa. AP on lapsen ainoa oikea äiti, ihan sama, ymmärtääkö 7-vuotias sitä tai ei. AP ja AP:n 7-vuotias lapsi ovat perhe, AP:n eksän uusi naisystävä taas on se ulkopuolinen henkilö, ihan sama, ymmärtääkö hän sekä te vastaavanlaisissa tilanteissa olevat naiset ja miehet sitä tai ette.

 AP, siulla ei ole mitään syytä luovuttaa.

Jos me emme ymmärrä eikä edes lapsi ymmärrä, niin sitten oikea äitiys on kyllä todella yksinäistä hommaa. Onko siihen välttämätöntä sotkea sitä ymmärtämätöntä lasta?

Eli osui ja upposi. Tosiaan se ymmärtämätön lapsi on AP:n lapsi, ei äitipuolen lapsi. Usein lapset tykkäävät äitipuolistaan enemmän, koska eivät oikean vanhemman tavoin kasvata ja aseta rajoja, vaan ovat kivoja kavereita ja miehelle taas ilmaisia lapsenhoitajia. Se on vähän sellaista, kun sekaantuu mieheen tai naiseen, jolla on pieniä lapsia. Tässä tapauksessa käytettyyn mieheen siis. Yksinäistä hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi taitaa kokea äitipuolensa enemmän äitinä, koska on ollut siellä isän luona niin paljon enemmän, ja kun hän ollut jo nii npienestä pitäen isällä.  He ovat perhe ja sinä olet ulkopuolinen... Ikävä juttu, mutta ethän sä sille oikein mitään voi. Älä pakota lasta.

Ikävä juttu, mutta lapsen äitipuoli ei ole lapsen äiti, vaikka kuinka haluaisi leikkiä ydinperhettä AP:n eksän ja AP:n lapsen kanssa. AP on lapsen ainoa oikea äiti, ihan sama, ymmärtääkö 7-vuotias sitä tai ei. AP ja AP:n 7-vuotias lapsi ovat perhe, AP:n eksän uusi naisystävä taas on se ulkopuolinen henkilö, ihan sama, ymmärtääkö hän sekä te vastaavanlaisissa tilanteissa olevat naiset ja miehet sitä tai ette.

 AP, siulla ei ole mitään syytä luovuttaa.

Jos me emme ymmärrä eikä edes lapsi ymmärrä, niin sitten oikea äitiys on kyllä todella yksinäistä hommaa. Onko siihen välttämätöntä sotkea sitä ymmärtämätöntä lasta?

Eli osui ja upposi. Tosiaan se ymmärtämätön lapsi on AP:n lapsi, ei äitipuolen lapsi. Usein lapset tykkäävät äitipuolistaan enemmän, koska eivät oikean vanhemman tavoin kasvata ja aseta rajoja, vaan ovat kivoja kavereita ja miehelle taas ilmaisia lapsenhoitajia. Se on vähän sellaista, kun sekaantuu mieheen tai naiseen, jolla on pieniä lapsia. Tässä tapauksessa käytettyyn mieheen siis. Yksinäistä hommaa. 

En osaa sanoa, onko äitipuolena tai isäpuolena oleminen yksinäistä hommaa, koska minulla ei ole siitä omaa kokemusta. Tämä tapaus nähdäkseni osoittaa, että vanhemmuus ei ole vain sitä että synnyttää lapsen. Ihmissuhde syntyy arjessa, läsnäolossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja nämä ohjeet, joissa neuvotaan viilennyttämään välejä lapseen entisestään ja tapaamaan suurinpiirtein silloin, kun 7-vuotias sitä itse ehdottaa. Reflektoivatko ihmiset omia katkeria huoltajuuskiistojaan näihin ohjeisiin?

Lähivanhempi on varmasti lapselle läheisempi, MUTTA ei se tarkoita sitä, että lapsen parhaaksi olisi vähentää kanssakäymistä toisen vanhemman kanssa. Lapsi voi ihan hyvin myös testata noilla puheillaan AP:n roolia vanhempana: vaikka  minä sanoisin, että en halua olla sinun kanssasi, niin oletko sinä äitinä minulle kuitenkin isän tavoin sellainen turva, joka ei minua hylkää.

Niin en tiedä. Lapsi ei kiukuttele tai Itke, eikä myöskään suuttuessaan sano näin. Eli ei ole sellaista ns. uhmaa. Nämä pyynnöt olla isällä toistuu ihan kaikessa, vaikka lapsella olisi kaikki todella hyvin. Nytkin tehtiin kaikkea normaalista poikkeavaa ja silti lapsi ei halunnut olla täällä. Oli kuitenkin hyvällä tuulella ja touhusi sitä ja tätä. Mutta sanoi monta kertaa että isän luona parempi olla ja ihanaa päästä sinne tekemään oikeasti mukavia juttua. Silloin kysyin että eikö oikeasti viihdyt täällä tai halua olla ja totesi että ei. En usko että on testailua, kun en ole mihinkään lähtenyt ja olen ollut lapsen elämässä. Ap

Kyllähän se testailu ja uskollisuuden osoittaminen lähinvanhemmalle voi tulla siitäkin, että lapsi tietää, että jonkin muutos on tulossa. Vaikka sinä et ole puhunut asumisjärjestelyistä, niin viesteistäsi sai sen kuvan, ettet välttämättä täysin tiedä, millä tavalla näistä asiosita puhutaan lapsen isän luona. Onko puhuttu suoraankin, että tällainen heidän näkökulmastaan huono järjestely on tulossa vai onko lapsi mahdollisesti kuullut jotain, mitä isä ja äitipuoli eivät välttämättä ole edes trakoittaneet hänen korvilleen.

En todellakaan ainakaan alkaisi vähentämään yhdessäoloa. Vaikea kuvitella, että normaalia arkea säännöllisesti viikoittain läpi elämänsä äitinsä kanssa viettänyt 7-vuotias lapsi yhtäkkiä olisikin sitä mieltä, että ei halua olla ollenkaan äidin kanssa. Eli jostain muusta nyt on kyse kuin siitä, että lapsi ei pidä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt maksat siitä omasta mukavuudesta että viikolla ei lasta ole tarttenut vaivautua hoitamaan.

MIKÄ MUKAVUUS? Oletko lukenut koko ketjun? Luuletko että tämä on ollut se täysi tahtoni? Mikään ei ole hirveämpää kuin olla äiti ja katsoa iltaisin lapsen tyhjää sänkyä. Ja kuulla aina lapsen sanat ettei halua olla kanssani. Se saa minut kyseenalaistamaan koko olemassa oloni. En uskalla ikinä enää hankkia lasta, vaikka kovasti toista toivoisin. En ikinä halua kokea tälläistä enää. Ap

Mikä johti eroon? Varaudu siihen että kun lapsi vielä kasvaa vanhemmaksi niin vielä vähempi se haluaa sinun luokse ja teini-iässä ja aikuisena se ei halua olla sinun kanssa missään tekemisissä.

Tekisin sinuna sen sopimuksen 50/50. Voithan sitten vähitellen lisätä sitä aikaa sun luona, vaikka hitaammassa tahdissa, jos tuntuu, että niin on lapselle parempi. Tai vaikka sitten tehdä niin, että loppujen lopuksi lapsi on sun luona vaikka 30-40% ajasta.

Jos sopimusta on ollut vaikea saada aikaan, niin kannattaa nyt tehdä se vaan. Jos teille tulee vaikka riitaa myöhemmin, niin on hyvä olla sopimus taustalla. Käytännössähän voitte sitten sopia asiat eri tavalla kuin sopimuksessa.

Ei 7 vuotiaan pitäisi puhua tuollaista ettei halua olla äidillään... Onkohan isän perheessä alettu puhumaan lapsen kuulen tai kenties lapselle että "joutuu" äidilleen jatkossa enemmän... Tai jollain tavalla kyselty ja pakotettu valitsemaan missä haluaisi olla...?? Toki tuokin kuulostaa hassulta että lapsi on kaikki viikonloput äidillään. Olisi vaati tärkeää ha kivaa että voisi välillä esim joka toinen viikonloppu olla myös isällään. Näin saisi viettää myös pääkodissaan arjen lisäksi vapaa aikaa ja viikonloppuja. Siellähän ne koulukaverit ym ovat myös lähempänä, omat tärkeimmät tavarat ja lelut. Joka toinen viikko to-ma äidillä olisi toimivampi systeemi lapsen kannalta eikä tulisi ehkä tuollaista vastustusta siitä ettei saa ikinä viettää viikonloppuja pääkodissaan. Hurjaa jos ajattelisi itse olevansa pakotettu tuollaiseen ettei saisi käyttää omaa huonettaan ja kotiaan kuin arkipäivisin.

Minulla samantyyppinen tilanne ja syykin miksi lapset jäivät isälleen vähän samantyyppinen eli isänsä halusi palata yhteen entisen puolisonsa kanssa, jonka kanssa hänellä oli lapsi. Lisäksi minulla oli pienempi asunto ja miehellä taas entisensä kanssa omakotitalo joten lapset muuttivat isälleen jo pienenä. Kouluun mennessäänkään eivät vielä olleet valmiita kovin pitkiin tapaamisiin tai yöpymään luonani mutta sitten n. kymmenen ikäisenä tapahtui muutos ja haluavatkin nyt vaihtaa minun luokseni asumaan kun sisarus siitä isänsä edellisestä suhteesta on lähtemässä opiskelemaan. Älä Ap yritä liikaa kun olet lapsen kanssa vaan tee jotain rentoa lenkkeilyä, tv:n katselua, juttelua, lauleskelua, ruuanlaittoa, suukottelua ja muista halia aina kun näette ja eroatte niin kyllä lapsi sinutkin hyväksyy. Vieraannuttaminen tietysti isän tai isän mahdollisen uuden puolison puolelta mahdollista. Meilläkin oli vähän tätä sen entisen puolison taholta. Halusi minut pois elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:

Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.

En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap

Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa

timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.

En tunne tarkasti elatusmaksukäyntäntöä, mutta eikö siitä lapsesta tule lisää kuluja vanhemmalle sen mukaan, mitä enemmän asuu tämän luona? Eli eikö 50/50 systeemin vaatiminen pelkästään elareista pääsyn vuoksi ole vähän plusmiinus nolla?

Lapsesta on ruoan ja asumisen lisäksi suurimmat kulut harrastuksista, vakuutuksista, puhelinlaskuista, vaate ja tavara hankinnoista esim pyörä, puhelin, tietokone, laskettelusukset, etc. Jos äiti ja isä eivät nytkään puhu keskenään lapsen asioista mitään eli eivät kykene kommunikointiin ja sopimisiin niin jokaisesta hankinnasta ja laskun maksusta sopiminen on utopiaa. Parempi että toinen huolehtii näistä kaikista ja toinen kuittaa oman osuutensa riittävällä elatusmaksulla.

Yleensä se kuka haluaa elarit nollaan ei ole osallistunut näihin hankintoihin ja laskujen maksuihin eikä ymmärrä että oikeasti puolet niistä on paljon enemmän kuin se elatusmaksu.

Lapsen koti ja arki on isän luona. Kunnioita sitä. Ilman muuta voit tavata lastasi jatkossakin viikonloppuisin tai silloin tällöin, miten vaan sovitte. Mutta älä pakota lasta mihinkään 50-50 asumiseen!

Jokaisella lapsella on oikeus omaan kotiin.

Ajattele miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit asumaan vuoroviikot eri kodissa?

Vierailija kirjoitti:

Ei 7 vuotiaan pitäisi puhua tuollaista ettei halua olla äidillään... Onkohan isän perheessä alettu puhumaan lapsen kuulen tai kenties lapselle että "joutuu" äidilleen jatkossa enemmän... Tai jollain tavalla kyselty ja pakotettu valitsemaan missä haluaisi olla...?? Toki tuokin kuulostaa hassulta että lapsi on kaikki viikonloput äidillään. Olisi vaati tärkeää ha kivaa että voisi välillä esim joka toinen viikonloppu olla myös isällään. Näin saisi viettää myös pääkodissaan arjen lisäksi vapaa aikaa ja viikonloppuja. Siellähän ne koulukaverit ym ovat myös lähempänä, omat tärkeimmät tavarat ja lelut. Joka toinen viikko to-ma äidillä olisi toimivampi systeemi lapsen kannalta eikä tulisi ehkä tuollaista vastustusta siitä ettei saa ikinä viettää viikonloppuja pääkodissaan. Hurjaa jos ajattelisi itse olevansa pakotettu tuollaiseen ettei saisi käyttää omaa huonettaan ja kotiaan kuin arkipäivisin.

Siis ei ole ollut joka viikonloppu täällä. En ole koskaan halunnut että lapsella ei olisi kotia. Siksi ns. Luovuin päähuoltajuudesta, ettei lapsen travitsiis olla öitä päiväkodissa. Olen yrittänyt tehdä kaikki päätöksen lapsen edun mukaisesti. Siksi esim tämä hidas siirtyminen ja hidas muutos. Mutta ei. Lapsi ei siedä olla täällä yhtään. Ap

En lukenut kuin aloituksen.

Onko teillä uudet puolisot. On mahdollista, että lapsen isällä on uusi puoliso ja lapsi pelkää menettävänsä isänsä tuolle. Ja se on realistista. Melko usein uudet puolisot eivät tykkää siitä, että kaupassa tulee joku vanhan liiton lapsi mukana.

50/50 asuminen ei oikeastaan ole lapselle millään tavalla hyväksi. Tapaamisia voisi yrittää lisätä kyllä, mutta niin, että lapsella olisi edelleen yksi koti, missä viettää suurimman osan ajasta.

Mutta muuten. Yrittäisin selvittää lapselta kysymällä, että mitkä on niitä oikeasti kivoja juttuja, ja mahdollisuuksien mukaan lisätä niitä omaan kotiinikin. Samalla yrittäisin kysellä, ettei kai isä yritä manipuloida lasta (vahingossa tai tahalleen) eli puhuuko isä itse äidistä negatiiviseen sävyyn.

Kaffepulla kirjoitti:

Lapsen koti ja arki on isän luona. Kunnioita sitä. Ilman muuta voit tavata lastasi jatkossakin viikonloppuisin tai silloin tällöin, miten vaan sovitte. Mutta älä pakota lasta mihinkään 50-50 asumiseen!

Jokaisella lapsella on oikeus omaan kotiin.

Ajattele miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit asumaan vuoroviikot eri kodissa?

Tässä kohdin en tuollaista neuvoa antaisi. Selkeästi lapsi on manipuloinnin uhri ja ei ole omaa tahtoa ilmaissut. Lapselle pitää nyt vaan sanoa, että äiti on onnellinen kun on hänen luona ja äiti rakastaa paljon. asumisjärjestelyt hoidatte miehen kanssa, ei kysytä lapsen mielipidettä.  Älä anna lasta pois! 

Miksi lapsi ei viihdy luonasi? Onko se vain kyläpaikka jossa nukkuu sohvalla vai onko hänelle koitettu tehdä kotia jossa oma huone tai vastaava?

Mitä ihmettelemistä siinä on? Jos lapsi on ollut pääsääntöisesti isällään ja äidillä satunnaisesti vkl, niin on tietysti kiintynyt isäänsä. Lapsella ei ole siis kiintymissuhdetta äitiin. Mikä tässä on ihmeellistä?

Muutos on tuon ikäiselle vaikeaa ja voi jopa pelottaa. Jälkiviisautta tämä on, mutta sanoisin silti, ettei sinun olisi koskaan pitänyt antaa lapsen jäädä asumaan isän luokse vaan vaatia lapsi itsellesi, olisit opiskelut ja työt joutunut järjestämään uudelleen tietysti. Näitä on nimittäin vaikea muuttaa ilman kovaa kipuilua ja käytännössä maksat nyt varsin loogista hintaa aiemmasta päätöksestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja äitipuoli itse kirjoitti:

Jos lapsi on tottunut jo että hänen kotinsa on isällään niin miksi sitä pitää väkisin muuttaa vain aikuisten halusta? Etenkin kun aikuisten haluun näyttää liittyvän enemmän tai vähemmän jopa raha kun elatusmaksu ovat tässäkin tulleet useasti puheeksi. Pitäkää tilanne kuten nyt ja huolehtikaa ettei kumpikaan etenkään isä puhu sinusta pahaa tai vahingoita teidän suhdetta. Sitten lähdet lujittamaan sinun ja lapsen keskinäistä suhdetta vapaaehtoisesti mm viemällä harrastuksiin myös viikolla. Ottamalla lapselle jonkun yhteisen harrastuksen sinun kanssasi tai harrastuksen josta sinä vastaat. Kun saatte lujitettu suhdettanne salakavalasti saa lapsi myös toisen yhtä turvallisen ja tärkeän kodin ja aikuisen: Äidin itselleen. Nyt olette järjetyillänne jo vieraannuttaneet lasta huomaamatta omasta äidistään ja pakotettuna tilanteen korjaaminen voi olla tuhoisaa.

En tiedä mitä isä puhuu minusta koska emme nää ikinä. Emme puhu edes puhelimessa. Näämme Lastenvalvojan luona tai lähetämme viestejä. Joten lapsi ei ainakaan minun kautta tiedä riidoista. Ja raha ei ole minulle ongelma vaan isälle. Miksi se pitää nyt tähän repiä. Ihan normaalia että toinen maksaa elatusta. Mutta kun kyse oli siitä että lapsi on 5050 niin isälle oli vaikea paikka luopua siitä että maksu loppuu sinne suuntaan. Ap

Tuntuu vain että itselläsikin on tässä osin raha kysymys. Jos ottaisit lapsen 50 50 niin ajattelet ja tuot esiin että pääsisit elatusmaksusta... Vetoat tyhjään sänkyyn ja kaipuuseesi vaikka lapsen elämä ja tahto on olla isällä. Anteeksi mutta tämä kuulostaa samalta kuin itsellä exäni kanssa. Kun erosimme niin 10 ja 8 v lapset jätettiin ihmettelemättä minulle. Sinkkuelämä, vapaus ja helpompi arki ja oman elämän järjestely eivät mahdollistaneet lasten arjen hoitamista vaan se jäi minulle. Kun elämä 3 vuoden päästy olikin saatu sellaiseen kuntoon että lapset siihen sopivatkin niin alkoi 50 50 vaa

timinen ei aidon halun vaan elatusmaksusta pääsemisen vuoksi. Jos olisi halunnut olla lasten arjessa läsnä niin olisi hoitanut harrastuksia yms vapaa ehtoisesti aiemminkin mutta ei mitään. Lapsille oli täällä tehty hyvä arki joten ei sitä ole oikeutta tulla sekoittamaan enää siinä vaiheessa kun itselle taas sopii... Jos ette nytkään keskustele edes tuon vertaa niin on helpompaa että isä hoitaa hankinnat jatkossakin. Jos lapsi tulisi käymään enemmän sinun luona ei elatusmaksu tarvitse ainakaan ensimmäisenä muuttaa mihinkään.

En tunne tarkasti elatusmaksukäyntäntöä, mutta eikö siitä lapsesta tule lisää kuluja vanhemmalle sen mukaan, mitä enemmän asuu tämän luona? Eli eikö 50/50 systeemin vaatiminen pelkästään elareista pääsyn vuoksi ole vähän plusmiinus nolla?

Lapsesta on ruoan ja asumisen lisäksi suurimmat kulut harrastuksista, vakuutuksista, puhelinlaskuista, vaate ja tavara hankinnoista esim pyörä, puhelin, tietokone, laskettelusukset, etc. Jos äiti ja isä eivät nytkään puhu keskenään lapsen asioista mitään eli eivät kykene kommunikointiin ja sopimisiin niin jokaisesta hankinnasta ja laskun maksusta sopiminen on utopiaa. Parempi että toinen huolehtii näistä kaikista ja toinen kuittaa oman osuutensa riittävällä elatusmaksulla.

Voi olla näin, mutta lähinnä nyt pohdin tuolla kommentilla sitä, että onko kovin loogista olettaa, että 50/50 systeemin vaatimisen takana on taloudellinen motiivi. Siis tapauksissa, jossa se elatusavun maksaja on ihan normaalilla järjellä varustettu henkilö, joka huolehtii lapsen tarpesita silloin, kun lapsi on hänen luonaan.