Lue keskustelun säännöt.
Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet
Onko teillä tutuilla tai sukulaisilla tapoja tai jouluperinteitä, joita olette joskus ihmetelleet? Hämmästellään hyväntahtoisesti, sillä kukin tietenkin viettää joulua tyylillään, mutta...
Kommentit (1172)
Ryyppyjuhlintaa joulun pyhinä olen aina pitänyt kummallisena. Itselläni on taustana vesiselvät perhejoulut, joten alkoholistien läträämisten katselemista en ole joutunut todistamaan, mutta on kuulemma suosittua nuortenkin keskuudessa, joilla ei vielä ole perhettä perustettuna - ensin vanhemmilla käyminen, sitten illaksi baareilemaan ja juhlimaan. Kuulostaa käsittämättömältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oudoimmat jouluperinteet ovat se että raivosiivotaan puhdasta kotia,tehdään saaatanallinen määrä ruokaa mitää kukaan ei syö kun eivät pidä ja sitten marttyroidaan. Mutta sellainen ei ole mahdollista että oltaisiin rennosti yhdessä tilattaisiin pizzat ja sitten lahjat.
Meillä tehdään vain niitä jouluruokia josta pidetään ja herkutellaan erilaisilla kaloilla ja lähinnä kylmäpaloilla. Jouluaattona syödään nätisti katetusta pöydästä, joulupäivänä kuka milloinkin kun sattuu nälkä olemaan ja tapanina on sitten sen pizzan vuoro.
Onneksi me ei myöskään raivosiivota. Siivotaan toki, mutta lähinnä normaali perussiivous, koristelen koska tykkään ja kuusi tietty. Ollaan miehen kanssa otettu perinteitä omista lapsuudenperheidemme jouluista ne, mistä pidämme ja sitten aikaa myöten joulusta on muotoutunut meidän näköisemme. Emme todellakaan tee jotain ruokia vain koska ne kuuluu jouluun, vaan sellaista jotka tulee myös syötyä.
Itse rakastan joulua, olen joskus miettinyt millainen joulu olisi jos olisin yksin. Silloinkin varmasti laittaisin osin samoja ruokia mitä nyt. Kattaisin pöydän nätiksi ja pukeutuisin sekä ostaisin itselleni jonkun ihanan lahjan. Joku perhe tykkää olla verkkareissa, mut mä pidän niitä normisti niin paljon, etten osaa kuvitella aattona niitä päälläni.
Onni on omanlainen joulu, millainen se sitten kenelläkin on. Hyvää joulua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Miehen pitäisi kyllä ehdottomasti luopua tuosta jouluaaton tynkätyövuorosta, sellaisesta ei ole mitään hyötyä kenellekkään, työaika paljastaa että kysymys ei ole mistään kaupasta tai muusta välttämättömyydestä.
Tällaisia tynkävuoroja on nimenomaan kaupoissa, jotka ovat aattona auki muutaman tunnin. Itsekin opiskeluaikoina marketissa töissä ollessa jouduin parina aattona tällaisen vuoron tekemään. Ei se nyt joulua pilannut, mutta ärsytti silti aloittaa jouluaatto työpäivällä. Inspiroi myöhemmin hakeutumaan töihin, joissa ollaan arkisin kahdeksasta neljään.
Oma ihmetyksen kohteeni ei nyt sinällään ole outo vaan ilmeisesti aika perinteinen, eli jo aikaisemmin mainittu yöllinen hautausmaareissu. Ei ole kuitenkaan ikinä kuulunut oman perheeni jouluun, joten oli aika shokki, kun puolison vanhempien luona alettiin tekemään lähtöä hautausmaalle klo 23. Aluksi en kehdannut kieltäytyä, mutta onneks nyt meillä on pieni lapsi, niin epäitsekkäästi uhraudun jäämään nukkuvan lapsen kanssa kotiin, että muut pääsevät hautausmaalle.
Vaikeinta on ymmärtää, miksi sinne on lähdettävä keskellä yötä?? Jouluaattona on yleensä neljältä jo pilkkopimeää, miksei hautausmaalla voisi käydä vaikka ennen jouluruokaa.
Onneksi kaikki eivät mene samaan aikaan. Hautausmailla on juuri jouluaattona melkoinen härdelli, liikenne ruuhkautuu, ei ole parkkipaikkoja... Ei tietenkään pienemmillä hautausmailla vaan suurien kaupunkien isoilla hautausmailla. Voihan se keskiyö tavallaan olla joulukirkonkin vaihtoehto. Meidän seurakunnassamme joulukirkko on yleensä juuri keskiyöllä ja sen jälkeen istumme siellä syöden ja jutellen pienen porukan kanssa, jotta perheettömilläkin on juhlansa. Tänä vuonna se jää väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulutorttujen valmistaminen melkein viikkoa ennen joulua.
Työkaveri sanoi joskus vuosia sitten, että : "miehen kanssa tehtiin eilen hirveellä kiireellä joulutorttuja". Oli maanantai-aamu ja jouluaatto oli muistaakseni perjantaina.
Miksi ihmeessä joulutortut pitää tehdä valmiiksi monta päivää etuajassa. Mahtaa olla kuivakoita sitten jouluna. Jos valmistaa tortut valmiista taikinasta ja hillosta, niiden tekemiseen menee muutamia minuutteja. Ja ovat parhaimillaan tuoreena ja hieman lämpöisinä tomusokerihuntu päällänsä.
No tapansa kullakin.
Minusta tuossa ei ole mitään outoa. Veikkaan, että eiköhän heillä tarkoituksena ollut paistaa tortut ennakkoon ja pakastaa valmiit tuotokset, ja sitten sitä mukaa sulatella kun torttuja syödä haluaa.
Tätä juuri ihmettelin, kun entinen työkaveri osti pakastetorttutaikinan, leipoi tortut hyvissä ajoin ennen joulua, pakasti valmiit tortut ja kehui kuinka on kätevää sulattaa torttuja jouluna. Ihan käsittämätöntä, ihan yhtä nopeasti tekisi taikinasta tuoreet tortut kahvipöytään.
Meilläkin lapsuudenkodissa aina pakastettiin valmistaikinatortut! Tavallaan kyllä ymmärrän sen, kun jouluksi on levitelty kauniit liinat ja kynttilät joka tasolle, ettei torttujen takia tarvitse sitten alkaa keittiötä raivamaan, että pääsee leipomaan ja uunia vahtimaan. Meillä oli suuri perhe, ja kylään tulevat perheet oli yhtä suuria, joten yhdellä pellillisellä ei pärjää mihinkään.
Itselleni yllätyksenä tuli ekaa joulua anoppilassa vietettäessä, että heillä lahjat avaa kaikki yhtä aikaa omaan tahtiinsa. Meillä avattiin vuorotellen ja katseltiin, mitä muut saa.
Se onkin ankeaa, kun jossain kaikki repivät lahjansa auki samanaikaisesti ja koko homma on äkkiä ohi. Meillä lahjojen parissa kestää. Mutta perinteensä kullakin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Tänä vuonna saatte olla kotona! Koronan takia ei tänä jouluna ajella halki Suomen.
Nauttikaa! 🎄🎅🤶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien luona. Ruokailun ajaksi pitää laittaa televisio kiinni, mutta mitään musiikkiakaan ei ole taustalla. Mielestäni liian hiljainen ja harras tunnelma, kun ihmisetkin on aika rauhallisia eikä mitään pälättäjiä. Joskus tuon omat joulumusiikit mukana että saa vähän elämää ja tunnelmaa :D
Ja meillä niin, että otetaan ruoka ja mennään olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Miniä oli suuttua, kun oli kattanut kaiken kauniisti ja sitten me yksi kerrallaan hipsimme mukavammin sohvalle syömään. Jouluna ei pidä nipottaa!
"Mukavammin sohvalle syömään". Mitä mukavaa sohvalla syömisessä on? En vietä joulua, en välitä muutenkaan mistään pakkojuhlimisista. Mutta kotona yksinkin syön joka päivä ruokapöydän ääressä. Sohva on liian matala. Tuntuu jopa epäterveelliseltä syödä maha kippurassa sohvalla. Toinen asia: jos on vieraita, niin onko liikaa vaadittu, että KERRAN VUODESSA keskitytään viihtymään yhteisen pöydän ääreen?
Tartutaan vielä tuohon kohtaan "mukavammin sohvalle syömään", eli sekö on sitten jonkun mielestä mukavampaa jouluruokailua, kun katotaan jotain elähtänyttä "Tankki täyteen" -sarjaa ja lapataan naamataulua kohti saarioisten maksalaatikkoa ja Korpelan kinkkua, semminkin kun osa sapuskasta pyörii hetken päästä sohvalla per*een alla ja se humppakuutiosta lutkutettu peruspunkku lorahtaa olkkarin matolle. Jippii.
Niin, mitäs sitten jos se on mukavaa jouluruokailua jonkun mielestä? Ihan oikeesti, tarviiko tostakin vetää herneet nenään.
Mua ainakin ärsytti tuossa sohvalla syömis -viestissä nimenomaisesti anopin avoin halveksunta miniää kohtaan, joka oli kattanut ensin kauniisti pöydän ja sitten vielä kehtasi melkein suuttua. Kirjoittaja myös leimasi tällaisen "nipottamiseksi", kun he halusivat syödä "mukavammin" tv:n ääressä. Kukin tehköön tavallaan, mutta kyllä toisten näkemyksiä ja näkemää vaivaa voisi kunnioittaa edes sen verran, että olisivat istuneet jouluna syömään yhdessä pöydän ääreen juhlavaa ateriaa, kun se olisi ollut miniälle tärkeää. Sinne tv:n ääreen olisi kuitenkin päässyt ihan pian jouluaterian jälkeen. Sitten sitä ihmetellään tälläisen moukkamaisen käytöksen jälkeen, kun lapset perheineen ei enää halua tulla jouluna käymään...
Nämä kommentit luettuani minua ihmetyttää ihmisten joulutavoissa se, että kärvistellään vuodesta toiseen sukuloimassa/anoppilassa satojen kilometrien päässä vastoin omaa tahtoa ja koetaan se joulu siellä epämiellyttäväksi. Mikä siinä on, että ette voi vain jäädä kotiin ja viettää oman näköistä joulua? Suuttui anoppi tai ei. Itse käydään sukuloimassa joulun alla tai jälkeen.
Koin itse, etten päässyt anoppilassa joulutunnelmaan, koska siellä oli juuri tuota raivosiivousta, joulupöydässä juuri ne ruoat, joista en itse pidä ja aika pieni panostus kaiken kaikkiaan omaan lapsuudenkotiini nähden. Tuntui, että joulu oli pakkopullaa kaikille. Jokainen huseerasi omissa oloissa aattona (epämiellyttävissä) askareissaan ja itse yritin kovasti pyytää ihmisiä yhteisen glögin ääreen nauttimaan yhteisestä joulusta. Lahjatkin käytiin repimässä auki omia aikoja, eikä tätä tehty yhdessä. Itkin joulujen jälkeen, koska joulu on itselleni kovin tärkeä. Muutama joulu riitti ja siirryimme omaan jouluun. Nykyisin miehen perhe tulee meille viettämään joulua ja ilmeisesti tämä sopii heillekin, kun mielellään tulevat. Jos eivät tulisi, se olisi heidän valinta, mutta ainakin olemme kutsuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on outoa se, jos kalat eivät kuulu joulupöytään. Meillä kotona (länsirannikolla) joulupöytä notkuu erilaisia graavikaloja, isän savustamaa siikaa/lohta, mätiä jne. Miehen perheen luona oli ainoastaan yhtä sorttia silliä. Itselleni ne kinkut ja laatikot ovat melko tuhteja ja närästävät, joten olen tottunut herkuttelemaan kaloilla ja syömään kohtuudella ns. pääruokaa. Kalojen lisäksi tämä(kin) varmaan alueellinen ero, että näiden kalojen kyljessä on sitten syöty lapsuudenkodissani tuoretta saaristolaisleipää, mutta miehen kotona tuore leipä on toisinaan puuttunut kokonaan, mikä on hämmästyttänyt.
En voi puhua sukulaisten tai tuttavien jouluista, koska omasta mielestäni ne ovat tuikitavallisia jouluja. Mutta meidän perheen joulussa on varmasti ihmeteltävää. Eli meillä ei ole perinteistä jouluruokaa, vaan aatonaattona haetaan ravintolasta ruokaa jota sitten aattona lämmitetään itse uunissa. Vaihtelee aina mitä ruokaa meillä on, mutta mies haluaa aina yhdestä liharuokiin keskittyneestä ravintolasta joulusetin itselleen ja minä ja lapset syödään milloin mitäkin, toisinaan pizzaa, toisinaan nepalilaista, joskus kokataan ranskalaisia ja pihvejä ym. Näin meillä on ollut aina, jopa lapsuudenkodissani jokainen sai valita mitä ruokaa haluaa jouluna syödä.
Lapset saavat sitten jouluruokia maistella päiväkodissa ja koulussa sekä mummolassa. Aattona ollaan oman perheen kesken ja syödään suosikkiruokaa. Nykyään tämä ei taida olla edes mitään harvinaista enää, ainakin kun näitäkin vastauksia lukee. Mutta voin kertoa, että 90-luvulla jos jollekin menit kertomaan, ettei kotona syödä jouluruokaa, sai oikein vihaisen vastaanoton. Sitä oppi pitämään tiedon itsellään. Mutta nyt onneksi voi kertoa, ettei välitä jouluruoasta ja se on ihan okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset karmean rumat joulupaidat. Kai se on olevinaan joku vitsi, mutta en ymmärrä mikä niissä on niin hauskaa.
Harmi, että nämä on nyt tulleet Suomeenkin. Huonosta materiaalista tehtyjä paitoja, jotka on tehty ties missä olosuhteissa, lennätetään tänne ja sitten niitä käytetään ehkä 2-3 päivänä vuodessa.
Surullista.
Todella harmi. Mutta luulen, että joulupaitojen käyttö on aika vähäistä. Itse en tunne ketään joulupaitaihmistä.
Mitä en ymmärrä on turha krääsä joululahjoina! Lahjoja on hirvittävä määrä, mutta kaikista paljastuu jotain pientä ja melko turhaa kiireessä lähikaupasta ostettua, kuten esim. halpoja ja rumia tuikkukuppeja, vuosikalenteri oudoilla tuntemattoman harrasteseuran kuvilla, kausisuihkugeelejä, pesukintaita, pahoja konvehteja... Mielestäni lahjat eivät ole lainkaan pakollisia, vaan on kiva ostaa, jos tietää, että joku ilahtuu. En ymmärrä turhaa kulutusta, jos lahjoista tajuaa heti, ettei niissä ole mietitty vastanottajaa lainkaan ja ne on ostettu ns. pakon edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän 8outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa...
Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.
Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset?
Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.
Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.
26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.
Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.
Napanuora mieheltä poikki nyt. Ihan aivotonta touhua.
Mutta entä jos mies itse nauttii tästä perinteestä?
Ei kukaan voi nauttia tuollaisesta.
Meillä joulu on aina ollut tosi rento juhla. Mennään vanhempien luokse hyvissä ajoin ja laitetaan joulu yhdessä tehden, koska on hauskaa tehdä yhdessä. Ollaan verkkareissa, pelataan pihasählyä ja pleikkaa ja monopolia. Saunotaan pitkällä kaavalla (naisten saunaan kuuluu kaikenlaisia kasvohoitoja, hiushoitoja ym) Ruokia voi koko illan vapaasti syödä jokainen mitä haluaa. Pöydät kyllä koristellaan.
Siksi mun onkin niin vaikea ymmärtää puolison perinnettä, jossa koko suku kokoontuu pyhävaatteet päällä hienosti laitettuun taloon, valmiiseen joulupöytään. On valkoiset pöytäliinat, alkupalat ym. Kello se ja se syödään sitä, sitten vapaata keskustelua, sitten klo se ja se joku muu ruoka, sitten joululaulua sitten taas ruoka ja sitten pukki tulee. Koko ilta tarkkaan aikataulutettu. Minusta jotenkin todella tylsää ja teennäistä ja ahdistavaa. Ihankuin olisi töissä tai lasten pakollisissa harrastusjutuissa, joissa kaikki on etukäteen suunniteltua ja aikataulutettua. En tajua miten kukaan jaksaa semmoista pönkistelyä.
Mä tykkään rennommista juhlista enemmän 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.
Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä joulu on aina ollut tosi rento juhla. Mennään vanhempien luokse hyvissä ajoin ja laitetaan joulu yhdessä tehden, koska on hauskaa tehdä yhdessä. Ollaan verkkareissa, pelataan pihasählyä ja pleikkaa ja monopolia. Saunotaan pitkällä kaavalla (naisten saunaan kuuluu kaikenlaisia kasvohoitoja, hiushoitoja ym) Ruokia voi koko illan vapaasti syödä jokainen mitä haluaa. Pöydät kyllä koristellaan.
Siksi mun onkin niin vaikea ymmärtää puolison perinnettä, jossa koko suku kokoontuu pyhävaatteet päällä hienosti laitettuun taloon, valmiiseen joulupöytään. On valkoiset pöytäliinat, alkupalat ym. Kello se ja se syödään sitä, sitten vapaata keskustelua, sitten klo se ja se joku muu ruoka, sitten joululaulua sitten taas ruoka ja sitten pukki tulee. Koko ilta tarkkaan aikataulutettu. Minusta jotenkin todella tylsää ja teennäistä ja ahdistavaa. Ihankuin olisi töissä tai lasten pakollisissa harrastusjutuissa, joissa kaikki on etukäteen suunniteltua ja aikataulutettua. En tajua miten kukaan jaksaa semmoista pönkistelyä.
Mä tykkään rennommista juhlista enemmän 😊
Meillä on juuri tuota ns. pönkistelyä. Lapsuudenperheessäni yhteiset illalliset on aina olleet tärkeitä siihen, että keskustellaan toistemme kuulumisista ja vaihdetaan ajatuksia nykyhetken polttavista puheenaiheista jne. Miehen perheen kotoa tuo pönkistely puuttuu, mutta niin myös mielestäni keskustelukulttuuri. Pöydän antimet hotkitaan suuhun ja mahdollisesti päivitellään ohimennen naapurin kummin kaiman kaihia. Mun mielestä kauniilla kattauksella ja pukeutumisella viestitään paitsi arvostusta meille tärkeää juhlaa kohtaan, niin myös toisiamme ja sitä kohtaan, että olemme perheenä kokoontuneet viettämään yhteistä juhlaa. Näin eri tavoin asiat nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen näitä, joiden lapset saavat sen 1 tai 2 pakettia jouluna. Todellinen joulun riemu, sain yhden uuden tavaran, jes! Eri juttu jos on teini, joka saa vaikka uuden puhelimen. Mutta silloinkin voisi tulla lisäksi pari muutakin pakettia, esim joku uusi yöpaita ja jotain herkkua.
Lapsuudessani kaverini sai aina vain yhden ainoan lahjan. Äidilleen hän aina esitti, että näin on hyvä, mutta mulle hän itki sitä. Joulu on lapselle niin tärkeä juhla, etenkin kun kaikki kaverit ympärillä siitä puhuvat innoissaan. Enkä sano,että pitäisi saada röykkiöittäin jotain kiinakrääsää. Mutta edes 5-10 pakettia. Se ei ole paljon.
Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset ei sortuisi kulutushysteriaan. Luonnonvaroja ei ole loputtomasti ja teollisuus/logistiikka/muovikrääsä saastuttaa. Meillä lasten lahjojen määrää rajoitetaan, mutta eri juhlien aikaan laitamme lasten tilille lahjojen lisäksi lahjoituksen. Uskon, että omilleen muuttaessaan lapsi osaa arvostaa hänelle säästettyjä varoja enemmän kuin sitä, että olisi saanut paljon turhia härpäkkeitä. Kantsii myös miettiä sitä, että mistä lapsille tulee se asenne, ettei 1-2 lahjaa riitä? No vanhemmilta ja muilta lapsilta tietty. Jos kaikki ostaisivat tarpeeseen ja maltillisesti, ei kukaan tuntisi saavansa liian vähän, eikä joulun sanoma keskittyisi vain lahjojen ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Jostain kumman syystä joka ikinen vuosi illalla jouluruokailun aikana, kesken kaiken isäni on pakko alkaa muistelemaan kuolleita sukulaisia ja saada aikaan vaivaantunut surumielinen hiljaisuus.
Meillä mummo suunnitteli omia hautajaisiaan joulupöydässä. Kertoi miten piironginlaatikossa on hänen hautajaissuunnitelma virsistä lähtien niin ei meidän sitten tarvitse huolehtia. Isäni totesi tähän, että syödäänpä nyt eikä hypätä hautaan kesken kaiken.
Omassa perheessäni jouluun kuului aina raivosiivous, marttyyriksi heittäytyminen, kiukuttelu ja sitten kyräily pitkin nurkkia koska "jouluna ei saa riidellä". Samalla kaavalla pönötetään koko aatto läpeensä ja usein on niin kuoleman tylsää, ettei tosikaan.
Joten olen ratkaissut ongelman viettämällä aatot ihan mielelläni poikaystävän perheen kanssa. Omia vanhempiani tapaan mieluummin muina päivinä. Yksi ongelma järjestelyssä kuitenkin on: poikaystävän perheessä jouluruoka syödään vasta illalla, yleensä noin 17-18 aikaan. Tätä ennen on syöty joulupuurot noin 10-11 aikoihin. Olen aamuvirkku ja saatan herätä jo 7 aikoihin ja käyn koiran kanssa pitkällä kävelyllä pariin otteeseen päivän aikana jne. Olen aina käsittämättömän nälkäinen koko jouluaaton! Suklaat, pähkinät ja muut nipuset eivät paljon lohduta, kun maha huutaa kunnon ruokaa. Omassa perheessäni jouluruoka syötiin aina jo noin 14-15 aikoihin ja illalla katettiin kunnon jälkkäri- ja rääppiäispöytä.
Minua eniten ihmetyttää se ettei ole mitään perinteitä. Minusta "oudotkin" perinteet ovat parempia kuin se ettei olisi mitään. Jos viettää välillä joulua ulkomailla, toisena vuonna sukulaisissa, toisena jouluna syödään pizzaa ja toisena lihakeittoa, joskus lahjat avataan ensimmäisenä aamulla, joskus vasta myöhään illalla... Toki sanotaan että vaihtelu virkistää, mutta itse nautin kyllä siitä, että jouluun kuuluu tietyt perinteet, jotka toistuvat vuodesta toiseen. :) Minusta se tietyllä tapaa lisää sitä erityisyyden tunnelmaa, mutta ehkä joidenkin mielestä ei ole niin justiinsa.
Meilläkin lapsuudenkodissa aina pakastettiin valmistaikinatortut! Tavallaan kyllä ymmärrän sen, kun jouluksi on levitelty kauniit liinat ja kynttilät joka tasolle, ettei torttujen takia tarvitse sitten alkaa keittiötä raivamaan, että pääsee leipomaan ja uunia vahtimaan. Meillä oli suuri perhe, ja kylään tulevat perheet oli yhtä suuria, joten yhdellä pellillisellä ei pärjää mihinkään.
Itselleni yllätyksenä tuli ekaa joulua anoppilassa vietettäessä, että heillä lahjat avaa kaikki yhtä aikaa omaan tahtiinsa. Meillä avattiin vuorotellen ja katseltiin, mitä muut saa.