Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Tuttava ostaa vähistä rahoistaan lahjat joka ainoalle tutulleen ja puolitutulleen, lahjat ovat aina joulukoristeita.

Minäkin tulen taas jouluaattona avaamaan paketin, jossa on joku joulukoriste.

Varmaan ihan hellyyttävää, ainakin hänen omasta mielestään. Itseäni alkanut suoraansanoen pänniä. :D

Olen toi kommentoija 202, sanon vielä ihan suoraan, että joulukoristeet ei kuulu lahjoiksi, vaan ne on sitä varten että niillä jo ennen jouluaattoa koristellaan kotia, ei sitä varten että niitä aattoiiltana avataan paketeista.

Korkeintaan pikkujoululahjaksi sopisi joulukoriste.

Ja en tosiaan sano tätä sillä, että odottaisin parempaa lahjaa, en tarvitsisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ryyppääminen.

Meillä ei ole koskaan edes lapsuudenkodissani otettu jouluisin alkoholia lainkaan vaan se on aina ollut lasten juhla tai ennemmin aikuistenkin juhlana harras tilaisuus (vaikka ei olla edes uskovaisia).

Jep. Tuntui pahalta kun päihdeongelmainen nuori ystäväni sanoi kun kysyin mitäs jouluna?vastaus oli "en tiedä, ehkä meen porukoille juomaan, on ne pyytänyt mut en tiedä kun aina tulee jotain tappelua niin ehkä douppaan kotona yksin ja kuuntelen musaa" . Yleensä mennään syömään mutta hän oli menossa juomaan :( Noh, ei munkaan joulu kauhean valoisalta näytä kun sisko on perheineen muualla, äiti miehensä kanssa eri kaupungissa, isä ulkomailla ja kaverit vanhemmillaan. On mulla sentään jouluseurana neljä kissaa ja kani mutta kyllä olen itkenyt monta kertaa kun kaikki laittaa hienot koristeet ja valot joka paikkaan ja joka paikassa hehkutetaan joulua ja tulee tosi yksinäinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Meilläkin oli makaronilaatikkoa jouluna, ilman jauhelihaa tietenkin. Lisäksi äiti teki herkullista maksalaatikkoa , joka ei etäisestikään muistuta kaupan valmislaatikoita, tätä koiramme suurta herkkua. Lanttu- ja porkkanalaatikoita oli myös tarjolla. Sen sijaan perunalaatikkoon tutustuin vasta aikuisena, kun avioliiton myötä tutustun hämäläisen joulupöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Ah, klassikko, makaronilaatikkoa joulupöydässä. Naapurissasi syödään luultavasti jouluna sitä lihatonta versiota, mikä on perinteinen pitopöydän lisuke.

Oikeastaan se ei ole makaronilaatikkoa, vaan löysää putkimakaronia vuokaan tehtyä "vällinkiä".

Meillä syötiin aina pitkän kaavan kautta; ensin lipeäkalaa valkokastikkeella ja maustepippurilla

Sitten vasta alkupalat ja muut sörsselit.

Vietiin yks joulu kinkku Ruotsiin ja ne oli ihan hoomoilasina, että sikako tässä on tapettu! Röh röh!

Ruotsin joulupöydässä on lihapullia ja Janssonin kiusausta.

Itse paistan blinejä + mätiherkkuja. Jos joku ei tykkää, niin voi laittaa vaikka sienisalaattia.

Kylmäsavustettu poronpaisti on ihan must! Sen kaveriksi sopii Waldorfin-tai sienisalaatti.

Ihan miten vain kullekin passaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.

Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.

Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.

Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.

Meidän perheen jouluissa taas ei koskaan syöty mitään luumujuttuja tai piparirahkoja, vaan aina oli marjajäädykkeitä (vadelma, puolukka, mansikka) tai suklaata. Itse tykkään raikkaaammasta jälkkäristä kun itse ateria on niin tuhtia. Miehen perheen myötä vasta tutustuin näihin luumujuttuihin, mutta onneksi mies tykkää itse raikkaammista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tautiaikana on hyvä vedota tilanteeseen ja jättää rasittavat sukulaisvierailut pois.

Tämä! Olen tässä mielessä kiitollinen koronalle. Helpottaa meidän kaikkien miniöiden " Operaatio miehen ja anopin välisen napanuoran katkaisu " onnistumista huomattavasti.

Ihanaa! Eka joulu 30 vuoteen, että käly ja anopin kanttura vääntää itsensä kiukuttelemaan meille!

Pari joulua sitten ohjeistin heitä, että jos haluavat tulla meille jouluna, niin riidelkää riitanne ennen tuloa.

Meillä ei känistä istumapaikoista, ne on tarkoituksella teille valittu, eli tarpeeksi kaukana äidistäni, jolla liskon kieli. Meinasi taas tulla kähinä. Anoppi briljeeraa peililaseilla (ööh, heh!) ja äitini aloitti taas riidan: luutetkos olevasi joku pelikorttien lentäjän tytär? Sun faija oli vain pankkiirisutki ja sä olet samaa luuta. Feikki akka. Alkolla ei ollut osuutta asiaan, kunhan nyt vähän ojennettiin akkaa kun kyrsi.

Joopa joo, ihan kiva ettei tarvi tänä jouluna olla erotuomarina :D

annäköinen.

Joulunviettotapoja on monenmoisia

joku tahtoo vain pyhien yli koisia

toinen kokkaa ja siivoa

hiki päässä

kolmas juoksee haudoilla

varpaat jäässä.

Jonkun pöydässä pötköttää

kokonainen possu,

toisen aterian kruunaa

jäinen kossu.

Kolmas hartaana virsiä veisaa

-kenenkään tapoja jouluna

tuomita ei saa.

Joulun sanoma on kuitenkin

tärkeä ;

'ole hyvä toisille',

siinä on järkeä,

unohda ilkeys ja jutut pahat

joulu ravitsee

ihmisen sielut ja mahat.

Anna niille joilla on vain 

vähän

se tuo itsellesikin mielen

hyvän koronajouluun tähän.

Jou!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.

Meillä tehdään vain niitä jouluruokia josta pidetään ja herkutellaan erilaisilla kaloilla ja lähinnä kylmäpaloilla. Jouluaattona syödään nätisti katetusta pöydästä, joulupäivänä kuka milloinkin kun sattuu nälkä olemaan ja tapanina on sitten sen pizzan vuoro.

Sulla on hyvä asenne!

Vietän tämän joulun yksin ja teen alkuruuaksi sinihomejuusto-valkosipulietanat.

Pääruuaksi kobe-härästä pippuripihvi

Jälkkäriksi Irish coffee Jamesonista

Kukin tyylillään, tää on mun.

Puolisoni perheellä on perinteenä pakata lahjat niille kuulumattomiin pakkauksiin ja kääriä ne sitten lahjakääreisiin. Tapa on täysin leikkimielinen eikä sellainen, että "pakkasinpa leikkiautoja Iphone-laatikkoon perheen pienimmille hehheh". Pakkaukset voivat olla mitä vaan vanhoista muro-laatikoista joulukoristelaatikoihin. Laatikoita monesti keräillään vielä pitkin vuotta talteen nimenomaan joulua silmällä pitäen.

Tapa on niin hauska, että olen omaksunut sen jo täysin omaankin käyttööni. Lisää sopivasti huumoria lahjanaukaisu-hetkeen.

Ja jokainen menee halpaan jonkin lahjan kohdalla. Yleensä siinä kohtaa, kun lahja onkin alkuperäispakkauksessaan. Puolisoni veli naureskeli meille, että olemme olleet perusteellisia, kun oltiin pakattu vedenkeittimen manuaalikin pakettiin mukaan ennen kuin tajusi oikeasti saaneensa vedenkeittimen lahjaksi. Ja appi-ukko ihmetteli Carcassonne-lisäosia, kun ei ollut koskaan pelistä kuullutkaan ennen kuin muisti kurkata laatikoiden sisään... :D

Jultant kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään naapurini joulupöytään kuuluu makaronilaatikko. Mielestäni outoa. On kuitenkin semmoinen aika perusruoka, jota syödään vuoden ympäri. Keski-Suomessa. 

Ah, klassikko, makaronilaatikkoa joulupöydässä. Naapurissasi syödään luultavasti jouluna sitä lihatonta versiota, mikä on perinteinen pitopöydän lisuke.

Oikeastaan se ei ole makaronilaatikkoa, vaan löysää putkimakaronia vuokaan tehtyä "vällinkiä".

Meillä syötiin aina pitkän kaavan kautta; ensin lipeäkalaa valkokastikkeella ja maustepippurilla

Sitten vasta alkupalat ja muut sörsselit.

Vietiin yks joulu kinkku Ruotsiin ja ne oli ihan hoomoilasina, että sikako tässä on tapettu! Röh röh!

Ruotsin joulupöydässä on lihapullia ja Janssonin kiusausta.

Itse paistan blinejä + mätiherkkuja. Jos joku ei tykkää, niin voi laittaa vaikka sienisalaattia.

Kylmäsavustettu poronpaisti on ihan must! Sen kaveriksi sopii Waldorfin-tai sienisalaatti.

Ihan miten vain kullekin passaa.

Ei vaan nimenomaan se on sitä oikeaa makaronilaatikkoa, ja se mitä nykyään sanotaan väärin makaronilaatikoksi, on lihamakaronilaatikkoa.

 

Tuttava tekee jo loka-marraskuussa pakkaseen satoja lihapullia joulua varten. 

Syöjiä on kaksi tai kolme.

Heillä on iso kinkku myös aina, ajoissa hankittu. 

En tiedä mistä tämmöinen lihanhimo kumpuaa.

En ymmärrä miksi ihmiset vaan jouluna ovat rauhassa perheen kanssa ja Joulu on yhteinen hetki ja juhla. Joka päivä pitäis olla Joulumieli että kaikki tulisi toimeen rahaa ei mietitä eikä sotia

Ei ole edes outoja jouluja kaikilla on vaan omat perinteet ja joulunvietto tavat.

Meillä syödään jouluna kanasalaattia, päärynää, Kananugetteja ja Pinaattilettuja

Vierailija kirjoitti:

Minua eniten ihmetyttää se ettei ole mitään perinteitä. Minusta "oudotkin" perinteet ovat parempia kuin se ettei olisi mitään. Jos viettää välillä joulua ulkomailla, toisena vuonna sukulaisissa, toisena jouluna syödään pizzaa ja toisena lihakeittoa, joskus lahjat avataan ensimmäisenä aamulla, joskus vasta myöhään illalla... Toki sanotaan että vaihtelu virkistää, mutta itse nautin kyllä siitä, että jouluun kuuluu tietyt perinteet, jotka toistuvat vuodesta toiseen. :) Minusta se tietyllä tapaa lisää sitä erityisyyden tunnelmaa, mutta ehkä joidenkin mielestä ei ole niin justiinsa.

Sulla on tossa pointti mutta

No se onkin niiden perinne kaikilla on omat ja sitten sehän on enemmän "erityistä" että syödään joka vuosi eri ruokaa

Itse syödään jouluna hyvää ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Ryyppyjuhlintaa joulun pyhinä olen aina pitänyt kummallisena. Itselläni on taustana vesiselvät perhejoulut, joten alkoholistien läträämisten katselemista en ole joutunut todistamaan, mutta on kuulemma suosittua nuortenkin keskuudessa, joilla ei vielä ole perhettä perustettuna - ensin vanhemmilla käyminen, sitten illaksi baareilemaan ja juhlimaan. Kuulostaa käsittämättömältä!

Minulla oli alkoholisti-isä, mutta jouluaaton se aina kärvisteli ilman viinaa. 

Itse juon aattonakin, siis ihan tissutellen, en mitenkään sekaisin ole, vaan humalassa.

Tämä tapa jäi kun lapseni oli pieni ja jokatoisen joulun isänsä luona, olin  surullinen ja yksinäinen jouluaatot, joten kännäilin.

Nyt on sitten jäänyt se tapa että aattona siemailen alkoholia, olutta ja glögiä jossa tilkka väkeviä, enää en suruun, vaan kuuluu jo tunnelmaan. 

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka..[/quote]

Minäkin olen ihmetellyt tuota karjalanpaistia joulupöydässä kun kuitenkin on jo kinkku liharuokana. Muutoin tykkään karjalanpaistista. Meillä joulupöytään on tiensä löytänyt myös sushi, että tapansa kullakin :)

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset karmean rumat joulupaidat. Kai se on olevinaan joku vitsi, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin hauskaa.

Ja joulun jälkeenhän nuo muovipaidat päätyvät roskikseen. Ja sitten seuraavaksi jouluksi uusi muovipaita.

Olemme 40+ pari ja lapset teinejä. Meillä mies haluaa sitkeästi viettää joulua oman sukunsa kanssa anoppilassa tai siskonsa luona. Mä niin haluaisin olla kotona oman perheen kanssa ja sitten vain vierailla sukulaisilla tapaninpäivänä, ehkä jopa kahvitella miehen siskon luona 25. päivä. Mutta ei. Mies on huutoraivonnut, kuinka haluaa viettää joulua "oman perheen kanssa". Mikäs minä ja lapset ollaan, jos ei "oma perhe"? 

Meidän koti pitäisi koristella kuten anoppila. Meidän pitäisi syödä koko joulun aika niitä ruokia mitä hänen lapsuudenperheessään syötiin ja mitä anoppi edelleen kokkaa (kaikki ruuat tietysti alusta asti itse). Yhtenä jouluna ehdotin miehelle rauhallisella äänellä ja kaikessa sovussa, että söisimme vain herkkuruokaa jonka jokainen määrittelee itse ja tilataan se valmiiina niin hellan edessä seisomisen sijaan voimme keskittyä rentoutumiseen. Seurasi miehen huutoraivo ja hän itse teki jouluruuat. Kiva sinällään että hän teki ruuat mutta minä ja lapset emme edelleenkään tykkää laatikoista ja rosolleista ja lasten toive tilata kotipizzaa kuopattiin hetimiten miehen toimesta.