Lue keskustelun säännöt.
Olen syrjäytynyt kaikesta, ja juurisyy on se että en koskaan saanut tyttöystävää
13.12.2020 |
Vuosia jaksoin toivoa parasta ja olin mukana yhteiskunnassa. Koulussa oli aina ysin keskiarvo, ja kuuluin luokkani parhaimpiin. Tietty olin sellainen "ujo hikari" alaluokilla, mutta se karisi pois teini-iässä kun kasvoin ja kypsyin.
Muistan 13-vuotiaasta asti omanneeni ajatuksia ja haaveita siitä omasta tyttöystävästä...Kyllä se optimismi kantaa melko pitkälle, mutta jossakin kohtaa on silläkin rajansa.
24-vuotiaana aloin jo hieman huolestua, kun olin ollut mukana niin monessa elämässäni, mutta silti en ollut kohdannut sellaista naista jonka kanssa olisi ollut molemminpuolista kipinää suhteeseen asti.
Kyllä siinä vielä meni useita vuosia pää pystyssä ja tietysti hakeuduin paikkoihin jossa sen kumppanin voisi kohdata.
varmaan 28-vuotiaana aloin hiljalleen masentua tämän asian takia, kun ihmiset ympärilläni löysivät aina uuden suhteen edellisen päätyttyä, saivat lapsia, menivät naimisiin, jne...
Nykyään olen 34-vuotias, ja täysin kaikesta syrjäytynyt sekä pahasti kyynistynyt tapaus. Tämä korona-aika sopii hyvin minulle, koska voin edes leikkiä olevani normaali kun monet muutkin ovat täysin eristyksissä kotonaan.
Ei ole työelämäkään enää vuosiin kutsunut, kun tuntuu vain niin turhalta.
Arvostaisin myös jos tähän ketjuun ei tulisi niitä "Etkö saanut naista kun et käynyt parturissa ja suihkussa?" -itsestäänselvyyksiä
Kommentit (140)
Itsehän olen syrjäytynyt koska ei ole kavereita ja muutenkin olen sekopäinen friikki outolintu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhdenkään naisen vika tämä syrjäytymisesi. Toisen ihmisen varaan ei kannata omaa onneaan laskea eikä parisuhde aina tuo sitä toivottua onnellisuutta elämään. Jokainen täällä on oman onnensa seppä. Senkun vetäydyt yksiksesi kotiisi ja katkeroidu rauhassa(Kenelle katkeroidut? maailmalle? naisille?) siitä, että he eivät tehneet sinua onnelliseksi niinkuin halusit?) tai sitten voisit alkaa katsomaan maailmaa eri perspektiivistä ja keskittää ajatuksesi muihin kauniisiin ja tärkeisiin asioihin. Sitä paitsi minusta olisi ahdistavaa olla ihmisen kanssa, jolle minä olisin hänen ainoa elämän sisältö.
Miesvihaaja näköjään ehti paikalle taas ennen minua, vaikka palstalla paljon aikaa vietänkin.
Miten ihmeessä ap muka syyllisti naisia?? Avaisitko hieman?
Ei ole juurisyy, vaan tekosyy.
Maailma on täynnä ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut tyttö- tai poikaystävää, ja ovat olleet töissä koko ikänsä.
Itsesäälissä vellominen ei ole syy, vaan sairaus. Mutta ei kelakorvattava sairaus.
Luuletko ap. että valkoinen naisritari tulee hakemaan sinut kotiovelta, jos tarpeeksi itket asiaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei se syrjäytyminen kyllä siitä tyttöystävän puutteesta johdu. ei minunkaan poikaystävällä ole tullut yhtään sen enempää kavereita minun myötäni, ei voi laittaa toisen ihmisen varaan näitä juttuja.
Juurisyy on, että koet tarvitsevasi tyttöystävän (todennäköisesti sinulla on myös naiivit käsitykset siitä, mitä seurustelu/parisuhde oikeasti käytännössä on) ja sinulla on ollut huonoa onnea.
Kerropa rehellisesti, ap, jos sinulla olisi tyttöystävä, hyvä työpaikka ja kaikenlaista menestystä elämässä, niin sanoisitko silloin, että tämä kaikki on tyttöystäväni ansiota?
Vai onko niin, että positiiviset asiat ovat oman toimintasi ja päätöstesi seurausta, mutta negatiiviset asiat tuntuu helpommalta ulkoistaa jollekulle muulle, oli se sitten tyttöystävä x (joka ei ole löytänyt tietään elämääsi) tai yhteiskunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämästä tipahtaminen se syrjäyttää. Onneksi pääsin hyvään työhön, jossa on mahtavia ihmisiä. Se, että olen päässyt tänne asti elämässäni yksin, on tehnyt minusta vahvan.
Ekana etit sen työpaikan. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Tämä tais nyt kuitenkin olla se "Käy parturissa ja suihkussa" -vastaus, mutta en osaa muuta neuvoa antaa. Toivottavasti löydät vielä kantavan voiman elämässäsi.
Olen ollut suurimman ajan täysi-ikäisyydestäni ns. "normaali" ja työelämässä mukana.
Nyt en ole, mutta kyllä se naisettomuus minun kohdallani oli jostakin muusta kiinni.
ap
Toivottavasti tekstini ei antanut mitenkään hyökkäävää kuvaa - se ei ollut todellakaan tarkoitukseni. Toki se "vika" on aika varmasti muualla kuin työttömyydessä. Olenhan minäkin ollut työelämässä kiinni lähes koko ikäni ja silti ei tärppää. Mutta sitä motivaatiota pitää löytää muilla tavoin ja luoda siitä vakaa pohja elämälleen. Nainen voi olla sitten plussaa siihen päälle.
En tiedä, ehkä tällä tavalla etenemiseen tarvitsee omaksua jonkinlainen soturimentaliteetti. Olen aika huono tuomaan ajatukseni esiin näppäimistön kautta. Oletko muuten koittanut meditoimista?
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi mies suomessa tulee jäämään yksin, koska enää ei ole sotia ja poikia syntyy noin 5-6% enemmän kuin tyttöjä...Lisäksi Maahan tulee vuosittain tuhansia, lähinnä nuoria miehiä jotka entisestään vääristävät sukupuolijakaumaa.
Meillä onkin tällä hetkellä noin 70 000 miestä enemmän kuin naista ikäluokassa 20-39 (Joka on otollisinta aikaa pariutumiselle ja perheen perustamiselle)
Ikävä tilanne ap:lle ja tähän lainaamaani viitaten tilanne näyttää olevan nykyisin samanlainen mutta toisinpäin kuin sotavuosien jälkeen.
Varmaan lähes jokaisesta suvusta löytyi viime vuosituhannen toisella puoliskolla se vanhapiikanainen: oman äidin tai mummin sisko joka eli yksin elämäänsä, lähellä sukua mutta yksin. Vahvaksi naisiksi näitä kutsuttiin, itsenäisiksi ja määrätietoisiksi moderneiksi naisiksi. Ajatuksena että ovat nimenomaisesti halunneet elää sinkkunaisen elämän.
Paljoakaan ei aikoinaan puhuttu siitä kipeästä todellisuudesta että nämä naiset olivat jääneet yksin, ilman avioliittoa ja miestä, siksi että sodassa kaatui niin paljon ikäluokan miehiä ettei osalle naisista yksinkertaisesti löytynyt omaa miestä. Naisia oli paljon enemmän kuin miehiä. Toki muutamat naisista oikeasti halusivat olla yksin mutta suurimmalle osalle naimattomuus oli pakon sanelemaa. Mistä löydät miehen kun miehiä ei vaan ole tarpeeksi?
Kipeä asia aivan kuten ap:n tilanne nyt. Jos naisia ei vaan ole yhtä paljon kuin miehiä niin pakosti jotkut jäävät yksin. Ratkaisua minulla ei ole tähän tarjota mutta lähetän tsempit ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurisyy on, että koet tarvitsevasi tyttöystävän (todennäköisesti sinulla on myös naiivit käsitykset siitä, mitä seurustelu/parisuhde oikeasti käytännössä on) ja sinulla on ollut huonoa onnea.
Kerropa rehellisesti, ap, jos sinulla olisi tyttöystävä, hyvä työpaikka ja kaikenlaista menestystä elämässä, niin sanoisitko silloin, että tämä kaikki on tyttöystäväni ansiota?
Vai onko niin, että positiiviset asiat ovat oman toimintasi ja päätöstesi seurausta, mutta negatiiviset asiat tuntuu helpommalta ulkoistaa jollekulle muulle, oli se sitten tyttöystävä x (joka ei ole löytänyt tietään elämääsi) tai yhteiskunta?
Toi on kyllä niin totta ja just tota tarkoitin peiliin katsomisella. Oman menestyksen näkee helpommin itsensä saavuttamana ja omat epäonnistumiset muissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko ap. että valkoinen naisritari tulee hakemaan sinut kotiovelta, jos tarpeeksi itket asiaasi?
En luule.
Olen hyväksynyt sen asian että en tule naista koskaan saamaan, mutta samalla se asia masentaa sekä syrjäyttää...Elämästä katoaa tietty hohto ja merkityksellisyys.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhdenkään naisen vika tämä syrjäytymisesi. Toisen ihmisen varaan ei kannata omaa onneaan laskea eikä parisuhde aina tuo sitä toivottua onnellisuutta elämään. Jokainen täällä on oman onnensa seppä. Senkun vetäydyt yksiksesi kotiisi ja katkeroidu rauhassa(Kenelle katkeroidut? maailmalle? naisille?) siitä, että he eivät tehneet sinua onnelliseksi niinkuin halusit?) tai sitten voisit alkaa katsomaan maailmaa eri perspektiivistä ja keskittää ajatuksesi muihin kauniisiin ja tärkeisiin asioihin. Sitä paitsi minusta olisi ahdistavaa olla ihmisen kanssa, jolle minä olisin hänen ainoa elämän sisältö.
Kyllä. En haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka edellyttää että onni löytyy kun parisuhde löytyy. Huhu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo
Mikä tästä sinun mielestäsi tekee provon?
ap
Se, että syyttelet naisia työttömyydestäsi ja sosiaalisten taitojen puutteestasi. Itsehän sinä olet nuo aiheuttanut, eikä kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan korvaan särähtää tapa ajatella, että tyttöystävä ”saadaan”. Siis keltä sellainen saadaan? Yhteiskunnalta? Jumalalta? Kollektiivisesti kaikilta naisilta, jotka jotenkin päättäisivät ketkä miehistä ”saavat” jonkun naisista omakseen?
”Saada” kuulostaa nimenomaan omaisuuden hankkimiselta, ja siltä, että koet oikeutenasi olevan nainen ja väärytenä sen etten kuitenkaan ”saanut” sellaista.
Yleensä puhutaan kumppanin löytämisestä. Aloituksesi tosiaan kuulostaa siltä että olet pyörinyt paikoissa sillä ajatuksella että näin ”saadaan” tyttöystävä.
Eivät kaverisi ole naista saaneet, vaan jollain tapaa löytäneet. En ole ikinä itse naisena ajatellut, että vaikka kumppanin löytäminen on haastavaa, minun silti kuuluisi ”saada” sellainen.
Jos joku löytyy, niin löytyy. Mieluiten sellainen jolla on elämässään muutakin kuin naisen puute. Nykyään kumppanin löytäminen on monelle vaikeaa, yksinasujiakin on paljon. Yhteiskunta olisi aika pulassa jos kaikki kumppanittomat vaipuisivat kyyniseen passiivisuuteen. Ja sittenpä se parien muodostuminen vähenisi entisestään.
N32
Itse olen nelikymppinen nainen ja sain ekan poikaystävän vasta lähes kolmekymppisenä. En ollut koskaan mikään suosittu tyttö ja olin myös ujo. Mutta parisuhde olikin ikävä kokemus ja olenkin sen jälkeen ollut yksin ja keskittynyt vain työntekoon.
Ei parisuhde ole aina ihana asia, moni on masentunut siksi että heillä on ollut parisuhde ja siitä on jäänyt traumoja. Älä nosta sitä kumppanin löytymistä jalustalle ja tee siitä tekosyytä pistää koko elämä ranttaliksi.
Yksin eläminen ei ole herkkua, mutta sekin on sata kertaa parempaa kuin olla huonossa parisuhteessa. Tosin huonossa suhteessa on se hyvä puoli, että sen jälkeen osaa arvostaa eri tavalla sitä että SAA olla yksin. En ole luovuttanut täysin vieläkään, mutta varautunut kyllä siihen, että tulen viettämään loppuelämäni yksin.
Juurisyy on, että olet narsismiin taipuvainen. Kuvittelet itsesi muita vähän paremmaksi ihmiseksi ja vika on aina muissa, kun et itse onnistu. Jos et ole tyytyväinen elämääsi ilman naista, elämänhallintasi ei ole kunnossa. Et voi syyttää omista itseaiheutetuista ongelmistasi toisia.
Täysin samaa mieltä kuin edellinen. Itsellä takana kaksi aika kamalaa kahden vuoden suhdetta. En kaipaa suhdetta juuri nyt ollenkaan.
Kiinnostun ihmisistä jotka löytävät elämästä merkityksellisyyytä ja jopa hohtoa muullakin tavalla kuin parisuhteen myötä.
Kokemattomana et ehkä tiedä, mutta parisuhteet ummehtuvat ja menettävät hohtonsa alkuihastumisen jäljeen, ja arki astuu kehiin. Sinulla oli sama ahdistuneisuus merkityksettömyydestä edessäsi jälleen.
N32
Vierailija kirjoitti:
Mitä, ap, tällä avauksellasi haet ja haluat? Et tosiaan kysy mitään, mutta jotain ilmiselvästi kaipaat, mitä?
Ehkä tämä on hänen toimintalogiikkansa elämässä muutenkin. Järkkää itsensä paikalle, osoittaakseen että tässä on nyt avuntarvitsija. Muttei saa tehtyä mitään sen enempää, hänhän on pääsylippunsa maksanut ja mennyt paikalleen odottamaan, että elämä alkaa.
Haloo ap, sinun elämässäsi olet näyttämöllä itse, et katsomossa. Suu auki ja puhetta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo
Mikä tästä sinun mielestäsi tekee provon?
ap
Se, että syyttelet naisia työttömyydestäsi ja sosiaalisten taitojen puutteestasi. Itsehän sinä olet nuo aiheuttanut, eikä kukaan muu.
En vieläkään ymmärrä että miten syyttelin muita?
ap
Et vaan voi syyttää naisia syrjäytymisestäsi. Olet tehnyt sen aivan itse. Joskus peiliin katsominen voi sattua todella paljon mutta se kannattaa. Alat nähdä subjektiivisemmin omia heikkouksia, jolloin voit myös alkaa niitä korjailemaan. Naiset pitävät yleisesti miehistä, jotka seisovat omilla jaloillaan, tekevät työtä, josta nauttii ja harrastaa itselle mieluisia asioita. Ne asiat pitävät ihmisen elämässä kiinni. Väitän, että harva nainen haluaa ripustautuvaa miestä, jonka ainoa tavoite elämässä on saada nainen. Joten ala tavoittelemaan elämässäsi itsellesi arvokkaita asioita, missä harrastuksessa haluaisit menestyä? Tähtää siinä korkealle ja pian huomaat, että joku saattaa kiinnostua sinusta.