Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?

Asun Britanniassa, ja täällä kyllä tuntuu olevan melko yleistä, että joulupäivän aamuna syödään tukevampi aamiainen johon kuuluvat usein vohvelit tai pannukakut, miksei myös french toast. 

Kyllähän nuo sen iänikuisen riisipuuron hakkaa mennen tullen! En ole ikinä ymmärtänyt riisipuuron ideaa juhlaruokana. Minun mielestäni se ei ole edes hyvää, mutta sehän on toki makuasia. Mieluummin otan sitten vaikka ihan tavallisen voileivän aamiaisella kuin riisipuuroa.

Se on hienompi versio ohrapuurosta mitä aiemmin syötiin.

Onko puuro juhlaruokaa? Ennen vanhaan, köyhinä aikoina ehkä, mutta nykyisin?

Meillä on tapana käydä hautausmaalla vasta illalla pimeällä tultua kun haudoilla on jo kynttilöitä ja hautasmaalla on silloin tosi kaunista. Ei sinäänsä mikään kummallinen perinne kun on siellä siihen aikaan muitakin mutta haudoilla jo olevista kynttilöistä voi päätellä, että suurin osa käy jo aikaisemmin ja lisäksi tätä ovat tuttavapiirissäni monet ihmetelleet kun olemme keskustelleet joulun perinteistä.

Ihan oma perhe. Joitakin vuosia sitten oli sovittu että mennään omien aikuisten lasten kanssa vanhempieni luokse aattona. Ketään ei ollut kotona, talo kylmä, viikon tiskit tiskialtaassa, sotkuista, tyhjä jääkaappi, ei mitään jouluun viittaavaa. En kyllä odottanut mitään kovin erikoista, mutta tuossa kohtaa olisi vaan pitänyt nostaa kytkintä. Ei kuitenkaan niin tehty vaan siivottiin, tiskattiin, etsittiin joulukoristeet esille ja lämmitettiin talo. Kauppaan ei enää voitu mennä kun olivat kiinni, lähin abc noin 50 km päässä. Jossain vaiheessa iltaa vanhemmat saapuivat kotiin ja jotain valmislaatikoita siinä sitten lämmitettiin, aika paska joulu oli.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma perhe. Joitakin vuosia sitten oli sovittu että mennään omien aikuisten lasten kanssa vanhempieni luokse aattona. Ketään ei ollut kotona, talo kylmä, viikon tiskit tiskialtaassa, sotkuista, tyhjä jääkaappi, ei mitään jouluun viittaavaa. En kyllä odottanut mitään kovin erikoista, mutta tuossa kohtaa olisi vaan pitänyt nostaa kytkintä. Ei kuitenkaan niin tehty vaan siivottiin, tiskattiin, etsittiin joulukoristeet esille ja lämmitettiin talo. Kauppaan ei enää voitu mennä kun olivat kiinni, lähin abc noin 50 km päässä. Jossain vaiheessa iltaa vanhemmat saapuivat kotiin ja jotain valmislaatikoita siinä sitten lämmitettiin, aika paska joulu oli.

Oliko vanhemmilta kysytty tai heille edes kerrottu asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma perhe. Joitakin vuosia sitten oli sovittu että mennään omien aikuisten lasten kanssa vanhempieni luokse aattona. Ketään ei ollut kotona, talo kylmä, viikon tiskit tiskialtaassa, sotkuista, tyhjä jääkaappi, ei mitään jouluun viittaavaa. En kyllä odottanut mitään kovin erikoista, mutta tuossa kohtaa olisi vaan pitänyt nostaa kytkintä. Ei kuitenkaan niin tehty vaan siivottiin, tiskattiin, etsittiin joulukoristeet esille ja lämmitettiin talo. Kauppaan ei enää voitu mennä kun olivat kiinni, lähin abc noin 50 km päässä. Jossain vaiheessa iltaa vanhemmat saapuivat kotiin ja jotain valmislaatikoita siinä sitten lämmitettiin, aika paska joulu oli.

Oliko vanhemmilta kysytty tai heille edes kerrottu asiasta?

Oli sovittu niinkuin tuossa lukee, eli tiesivät jo viikkoja etukäteen ja kyllä meidän piti olla tervetulleita aattona. Eihän olisi muuten menty?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on outo perinne.

Aattona ei syödä muita jouluruokia, kuin aamulla riisipuuro ja kinkkua. Illalla esim hirvipataa, palapaistia tai aika usein jonkin ihan muun maanosan ruokaa - on ollut meksikoteemaa, intialaista, japanilaista, perulaista ym.

Sitten joulupäivänä kristallit, hopeat ja perinteiset jouluherkut pöytään.

Tämä on kieltämättä outoa, että aattona syödään ihan jotakin muuta ja vasta joulupäivänä jouluruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Kai niitä voisikin hoitaa, mutta kun joka paikasta kutsutaan ja lähes pakotetaan tulemaan.

Siinähän sitten ravaat ympäriinsä kun et halua kenenkään mieltä pahoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jälkikäteen ihmetelly oman perheen pakkomiellettä joulun perinteisiin. Siis kaiken pitää olla liianki täydellistä ja aikuiset ei kestäny sitä ettei lapsi ny ehkä ymmärrä et ruokapöydässä ollaa tasan kellon lyömällä eikä minuuttia myöhässä koska piti käydä vessassa. Siis oikeasti joka asia aikataulutettiin naurettavan tarkasti. Ruokailuki kesti tasan sen verra ku sai, jos oli ruoka kesken nii se vietiin nenän edestä ja jälkiruoka tilalle. Ruuan jälkeen aikuiset seurusteli ja lapset istu hiljaa ääntä pitämättä odottamassa pukkia. Tätä aikaa lapsi ei saanu käyttää siihe et ruoka oliki kuumaa ja siks pitää syä hitaasti tai saanu mennä keittiöön hakemaan lasia vettä. Istuttiin lattialla ku koristeina lattiaa tuijotellen. Auta armias jos erehdyit edes kysymään lupaa käydä vessasaa.

Pukki tuli sit viimein ja oli pakko laulaa vaikka itku kurkussa ku pelotti tuntematon ihminen.

Tässä ny oli muutama juttu mitä jaksoin kirjottaa. Ekaa kertaa ku vietin joulua miehen perheen kanssa nii järkytyin rentoudesta ja kuinka lapset sai leikkiä, sai syö rauhassa, ei suututtu jos lapsi vahingossa kaatui ja sattui polveen. Kenenkään joulu ei menny pilalle et lapsi vähä itkee. Otin tän tavan sit itellekki ja nykyään vietetään rentoa joulua johon mun sukulaisilla ei oo asiaa tulla pilaamaan. Ei haittaa vaikka asiat myöhästyy, mitä sitte vaikka jollai on eri pari sukat, mitä sitte jos lapsi ilmottaa olemassa olostaan. Tykkään nykyään joulusta, toisinko lapsena se aina ahdisti.

Saattaa olla ihan aiheellinen kirjoitus, mutta niin kamala kirjoitustyyli että en pysty loppuun asti lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Omassa lapsuudessa ajettiin varmaan 200km kun kierrettiin äidin elävät sukulaiset läpi jouluaattona ja sen lisäksi piti vielä käydä hautausmaat. Hautoja oli kolmella hautausmaalla siellä jossain äidin sukulaisten lähettyvillä ja lisäksi isän sukulaisten haudat meidän kotipaikkakunnalla. Joka ikinen vuosi.

Aamu alkoi puurolla, lounas syötiin jossain mäkkärissä, sukulaisilla kahvittelut ja kotona iltamyöhällä jouluateria ja sitten vihdoin ne lahjat.

Huh, kuulostaa tosi ikävältä. 

Meillä riisipuuro ei ole erityisesti jouluruokaa, vaan sitä tehdään yleensä sunnuntaisin tai saatetaan tehdä arkenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyn aina, kun ihmiset aloittavat joulun marraskuussa ja kuusi kannetaan joulupäivän aamuna ulos. Meillä kuusi tuodaan sisälle aattona ja koristellaan aamupäivällä, sama kaikenlaisten muidenkin joulukoristeiden kanssa. Jotenkin ankeaa mennä tapanina kyläilemään, kun meillä on joulukoti tuoreena, kyläpaikassa kaikki joulusta muistuttava on kerätty pois.

En kyllä ikinä ole tavannut perhettä, jossa kuusi tuodaan jo marraskuussa sisälle, mutta heitetään jo joulupäivänä ulos.  Mutta tiedän perheen, jossa kuusi on tuotu vasta aattona sisälle ja viety jo tapanina ulos, koska perheessä astaatikko, joka ei siedä kuusta.  Tuollaisessa tapauksessa on tietekin parasta jättää kuusi ulos, vaikka ikkunan taakse tai pervekkeelle. Perheessä oli nuorempia lapsia ja heidän takiaa kuusi pidettiin hetken aikaa sisälläkin.

Eikö kävis muovikuusi? Miksi pitää olla aito tälläisessä perheessä. Kuulostaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystävällä syödään aina vohveleita tai köyhiä ritareita aamupalaksi jouluaamuna! En ole tähän muualla törmännyt, tietääkö joku onko tämä ehkä keskieurooppalainen tapa?

Asun Britanniassa, ja täällä kyllä tuntuu olevan melko yleistä, että joulupäivän aamuna syödään tukevampi aamiainen johon kuuluvat usein vohvelit tai pannukakut, miksei myös french toast. 

Kyllähän nuo sen iänikuisen riisipuuron hakkaa mennen tullen! En ole ikinä ymmärtänyt riisipuuron ideaa juhlaruokana. Minun mielestäni se ei ole edes hyvää, mutta sehän on toki makuasia. Mieluummin otan sitten vaikka ihan tavallisen voileivän aamiaisella kuin riisipuuroa.

Se on hienompi versio ohrapuurosta mitä aiemmin syötiin.

Onko puuro juhlaruokaa? Ennen vanhaan, köyhinä aikoina ehkä, mutta nykyisin?

No onko maksalaatikko sitten? On kyllä, jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on outo perinne.

Aattona ei syödä muita jouluruokia, kuin aamulla riisipuuro ja kinkkua. Illalla esim hirvipataa, palapaistia tai aika usein jonkin ihan muun maanosan ruokaa - on ollut meksikoteemaa, intialaista, japanilaista, perulaista ym.

Sitten joulupäivänä kristallit, hopeat ja perinteiset jouluherkut pöytään.

Tämä on kieltämättä outoa, että aattona syödään ihan jotakin muuta ja vasta joulupäivänä jouluruokaa.

Minun vanhemmat syövät jouluaterian vasta joulupäivänä. Johtuu siitä, että meillä lapsilla on jouluaattona muuta tekemistä, joku voi olla töissä, jollakin on anoppilan joulu, jollakin oman perheen joulu, niin meille on muodostunut perinteeksi, että me lapset kokoonnutaan vanhempien luo vasta joulupäiväksi.

Ihan pikkulapsiajastani en muista, mutta vanhemmat siskoni olivat jo aikuisia, kun olin ala-asteella, niin tulivat usein kotiin vasta jouluaattona töiden jälkeen, niin meillä oli jotain tavallista ruokaa, mutta kahvipöydässä oli jouluherkkuja ja illalla riisipuuro ja kinkkua. Joulupäivänä oli sitten ihan kaikki ruoka jouluista.

Minä olen varmasti monen silmissä todella outo joulunviettäjä, koska saan töissä siitä hössötyksestä tarpeekseni  ja entisessä elämässäni rakensin puolison toiveesta sitä täydellistä joulua, joka vuosi ja aina päättyi siihen, että puolison mielestä pilasin koko joulun. Tähän riitti sitten väärän väriset kynttilätkin.

Nykyään syödään, mitä huvittaa ja lapset käyvät, kun ehtivät. Mieluusti ei jouluna, koska silloin minä lepään ja nautin rauhasta. Joulunsanoma on minulle tärkeää ja näin ollen käyn haudoilla, ja kirkossa. Lahjoja ostan hyvin vähän ja ei niitä kukaan osta minullekaan, joten puntit ovat tasan. 

Arvostan ja kunnioitan sitä, että omat lapseni rakentavat omat perinteensä ja omat joulunsa puolisonsa kanssa, eivät he tarvitse siihen mummun säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sukulaisrouva liittää kortteihin ja lahjoihin itse keksimään runoja ja kuvia, joita on leikellyt vanhoista valokuvatulosteista. Ei siinä, ihan herttaista, mutta runot ovat järkyttävän huonoja ja pitkiä. "Sinä Maija nyt voit viettää joulua, ei tarvitse käydä koulua, kun voit aamulla uinua, myöhään ja rauhassa nauttia, tästä ihanasta joulunajasta, ja minä niin kaipaan sinua, olet niin avulias minulle..."

Vaikea välillä pidätellä naurua!

Herttainen tapa, sukulaisrouvasi todella ajattelee lahjan saajaa <3

Tästä sai ehkä käsityksen, että olisi iäkäs herttainen mummeli, mutta runoilija/kuvakollaasien tekijä on siis semmoinen vähän yli viisikymppinen.

"Mummeli"? "vähän yli viisikymppinen"?

No onhan se ymmärrettävää, että kakaroiden näkökulmasta katsoen kolmekymppinenkin on jo lähes haudan partaalla...

No niinhän tuo kirjoittikin että kyseessä EI ole mikään mummeli VAAN vähän yli viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma perhe. Joitakin vuosia sitten oli sovittu että mennään omien aikuisten lasten kanssa vanhempieni luokse aattona. Ketään ei ollut kotona, talo kylmä, viikon tiskit tiskialtaassa, sotkuista, tyhjä jääkaappi, ei mitään jouluun viittaavaa. En kyllä odottanut mitään kovin erikoista, mutta tuossa kohtaa olisi vaan pitänyt nostaa kytkintä. Ei kuitenkaan niin tehty vaan siivottiin, tiskattiin, etsittiin joulukoristeet esille ja lämmitettiin talo. Kauppaan ei enää voitu mennä kun olivat kiinni, lähin abc noin 50 km päässä. Jossain vaiheessa iltaa vanhemmat saapuivat kotiin ja jotain valmislaatikoita siinä sitten lämmitettiin, aika paska joulu oli.

Oliko vanhemmilta kysytty tai heille edes kerrottu asiasta?

Oli sovittu niinkuin tuossa lukee, eli tiesivät jo viikkoja etukäteen ja kyllä meidän piti olla tervetulleita aattona. Eihän olisi muuten menty?

Oliko sovittu että ostavat ruoat valmiiksi, vai olettivatko että sovitte keskenään kuka tuo mitäkin?

Tuo talo kylmänä ja siivoamattomana hieman erikoista jos juhlat tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen perheessä syödään pannacottaa mansikkakastikkeella jouluna jälkiruoaksi. Hihittelin asialle, koska mielestäni sellainen jälkiruoka ei kuulu suomalaiseen jouluun.

Mansikka on kesäherkku, toki ymmärrän että se kastike on punaista ja siten sopii jouluun.

Terkkuja kullalle jos luet tätä. ❤️ Tänä vuonna saan itsekin tutustua tähän meidän perheen uuteen jouluperinteeseen ja lapsi tulee kasvamaan siihen että pannacotta mansikkakastikkeella kuuluu joulupöytään. Ihan hauskaa minusta. Ei pilaa mun tunnelmaa yhtään. Hyväähän se on. En olis vain itse keksinyt jouluun yhdistää. Olen enemmän luumujälkiruokien syöjäksi jouluna tottunut. Suklaisia juttuja yms.

Mun joulutavoista hän taas ihmetteli karjalanpaistia joulupöydässä. Se on itäsuomalainen jouluruoka.

Voi olla, että myöhemmin tulee vielä jotain mieleen. Mielenkiintoinen ketju.

Mansikka, vadelma ja puolukka sopivat jouluun aivan hyvin, kasvavat pohjoisessakin Suomessa, ja pakastimessa säilyvät jouluun. Miksi suositaan etelän hedelmiä, riisiä ym. mikä ei oe Suomesta kotoisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko imyöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?

Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.

Olen lukenut tämän kirjoituksen nyt useita kertoja, mutta en ymmärrä tämän ideaa. 

Siis pikkulapsi vietti joulua vanhempiensa kanssa kotona. 

Joskus tuli myös sukulaisia kylään. 

Tämä on kirjoittajasta ihmeteltävää???

Tuota, minäkin veljieni kanssa vietin joulua vanhempieni kanssa kotona.

Joskus tuli sukulaisia kylään.

Kun itse saimme  lapsia puolisoni kanssa, vietimme heidän kanssaan joulua keskenään. 

Yhden kerran kävi sukulaisiakin (meillä kun ei ole sukua juuri lainkaan).

Mutta mitä olemme tehneet väärin? Se jäi askarruttamaan minua. 

Minä ymmärsin heti, että kirjoittaja on se jonka puoliso ei voinut viettää jouluja äidin ja isän kanssa, koska isän piti viettää joulu aiemmasta avioliitosta olevan lapsen kanssa.

Juurikin näin. Selitin tuon ehkä hieman sekavasti, mutta pääpiirteissään menee siis näin:

Puolisoni on vanhempiensa ainut yhteinen lapsi, mutta hänen isällään on lapsia edellisestä liitosta. Kun puolisoni oli ala-asteikäisenä riittävän vanha matkustamaan yksin, vanhemmat lopettivat perheen yhteiset joulut ja kaikki kolme menivät eri osoitteisiin: isä aikuiselle lapselleen (joka ei hyväksynyt uutta vaimoa, joten tämä ei voinut tulla mukaan), äiti ystävälleen ja lapsi (puolisoni) jonnekin sukulaisille, yleensä isovanhemmilleen tai tädilleen. Joinakin vuosina vanhemmat lähtivät keskenään ulkomaille jouluksi, mutta lapsi joutui edelleen sukulaisten nurkkiin.

Tietenkin kaikki saavat järjestää joulun ihan niin kuin itse haluavat. Minulla vaan on käynyt kovin sääliksi puolisoa, joka vaikutti olevan vanhemmilleen suoranainen rasite, josta oli päästävä jouluna eroon. Onneksi sukulaiset ovat ottaneet hänet lämpimästi osaksi omaa jouluaan, eikä hänelle ole ilmeisesti jäänyt aiheen tiimoilta mitään traumoja.

Meidän pienen suvun kesken (7 kpl) on tapana viettää joulua aina silloin kun se parhaiten kaikille sopii.

Kaikki aikuiset kun ovat työelämässä eikä asuta samalla paikkakunnalla, niin harvoin ehditään joulua juhlia aattona, vaan tänäkin vuonna vietetään joulua esim. vasta 31.päivä. Lapsille järjestely sopii ja aikuiset ovat sitten levänneitä ja pirteinä joulunvietossa. 

Hieman ohi aiheesta, mutta erästä lapsuudenperheeni tapaa on ihmetelty ja kauhisteltu :D

Perheessäni on nimittäin aina ollut perinteenä, että joululahjat avataan vuorotellen. Niin, että kaikki pääsevät katsomaan ja ihastelemaan mitä muutkin ovat saaneet. Myös kaunista lahjapaperia ihaillaan. Tämä pakettiseremonia sitten onkin kestänyt välillä tunteja. Välillä haetaan jotain syötävää tai tehdään kävely hautausmaalle katselemaan kynttilämerta.

Vaikka vanhempani sittemmin erosivat, olemme äidin kanssa jatkaneet perinnettä. Äidin uudelle kumppanille ja silloiselle poikaystävälleni ollut vähän kulttuurishokki.

Kun sitten poikaystäväni kanssa menimme jouluksi äidille ja saatiin paketit, niin tokaisi vain: Eikö nämä avata sitten vasta kotona? Olimme edellisenä päivänä olleet vuorostaan hänen äitinsä luona ja heillä oli tapana antaa lähtiessä sitten paketit ja kotona ne sitten vain viskattiin johonkin nurkkaan avaamattomina. Tämä oli puolestaan minulle vähän kulttuurishokki. Mutta kukin tyylillään.