Tuttavien ja sukulaisten oudot jouluperinteet

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.

Meillä taas anoppilassa tarjoiltiin pöytään alkupalat valmiina, oli katkarapusalaattia ja kylmäsavulohta. Ainoa vaa n että mieheni ei syö noita kumpaakaan ja minä söin sitten molempien kun en tykkää haaskata ruokaa. Pääruoka tuli kanssa valmiina - ihan järkyttävän kokoiset annokset niin hukkaanhan sitä loppujen lopuksi meni kumminkin... Kotona sai itse aina valkata seisovasta pöydästä, paljon parempi niin kun saa just sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa ei tarjoiltu valmiita annoksia pöytään. Pilaa täysin juhlan arvokkuuden kun ruokia haetaan ja jonotetaan kuin jossain työmaaruokalassa.

Meillä taas anoppilassa tarjoiltiin pöytään alkupalat valmiina, oli katkarapusalaattia ja kylmäsavulohta. Ainoa vaa n että mieheni ei syö noita kumpaakaan ja minä söin sitten molempien kun en tykkää haaskata ruokaa. Pääruoka tuli kanssa valmiina - ihan järkyttävän kokoiset annokset niin hukkaanhan sitä loppujen lopuksi meni kumminkin... Kotona sai itse aina valkata seisovasta pöydästä, paljon parempi niin kun saa just sitä mitä haluaa.

Jatkan vielä että tämä siis Englannissa ja jälkiruoaksi tuli Christmas puddingi a joka jos joku ei tiedä niin on tosi tiivis vahan niin kui n kakku jossa on rusinoita ja korintteja sun muuta. Ja se ui kermassa. Siis toooodella raskasta ja täyttävää, ei yhtään sellaista mitä tekisi mieli syödä tuhdin jouluaterian päälle...

Anoppi myös laittaa mut aina koristelemaan kuusen "kun sulla on tota silmää". Tykkään kyllä koristella mutta tulee aina niin haikea olo yksin siell ä koristellessa kun lapsuudenkodissa kuusenkoristelu oli aattoaamun yhteinen juttu, kaikki laittoi jotain kuuseen. Tänäkin vuonna anopin kuusta laittaessani jaloissa pyöri miehen siskon lapset ja kysyin että eiks ois hauska yhdessä koristella kuusta niin ne vaan katto kun tyhmää ja juoksi johonkin... oma 14-kuinen poikani sitten ripusti pari palloa sentään x)

Tuntuu vaan että miksi mä sitä kuusta edes laitan kun lapsia ei vois vähempää kiinnostaa....

Meni vähän tunteisiiiin toi karjalanpaistin arvostelu kirjoitti:

Karjalanpaisti on perinteinen suomalainen juhlaruoka, sitä on tarjottu mm. Häissä. Sen nimikin kertoo, miltä alueelta se on. Mun isovanhempien koti jäi Viipuriin.

Niin, meillä täällä Karjalassa sitä kutsutaan paistiksi. Ei meillä myöskään syödä "karjalanpiirakoita" vaan riisi- tai perunapiirakoita - ja on niitä muitakin. :) 

Ei nämä nyt niin outoja ole, mutta aikoinaan nuorena miniänä ihmettelin lapsuudenkotini ja anoppilan joulujen eroa. Minun kotona joulunakin noudatettiin normaalia ruokarytmiä, mutta syötiin jouluruokia. Aamu- ja iltapalaksi riisipuuroa, luumusoppaa, kinkkua ym. Päivälliseksi kinkkua, laatikoita, salaatteja ym ja jålkiruuaksi hedelmärahkaa tai hedelmäsalaattia. Kahviajat, jolloin syötiin makeita leivonnaisia, oli erikseen. Anoppilassakin oli nuo kaikki ruoka-ajat, mutta jouluaterialla syötiin kinkkujen ja laatikoiden jälkiruokana riisipuuroa ja kahvia ja pullaa ym makeaa, eli kaikkea mahdollista piti syödä jouluaterialla. Lisäksi kahvia ja pullaa oli heti, kun joku tuli taloon tai oli lähdössä, vaikka olisi ihan kohta ruokailu alkamassa. Eli ainakin kolmet ylimääräiset kahvit normaalien kahvien lisäksi. En ymmärrä mihin vatsaan ne pienet ja hoikat ihmiset söi niin paljon ja usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona sitä tapaa, että aikuiset perheelliset ihmiset eivät vietä omaa ja omanlaistaan joulua. Omassa tuttavapiirissäkin on useampia nelikymppisiä ihmisiä, osa perheellisiä, jotka eivät laita omaan kotiinsa mitään joulua, ei koristeita, ei kuusta tms, koska lähtevät viettämään joulua aina sukulaisiin jonnekin satojen kilometrien päähän. Sitten valitetaan niistä toisen perheen tavoista, nukutaan huonosti jossain patjamajoituskessa lattialla, lapset kyllästyy neljän tunnin ajomatkan aikana autossa... 

Hulluimpia ovat ne, jotka yrittävät ehtiä parin kolmen päivän aikana kiertämään kaikki sukulaiset ja joulu vietetään käytännössä autossa ajelemalla ympäriinsä. Yksi työkaveri luetteli, että missä joka paikassa heidän täytyy kolmen päivän sisällä käydä: molemmat isovanhemmat, siskon perhe, veljen perhe, miehen isoisä, lapsen kummit, serkkula... Tiukalta kuulosti aikataulu ja suunnitelma.

Ymmärrän, että joskus näin, mutta että joka ikinen vuosi? Eikö näitä sukulointeja voisi oikeasti hoitaa esimerkiksi joulua edeltävänä viikonloppuna ja aattona sitten vaikka soittaa jouluntoivotukset? 

Tuttua touhua. Me asumme puolison kanssa varsinais-Suomessa minun kotipaikkakunnallani. Puoliso on kotoisin Kainuusta ja koko muu perhe asuu vielä siellä. Joka jumalan joulu käsikirjoitus on sama. Joka joulu joudumme ajamaan 750 kilometriä puolison vanhempien luokse, koska anoppi itkisi muuten puoli vuotta ja suuttuisi tulisesti, jos lapsi ei tulisi jouluksi kotiin.

Puoliso on joka toinen aatto aamulla klo 6-10 töissä ja joka toinen  aatto vapaata. Lähdemme tänäkin aattona klo 10.30 ajamaan sen 8 tunnin reissun (yhdellä pysähdyksellä) Kainuuseen, missä sitten hirveellä kiireellä pitää syödä, että lahjaat saadaan jaettua lapsille klo 19, koska niin on aina tehty. Seuraava päivä eli 25. pitää olla siellä puolison lapsuudenkodin nurkissa ja jos yritämme lähteä sieltä esim. lounaan jälkeen niin anoppi saa marttyyrikohtauksen ja jäämme sitten vielä yhdeksi yöksi.

26. päivä koitamme lähteä klo 8-9 ajamaan kotiin, mutta aina se venyy parilla tunnilla kun "ette kai te nyt vielä lähde. Odottakaa nyt että korvapuustit ovat tunnin päästä valmiita niin otatte niitä sitten mukaan. Kai te nyt vielä kahvin juotte ennenkuin lähdette." Klo 10 pääsemme aikaisintaan lähtemään ja sitten kun olemme varsinais-Suomessa niin pitäisi vielä käydä minun vanhempieni luona, koska isovanhemmat on sinne varta vasten haettu. Sitten viemme isovanhemmat kotiin ja olemme omassa kodissa 26. päivän iltana klo 22-23.

Minä menen 27. päivä yleensä takaisin töihin aamuvuoroon, joten koko joulusta olen ollut omassa kodissa sen aaton aamupäivän (pakkaamassa autoa) ja 26. päivän 2 viimeistä tuntia. Olen kyllä koittanut saada tätä traditiota poikki, mutta en halua, että puoliso ajaisi yksin 8 tuntia pimeällä räntäsateessa Suomen läpi vain, koska ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että tänä vuonna emme tule.

Mitä ihmeen väliä on sillä, että toisella puolella maata asuva anoppi suuttuu? Jos on noin itsekäs ja typerä eukko, antaa kiukutella.

Lapsuuden joulut oli satua ja ihmeellistä ja omasta metsästä kuusi.

Vierailija kirjoitti:

Olin yhtenä aattopäivänä miespuolisen ystäväni mukana, kierrettiin hänen sukulaisiaan. Jokaiselle vietiin joulukukka, ja vastalahjaksi saatiin — joulukukka. Kukkakierrokseen meni varmaan viisi tuntia, olisihan sitä muutenkin voinut käydä tervehtimässä kuin jakaa ja saada samanlaisia hyasintteja.

Eikö tuossa olisi kannattanut ostaa yksi tai varalta kaksi kukkaa, viedä se mummolle, viedä mummolta saatu kukka tädille, tädin kukka enolle jne. Mutta kaikki tuntomerkit pois, ettei mummo huomaa, että täti tuo hänelle takaisin saman kukan, jonka mummo osti.

Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.

Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.

Jaettu ilo on suurempi ilo. Isovanhemmat iloitsevat lapsenlapsista ja päin vastoin. Tämä koronajoulu on surullinen, kun ei voi tavata isovanhempia. Asumme pääkaupunkiseudulla ja isovanhemmat kaukana. Emme uskalla riskeerata, että veisimme vahingossa koronan lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.

Jaettu ilo on suurempi ilo. Isovanhemmat iloitsevat lapsenlapsista ja päin vastoin. Tämä koronajoulu on surullinen, kun ei voi tavata isovanhempia. Asumme pääkaupunkiseudulla ja isovanhemmat kaukana. Emme uskalla riskeerata, että veisimme vahingossa koronan lahjaksi.[/

Joo kyllä, mutta nyt olikin kysymys niistä, joille joulu pelkästään omien lasten kanssa ei tunnu miltään. Kun on näitä tuttavia minulla, jotka valittavat, että ei edes tunnu joululta, kun on vain oman perheen kanssa. Kannattaisi opetella, ei sinne omien vanhempien luoksehan voi ikuisesti mennä. Jonakin päivänä on kuitenkin itse se, jonka se joulutunnelma tulisi pystyä edes jollakin tavalla luomaan. Vähän surullinen olo tulee niiden lasten puolesta näistä kommenteista.

Onko jaettu ilo aina kasinkertainen. Kun lapset lapsineen matkaa isovsnhempien luo, ovatko ne omalta osaltaan valmistelleet yhteistä joulua? Tehneet osan ruuidta jne. Vai tulevetko valmiiseen pöytään?

Isovanhemmat ei välttämättä kehtaa sanoa etteivät jaksa - joko ovat niin iäkkäitä tai vielä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä, jotka eivät osaa viettää joulua ilman omia vanhempiaan. Minulla useita ihan perheellisiä tuttavaperheitä, jotka pakenevat aina sukulaisten huomaan joka joulu, koska eivät halua tai osaa viettää sitä ihan vain omien lastensa kanssa. Sanovat, että ovat kokeilleet, muuttavat on työlästä eikä tunnu miltään. Työlästähän se on, sitä ei varmaan kukaan kiistä, mutta että ei tunnu miltään. Tästä tulee jotenkin sellainen riippuvuuden vaikutelma omista vanhemmista, että ei osata tai haluta tai ymmärretä, että nyt minun tulisi luoda se sama joulutunnelma omaan kotiini ja omille lapsilleni kuin mitä minä olen aikoinani saanut. Mutta jostakin syystä siihen ei ole kapasiteettia silloin kun itse myös pitää se joulu laittaa kaikin puolin. Stressataan ja hyysätään, roikutaan face bookissa jouluaattonakin, aivan onnetonta. Tässä olisi se paikka, jossa voisi ottaa mallia omilta vanhemmilta. Rauhoitutaan ja nautitaan. Otetaan ne perinteiset palapelit ja joululaulut esille. Muuta ei tarvita. Somet ja muut höpötykset pois. Luodaan perinteitä ja kivoja juttuja. Lahjoissakin kannataa jo miettiä, että mitä siellä olisi sellaista, mikä parissa koko perhe voisi puuhastella jouluaattona. Yhteistä kuusen koristelua, hautausmaalla käynti, sauna, jouluruoka ja joululaulut. Ihan pienistä asioista se rakentuu. Nyt pitää opetella nauttimaan pienistä asioista ja olla kiitollinen.

Olen ihmetellyt ihan samaa. Ja että joulutunnelma tulee vain tietyistä rutiineista eikä mikään tunnu miltään jos ei tehdä samoin kuin aina. Puolisot - yleensä miehet - tietysti repäistään itsestäänselvästi irti oman sukunsa rutiineista tai jos niihin on joskus pakko osallistua, se pilaa naisen joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?

Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.

Hajknn kirjoitti:

Anoppi pieree

Tiedoksi sinulle, kaikki ihmiset pieree joskus, joten ei mitenkään outoa toimintaa. Anopilla saattaa olla laktoosi intoleranssi. Siitä kärsii noin viidennes suomalaisista ja maailmalla se on paremminkin sääntö, kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perhe (veli, anoppini ja appeni) eivät oikein meinanneet ymmärtää jouluruokailun ideaa meillä.

Ensin otetaan kylmät alkupalat, eli kylmäsavulohi, graavilohi, sillit, mädit (smetana ja sipulisilppu), aladoobi, maksapatee, waldorfin-salaatti, keitetty peruna. Tämä osuus on meillä lastenkin mielestä se paras osuus, koska he voisivat elää mätileivillä.

Vasta sen jälkeen haetaan laatikot ja paisti ja kastike. Kolmannella kierroksella otetaan kinkkua ja rosollia.

Lopuksi syödään juustoja ja viikunahilloa ja myöhemmin joulukahvit leivonnaisineen.

Meidän tavassa ei kukaan ole sanonut: "Röyh, röyh. Tulihan vedettyä kinkkua jouluna niin, että paita ratkesi"

Olen ratkaissut asian jo vuosia sitten niin, että väki pyydetään pöytään ja kehoitetaan aloittamaan pöydässä olevilla alkupaloilla. Laatikot odottavat uunissa, kunnes alkupaloja on syöty. Oli nimittäin sisäisesti  ja hiljaa ärsyttävää, kun miehen veli (silloin 18v.) ekan kerran söi meillä aattona ja täytti lautasensa perunalaatikolla ja kinkulla, söi ja siirtyi sohvalle odottamaan lahjojen avaamista. Me muut oltiin melkein tunti vielä ruokapöydässä.

Lisään vielä, että kaikki ovat tyytyväisiä meidän jouluruokiin ja miehen velikin (nyt 40v.) on tottunut jo aikuisten ruokiin ja ruokatapoihin. 

Oliko tässä nyt sitten omat vai sukulaisten tavat niitä outoja, mutta tulipahan avauduttua ;-)

Ai kauheeta, kyllä me ihmiset ollaan erilaisia :D Kuulostat aivan anoppini kopiolta. Kenties olet Turun tai Kauniaisten lääkäripiireistä, sellaisen mielikuvan saan. En valitettavasti tulisi teillä jouluruokailemaan. Minua ahdistaisi jo nuo syöntisäännöt ja pakotetut syöntijärjestykset. 

Ja kasvissyöjänä teillä ei olisi minulle kauheasti tarjottavaa. Tulisin teille jos saisin ottaa lautaselleni yhdellä kertaa keitetyt perunat, rosollin ja porkkanalaatikon, koska kaikki muut listallasi olevat ruuat ovat sellaisia että en tykkää niistä tai ei sovi kasvissyöjälle. Lopuksi joisin toki kahvia ja ottaisin torttua.

Siksi syönkin jouluisin mieluummin hyvää ruokaa, sellaista  mikä on minusta hyvää. Ja se ei ole suomalainen perinneruoka.

Puutumatta nyt siihen, onko joulu oikea aika tämän oppimiselle (siitä voidaan olla puolesta ja vastaan), niin aikuisuuten mennessä ihmisten on opittava syömään asiallisestikin - niin kuin nyt tässä ensin alkupalat, sitten muut lajit en mukaan kuin niitä pöytään tuodaan, röyhtäilemättä, valittamatta (saa toki ottaa vain sellaista, mistä pitää, ei tarvitse ottaa silliä jos sitä inhoaa), keskustelemaan sellaisista asioista, jotka a)kiinnostavat kaikki ja b) eivät loukkaa ketään huutamatta ja riitelemättä, istumaan pöydässä kunnes kaikki ovat syöneet (hyvin pienten lasten kanssa tästä täytyy tietenkin joustaa, mutta isommat lapset, kyllä). Toki tässä on tietysti isäntäväellä vastuunsa, ettei esimerkiksi niitä lapsia istuteta kuuntelemassa heidän kannaltaa kovin ikäviä juttuja liian pitkiä aikoja ja johdattaa ne jaarittelijat sitten kahvin tai glögin ääreen ja vapauttaa lapset puuhaamaan keskenään. Myös jaarittelijoiden on opittava ne tavat, ja olla ikävystyttämättä muita ihmisiä!

Eivät toki suomalaiset ole ainoita, joille tämä on vaikea, olen esimerkiksi istunut pöydässä toisella puolellani italialainen ja toisella ranskalainen nuorehko mieshenkilö, jotka eivät sille vanhalle tädille siinä keskellä mitään sanoneet - vanha täti yritti pitää jonkinnäköistä keskustelua yllä - onneksi pöydän toisella puolella oli sitten seutallisempaa porukkaa.

Jos tuon joulukuvauksen kirjoittaja on niin hyvätapainen kuin antaa ymmärtää, hän huolehtisi aterian joka osioon sellaisia lajeja, joita voisit syödä, eikä tekisi siitä sen kummempaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?

Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.

Olen lukenut tämän kirjoituksen nyt useita kertoja, mutta en ymmärrä tämän ideaa. 

Siis pikkulapsi vietti joulua vanhempiensa kanssa kotona. 

Joskus tuli myös sukulaisia kylään. 

Tämä on kirjoittajasta ihmeteltävää???

Tuota, minäkin veljieni kanssa vietin joulua vanhempieni kanssa kotona.

Joskus tuli sukulaisia kylään.

Kun itse saimme  lapsia puolisoni kanssa, vietimme heidän kanssaan joulua keskenään. 

Yhden kerran kävi sukulaisiakin (meillä kun ei ole sukua juuri lainkaan).

Mutta mitä olemme tehneet väärin? Se jäi askarruttamaan minua. 

Mua häiritsee omien vanhempien tavassa viettää joulua se perinnettömyys ja tietty tylsämielisyys... Lahjat on ja ruokaa, mutta aaton iltana jotenkin jo lässähtää se joulu kun maataan vaan sohvalla ja teeveestä tulee jotain soopaa. Mua ihmetyttää se että muissa perheissä "joulumieli" kestää neljäkin päivää, mutta luulen että niissä perheiden yhteenkuuluvuus on erilaista. Toisinsanoen haluaisin että jotain tehtäisiin yhdessä, joku hiihtolenkki olisi ihan unelma mutta ihan vaikka yhdessä pelaaminenkin riittäisi. Kukaan vaan ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää, että ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen puolisoni lapsuudenperheen joulunviettoa. Puolisoni ei nimittäin koskaan vietä joulua omien vanhempiensa kanssa, vaikka nämä asuvat muutaman kilometrin päässä ja on näiden kanssa ihan hyvissä väleissä. Appi on toista kertaa naimisissa, eikä yksi ensimmäisen liiton lapsista vieläkään oikein hyväksy uutta vaimoa eli puolisoni äitiä. Useimmiten appi viettää joulua tämän lapsen luona ilman vaimoaan, koska tämä ei ole tervetullut. Anoppi itse menee jollekin ystävälleen jouluksi, koska hän ei jaksa alkaa laittaa joulua vain itselleen ja lapselleen. Puolisoni vietti ennen minun tapaamistani kaikki joulut ties missä sukulaisten nurkissa, kun oman lapsuudenkotiin ei voinut mennä.

Mitäs minä olen arvostelemaan, kun kaikille asianomaisille tämä tuntuu olevan ihan ok järjestely. Etenkin jouluna osaan arvostaa sitä, että tulen itse ydinperheestä ja vanhempani ovat edelleen yhdessä. Pää räjähtäisi, jos joka joulu pitäisi tanssia sun ja mun ja yhteisten lasten sekä exien ja nyxien ja ties minkä perhejärjestelyiden ja niiden aiheuttamien riitojen mukaan.

Miten puolisosi lapsuusjoulut järjestettiin?

Pikkulapsena puolisoni vietti joulua ihan vanhempiensa kanssa kotona kolmistaan, joskus tuli myös muita sukulaisia mukaan joulunviettoon. Tämä ihmettelemäni järjestely on ollut käytössä suunnilleen siitä asti, kun puolisoni oli kouluikäinen ja pystyi yksinään matkustamaan junalla sukulaisten luokse ilman vanhempiaan.

Olen lukenut tämän kirjoituksen nyt useita kertoja, mutta en ymmärrä tämän ideaa. 

Siis pikkulapsi vietti joulua vanhempiensa kanssa kotona. 

Joskus tuli myös sukulaisia kylään. 

Tämä on kirjoittajasta ihmeteltävää???

Tuota, minäkin veljieni kanssa vietin joulua vanhempieni kanssa kotona.

Joskus tuli sukulaisia kylään.

Kun itse saimme  lapsia puolisoni kanssa, vietimme heidän kanssaan joulua keskenään. 

Yhden kerran kävi sukulaisiakin (meillä kun ei ole sukua juuri lainkaan).

Mutta mitä olemme tehneet väärin? Se jäi askarruttamaan minua. 

Niin niin. Mutta sitten kun se poika kasvoi, asiat muuttui. Isä vietti joulua ensimmäisen avioliiton lapsen kanssa, äkti ystävänsä kanssa ja poika jossain sukulaisissa. Kaikki siis erikseen.

Näin ainakin minä ymmärsin.

Lähetettiinkö sinut isompana koululaisena sukulaisten nurkkiin jouluksi, yksin?